Maria Sofia Keckmanin perinnönjako

Mitä tapahtuu, kun 1800-luvun alun nuori nainen jää lähes tyhjän päälle, mutta päättää silti ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä?

Huhtikuussa 1903 sanomalehti uutisoi Lohtajalta kantautuneen suru-uutisen. Eräs paikkakunnan vanhimmista ja tunnetuimmista asukkaista, ruustinna Maria Sofia Keckman (o.s. Wiberg), oli nukkunut pois.

Hänen elämäntarinansa on kiehtova kuvaus sitkeydestä, sivistyshalusta ja ajasta, jolloin naisen tie itsenäisyyteen vaati poikkeuksellista rohkeutta.

Maria Sofia syntyi vuonna 1822 Kokkolan Kirkonmäellä, jossa hänen isällään, majuri Wibergillä, oli pieni sotilaspuustelli eli virkatalo. Lapsuus sai kuitenkin murheisen käänteen, kun isä kuoli äkillisesti. Äiti, tytär ja kaksi poikaa jäivät hyvin vähävaraisiksi. Niukkuudesta huolimatta Maria Sofia ei lannistunut. Hän hankki sivistys- ja soiton alkeensa täysin omatoimisesti, koska varoja ei ollut. Saksalaiselta äidiltään hän oppi lisäksi vieraat kielet.

Vain 16-vuotiaana Maria Sofia perusti Kokkolaan yksityisen tyttökoulun. Aluksi opetettiin aakkosia, mutta koulu laajeni nopeasti kattamaan vaativampiakin aineita, ja oppilaat viihtyivät siellä vuosia. Neiti Wibergistä tuli kaupungin säätyläistyttöjen sekä maaseudun virkamiesperheiden tytärten rakastama opettaja. Hän pyöritti koulua täysin yksin huikeat 20 vuotta, opettaen tavallisten kouluaineiden lisäksi soittoa ja käsitöitä.

Vuonna 1859 Maria Sofia solmi avioliiton Lohtajan leskimies, rovasti Keckmanin kanssa. Avioliitto toi mukanaan suuren muutoksen, sillä ruotsinkieliselle Marialle suomen kieli oli tähän asti ollut vieras kieli. Ruustinna opetteli suomen kielen sekä lukemalla että puhumalla, ja otti samalla lujan otteen suuren pappilan taloudenhoidosta. Pappilan arki vaati tarkkuutta ja huolellisuutta, ja Maria Sofia suoriutui tehtävästään kunnialla. Rovastilla oli ainakin kaksi lasta edellisestä liitostaan; Johan Alfred Keckman ja Carl Abraham Keckman. Johanin lapset olivat Adele, Carl ja Ines. Rovastin lapsista  Carl Abraham oli ilmeisesti kuollut jo pienokaisena. En ainakaan löytänyt yhteisiä lapsia Maria Sofialle ja Karl Abrahamille. 

  

Kaksikymmentä vuotta kestänyt avioliitto päättyi rovastin kuolemaan. Maria Sofia jäi leskeksi. Hän muutti pappilan lähellä sijaitsevalle maatilalle, jossa hän asui pojanpoikansa perheen ympäröimänä aina viimeisiin päiviinsä saakka. Maria Sofia oli loppuun asti kiinnostunut maailman menosta ja henkisistä liikkeistä. Nuoruudessaan hän tempautui mukaan heränneiden eli pietistien liikkeeseen ja oli hyvä ystävä itse Fredrik Gabriel Hedbergin kanssa, joka vaikutti tuolloin paikkakunnalla ja perusti myöhemmin evankelisen herätysliikkeen.

Kun ruustinna Keckman keväällä 1903 saatettiin haudan lepoon, häntä jäivät kaipaamaan poikapuoli, suuri joukko lapsia, lastenlapsia ja jopa lastenlastenlapsia. Hänen perintönsä Kokkolan ja Lohtajan seudulla säilyi pitkään Tässä osoitus siitä, kuinka yksi nainen voi omalla tarmokkuudellaan sivistää kokonaisen sukupolven.

Kun Maria Sofia huhtikuussa 1903 oli nukkunut pois, alkoi kulissien takana historian valossa poikkeuksellisen tarkka ja jännittävä perinnönjako. Vuoden 1903 viralliset lehdet julkaisivat pitkiä kihlakunnanoikeuden kuulutuksia, jotka avaavat ikkunan säätyläisperheen arkeen, varallisuuteen ja jopa perhesalaisuuksiin. Mitä ruustinnan jälkeensä jättämät paperit paljastivat?

Käräjäoikeuden asiakirjat vievät meidät ensin ajassa taaksepäin vuoteen 1869, jolloin Maria Sofia ja hänen aviomiehensä, Lohtajan kirkkoherra Karl Abraham Keckman, olivat laatineet keskinäisen testamentin. Paperi oli aikakaudelleen tyypillinen, mutta siinä oli ehto.  Eloonjäänyt puoliso sai pitää koko omaisuuden jakamattomassa pesässä, jotta tämän toimeentulo oli turvattu. Kirkkoherra kuitenkin varmisti selustansa. Vuonna 1872 hän oli käynyt erikseen lisäämässä oikeuden pöytäkirjaan ehdon: Maria Sofia sai hallita kaikkea, mutta hänellä ei ollut oikeutta lahjoittaa tai tuhlata omaisuutta suoraan suvuilta pois.

Lisäksi testamentissa huomioitiin Maria Sofian saksalaissyntyinen äiti, majurska Maria Elisabeth Wiberg. Jos äiti eläisi tyttärensä ja vävynsä yli, hänelle oli maksettava jakamattomasta pesästä 800 Suomen markkaa. Se oli iso summa rahaa tuohon aikaan!

Kirkkoherran kuoltua Maria Sofia jäi leskeksi, ja vuonna 1896 hän päätti laatia oman, salaisen jatkotestamenttinsa Lohtajan pappilassa. Kun ruustinna vuonna 1903 kuoli, hänen pojanpoikansa maanviljelijä Arthur Keckman marssi oikeuteen molemmat paperit kourassaan.

Maria Sofian oma testamentti oli kirjoitettu suomeksi. Se paljasti,  mitä ruustinna todella omisti ja kuka oli suosiossa. Neidit Inez, Alice ja Sigrid Keckman saivat kukin 2 000 markkaa. Kaiken kiinteän omaisuuden, maat ja metsät, sekä kaikki eläimensä ruustinna testamenttasi yksinään Ernst Arthur Keckmanille. Arthur sai myös valita huonekaluja kolmeen eri huoneeseen täysin oman makunsa mukaan. Säätyläiskodin kallein ja rakkain esine, piano, määrättiin Arthurin lapsille, Alicelle ja Hiljalle, yhteiseksi omaksi.

Perinnönjako ei kuitenkaan ollut mutkaton.  Osa perillisistä, ruustinnan lapsista tai lapsenlapsista, asui tuntemattomassa paikassa ulkomailla. Koska heitä ei tavoitettu perinteisin keinoin, oikeus määräsi, että haaste ja testamentit oli julkaistava Suomen virallisissa suomen- ja ruotsinkielisissä lehdissä. Ulkomailla asuville sukulaisille annettiin tasan vuosi ja päivä aikaa palata Suomeen moittimaan testamenttia, tai muuten Arthur ja kumppanit saisivat pitää pianon, maat ja eläimet.

Ilmoituksesta saapui maanviljelijä Arthur Keckman, Lohtajan kylästä ja pitäjästä, oikeuden eteen ja jätti sekä omasta että kanssaperillistensä puolesta valvottavaksi otteen tämän Kihlakunnanoikeuden vuoden 1882 syyskäräjillä lokakuun 27. päivänä pidetystä pöytäkirjasta, § 76, josta sitä luettaessa kävi ilmi, että leskiruustinna Maria Sofia Keckman, edellä mainitusta kylästä ja pitäjästä, oli silloin valvonut miehensä, rovasti Karl Abraham Keckmanin kanssa tehdyn keskinäisen testamentin. 

"Allekirjoittaneet aviopuolisot ovat vapaasta tahdostaan ja täydessä ymmärryksessä laatineet välisensä sellaisen testamentin: että se meistä, joka elää toisen yli, saa istua jakamattomassa pesässä täydellä omistus- ja hallintaoikeudella omaisuuteen ilman poikkeuksia; täten kenenkään perillisistämme ei tule astua perintöön jälkeemme, ennen kuin olemme molemmat kuolleet. Mitä silloin on jäljellä pesän varoista, on kaupungin oikeuden mukaan lankeava minun, Carl Abraham Keckmanin lapsenlapsilleni, eli Tornion koulunopettajan, maisteri Johan Alfred Keckmanin lapsille. Muutoin olemme sopineet ja määränneet, että eloonjääneen puolison on, huolimatta siitä, että hän istuu jakamattomassa pesässä, yhteisestä omaisuudesta kykyjensä mukaan avustettava edellä mainittujen lastenlasten kasvatusta, sekä myös, että kummankin meidän poismenon jälkeen äitimmme ja anoppimme, majurska-leski Maria Elisabeth Wiberg, mikäli hän elää meitä kauemmin, saa pesän jakamattomasta osasta kahdeksansataa (800) Suomen markkaa. Jos kuitenkin kävisi niin, että eloonjäänyt puoliso menee uuteen avioliittoon, pesä jaetaan ja avioliittoon astuva ottakoon oman osansa lain mukaan.

Lohtaja, 17. päivänä maaliskuuta 1869.

C. A. Keckman.

M. S. Keckman.

Että rovasti C. A. Keckman ja hänen puolisonsa M. S. Keckman vapaaehtoisesti ja selkeässä mielentilassa ovat tehneet yllä olevan keskinäisen testamentin, todistamme me allekirjoittaneet, samanaikaisesti läsnä olleet todistajat. Paikka ja aika kuten edellä kirjoitettu.
samasta määräyksestä

Edv. Rehnbäck."

