maanantai 18. toukokuuta 2015

Parin viikon varrella aistittua

 
Kevään kauniita värejä. Olen toukokuun tyttö ja  hullaantunut siitä hetkestä, kun koivu saa hiirenkorvansa. Kasvun ihme. Se jaksaa mykistää. Elottoman näköisestä maasta nousee uutta voimaa.
 
 
Kalastuspurkki on onnellisesti vesille laskettu. Tästä alkaa kesä. Rantakivillä lokit kirkuvat, mutta tunnelma on aivan toinen kuin Hitchcockin linnuissa...

  
Automatkan varrelle sattuu orava. Se kuljettaa mukanaan pyöreääkin pyöreämpää palloa. Pesänrakennuspuuhissa varmaan. Mykistyn luonnon täydellisyydestä.
 
Metsäkaurista käyn  kuvailemassa  illan hämärissä syrjäisellä pellolla. Puoliso tuntee tienoot ja tietää mistä otuksia löytyy. Komeat nelipiikkiset nahkasarvenalut...
  
 
Jos hullaannun kukista, niin myös elämistä. Kurki on nykyään  tuttu kaveri kodin  läheisillä pelloilla.
Väistämättä iskee mieleen Kirsti Kunnaksen runo:
 
"Olipa kerran kurki, joka yhdellä jalalla eli
ja päätänsä riiputteli
ja yhtenään mietiskeli:
Olisinpa surkea
jos muistuttaisin kurkea."

Niinpä niin.
  
Hirviemo kurkistelee pusikon reunasta. Sen maha pullottaa. Lienee saanut jo vasan tätä kirjoitellessa. En ole koskaan päässyt todistelemaan h-hetkeä. Sen sijaan poika sattui kerran ojanpientareelle, jossa hirvi oli juuri synnyttämässä. Harvinaista, että niin näkyvällä paikalla.
 
Joutsenia rakastan. Niin rakasti Sibeliuskin. Köykäinen aasinsilta ihailemaani säveltäjämestariin, jonka juhlavuotta vietämme. 
 
"Joutsenet ovat aina ajatuksissani ja antavat elämälle loistoa. Omituista todeta, ettei mikään koko maailmassa, ei taiteessa, kirjallisuudessa eikä musiikissa vaikuta minuun yhtä lailla kuin nämä joutsenet ja kurjet ja metsähanhet."
-J.Sibelius-
 
Kuvasarjan alimmissa kuvissa  komeilee teerikoiras puun latvassa. Se lyyrapyrstöinen. Näyttää kuin pahvitaululta tuolla puun nokassa istuessaan:)
 
 
Sinitiainen pesänrakennuspuuhissa. Huvittavaa kyllä - on näyttänyt löytäneen  viime syksynä menehtyneen koiramme karvoja koira-aitauksesta nokkaansa. Kaikki talteen!
 
Illan kalastusreissulla lokit ja tiirat parveilevat veneen ympärillä. Heittelemme takaisin veteen verkkoihin eksyneet roskakalat, täytyy ihastella lintujen kykyä napata kalasaalis vedestä!
 
Samoilemassa pienellä metsäjärvellä. Suojaisan kiven kainalossa lakka kukkii.  Muutama karpalokin löytyy.
 
Taidanpa  muuten osallistua 5.-luokkalaisten kanssa tähän alla olevaan:
 
 
Joku nimittäin juuri tunnilla laukoi, ettei voi ymmärtää mitä järkeä on olla lintubongari. Odottakaahan vaan - käsitykset voi vielä  muuttua:)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti