Rangaistuksia entisaikoina, osa 9: mestaaminen ja hirttäminen, roviolla polttaminen sekä itse pyöveli sun muuta...

Ja "Rangaistuksia entisaikoina"- sarjan  loppuhuipentuma, eli viimeinen jakso on käsillänne!

Nyt karmivaan aiheeseen, nimittäin mestaamiseen, hirttämiseen, roviolla polttamiseen ja pyöveliin... Aikaisemmin olen muuten  sivunnut aihetta kirjoittamalla  Kälviällä tapahtuneesta mestauksesta ja mestauspaikasta.

Kokkolassa ei ollut paljon väkivaltaisia tekoja aikaisempina vuosisatoina. Kaupungin perustamisesta 1600-luvulta aina  vuoteen 1714 eli isoonvihaan saakka löytyy tieto ainoastaan kahdesta  taposta. Vuonna 1635 sai surmansa Torniosta tullut henkilö, joka lyötiin kuoliaaksi  vaimo Ingerin saunassa, johon oli kokoontunut ryyppyseurue. Tämän tapauksen lopullisesta rangaistuksesta ei ole säilynyt tietoa, tiedetään vain että  ainakin alun perin oli tuomiona kuolemanrangaistus. Toinen tappo oli 1707. Silloin puolalainen vanki  iski vartijaansa  niin lujaa, että tämä myöhemmin menehtyi ja puolalainen hovioikeuden päätöksellä  mestattiin.

Pyövelin tehtävänä oli "hoitaa" mestatuksi tai hirtetyksi  tuomitut. Kokkolassa ei ole ollut "omaa" pyöveliä. Pyöveleinä toimivat henkilöt saapuivat tänne  "töihin" Uusikaarlepyystä tai Vaasasta.

Rangaistuskäytännöt olivat 1600- ja 1700-luvuilla ankarat. Murhamiesten lisäksi tappotuomion saivat myös eläimiin sekaantuneet, harhaoppiset, noidiksi osoitetut ja murtovarkaat. Vuoden 1738 laki määräsi kuolemantuomion kaiken kaikkiaan 68 rikoksesta, kuten valtiopetoksesta, jumalanpilkasta ja raiskauksesta. Niin kuin monet muutkin rangaistukset, oli myös kuolemantuomion täytäntöönpano  julkinen tilaisuus.

Yllä: Vanha vesitorni Mäntykankaalta. Tässä lähistöllä tapahtui nuo kauheat tuomioiden täytäntöönpanot. Kokkolan hirttopaikka sijaitsi Skrammelbackenilla, joka kuului nykyiseen Mäntykankaaseen. Aivan tarkkaa paikkaa ei ole tiedoissa säilynyt, mutta todennäköisimmin paikka oli nykyisen Vingenkadun tienoilla.

Vuonna 1585 tuomittiin lohtajalainen Heikki Lappalainen kuolemaan ja mestattavaksi. Syynä mestaukseen oli noituudella surmaaminen. Heikki oli maksusta surmannut tytön tämän äidin toimeksiannosta noitarummun avulla.

Uusikaarlepyyläinen Heikki Matinpoika Hakalainen on tunnetuin Pohjanmaan läänin pyöveleistä. Hän oli kolmas lääninpyöveli ja hänet nimitettiin virkaansa 1660 toimien siinä 40 vuotta. Hakalaisen kerrotaan olleen korvapuoli, koska Turun pyöveli  vihki  Hakalaisen tehtäväänsä leikkaamalla häneltä toisen korvan, Tämä liittyy siihen, että ajateltiin, että pyöveli tunnistetaan missä tahansa, jos hän yrittää matkata tai luikkia pakoon tehtäviään muille seuduille. Myöhemmissä tutkimuksissa on päätelty Hakalaisen  mestanneen tai hirttäneen  pitkästi toistasataa ihmistä.

Pyöveli Hakalaiselle määrättiin asuinpaikaksi Uusikaarlepyy, koska se sijaitsi Pohjanmaan läänin keskipaikkeilla. Häntä varten rakennettiin tupa tulliportin lähettyville, mutta kuitenkin tulliaidan ulkopuolelle. Kaupunkiin pyöveli ei saanut asettua, vaan hän joutui perheineen elämään melko eristettyä elämää ympäristön asukkaiden pelätessä heitä. Jos Hakalaisen taloon oli kaupunginpalvelijoilla asiaa, saattoivat he ottaa varuiksi kymmenmiehisen saattojoukon mukaan.

Pyöveli Hakalaisen poika toi Tallinnasta 48 rullaa tupakkaa tullia maksamatta (Heh, näyttää olevan vuosisadasta toiseen suurin piirtein  samat houkutukset Tallinnassa...)  ja kolme tullimiestä lähetettiin tupakkaa takavarikoimaan Hakalaisen talosta.  Tullimiesten avuksi määrättiin yhdeksän porvaria. Hakalainen otti mestauskiveen esiin  virkamiesten asian kuultuaan   ja asetti sen pöydälle sanoen:""Jos joku hievahtaakin etsiäkseen tupakkaa minun talostani, lyön päät poikki teiltä kaikilta, sillä lukumääränne ei minua peloita". Syntyi käsirysy, johon myös Hakalaisen vaimon osallistui. Porvarit pääsivät lopulta voitolle ja veivät Hakalaisen vaimoineen kaupungin vankihuoneeseen oikeuden käsittelyä odottamaan. Kun Hakalainen tuotiin raastuvanoikeuden eteen myöhemmin, hänen huomattiin vapauttaneen itsensä käsiraudoista lukon rikkoen. Asiasta häneltä kysyttäessä Hakalainen vastasi ""On samantekevää, onko minulla niitä vai ei, sillä minä en aio paeta".

 Hakalaisen palkka vahvistettiin Vaasassa keväällä 1660 neuvotteluissa, joita johti maaherran Graan. Kun ensin oli tiedusteltu Turun pyövelin palkkiota, päädyttiin Kruunun sakkorahaosuudesta maksamaan Hakalaiselle seuraavasti:

• mestaus-3 taalaria
• hirttäminen- 4 taalaria
• polttaminen ja teilaaminen - 5 taalaria

Pyövelin työ oli lääninhallinnon  virkamieshierarkian alinta tasoa 1600-luvulla. Pyövelin tehtäviin joutuivat usein armahdetut rikolliset. Tehtävä saattoi myös siirtyä isänperintönä...Pyöveli pani täytäntöön kuolemantuomiot ja hautasi myös itsemurhan tehneet. Joskus hän lisäksi toimitti raipparangaistukset, mutta yleensä ne teki profossi eli piiskaaja.

Pyöveli Heikki Matinpoika Hakalainen joutui monia kertoja selvittämään omiakin laittomia  tekojaan oikeudessa. Välillä hän istui vankilassa. 1695 pyöveli Hakalainen oli Vaasan raastuvassa epäiltynä noituudesta. Hakalainen kun oli parantanut porvari Matti Mikonpojan lapsen ihralla, koska lapsi kärsi tuskallisesta kivusta. Pyöveli  sai vapauttavan tuomion vakuuteltuaan oikeudelle, että kyseessä oli ollut tavallinen kansanparannusmenetelmä, eikä suinkaan noituus.

Hakalaisen aikaan liikkeellä oli   noitahysteriaa, jonka vuoksi moni menetti henkensä paholaisen liittolaisina. Noitahysteria kävi kuumana erityisesti Pohjanmaalla. Tämän  päivän oikeuskäytäntöihin verrattuna  tuomiot olivat kyseenalaisiin  perusteisiin pohjautuvia. Toisaalta vuoden 1734 Ruotsin rikoslaki sisälsi monenlaisista rikostyypeistä rangaistuksena kuolemantuomioita ja tapauksia tutkittiin tarkastikin ennen tuomion julistamista.

Noita-aiheeseen liittyen - omassa suvussani on myös ollut noidaksi epäilty! Tämä tosin tapahtui Vetelissä vuonna 1673, mutta kerrottakoon, koska sivuaa aihetta sen verran, että noidaksi syytetyn esiäitini, Margetan ensimmäinen puoliso oli kälviäläinen. Kun kirkkoherra Isak Falander piti  Vetelissä  tarkastusta ja tiedusteli, onko  pitäjässä harjoitettu noituutta, kertoi  kyläläinen Sisilia Martintytär (hänkin muuten esiäitejäni...)  kirkkoherralle, että Ruotsin Smålannista  Veteliin  Alperin taloon avioitunut esiäitini Margeta Håkansdotter olisi pääsiäisellä ehtoollisella olleessaan  ottanut öylätin pois suustansa ja kätkenyt sen! Öylätti tiedettiin vaaralliseksi aseeksi noitien käsissä ja Margeta joutui kuulusteluihin, joissa hän kertoi sulkeneensa kädellä suunsa, koska hänellä ei ollut ylähampaita ja siksi oli vaikeuksia öylätin kanssa. Selitystä ei uskottu, vaan Margeta joutui hankkimaan yksitoista todistajaa itsensä lisäksi. Todistajien tehtävänä oli suorittaa ns. puhdistusvala  eli vannoa Margetan syyttömyyttä, minkä he onnistuivatkin tekemään...Eli pienestä puhdistusvalasta se on kiinni meikäläisenkin elo:)

1700-luvulla huomattiin pyövelin tarpeellisuus lainkäytön välttämättömänä osana. Tällöin toimen  yhteiskunnallinen hyväksyttävyys myös parani lähes talonpojan tasolle. Enää ei entisiä rikollisia kelpuutettu pyövelin tehtäviin. Pyöveliksi hakeutuvan mainetodistuksen tuli olla moitteeton ja lääkärintutkinnassa hänen täytyi osoittaa  tarpeeksi luonteenlujuutta ja riittäviä  ruumiinvoimia. Pyöveleiden aseman kohoamisesta kertoo sekin, että pyöveleiden on todettu eläneen suuremmitta kahnauksitta naapuristossa ja hyvin samankaltaisesti kuin kuka tahansa kyläyhteisön torppari tai pikkutilallinen. 1700-luvun "peeveleiden" kerrotaan myös jo vetäneen naisten huomiota puoleensa. Moni oli aviossa useita kertoja ja heillä oli myös lapsia.

  

Yllä:Kuva Mäntykankaalta, jonka läheisyydessä aikaisemmin moni koki viimeisen päivänsä.

Pyöveli koettiin yleisesti pelottavaksi henkilöksi. Tiedetään vanhempien pelotelleen  kurittomia lapsia sanomalla " Ole kunnolla, tai pyöveli tulee. Piiskuri tulee, ellet ole kunnolla..." Wiirilinna kertoo artikkelissaan puolestaan eräästä rengistä joka mieluummin nukkui lattialla kuin suostui koskaan enää menemään siihen sänkyyn, missä pyöveli oli Kokkolan reissullaan nukkunut.

Vielä vuonna 1775 mestattiin Kokkolassa ryöstömurhan tehnyt maaseurakunnan jäsen. Silloinen kirkkoherra Chydenius oli puhutellut syytettyä oikeudenkäynnin väliajalla käräjätalossa vetoavasti, ja syytetty olikin tehnyt täyden tunnustuksen. Murhaaja koki mestaustuomion vuoden 1775 elokuussa.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2014.

Ainakin yhden naisen tiedetään poltetun roviolla Kokkolassa. Asia oli oikeuden käsiteltävänä vuonna 1701.  Palvelustyttö Britta oli ollut suhteessa renkiin, joka joutui äkisti sotilaaksi. Britta oli raskaana rengille, mutta sulhasen poissaolon vuoksi avioliittoa ei voitu solmia.  Niinpä Britta päätti salata koko asian. Lapsi syntyi salassa ja Britta pilotti sen navetan lattian alle. Kaikki ei mennyt kuten Britta oli suunnitellut, vaan Brittaa alettiin kuulustella ja lapsikin löytyi. Ei kuitenkaan löytynyt todisteita lapsen väkivaltaisesta surmaamisesta, vaan kävi ilmi, että Britta oli  etukäteen todennut läheisilleen, että lapsi olisi kuollut. Britta kielsi syyllisyytensä ja vannoi, että oli piilottanut lapsen, koska ei ajatellut  sillä olevan suurta merkitystä lapsen jo kuoltua.

Oikeus kuitenkin päätyi siihen, että koska Britta oli salassa synnyttänyt sekä piilottanut lapsen ruumiin, antanut ristiriitaisia tietoja ja valehdellut, hänet tuomittiin kuolemaan ja roviolla poltettavaksi.  Asia annettiin vielä  hovioikeuden tarkastettavaksi, joka mitä ilmeisemmin vahvisti tuomion. Tuomion täytäntöönpanopaikasta ei ole tarkempaa tietoa.

Mestaamisen jälkeen ruumis joko teilattiin tai poltettiin roviolla. Roviolla poltto oli rangaistuksista ankarin, koska uskottiin ikuiseen sieluun ja  ruumiin ylösnousemukseen. Noidat poltettiin aina. Poltetulla ruumiilla ei katsottu olevan mahdollisuuksia ylösnousemiseen. Teilipyörässä puolestaan oli pölkyn päässä kärrynpyörä, johon tuomittu mestauksen jälkeen heitettiin ja jätettiin petolintujen syötäväksi.

Pyöveleiden työtehtäviin kuului muutakin kuin pelkkä tuomitun kaulan katkaisu tai hirttäminen. Heidän tehtävänään oli käydä hautaamassa sellaiset henkilöt, jotka olivat joko hirttäytyneet tai hukuttautuneet. Tuollaiset henkilöt katsottiin saastuneiksi ja siksi ainoastaan pyöveli pystyi heitä käsittelemään. Yhtä saastuneiksi katsottiin myös elämiin sekaantuneen uhriksi joutuneet eläimet! Nekin pyövelin täytyi käydä lahtaamassa ja hautaamassa  huomiota herättämättä.

Yllä: Sandqvistin maalausliikkeen rakennus. Paikalla sijaitsi aikaisemmin ns. Galgpotten eli hirttolampi.

Tässä osittaista  listaa Kokkolassa aikojen saatossa mestaustuomion saaneista, joita on mainittu  "Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina"- tekstissä. Osa rangaistuksista muutettiin tosin lopulta lievemmiksi.

• 1577 Kokkola, Kälviä Riippa Pietari, mestattu
• 1577 Lohtaja, Kotilainen Paavo, mestattu                              
• 1584 Kokkola, leskinainen "Enkia" Kaarina, mestattu           
• 1585 Lohtaja, Lappalainen Heikki, mestattu lapinnoita                            
• 1678 Kokkola, Pröttö Nilla Margareta                    
• 1680 Lohtaja, Tokoi Antti Antinpoika

Listan ulkopuolle mahtuu tuomioita muista  mestaukseen tuomituista rikoksista. Vuosina 1584 ja 1725 mainitaan esimerkiksi kokkolalaismiesten eläimiinsekaantumisista tuomiot.

Pyöveli sai uuden matkamääräyksen mestauspaikalle, kun mestattujen ruumiinosat olivat roikkuneet riittävän ajan teilinpuussa luonnon ja haaskalintujen armoilla. Pyövelin tuli tällöin kopistella tuomitun jäännökset alas ja kuopata ne siunaamattomaan maahan johonkin mestauspaikan läheisyyteen...

1700-luvun aikana Pohjanmaan pyövelin toimessa ennätti heilua toistakymmentä miestä. Heikki Hakalaisen jälkeen pestiin tarttui Elias Jaakonpoika 1710- ja 1720-luvuilla.  Hän joutui käyttämään aina tuomioita täytäntöön pannessaan punaista pyövelinviittaa. Johan Dahl hoiti pyövelin hommia 1727-1744 hukkuen työmatkallaan Ilmajoella.  Talokkaan poika Mickel Marcusson Dahl sai valtakirjan pyövelin toimen harjoittamiseen 1746 ja hän hoiti lääninpyövelin hommaa äkilliseen kuolemaansa saakka 1754. Mustasaarelainen renki  Niilo Eskopoika Rönnblad pestautui alun perin piiskuriksi ja siirtyi  pyöveliksi Dahlin kuoltua. Viimeinen Vaasan lääni pyöveli oli isokyröläinen itsellisen poika Juho Matinpoika Nyberg. Nyberg tunnetaan siitä, että hän on yksi harvoista työurastaan ulkopuolisille kertoneista. Hänen muistelmiaan on talletettu myös kirjalliseen muotoon. Yllättävää kyllä, mutta Nyberg paljastuu muistelmiensa kautta lapsirakkaaksi, ystävälliseksi ja vaatimattomaksi vanhukseksi, joka luki  päivittäin hengellistä kirjallisuutta!

Tämän kirjoituksen myötä  muistuu omasta lapsuudesta mieleen, kuinka  vanha sukulaismies epäonnisina hetkinä  sadatteli "Voi peevelin peeveli..." Taisi olla pyövelin sadattelua, joka oli siirtynyt sukupolvelta toiselta vähän eri sana-asussa:)

Ja lopuksi: Jos haluat lukea aivan huipun historiaan liittyvän kirjan, en voi kuin suositella Anneli Kannon upeaa kirjaa "Pyöveli." Tämä kirja vei mennessään. Luin sen lähes kertaistumalta. Kirja sijoittuu muuten erityisesti Pohjanmaalle ja tarina kertoo oikeasta menneestä historiasta - jopa osa henkilönimistä on  todellisuuspohjaisia - kuten pyöveli Heikki Kovalainen, jonka elämää Kanto on värittänyt hienosti. Kanto on selvittänyt todella tarkasti pyövelien ym.  historiaa sekä Suomessa että ulkomailla ja rakentaa fiktiivisen kirjansa tarkoille yksityiskohtaisille asiatiedoille.

LÄHTEET:

Kadonnutta Vaasaa etsimässä. Osa 14 Vernenmäen mestauspaikka 2. [https://www.youtube.com/watch?v=vkzPv1jS4Jo] Katsottu 14.5.2015.

Keskisarja, Teemu. "Secoituxesta järjettömäin luondocappalden canssa"  Perversiot, oikeuselämä ja kansankulttuuri 1700-luvun Suomessa. [http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/hum/histo/vk/keskisarja/secoitux.pdf] Luettu 11.4.2015.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 72, 77.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Luukko, Armas. "Suomalaisen pyövelin muotokuva", teoksessa Valoa kansalle. 1989.  

Murha. info. Historiaa. Pyövelit Suomessa. [http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=8042] Luettu 11.4.2015.

Noituus, taikuus ja noitavainot Suomessa. Noitavainojen ja magian historiaa vuosilukuina. [http://www15.uta.fi/yky/arkisto/historia/noitanetti/ajat.html] Luettu 8.3.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 10.1.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suku-forum. Pyöveli Nils Rönblad. [http://suku.genealogia.fi/archive/index.php/t-28504.html] Luettu 14.5.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Vanhaa Räyrinkiä. 1994,s. 375.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.

Yle uutiset. Pyövelin kirveestä katkesi yli neljäsataa päätä pohjanmaalla. [http://yle.fi/uutiset/pyovelin_kirveesta_katkesi_yli_neljasataa_paata_pohjanmaalla/7844403] Luettu 11.4.2015.