Tämä luettiin, ja toimitetusta pöytäkirjanotteesta kävi lisäksi ilmi, että yllä oleva keskinäinen testamentti oli 13. päivänä maaliskuuta 1872 otettu tämän Kihlakunnanoikeuden pöytäkirjaan ja että rovasti Keckmanin pyynnöstä pöytäkirjaan oli lisäksi merkitty, että hän oli testamentilla tosin luovuttanut kaiken omaisuutensa vaimolleen, mikäli tämä eläisi miestään kauemmin, mutta kuitenkin sillä omistusoikeuden rajoituksella, ettei vaimo saisi lahjoittaa tai tuhlata omaisuutta. Hakija pyysi nyt, ilmoittaen olevansa testamentissa mainitun Johan Alfred Keckmanin poika ja että hänellä oli viisi sisarusta, saada sekä omasta että näiden sisarusten puolesta valvoa yllä olevan testamentin; ja ilmoitti hakija, että leskiruustinna Maria Sofia Keckman oli kuollut 15. päivänä huhtikuuta 1903 ja jättänyt jälkeensä myös toisen testamentin, jonka vastaaja niin ikään jätti oikeudelle valvottavaksi, ja tämä viimeksi mainittu testamentti kuului seuraavasti:

"Ajatellessani pois lähtöäni tästä elämästä olen tahtonut täten antaa viimeiset määräykseni siitä, kuinka jälkeeni jäänyt omaisuus on jaettava perillisten välillä ja siinä tarkoituksessa tehnyt seuraavat säädökset:
Rahoistani pitää neitien Inez, Alice ja Sigrid Keckman'in kunkin osakseen saada kaksituhatta (2,000) markkaa ensin päältä.
Kaiken kiinteän omaisuuteni sekä kaikki eläimeni saa Ernst Arthur Keckman yksinään ynnä samoin huonekaluja kolmeen huoneeseen oman valintansa mukaan.
Pianon saavat Ernst Arthur Keckman'in lapset Alice ja Hilja yhteiseksi omakseen.

Kaikki se omaisuus, joka ei kuulu edellä oleviin määräyksiin, jaetaan tasan kirkkoherra Johan Alfred Keckman'in lasten välillä, niinkuin siinä testamentissa, jonka minä Maaliskuun 17 päivänä 1869 miesvainajani, provasti C. A. Keckman'in kanssa tehtnyt olen.

Lohtajalla, Helmikuun 18 p:nä 1896.
Sofia Keckman.

Että toisella puolella olevan testamentin tekijä, pruustinna Sofia Keckman, on vapaasta tahdostaan, terveenä ja täydellä ymmärryksellä ollen tehnyt siinä olevat määräykset, sen vakuutamme ja todistamme me allinkirjoittaneet yht'aikaa läsnä olleet todistajat. Aika ja paikka kuin edellä.

Alex. Mellenius. Joh. Leppälä. G. Bergström.

Kirj. sama
Otteen oikeaksi ja yhtäpitäväksi alkuperäisen kanssa todistamme. Kannus 18 p. Toukokuuta 1903.
Juho Jukkola. Juho Kuru."

Tekstin lukemisen jälkeen hakija Keckman pyysi Oikeudelta ohjeita siitä, mitä hänen ja muiden testamentinsaajien oli noudatettava päästäkseen nauttimaan edellä mainituissa testamenteissa heille suoduista eduista, sekä myös, koska jotkut vainajan lapsista oleskelivat tuntemattomassa paikassa ulkomailla, että hakijoiden sallittaisiin Suomen virallisten lehtien kautta antaa testamentti tiedoksi näille perillisille, minkä jälkeen hakijaa käskettiin poistumaan siksi aikaa, kun oikeudessa neuvoteltiin seuraavasta päätöksestä: 

"Perintökaaren 18 luvun 1 §:n mukaisesti hakijoilla on oikeus, mikäli he haluavat yllä olevia testamentteja hyväkseen käyttää, antaa testamentit tiedoksi vainajan Maria Sofia Keckmanin lähimmille perillisille, niille jotka tunnetaan, tämän pöytäkirjan oikeaksi todistetuilla jäljennöksillä, ja niille, jotka oleskelevat tuntemattomassa paikassa ulkomailla, julkaisemalla tämä pöytäkirja Suomen suomen- ja ruotsinkielisissä virallisissa lehdissä, ja on perillisillä sen jälkeen täysi oikeus yön ja vuoden kuluessa tiedoksisaannista moittia testamentteja, mikäli siihen on perustetta, sillä uhalla, että jos he sen laiminlyövät, testamentit saavat lainvoiman.

Julkaistiin.

Aika ja paikka ennen kirjoitetut.
Kihlakunnanoikeuden puolesta:
K. J. Svahn."

LÄHTEET: 

Finlands almänna tidning. 24.5.1859 [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/464697?term=Carl%20Abraham%20Keckman&page=3]Luettu 18.10.2026. 

Finlands allmänna tidning24.7.1903. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/620243?term=Carl%20Abraham%20Keckmans&page=4] Luettu 18.10.2026. 

Kokkola-lehti 16.4.1903. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/653761?term=Taas&term=laulettua&term=puhui&term=opettaja&term=Eero&term=Kolehmainen&term=puhuiwat&term=opettajat&page=2] Luettu 18.10.2026.