Chydeniuksen ruumissaarna mestauspaikalla

Tällä kerralla vien teidät ajatuksissanne Kruunupyyn  muinaiselle  mestauspaikalle 12.4.1786. Mestauspaikalle oli jo kokoontunut paljon uteliasta kansaa. Siellä he kurkottelivat kaulat ojossa nähdäkseen kaiken mahdollisen. Mestaustapahtumat olivat noihin aikoihin suorastaan kansanviihdettä parhaimmillaan - niin oudolta kun se meidän aikalaisista tuntuukin. Pyövelillä oli ruuhkaisa päivä. Yleisö halusi nähdä, kuinka pyöveli peräjälkeen löi oikean käden sekä pään poikki  - tällä kertaa  kolmelta mieheltä. 

Kansa kohahti, kun mestauspaikalle saapui jo harmaahapsinen, kuusissakymmenissä oleva mies. Hän oli Pyhän raamatun Doctori, Provasti ja kirkkoherra, Anders Chydenius. Niin asteli Chydenius mestauspölkyn viereen  ja alkoi selvällä, vaikkakin liikutuksesta vapisevalla äänellä puhua kansalle. Anders Chydiniuksella oli virkansa puolesta tehtävänä pitää ruumissaarna. 

  

-Nyt on näiden kolmen murhamieste veri vuotanut. Se höyryä vielä  vaikittaxens  murhatuiden veren kostohuutoa: Maan, joka viattomalla verellä  on saastutettu, pitä lainehtiman Murhaitten verta, että se kirouxesta  puhdistettaisin, Chydenius kuulutti. 

Kansa sai kuulla lähes veretseisauttavan  selvityksen siitä, mitä ennen mestausta oli tapahtunut, ja mikä oli mestaukseen johtanut. 

Sotamiehet Mathins Hjelt, Petter Lindström ja Abraham Frod, olivat murhanneet ryöstöaikeissa lastenopettaja Johannes Matinpojan sekä hänen vaimonsa Teerijärvellä. Murha oli ollut mitä kylmäverisin. Ensin oli murhattu mies, joka oli yrittänyt  pyrkiä ulos ovesta. Tässä vaiheessa nainen oli yrittänyt anella armoa. Korvansa lumonnut ja  sydämensä paaduttanut Hjelti  hirviämmällä asehella, Bajunettilla. Se oli siis  pistin. Bajunetit oli valmistettu  "valtakunnan vihollisia vastaan. "

Surmatekojen jälkeen roistot ryöstivät rahat, kellot ja sormukset. Sitten he vieläpä sytyttivät töllin tuleen ja pakenivat paikalta. 

-Herran suuri Nimi olkohon ijankaikkisesti  kijtetty ja kunnioitettu! joka pienten asiain haarain kautta  ilmi saatti nämät kauhittavat pahantegot ja valmisti pahantekiöille ansaitun rangaistuxen, Chydenius julisti. 

Yllä: Arkkiveisun nimilehti, jonka pohjalta tarina on tallentunut.

Chydenius vavahteli kertoessaan,  kuinka  murhaan sisältyi useammanlaisia lainrikkomuksia.

- Monen kalliin liiton ja  valan rikkominen: kasteenliiton, jossa heidät "merkittiin  meidän kallihimman  Vapahtajamme Ristin-Merkillä, konfirmatsioonin (konfirmaation), jonka yhteydessä he "ensi kerran  sait nauttia sitä pyhää ja kallista  Ehtoollista", josa se  rakkaudesta palava Wapahtaja Jesus Hänen Ruumihins ja  Werens osallisudella tarjosi heille voimaa pyhään ja Jumalisehen elämänkertaan. 

-Niinkuin Sotamiehet ovat he avatun faatun alla valalla vannoneet:  niin totta kuin heitä Jumala  auttakoon heitä sielun ja ruumihin puolesta: niin tahdoit he myös olla Kuningaalle ja Isänmaalle  uskolliset ja varjella heitä vijmeiseen veripisaraan saaakka, Chydenius jatkoi. 

-Mutta O! hirviätä valapattoisuutta! nämä rauhan ja vapauden vartiat. he itse pistävät puukon heidän syyttömän kanssaveljensä sydämehen, Chydenius huudahti. 

Chydeniuiksen kuolinssaarna on taatusti ollut erittäin vahva ja pelottava kokemus kaikille kuulijoille. Tunteet ovat pelkoa uhkuvassa tilanteessa olleet kaikilla pinnalla. Chydenius piti ruumissaarnassaan myös kohdennettuja puheita eri väestönosille, kuten  vanhemmille, seurakunnan nuorille miehille, , vanhemmille talonpojille ja lopuksi  loppusanat koko väkijoukolle. 

Vanha kirkkoherra näytti pyörittelevän tapahtuneita veritekoja mielessään ja mitä enemmän hän asiaa ajatteli, sitä  julmemmalta asia hänen silmissään näytti. 

-Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynellä, koska murhajat vimmassansa karkavat viattomain päälle! Mistä syystä? Chydenius kyselee. 

-Jo! yxi kirottu himo ryövätä lähimmäiseltä tavarata ja omaisuutta. 

-Ah!  minun Jumalani! joko satana on nin rijvannut synnin orjat, että he pahuudesansa  ovat julmemmat kuin  kuin metsän pedot, Chydenius jatkoi. 

-Me häilymme kaiken vaarasa näiltä ja näiden vertaisilda ryövättä taikka murhatta, Chydenius kauhisteli. 

-Jos senkaltaisia murhen ja  ja varkauden lahkokundia  vielä löytyis,  mikä turva silloin meillä?  mikä lukku tavaralla? Chydenius pohtii. 

Osa tekstistä on vaikeasti tulkittavaa. Tässä huomaa taas, kuinka paljon kieli onkaan muuttunut!

Anders Chydenius jatkoi väelle murhan pahuudesta kertomista:

-Murha on järjen vastainen teko  ja Jumalan sana tuomitsee sen mitä ankarimmin. 

-Ei sinun pidä varastaman , ei sinun pidä tappaman. Ei sinun pidä kostaman eikä vihaman sinun  kansas lapsia. Kirottu olkoon, joka lähimmäisensä salaisesti lyö ja kaikki kansa sanokon, amen. 

Paikalla olevat olivat hyvin vaikuttuneita Chydeniuksen puheesta. Siinä oli mies, joka osasi raamattunsa. Aivan kuin satamalla satoi raamatunlauseita, joissa murhaaminen kielletään. Chydenius nosti kansalle myös esiin, kuinka raamatussa on peruste kuolemanrangaistukselle:

-Joka ihmisen veren vuodatta, hänen verensä pitä ihmisen kautta vuodatettaman, Chydenius tarkentaa. 

Paikalla olevat ihmiset olivat hiljaa. Sotilaat, jotka vain hetkeä aiemmin olivat olleet saattamassa kolmea sotilasta paikalle, nojasivat  nyt äänettöminä aseisiinsa. Joku nainen joukosta itki. 

Chydeniuksen puhe on aikalaistemme silmissä aika karmiva. Mutta aika on silloin toki ollut eri. Chydenius käytti puheessaan vertauskuvia, kunten "vähäinenkin hapatus  hapannuttaa taikinan kokonaan. " ja jos puheella on tarkoitus kamalan näkymän keskellä pelottaa ja varoittaa kansaa, on siinä todennäköisesti myös onnistuttu!

-He ovat  pieninä näpistelleet,  nuorukaisina harnjaantuneet" "juopumuksehen,  uppiniskaisuutehen,  ja laiskuuteen. " Laiskuutta noudattaa nälkä ja heidän sammumatoin  vijnan himonsa  saatta heidät  suureen rahan tarpehesen. 

Ruumisssasarnan lopuksi  Chydenius nosti kätensä ilmaan. Hän osoitti käsillään mestattujen jäännöksiä, jotka vielä höyrysivät verisinä ja kammottavina varhaiskevään viileässä ilmassa:

-Nämät poikki hakatut kädet ja  ja päät pitä nyt naulittaman  steilein nenään ja heidän ruumihinsa pitä runkorattahille  asettaman, että heidän verta janoavat silmänsä korpeilta ulos kaivettaisihin ja heidän rungonsa tulis kotkille ruoaksi, Chydenius huudahti. . 

Hänen sanansa viimeistään hiljensivät jokaisen paikalla olleen. Oli yleinen käytäntö, että mestatut teilattiin, eli sidottiin isoon kärrynpyörää muistuttavaan telineeseen ja  mestattujen raajat  murrettiin lyömällä  kahdesti tai kolmesti teilin hitaasti pyöriessä. Mestatut jätettiin tarkoituksellisesti teilirattaille virumaan varoitukseksi toisille. 

Tuossa valossa Chydeniuksen puhe oli siis aivan totuudenmukaineen. Kyllähän sinne linnut noita jäännöksiä jäivät napsimaan. Mestaajan ikävä velvollisuus oli myöhemmin käydä tyhjentämässä teilit ruumiiden jätöksistä. 

Chydeniuksen ruumissaarna ja mestauspaikalla nähty säilyivät ihmisten mielissä pitkään. Paikka oli sopivasti valtamaantien läheisyydessä ohikulkijoiden nähtävänä. Paikalla on varmaan ollut pelottavan paikan maine vielä pitkään mestausten jo loputtua. 

                                            Yllä: Kuva   Kansan kuvalehdessä 22.2.1929. 

LÄHTEET: Antti Chydenius saarnaa mestauspaikalla. Kirjoittanut Alfeuksen poika.  Kansan kuvalehti. 31.5.1929. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/891453?term=Kokkolasta&term=ruumissaarnaa&page=9] Luettu 26.10.2025. 

Kaarlelan mestattu Kaisa

Olen jostain syystä koukuttunut näihin mestattuihin ja mestauspaikkoihin. Niinpä uutta tarinaa. Perimätieto on kantanut mukanaan tietoa, että Kaarlelan valkean kivikirkon läheisyydessä on satoja vuosia sitten ollut mestauspaikka. 

Valitettavasti paikkaa ei ole pystytty paikallistamaan sen tarkemmin. Vanhoissa isojakokartoissa tosin mainitaan runsaan parin kilometrin etäisyydellä kivikirkosta Hirttopaikka-niminen mäki, jota ei ole pystytty todentamaan tarkemmin edes muinaisjäännökseksi.

Sotilaan leski Kaisa Juhontytär asusteli tyttärensä Kaisa Hannuntyttären kanssa mökissä Kaarlelassa joskus 1690-vuoden tienoilla.

Olot olivat kehnot. Katovuodet olivat turmelleet viljasadon. Sen seurauksena oli nälänhätä. Myös kulkutaudit olivat melkoisena vitsauksena.

Sotilaan leski Kaisa Juhontytär asusteli vuonna karuissa oloissa mökissä yhdessä tyttärensä, Kaisa Hannuntyttären kanssa.

Äidin ja tyttären välit olivat kireät ja riitaisat. Kaisa-tytär oli ollut kovakourainen, kuriton ja tottelematon. Naapuritkin olivat joutuneet osallisiksi rähinän kuuntelusta. Kaisa-tytär oli lisäksi patalaiska. Kaisa-äiti oli kertonut, kuinka hän oli vanhuudesta ja raihnaisuudesta huolimatta ollut pakotettu hoitamaan yksin karjaa itkien tyttönsä luonnetta.

Keväällä 1698 tilanne kulminoitui niin pahaksi, että Kaisa Hannuntytär hyökkäsi äitinsä kimppuun puukepakon kanssa. Onni onnettomuudessa oli, ettei äiti satuttanut itseään pahemmin. Joka tapauksessa hän lähti kirkkoherran pakeille kertomaan tapahtuneesta.

Kirkkoherra päätti kutsua tyttären kirkkoraadin nuhdeltavaksi. Mutta Kaisa-tytärpä ei tietenkään saapunut raadin eteen. Tiedettiin, että kirkkoherra oli jo aiemmin varoitellut Kaisa-tytärtä liian vähäisestä kirkossakäynnistä. Lisäksi katekismuksen opiskelu oli ollut vähäiästä. Kuudennusmieskin kävi kotikäynnillä, mutta sai vastaansa vain joitakin letkautuksia siitä, että kirkkoherran ymmärrys asioista ei ollut Kaisan ymmärrystä kummempi!

Kun asiat eivät muutoin edenneet, teki Kaisa Juhontytär tyttärestään ilmiannon nimismiehelle ja niin päädyttiin käräjille. Mutta äiti tuli kuin tulikin katumapäälle ja kertoi nyt tyttärensä käsiksi käymisen ja käytöksen johtuvan sairaudesta. Tytärkin lupasi parantaa tapansa osoittaen kuuliaisuutta ja kunnioitusta äidilleen ja muillekin.

Kirkkoherra ei kuitenkaan taipunut, vaan uskoi tytön käytöksen ja luonteen olevan seurausta veltosta kasvatuksesta. Lautamiehet puolsivat kirkkoherran näkemystä asiassa.

Niin kävi, että Kaisa Hannuntytär tuomittiin lopulta kuolemaan ja menettämään henkensä Jumalan lain mukaisesti. Tuomiota perusteltiin säkeillä ”Kuka ikänänsä isäänsä ja äitiänsä kiroo, sen pitää totisesti kuoleman, että hän isäänsä ja äitiänsä kironnut on: hänen verensä olkoon hänen päällänsä”.

Ja niin hovioikeus vahvisti tuomion. Kaisa Hannuntytär kärsi mestaustuomion eli kaulan katkaisun Kaarlelan mestauspaalulla toukokuussa 1699.

LÄHTEET: Heidät Suomi mestasi. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-9950261] Luettu 16.12.2017

Wanhoja rikostapauksia Suomessa, 1700-1800 luvulta. Murha info. [https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=8539&start=60] Luettu 17.12.2017

Rangaistuksia entisaikoina, osa 9: mestaaminen ja hirttäminen, roviolla polttaminen sekä itse pyöveli sun muuta...

Ja "Rangaistuksia entisaikoina"- sarjan  loppuhuipentuma, eli viimeinen jakso on käsillänne!

Nyt karmivaan aiheeseen, nimittäin mestaamiseen, hirttämiseen, roviolla polttamiseen ja pyöveliin... Aikaisemmin olen muuten  sivunnut aihetta kirjoittamalla  Kälviällä tapahtuneesta mestauksesta ja mestauspaikasta.

Kokkolassa ei ollut paljon väkivaltaisia tekoja aikaisempina vuosisatoina. Kaupungin perustamisesta 1600-luvulta aina  vuoteen 1714 eli isoonvihaan saakka löytyy tieto ainoastaan kahdesta  taposta. Vuonna 1635 sai surmansa Torniosta tullut henkilö, joka lyötiin kuoliaaksi  vaimo Ingerin saunassa, johon oli kokoontunut ryyppyseurue. Tämän tapauksen lopullisesta rangaistuksesta ei ole säilynyt tietoa, tiedetään vain että  ainakin alun perin oli tuomiona kuolemanrangaistus. Toinen tappo oli 1707. Silloin puolalainen vanki  iski vartijaansa  niin lujaa, että tämä myöhemmin menehtyi ja puolalainen hovioikeuden päätöksellä  mestattiin.

Pyövelin tehtävänä oli "hoitaa" mestatuksi tai hirtetyksi  tuomitut. Kokkolassa ei ole ollut "omaa" pyöveliä. Pyöveleinä toimivat henkilöt saapuivat tänne  "töihin" Uusikaarlepyystä tai Vaasasta.

Rangaistuskäytännöt olivat 1600- ja 1700-luvuilla ankarat. Murhamiesten lisäksi tappotuomion saivat myös eläimiin sekaantuneet, harhaoppiset, noidiksi osoitetut ja murtovarkaat. Vuoden 1738 laki määräsi kuolemantuomion kaiken kaikkiaan 68 rikoksesta, kuten valtiopetoksesta, jumalanpilkasta ja raiskauksesta. Niin kuin monet muutkin rangaistukset, oli myös kuolemantuomion täytäntöönpano  julkinen tilaisuus.

Yllä: Vanha vesitorni Mäntykankaalta. Tässä lähistöllä tapahtui nuo kauheat tuomioiden täytäntöönpanot. Kokkolan hirttopaikka sijaitsi Skrammelbackenilla, joka kuului nykyiseen Mäntykankaaseen. Aivan tarkkaa paikkaa ei ole tiedoissa säilynyt, mutta todennäköisimmin paikka oli nykyisen Vingenkadun tienoilla.

Vuonna 1585 tuomittiin lohtajalainen Heikki Lappalainen kuolemaan ja mestattavaksi. Syynä mestaukseen oli noituudella surmaaminen. Heikki oli maksusta surmannut tytön tämän äidin toimeksiannosta noitarummun avulla.

Uusikaarlepyyläinen Heikki Matinpoika Hakalainen on tunnetuin Pohjanmaan läänin pyöveleistä. Hän oli kolmas lääninpyöveli ja hänet nimitettiin virkaansa 1660 toimien siinä 40 vuotta. Hakalaisen kerrotaan olleen korvapuoli, koska Turun pyöveli  vihki  Hakalaisen tehtäväänsä leikkaamalla häneltä toisen korvan, Tämä liittyy siihen, että ajateltiin, että pyöveli tunnistetaan missä tahansa, jos hän yrittää matkata tai luikkia pakoon tehtäviään muille seuduille. Myöhemmissä tutkimuksissa on päätelty Hakalaisen  mestanneen tai hirttäneen  pitkästi toistasataa ihmistä.

Pyöveli Hakalaiselle määrättiin asuinpaikaksi Uusikaarlepyy, koska se sijaitsi Pohjanmaan läänin keskipaikkeilla. Häntä varten rakennettiin tupa tulliportin lähettyville, mutta kuitenkin tulliaidan ulkopuolelle. Kaupunkiin pyöveli ei saanut asettua, vaan hän joutui perheineen elämään melko eristettyä elämää ympäristön asukkaiden pelätessä heitä. Jos Hakalaisen taloon oli kaupunginpalvelijoilla asiaa, saattoivat he ottaa varuiksi kymmenmiehisen saattojoukon mukaan.

Pyöveli Hakalaisen poika toi Tallinnasta 48 rullaa tupakkaa tullia maksamatta (Heh, näyttää olevan vuosisadasta toiseen suurin piirtein  samat houkutukset Tallinnassa...)  ja kolme tullimiestä lähetettiin tupakkaa takavarikoimaan Hakalaisen talosta.  Tullimiesten avuksi määrättiin yhdeksän porvaria. Hakalainen otti mestauskiveen esiin  virkamiesten asian kuultuaan   ja asetti sen pöydälle sanoen:""Jos joku hievahtaakin etsiäkseen tupakkaa minun talostani, lyön päät poikki teiltä kaikilta, sillä lukumääränne ei minua peloita". Syntyi käsirysy, johon myös Hakalaisen vaimon osallistui. Porvarit pääsivät lopulta voitolle ja veivät Hakalaisen vaimoineen kaupungin vankihuoneeseen oikeuden käsittelyä odottamaan. Kun Hakalainen tuotiin raastuvanoikeuden eteen myöhemmin, hänen huomattiin vapauttaneen itsensä käsiraudoista lukon rikkoen. Asiasta häneltä kysyttäessä Hakalainen vastasi ""On samantekevää, onko minulla niitä vai ei, sillä minä en aio paeta".

 Hakalaisen palkka vahvistettiin Vaasassa keväällä 1660 neuvotteluissa, joita johti maaherran Graan. Kun ensin oli tiedusteltu Turun pyövelin palkkiota, päädyttiin Kruunun sakkorahaosuudesta maksamaan Hakalaiselle seuraavasti:

• mestaus-3 taalaria
• hirttäminen- 4 taalaria
• polttaminen ja teilaaminen - 5 taalaria

Pyövelin työ oli lääninhallinnon  virkamieshierarkian alinta tasoa 1600-luvulla. Pyövelin tehtäviin joutuivat usein armahdetut rikolliset. Tehtävä saattoi myös siirtyä isänperintönä...Pyöveli pani täytäntöön kuolemantuomiot ja hautasi myös itsemurhan tehneet. Joskus hän lisäksi toimitti raipparangaistukset, mutta yleensä ne teki profossi eli piiskaaja.

Pyöveli Heikki Matinpoika Hakalainen joutui monia kertoja selvittämään omiakin laittomia  tekojaan oikeudessa. Välillä hän istui vankilassa. 1695 pyöveli Hakalainen oli Vaasan raastuvassa epäiltynä noituudesta. Hakalainen kun oli parantanut porvari Matti Mikonpojan lapsen ihralla, koska lapsi kärsi tuskallisesta kivusta. Pyöveli  sai vapauttavan tuomion vakuuteltuaan oikeudelle, että kyseessä oli ollut tavallinen kansanparannusmenetelmä, eikä suinkaan noituus.

Hakalaisen aikaan liikkeellä oli   noitahysteriaa, jonka vuoksi moni menetti henkensä paholaisen liittolaisina. Noitahysteria kävi kuumana erityisesti Pohjanmaalla. Tämän  päivän oikeuskäytäntöihin verrattuna  tuomiot olivat kyseenalaisiin  perusteisiin pohjautuvia. Toisaalta vuoden 1734 Ruotsin rikoslaki sisälsi monenlaisista rikostyypeistä rangaistuksena kuolemantuomioita ja tapauksia tutkittiin tarkastikin ennen tuomion julistamista.

Noita-aiheeseen liittyen - omassa suvussani on myös ollut noidaksi epäilty! Tämä tosin tapahtui Vetelissä vuonna 1673, mutta kerrottakoon, koska sivuaa aihetta sen verran, että noidaksi syytetyn esiäitini, Margetan ensimmäinen puoliso oli kälviäläinen. Kun kirkkoherra Isak Falander piti  Vetelissä  tarkastusta ja tiedusteli, onko  pitäjässä harjoitettu noituutta, kertoi  kyläläinen Sisilia Martintytär (hänkin muuten esiäitejäni...)  kirkkoherralle, että Ruotsin Smålannista  Veteliin  Alperin taloon avioitunut esiäitini Margeta Håkansdotter olisi pääsiäisellä ehtoollisella olleessaan  ottanut öylätin pois suustansa ja kätkenyt sen! Öylätti tiedettiin vaaralliseksi aseeksi noitien käsissä ja Margeta joutui kuulusteluihin, joissa hän kertoi sulkeneensa kädellä suunsa, koska hänellä ei ollut ylähampaita ja siksi oli vaikeuksia öylätin kanssa. Selitystä ei uskottu, vaan Margeta joutui hankkimaan yksitoista todistajaa itsensä lisäksi. Todistajien tehtävänä oli suorittaa ns. puhdistusvala  eli vannoa Margetan syyttömyyttä, minkä he onnistuivatkin tekemään...Eli pienestä puhdistusvalasta se on kiinni meikäläisenkin elo:)

1700-luvulla huomattiin pyövelin tarpeellisuus lainkäytön välttämättömänä osana. Tällöin toimen  yhteiskunnallinen hyväksyttävyys myös parani lähes talonpojan tasolle. Enää ei entisiä rikollisia kelpuutettu pyövelin tehtäviin. Pyöveliksi hakeutuvan mainetodistuksen tuli olla moitteeton ja lääkärintutkinnassa hänen täytyi osoittaa  tarpeeksi luonteenlujuutta ja riittäviä  ruumiinvoimia. Pyöveleiden aseman kohoamisesta kertoo sekin, että pyöveleiden on todettu eläneen suuremmitta kahnauksitta naapuristossa ja hyvin samankaltaisesti kuin kuka tahansa kyläyhteisön torppari tai pikkutilallinen. 1700-luvun "peeveleiden" kerrotaan myös jo vetäneen naisten huomiota puoleensa. Moni oli aviossa useita kertoja ja heillä oli myös lapsia.

  

Yllä:Kuva Mäntykankaalta, jonka läheisyydessä aikaisemmin moni koki viimeisen päivänsä.

Pyöveli koettiin yleisesti pelottavaksi henkilöksi. Tiedetään vanhempien pelotelleen  kurittomia lapsia sanomalla " Ole kunnolla, tai pyöveli tulee. Piiskuri tulee, ellet ole kunnolla..." Wiirilinna kertoo artikkelissaan puolestaan eräästä rengistä joka mieluummin nukkui lattialla kuin suostui koskaan enää menemään siihen sänkyyn, missä pyöveli oli Kokkolan reissullaan nukkunut.

Vielä vuonna 1775 mestattiin Kokkolassa ryöstömurhan tehnyt maaseurakunnan jäsen. Silloinen kirkkoherra Chydenius oli puhutellut syytettyä oikeudenkäynnin väliajalla käräjätalossa vetoavasti, ja syytetty olikin tehnyt täyden tunnustuksen. Murhaaja koki mestaustuomion vuoden 1775 elokuussa.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2014.

Ainakin yhden naisen tiedetään poltetun roviolla Kokkolassa. Asia oli oikeuden käsiteltävänä vuonna 1701.  Palvelustyttö Britta oli ollut suhteessa renkiin, joka joutui äkisti sotilaaksi. Britta oli raskaana rengille, mutta sulhasen poissaolon vuoksi avioliittoa ei voitu solmia.  Niinpä Britta päätti salata koko asian. Lapsi syntyi salassa ja Britta pilotti sen navetan lattian alle. Kaikki ei mennyt kuten Britta oli suunnitellut, vaan Brittaa alettiin kuulustella ja lapsikin löytyi. Ei kuitenkaan löytynyt todisteita lapsen väkivaltaisesta surmaamisesta, vaan kävi ilmi, että Britta oli  etukäteen todennut läheisilleen, että lapsi olisi kuollut. Britta kielsi syyllisyytensä ja vannoi, että oli piilottanut lapsen, koska ei ajatellut  sillä olevan suurta merkitystä lapsen jo kuoltua.

Oikeus kuitenkin päätyi siihen, että koska Britta oli salassa synnyttänyt sekä piilottanut lapsen ruumiin, antanut ristiriitaisia tietoja ja valehdellut, hänet tuomittiin kuolemaan ja roviolla poltettavaksi.  Asia annettiin vielä  hovioikeuden tarkastettavaksi, joka mitä ilmeisemmin vahvisti tuomion. Tuomion täytäntöönpanopaikasta ei ole tarkempaa tietoa.

Mestaamisen jälkeen ruumis joko teilattiin tai poltettiin roviolla. Roviolla poltto oli rangaistuksista ankarin, koska uskottiin ikuiseen sieluun ja  ruumiin ylösnousemukseen. Noidat poltettiin aina. Poltetulla ruumiilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia ylösnousemiseen. Teilipyörässä puolestaan oli pölkyn päässä kärrynpyörä, johon tuomittu mestauksen jälkeen heitettiin ja jätettiin petolintujen syötäväksi.

Pyöveleiden työtehtäviin kuului muutakin kuin pelkkä tuomitun kaulan katkaisu tai hirttäminen. Heidän tehtävänään oli käydä hautaamassa sellaiset henkilöt, jotka olivat joko hirttäytyneet tai hukuttautuneet. Tuollaiset henkilöt katsottiin saastuneiksi ja siksi ainoastaan pyöveli pystyi heitä käsittelemään. Yhtä saastuneiksi katsottiin myös elämiin sekaantuneen uhriksi joutuneet eläimet! Nekin pyövelin täytyi käydä lahtaamassa ja hautaamassa  huomiota herättämättä.

Yllä: Sandqvistin maalausliikkeen rakennus. Paikalla sijaitsi aikaisemmin ns. Galgpotten eli hirttolampi.

Tässä osittaista  listaa Kokkolassa aikojen saatossa mestaustuomion saaneista, joita on mainittu  "Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina"- tekstissä. Osa rangaistuksista muutettiin tosin lopulta lievemmiksi.

• 1577 Kokkola, Kälviä Riippa Pietari, mestattu
• 1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu                              
• 1584 Kokkola, leskinainen "Enkia" Kaarina, mestattu           
• 1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita                            
• 1678 Kokkola, Pröttö Nilla Margareta                    
• 1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika

Listan ulkopuolle mahtuu tuomioita muista  mestaukseen tuomituista rikoksista. Vuosina 1584 ja 1725 mainitaan esimerkiksi kokkolalaismiesten eläimiinsekaantumisista tuomiot.

Pyöveli sai uuden matkamääräyksen mestauspaikalle, kun mestattujen ruumiinosat olivat roikkuneet riittävän ajan teilinpuussa luonnon ja haaskalintujen armoilla. Pyövelin tuli tällöin kopistella tuomitun jäännökset alas ja kuopata ne siunaamattomaan maahan johonkin mestauspaikan läheisyyteen...

1700-luvun aikana Pohjanmaan pyövelin toimessa ennätti heilua toistakymmentä miestä. Heikki Hakalaisen jälkeen pestiin tarttui Elias Jaakonpoika 1710- ja 1720-luvuilla.  Hän joutui käyttämään aina tuomioita täytäntöön pannessaan punaista pyövelinviittaa. Johan Dahl hoiti pyövelin hommia 1727-1744 hukkuen työmatkallaan Ilmajoella.  Talokkaan poika Mickel Marcusson Dahl sai valtakirjan pyövelin toimen harjoittamiseen 1746 ja hän hoiti lääninpyövelin hommaa äkilliseen kuolemaansa saakka 1754. Mustasaarelainen renki  Niilo Eskopoika Rönnblad pestautui alun perin piiskuriksi ja siirtyi  pyöveliksi Dahlin kuoltua. Viimeinen Vaasan lääni pyöveli oli isokyröläinen itsellisen poika Juho Matinpoika Nyberg. Nyberg tunnetaan siitä, että hän on yksi harvoista työurastaan ulkopuolisille kertoneista. Hänen muistelmiaan on talletettu myös kirjalliseen muotoon. Yllättävää kyllä, mutta Nyberg paljastuu muistelmiensa kautta lapsirakkaaksi, ystävälliseksi ja vaatimattomaksi vanhukseksi, joka luki  päivittäin hengellistä kirjallisuutta!

Tämän kirjoituksen myötä  muistuu omasta lapsuudesta mieleen, kuinka  vanha sukulaismies epäonnisina hetkinä  sadatteli "Voi peevelin peeveli..." Taisi olla pyövelin sadattelua, joka oli siirtynyt sukupolvelta toiselta vähän eri sana-asussa:)

Ja lopuksi: Jos haluat lukea aivan huipun historiaan liittyvän kirjan, en voi kuin suositella Anneli Kannon upeaa kirjaa "Pyöveli." Tämä kirja vei mennessään. Luin sen lähes kertaistumalta. Kirja sijoittuu muuten erityisesti Pohjanmaalle ja tarina kertoo oikeasta menneestä historiasta - jopa osa henkilönimistä on  todellisuuspohjaisia - kuten pyöveli Heikki Kovalainen, jonka elämää Kanto on värittänyt hienosti. Kanto on selvittänyt todella tarkasti pyövelien ym.  historiaa sekä Suomessa että ulkomailla ja rakentaa fiktiivisen kirjansa tarkoille yksityiskohtaisille asiatiedoille.

LÄHTEET:

Kadonnutta Vaasaa etsimässä. Osa 14 Vernenmäen mestauspaikka 2. [https://www.youtube.com/watch?v=vkzPv1jS4Jo] Katsottu 14.5.2015.

Keskisarja, Teemu. "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa"  Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/secoitux.pdf] Luettu 11.4.2015.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 72, 77.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Luukko, Armas. "Suomalaisen pyövelin muotokuva", teoksessa Valoa kansalle. 1989.  

Murha. info. Historiaa. Pyövelit Suomessa. [http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=8042] Luettu 11.4.2015.

Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa. Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina. [http://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/ajat.html] Luettu 8.3.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 10.1.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suku-forum. Pyöveli Nils Rönblad. [http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-28504.html] Luettu 14.5.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Vanhaa Räyrinkiä. 1994,s. 375.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.

Yle uutiset. Pyövelin kirveestä katkesi yli neljäsataa päätä pohjanmaalla. [http://yle.fi/uutiset/pyovelin_kirveesta_katkesi_yli_neljasataa_paata_pohjanmaalla/7844403] Luettu 11.4.2015.