Minulla on vankat maatalontytön juuret. Esipolvet isovanhempiini saakka ovat olleet karjatilallisia satoja vuosia - lähes tulkoon kaikki. Ja vaikka vanhempani kulkivatkin päivätöissä kodin ulkopuolella, asuin lapsuuteni 8 ensimmäistä vuotta maatilalla. Sen jälkeenkin vielä kaikki loma-ajat aikuisuuteen saakka. Arkeani oli navettatöihin osallistuminen, lehmien "tillaus" ja kaikki mahdolliset maatalon työt.
Ja kun sitten avioiduin, niin tietystikin maatalon pojan kanssa. Päätös tosin tehtiin jo parikymppisinä, ettei meistä uutta jatkajasukupolvea taida tulla. Silti muutettiin " kaupungissa maalle." Vaikka katsoi ikkunasta mihin suuntaan tahansa, näki aina lehmiä kesäisin niityillä. Joskus niitä teputteli pihassammekin, kun aitaus oli antanut jossain periksi.Kerran siipan kotona vietettiin joulua ja kesken jouluaterian lehmä poiki ja lehmältä muljahti kohtu ulos .Että sellaista romanttista joulua pukkasi...Siipan kanssa kannateltiin kohtua uuniritilän päällä ilmassa, ettei se vaurioidu. Tämmöinen oli eläinlääkärin ohje. Lääkärin tuloon kesti tunnin...Mutta se lehmä, se pelastui!
Kylä jossa asumme, on näihin päivin asti ollut hyvin maatalousvoittoinen. Mutta kaikki muuttuu. Viimeisestäkin kylän talosta lähti lehmät korkealaitaiseen tänä vuonna. Nyt on vain vuokrattuja peltotilkkuja...Minulla on kaipio.
Jonain päivänä ajelin pojan kanssa autolla. Poika, 16-kesäinen, viisoi pellolle "Äiti voi, kato lehmiä!" Siinä me kaksi katsoa tapitimme lehmiä kuin eläintarhan aidan takaa...Ilmeisesti olen onnistunut lehmäkaipioni siirtämään nuorempaankin sukupolveen.
Eilen sitten menin kirpparille. Näin siellä taulujäljitelmän. Se kiinnitti heti huomioni. Taulussa oli lehmiä. Kävelin pois. Palasin pian takaisin ja pistin Järnefeltin lehmät kärryyni.
Tiesin taululleni heti paikan. Viime jouluna kun sattui pienoinen kömmähdys...En ole vielä vaihtanut tapettia, kun en ole löytänyt sitä sopivaa. Tahraa on piilotettu jos mitenkin. Nyt se peittyi!
No nyt on auvoinen mieli. 25 euroa kehyksineen maksanut taidejäljennökseni löysi paikkansa tahran päältä.
Tuosta taulusta. Eero Järnefeltin teos Lehmisavu valmistui kuvan kaltaisesssa muodossa 1891. Öljyvärimaalaus esittää sääskiä karkoittavan lehmisavun ympärille asettautueita lehmiä suomalaisessa vanhan ajan maalaismaisemassa.
Järnefeltiä taulun maalaustyön esivalmisteluissa mukana ollut Johanna Vartiainen muisteli 1960-luvulla teoksen järjestelytyötä näin: "Minä olin hänelle savua sytyttämässä ja noin tunnin vei, kun taiteilija teki järjestelyjään ja valokuvasi aiheen.
Maalauksen mallina oli Nilsiän Västinniemen Kauniskankaan tila, jossa oli 35 lehmää. Tilan vastarannalla sijaitsi Kauniskankaan karjapiha. Lehmät on järjestetty valokuvausta varten suunniteltuun asetelmaan. Varsinaisen maalaustyön Järnefelt teki vasta sisätiloissa.
Alkuperäisenä tästä taulusta muuten huutokaupassa huudettiin miljoona markkaa ja taideteos päätyi yksityishenkilölle pääkaupunkiseudulle.
Minulle tämä 25 euron plagiaatti riittää oikein hyvin!:)Voin jo kuvitella pitkät talvi-illat ja itseni makoilemassa sohvalla. Selän takana lämmittää takkatuli ja minä viipyilen katseellani lehmien kanssa maalaismaisemassa.
Ps. Seuraavana yönä tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen heräsin aamuviideltä täysin virkeänä. Unessani olin mummoni kanssa navetassa. Siellä oli Tähikki-lehmä, kuten lapsuudessani. Kaikki ketat paikoillaan, lehmät jokainen omissa karsinoissaan ja hinkkien säilytystilat kylmine vesiastioineen ihan niinkuin ennenkin. Ruokin lehmiä, siivosin sontia. Sitten mummo vain katosi. Minä jatkoin vielä kauan töitä navetassa, kunnes heräsin...Voimaannuin!
LÄHTEET:
Laitinen, Ari. Valokuvaus kuvataiteilijan apuvälineenä. Tampereen ensimmäinen ammattitaiteilija Kaarlo Vuori (1863–1914) muotokuvamaalarina ja valokuvaajana . Pro Gradu - tutkielma. 2017, s. 16.
Mtv.fi. Edelfeltin taulusta ennätyshinta. [https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/edelfeltin-taulusta-ennatyshinta/5407108#gs.mRCRzPs[ Luettu 15.9.2018.
Wikipedia. Lehmisavu (maalaus). [https://fi.wikipedia.org/wiki/Lehmisavu_(maalaus)] Luettu 16.9.2018.
