Äiti Airolan parempi maailma-kirjasta

Sain tämän kirjan jo joulupukilta, siis heti pian sen ilmestyttyä. Sen lukeminen oli suuri nautinto. Toki sen vuoksi, että Kokkolan Ykspihlajan asukkina Outi on minulle tuttu, mutta myös erityisesti kirjan sisällön vuoksi. Outi Airolahan on MTV3 uutistoimittaja, mutta myös Ykspihlajan asukasyhdistyksen päähahmo ja muutoinkin viiden julkisuudessa  menestyneen lapsen THE ÄITI  ja koko kylän keulahahmo. 

Kirjassaan Outi kertoo aluksi, kuinka Ykspihlajan suuri satama-alue suljettiin ja sen sisälle jäi vanhoja rakennuksia, jotka nyt olivat purku-uhan tai siirron  alla. Outi otti härkää sarvista ja lopulta pääsi sopimukseen  vanhojen hirsirakennusten ostosta ja pois siirtämisestä. Kaikkiaan kahdeksan rakennusta. 

Vei aikaa vuosia, mutta nyt  nuo uhanalaiset talot ovat tulleet todeksi. Vanha Rodenin satamakonttori on uljas ilmestys nykyisellään, nyt nimellä Ykspihlajan Matkustajakoti. Vierailin paikalla ensimmäistä kertaa silloin, kun rakennukseen ei ollut vielä kuin kiipeiltävä kulkureitti ja kaikki oli vaiheessa. 

Outi kertoo palanneensa 1980-luvulla opintojensa jälkeen kotikaupunginosaansa,  Pihlajaan,  menneisyyden haamujen kera, kun puolison  opinnot johtivat Kokkolaan. Outi kertoo pakottaneensa puolisonsa lupaamaan, että palaisivat Turkuun heti  opintojen valmistuttua. Nin vain ei sitten käynytkään. Outi kertoo, kuinka oli unelmansa äärellä huomaamatta sitä. Hän kuvailee, kuinka havainnoi  työläiskaupunginosan muuttuneen. Työväestön elintaso oli kohonnut ja sen myötä nyrkit oli laitettu taskuun ja elämä näyttäytyi erilaiselta kuin ennen. Ykspihlajan satamakulttuuri oli muuttanut muotoaan. Mutta ihmissuvun rouheus, raakuus ja alkukantaisuus jollain tapaa edelleen loistivat. 

Outi on ollut asukasyhdistyksen puheenjohtajan kengissä nelisenkymmentä vuotta. Huikea saavutus rakennusten lisäksi on työttömien toiminta. Outi on haalinut työelämästä syrjäytyneitä, raiteiltaan suistuneita, ulosottoon joutuneita. 

Outi kertoo myös, kuinka on huomannut, että ruoan ympärille kannattaa kehittää toimintaa. Kaikki eivät pilki, kuuntele musiikkia tai käy lenkillä, mutta kaikki syövät. Ruoka maistuu hyvältä, kun se nautitaan yhdessä. Siksi on myös  asukasyhdistyksen Saima-ruokala, jossa myydään ruokaa seitsemällä eurolla ja on myös ruokajakelua.. 

Outi heittää ilmoille hyviä kysymyksiä: onko niin, että käden vamma suistaa ihmisen vuosikausiksi työtttömyysloukkuun tai masennus siirtää nuoren  putkeen, jonka ainut himmeä kajo on eläke. Niuoret mielenterveyskuntoutujat ovat sairauslomalla tai eläkkeellä, eivätkä siten voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun, eikä oikein mihinkään. Ja kuinka mielenterveyspotilaat ahdetaan betonikolosseiksi ilman piha-alueita. Kuinka sellaisessa voi hengittää?

Tällainen on Outin malli yhteisöllisyyteen ja työttömien toimintaan, Ei laitosta,  jonne  vajaakuntoiset ja työttömät  saapuvat rakentamaan linnunpönttöjä, ei eristäytymistä omaksi työttömien ryhmäksi, vaan he ovat osa muita, jatkuvan  avun ja toiminnan kohteina: ruuan valmistajia, hävikkiruuan lajittelijoita,, tasaveroisia toimijoita muiden asukkaiden kanssa. Osa yhteisöä, jonka työtä kaikki arvostavat. Tarvitaan vain muutama ihminen, jotka näkee, mikä on tärkeää ja ryhtyvät toimiin sen tiimoilta. 

Outi puhuu myös taiteen voimasta. Siitä, kuinka hän on pitänyt laulua, soittoa, tanssia ja kaikenlaista  kulttuuria aina elämän eliksiirinä. Ihanasti Outi kuvailee, ettei kaiken tarvitse olla kallista salikulttuuria, jossa katsotaan toisten tekemiä esityksiä. Sama virtaus tapahtuu aivoissa, kun tekee itse. Mieli lähtee uudenlaiseen moodiin. Mä niin allekirjoitan tän! Ihminen tarvitsee kauneutta, kuittaa Outi. Kulttuuri  ei voi hyvin eikä kehity, ellei se ole osa tavallista elämää. 

Outin kotipiha on elämys jo sinänsä. En ehkä itse pystyisi samaan, mutta Outin pihapiirissä on kesäteatteri, tapahtumateltta, musiikkikahvila ja sauna. Outi kuvailee, kuinka ihmisten asettautuessa jonkinlaiselle leirinuotiolle, syntyy liikettä, joka saa veren virtaamaan ja sielut avautumaan. Oikeastaan ei mikään ihme, että juuri Outin lapset ovat kaikki luovia lahjakkuuksia. Outi kertoo kirjassaan, pitäneensä tärkeänä, että lapset saavat elää vapaata elämää, jossa on  leikkejä, lemmikkejä, ystäviä ja kylänmiehiä sekä ruokaa. 

Outi kertoo myös lapsuuden traumastaan, häpeästä, joka astui häneen ensimmäisellä luokalla kansakoulussa vanhan miehen hahmossa. Satamakatu on ollut hänen elämänsä päänäyttämö. Outi kertoo lapsuudessaan kokemasta hyväksikäytöstä,. Tekstiä on siltä kohdin lähes puistattavaa lukea. Siitä, kuinka Outin lopulta ilmoittaessa poliisille aikuisena tapahtuneesta, asia kuitattiin sillä, että rikos oli jo vanhentunut. Ihailen outin rehellisyyttä ja kuvailua tapahtuneesta. Jos ihminen ei saa oikeutta, paha jää pyörimään sisuksiin ja jäytää.

"Tämän päivän outous on, että ihmisen pitäisi näyttää  siistiltä, silitetyltä ja laskostetulta. Oikeasti olemme henkisiä resupekkoja, jotka pyörimme omissa ristiriidoissamme ja murheissamme päivittäin. Satamakaupunginosassa on se mahtava puoli, ettei kenenkään tarvitse esittää fiinimpää  kuin on. Asiaan kuuluu tietty rouheus ja elämän kuluttama pinta niin pöydissä kuin naamoissa. "

Tuossa yllä olevassa typistyy se, minkä vuoksi myös minä pidän työpaikastani, joka sijaitsee tässä samaisessa kaupunginosassa! Mitä kirjasta jäi käteen? Ihailen Airolan rohkeutta olla juuri oma itsensä, kyseenalaistaa asioita ja saada aikaan! Kun ihminen on hyödyksi tai iloksi  toisille, hän on hyödyllinen myös itselleen. 

"Kun puhutaan hyvinvoinnin lisäämisestä ja vaikkapa työttömyydestä tai yhdyskuntapalvelusta, pitää siirtyä makrotasolta mikrotasolle. "

Outi toivoo kirjassaan, että valtakunnan päättäjät ja kuntapoliitikot katsovat, missä hyvinvointia luodaan järkevästi ja edullisesti ja keräävät talteen toimivat mallit. Kirja on tehnyt vaikutuksen moneen muuhunkin kuin minuun. Kokkolalainen yrittäjä, Erik Hagström, vaikuttui kirjasta niin paljon, että halusi  omakustanteisesti ostaa ja lahjoittaa sen  kaikille 200 kansanedustajalle. Pitäisi melkein syksyn korvilla tehdä eduskunnassa kysely, moniko kirjan on lukenut ja moniko vaikuttui kirjan ajatuksista. 

Löysin pikaisella googlauksella ainakin kansanedustajat Janne Jukkolan ja Jessi Jokelaisen ylistykset  kirjasta  ja kirjalahjoituksesta kesän kuumottaessa. "

"Teoksen ytimessä on pohdinta siitä, mikä kaikki on yhteiskunnassamme rikki ja kuinka voisimme korjata asioita, jotta kaikille, myös yhteiskunnan osattomimmille, olisi tarjolla työtä, toimeentuloa ja yhteisöllisyyttä. Upea kirja! Tämän lukemisen jälkeen tekee mieli lähteä kesäretkelle Ykspihlajaan."

-Jessi Jokelainen-

Niin hienoa, Outi!