Nainen oli Hilda Katharina Sjögren.Hän syntyi Kokkolassa 17. tammikuuta 1853 merimies Johan Backlundin ja Katharina Bergendahlin tyttäreksi. Hildan elämänkulku ei ollut helppo. Jo nuoruudessaan hän joutui kohtaamaan vaikeita oloja, jotka pakottivat hänet keskeyttämään koulunkäynnin. Vaikeat olot johtivat myös hänet jo varhain vastuullisiin tehtäviin. Näistä kokemuksista kasvoi kutsumus. Hänen elämäänsä määritti sairaanhoitotyö ja lähimmäisten auttaminen. Hilda tarjosi apujaan myös olemalla inhimillisesti läsnä, lohdutti ja neuvoi. Hildan kerrotaan perineen äidiltään taipumuksen sairaanhoitoon.
Hilda avioitui leskimiehen, soittotaiteilijan, laulun- ja voimistelunopettajan, K.R. Sjögrenin kanssa.
Yksi merkittävä, mutta ehkä vähemmälle huomiolle Hildan elämässä jäänyt asia on, että hän toimi vankilan sairaanhoitajana. Tehtävä vaati paitsi ammattitaitoa myös suurta tasapuolisuutta, myötätuntoa ja henkistä kestävyyttä. Tässäkin työssä hän saavutti laajaa arvostusta ahkeruudellaan ja uskollisuudellaan.
Kokkola. 2.1.1904.
Hilda paransi myös lastentauteja; rohtumaa ja riisiä. Lääkettä, rohtoja, noihin sairauksiin valmistetiin kasveista ja apteekkiaineista. Tämä taito oli suvussa siirtynyt neljässä sukupolvessa. Kerrotaan, että itse kaupunginlääkärikin kysyi Hildalta neuvoja omien lastensa sairastuessa. Hilda sai päivittäin jopa kymmeniä kirjeitä, joissa pyydettiin hänen neuvojaan ja lääkkeitään lasten sairauksiin. Kirjeitä tuli jopa Amerikasta asti ja hän lähetti lääkkeitään ainaSaksaan asti merimiesten mukana.
Kokkolan kaupungin kaduilla saattoi kohdata ihmisiä, jotka etsivät reittiä Hildan kotiin saamaan apua lastensa sairauksiin. Hilda palveli köyhiä lähes ilmaiseksi ja saattoi myös jopa ruokkia ja vaatettaa heitä. Kerrotaan, että Hilda myös kutsui ihmisiä omaan ruokapöytäänsä.
Hildan kerrottiin olevan terävä-älyinen ja hyvämuistinen, hauska seuratoveri.
Tässä eräs Hildalle saapuneista kirjeistä:
"Piippola Jouluk. 9. p. 1903.
Arvoisa rouva! Pyydän lausua monen monet kiitokset antamistanne ruusulääkkeistä. Ikävä on kuulla, että olette kipiänä. Olen aivan hukassa, mistä sitten avun saan, jos Herra Teidät pois kutsuu. Olkaa hyvä ja antakaa se neuvokki jollekin omaisellenne. Nyt toivotan teille vielä voimia ja pitkää ikää, sillä niin monet ovat Teiltä avun saaneet ja tietysti vastakin tulisivat saamaan, ei ainoastaan ruusutaudissa, vaan muussakin. Herra suokoon Teille vielä terveyttä. Niin monesti kun olemme Teiltä avun saaneet, ei pidä koskaan Teidän muistonne sammua, olitte elossa eli kuolemassa. "
Elämänsä viimeisinä vuosina Hilda Sjögrenin terveys alkoi heikentyä. Silti hän jatkoi toimintaansa niin pitkään kuin jaksoi. Kuolema saapui rauhallisesti 29. joulukuuta 1903. Viimeiset aikansa hän oli sisarensa hoidossa. Hänen poismenonsa jätti jälkeensä kaipauksen moniin sydämiin, mutta myös pysyvän muiston ihmisestä, joka eli elämänsä muita varten.
Hilda Katharina Sjögrenin tarina muistuttaa siitä, että historian merkittävimmät teot syntyvät usein hiljaisuudessa. Hänen kaltaistensa ihmisten varaan rakentui paikallinen hyvinvointi, luottamus ja inhimillisyys – arvot, jotka kantavat edelleen.
LÄHTEET: Koti ja yhteiskunta. 15.5.1904. N:o 5. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/920216?term=luonnolle&term=Kokkolan&term=Kokkolassa&term=l%C3%A4%C3%A4kkeit%C3%A4%C3%A4n&page=10] Luettu12.4.2026.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti