Kaarlelan mestattu Kaisa

Olen jostain syystä koukuttunut näihin mestattuihin ja mestauspaikkoihin. Niinpä uutta tarinaa. Perimätieto on kantanut mukanaan tietoa, että Kaarlelan valkean kivikirkon läheisyydessä on satoja vuosia sitten ollut mestauspaikka. 

Valitettavasti paikkaa ei ole pystytty paikallistamaan sen tarkemmin. Vanhoissa isojakokartoissa tosin mainitaan runsaan parin kilometrin etäisyydellä kivikirkosta Hirttopaikka-niminen mäki, jota ei ole pystytty todentamaan tarkemmin edes muinaisjäännökseksi.

Sotilaan leski Kaisa Juhontytär asusteli tyttärensä Kaisa Hannuntyttären kanssa mökissä Kaarlelassa joskus 1690-vuoden tienoilla.

Olot olivat kehnot. Katovuodet olivat turmelleet viljasadon. Sen seurauksena oli nälänhätä. Myös kulkutaudit olivat melkoisena vitsauksena.

Sotilaan leski Kaisa Juhontytär asusteli vuonna karuissa oloissa mökissä yhdessä tyttärensä, Kaisa Hannuntyttären kanssa.

Äidin ja tyttären välit olivat kireät ja riitaisat. Kaisa-tytär oli ollut kovakourainen, kuriton ja tottelematon. Naapuritkin olivat joutuneet osallisiksi rähinän kuuntelusta. Kaisa-tytär oli lisäksi patalaiska. Kaisa-äiti oli kertonut, kuinka hän oli vanhuudesta ja raihnaisuudesta huolimatta ollut pakotettu hoitamaan yksin karjaa itkien tyttönsä luonnetta.

Keväällä 1698 tilanne kulminoitui niin pahaksi, että Kaisa Hannuntytär hyökkäsi äitinsä kimppuun puukepakon kanssa. Onni onnettomuudessa oli, ettei äiti satuttanut itseään pahemmin. Joka tapauksessa hän lähti kirkkoherran pakeille kertomaan tapahtuneesta.

Kirkkoherra päätti kutsua tyttären kirkkoraadin nuhdeltavaksi. Mutta Kaisa-tytärpä ei tietenkään saapunut raadin eteen. Tiedettiin, että kirkkoherra oli jo aiemmin varoitellut Kaisa-tytärtä liian vähäisestä kirkossakäynnistä. Lisäksi katekismuksen opiskelu oli ollut vähäiästä. Kuudennusmieskin kävi kotikäynnillä, mutta sai vastaansa vain joitakin letkautuksia siitä, että kirkkoherran ymmärrys asioista ei ollut Kaisan ymmärrystä kummempi!

Kun asiat eivät muutoin edenneet, teki Kaisa Juhontytär tyttärestään ilmiannon nimismiehelle ja niin päädyttiin käräjille. Mutta äiti tuli kuin tulikin katumapäälle ja kertoi nyt tyttärensä käsiksi käymisen ja käytöksen johtuvan sairaudesta. Tytärkin lupasi parantaa tapansa osoittaen kuuliaisuutta ja kunnioitusta äidilleen ja muillekin.

Kirkkoherra ei kuitenkaan taipunut, vaan uskoi tytön käytöksen ja luonteen olevan seurausta veltosta kasvatuksesta. Lautamiehet puolsivat kirkkoherran näkemystä asiassa.

Niin kävi, että Kaisa Hannuntytär tuomittiin lopulta kuolemaan ja menettämään henkensä Jumalan lain mukaisesti. Tuomiota perusteltiin säkeillä ”Kuka ikänänsä isäänsä ja äitiänsä kiroo, sen pitää totisesti kuoleman, että hän isäänsä ja äitiänsä kironnut on: hänen verensä olkoon hänen päällänsä”.

Ja niin hovioikeus vahvisti tuomion. Kaisa Hannuntytär kärsi mestaustuomion eli kaulan katkaisun Kaarlelan mestauspaalulla toukokuussa 1699.

LÄHTEET: Heidät Suomi mestasi. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-9950261] Luettu 16.12.2017

Wanhoja rikostapauksia Suomessa, 1700-1800 luvulta. Murha info. [https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=8539&start=60] Luettu 17.12.2017

Rangaistuskäytäntöjä Kokkolassa, osa 8: Mestauspaikka ja hirttolava Kokkolassa

Tässä  rangaistuskäytäntöjä Kokkolassa- sarjan osassa sivuan jo tulevan  osan 9  juttuja eli luvassa on myöhemmin lisää tietoa mestauksista ja hirtoista. Nyt keskityn lähinnä  rangaistusten suorituspaikan sijaintiin. Nykyihmisestä tuntuu käsittämättömältä, että kovin köykäisin perustein on ennen voinut menettää päänsä.

Kokkolassa sijaitsee melko lähellä nykyistä keskustaa vanha mestauspaikka. Paikka sijaitsi aikoinaan Mäntykankaalla, jonka nimi entisinä aikoina oli Skrammelbacka. Mäntykankaan alueella, lähellä ns. Katariinantoria,  oli vielä 1900- luvun alussa lampi, jota kutsuttiin nimellä Galgpotten eli suomennettuna Hirttolampi.

Nykyään Mäntykangas on hyvämaineista asuinaluetta, vaan toista oli ennen! Mäntykangas oli kivikkoista ja puutonta seutua. Mäntykangas oli erityinen kauhunpaikka kaupungin asukkaille ja etenkään naisväki ei tahtonut mennä lähellekään aluetta yksin. Tästä huolimatta hirttolammen rannalla  eli "mahopotissa" -pestiin pyykkejä ja toimitettiin arkiaskareita.

Kokkolassa tiedetään julistetun yhteensä ainakin seitsemän kuolemantuomiota, joista kahden tiedetään varmasti toteutuneen.  Ajalle tyypillistä oli, että murhamiehet mestattiin ja varkaat "selvisivät" hirttämällä. Pyöveli saapui paikalle tarvittaessa Uudestakaarlepyystä tai Vaasasta. Omaa pyöveliä ei Kokkolassa ollut.


Kuvassa alla on  aivan  keskellä  nykyinen Katariinan kalmisto, eli 1710 perustettu hautausmaa (Kyrko Gård). Kuvan vasemmassa ylälaidassa oleva alue on Galg Potten eli vanha teloituspaikka.

Yllä oleva kuva lainattu täältä!

 
Skrammelbackenilla oli niin korkea, kivinen ja puuton mäki, että siellä pidettiin tuulimyllyjä, koska tuuli pääsi hyvin pyörittämään myllynsiipiä. Torikadun ja Kustaa Aadolfinkadun risteyspaikalla oli ns. Wästra Tull eli Läntinen tulliportti. Kokkolassa oli siis sekä hirttopaikka että mestauspaikka.

Hirsipuun tiedetään sijainneen  ”hirttomäellä”, vanhan Vesitorninmäen lähellä Kolumäen rinteessä nykyisen Vingenkadun tienoilla.. Sen alapuolella  - entisen KNH:n myymälän  liepeillä sijaitsi lampi, jota nimitettiin Hirttolammeksi. Hirttolammen läheisyydessä oli myös hyvävetinen kaivo, mutta harvapa sinne tohti vettä lähteä hakemaan...

Yllä:Kuva Vingenkadulta Snellman-salille päin.

1700-luvulla rannikkotien tiedetään kulkeneen   Galgbackenilta eli mestauspaikalta Isoonkylään ja sieltä kirkkoon.. Matkaa Kaarlelan kirkkoon mestauspaikalta  oli 2,4 kilometriä.

Galgpotten sijaitsi nykyisen Sandqvistin väriliikkeen paikalla. Lammen läheisyydessä oli myös Kokkolan rangaistuspaikka ja häpeäpaalu  aina 1800-luvun lopulle saakka.

Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan laki sekä Kristofferin maanlaki  (1442) määräsivät kuolemanrangaistuksen esimerkiksi lapsenmurhasta, eläimiin sekaantumisesta ja noituudesta. Myös itsemurha laskettiin rikokseksi ja itsemurhan tehneen ruumis oli lain mukaisesti poltettava.

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 101.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Viljanen, H. Kuolemantuomiot ja niihin liittyvät hautapaikat  1600- ja 1700-luvun Suomessa. Proseminaariesitelmä. 2011. [https://kalmistopiiri.files.wordpress.com/2014/09/heidiviljanen_kuolemantuomiot_ja_niihin_liittyvc3a4t_hautapaikat.pdf] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.