Tällä kertaa kurkistamme Johan Johansson Rahmin hautaustapahtumiin.
Johan Rahmin kerrotaan olleen suvun kantaisän, Erik Rahmin, pojanpoika. Vuoden 1915 Österbottningen-lehdessä häntä kuvattiin näin "Hän lienee ollut suurin kauppias ja varakkain mies Kokkolassa 1700-luvulla. " Näitä Rahmeja kun oli monessa polvessa, kesti tovin, ennen kuin pääsin "oikean" Johanin jäljille.
Johan Johansson Rahm oli syntynyt Lohtajalla 18.6.1721. Hän avioitui 3.4.1743 Christina Lithénin kanssa. Christina oli kokkolalaisen kauppiaan, Matts Lithénin, ja Brita Bringin tytär.
Rahm avioitui Oulussa toiseen liittonsa 6.4.1769 Johanna Lovisa Harnackin kanssa. Johanna oli oululaisen kauppiaan ja raatimiehen, Gabriel Siniuksen, leski sekä Liivinmaan kirkkoherran (Smiltenskan seurakunta), Niclas Fredric Harnackin, ja hänen vaimonsa, Rachel Sofia von Dietzin, tytär." Johan Rahm kuoli 10.1. 1783 Kokkolassa. Harnack-suku oli baltiansaksalainen, ja Liivinmaa käsitti tuolloin nykyisen Etelä-Viron ja Pohjois-Latvian alueita.
Johan(nes) Rahm omisti tilan N:o 7 toisessa ja N:o 81 9:nessä korttelissa.
Johan rakennutti vuonna 1775 sukuhaudan, hautakammion tiilestä, Katariinan hautausmaalle. Christina kuoli 1768 ja hänet on haudattu silloisen Kokkolan kaupungin kirkon kuorin alle.
Johan Rahm haudattiin 21.1.1783. Kuolinsyynä mainittiin "slag" eli jokin kohtaus. Hän oli kuollessaan 61 vuotta ja 27 päivää vanha.
Käänsin kansilehden tekstin, se menee kaiketi näin: Mietiskely kuoleman yli, lausuttu, kun raatimies ja kauppias, jalo ja korkeasti arvostettu, herran Johan Rahm, 61 vuoden ja 6 kuukauden (hieman eri ikä kuin haudattujen luettelossa mainittu) kunniallisen vaelluksen jälkeen luovutti sielunsa omalle Luojalleen 10. tammikuuta ja kaikella kunnialla haudattiin 21. samassa kuussa 1783.
Vaasa, painanut Georg Wilhelm Londicer.
Nyt hauta minut nielee, elämän syvään syliin,tule, vaeltajani, nyt pois, älä enää viivy ja puhu,Näin yksin usein olin, synnin tähden horjuen,Mutta nyt turvani on, synkän kuoleman edessä.
Tästä kulkee synkkä käytävä, jota me kuolemaksi kutsumme,hallitsijani, opeta minut murheessa ja kuolemassa vaeltamaan,vereni uhriksi vuodatettiin ristillä,ja siksi toivon, että saan lohdun siellä.
Hänen apunsa sinua seuraa, kun sydän tuntuu raskaalta,pahat ajat, ahdistus ja tuska voivat sinua koetella,älä epäröi, vaikka synti painaa sinua,Jumala antaa sinulle anteeksi, jos turvaudut Hänen armoonsa.
Valmistaudu tuohon matkaan, joka on lopulta meille kaikille,vanha käy sinne ensin, mutta nuori seuraa samaa tietä,kukaan ei voi sitä välttää, Hän kutsuu pienet ja suuret,hänen vakava lakinsa meitä kaikkia velvoittaa.
Niin otetaan sinut pian pois, Hän auttaa ja suojelee sinua,Hän vie sinut sieltä, missä kaikki sinut näkevät,Mutta muista tarkoin, kun sinun on kuoltava,älä unohda Jumalaa, kun kuolema sinua kohtaa.
Nyt kun tämä aika päättyy, ja Elämän Herra kutsuu,
Hän vapauttaa vangit ja tuo heille ilon,
Kaikki saavat päästä sinne, missä Jeesus asuu,
Minun hautani, minun paratiisini, sinne minä kuljen.
Tällä perustalla olen elänyt, siihen minä myös kuolen,
Anna minun seurata Jeesusta haudan porteista sisään,
Kiitos Isäni, että kuulen lupauksesi,
Annan itseni Sinulle, pyydän nyt saada liittyä seuraasi.
Ei matkanteon pituus, ei haudan synkät suojat,
eivät tuskat tai ahdistus voi minua Jeesuksesta erottaa,
ei pelko tai hätä nyt eikä koskaan, ei elämä eikä kuolema,
kaiken lopussa lepään turvassa Hänen kädessään.
Vaikka tämä ruumis väsyy ja kohtaa kuoleman,
niin sielu näkee jälleen kirkkauden,
joka täällä oli kallista, saa siellä arvonsa,
ja raskas taakka lankeaa pois, kun pääsen sinne.
Mutta kukaan ei kulje tätä tietä yksin ja turhaan,
vaikka maailma katoaa ja kaikki muuttuu,
mitä täällä kerran oli, saa siellä uuden merkityksen,
ja jo nyt säteet ennustavat tulevaa iloa.
Pois siis, sinä maailma, joka tuhlaa aikaa laihaan hyötyyn,
pidät sielun harhassa ja johdat sen harhaan,
Ei, sielu ei enää saa iloita siinä, missä synti asuu,
sillä puute ja turhuus tuovat mukanaan paljon murheita.
Mitä hyödyttää kuoleman päin eläminen, mitä tuo iloksi maallinen siunaus?
Se katoaa pian, kuin tuuli, joka hiljaa häviää,
Autuas on se, joka kulkee kohti hautaa oikeassa uskossa,
ja pysyy lujana lohdutuksessa tässä pyhiinvaelluksessa.
Niin käy tämä matka, hautaan kuljetaan levollisena ja iloisena,
sillä kaiken lävitse vie johdatus, minä kuljen iloiten sieltä pois,
sillä pelastus on valmistunut, Hänen käsiinsä luotan yhä,
vaikka monien vuosien ajan Häntä ei enää nähdä.
Alle kirjoitettu nimi "Agnoetus," joka tarkoittaa tuntematonta.
1700-luvulla tällaiset hautajaiskirjoitukset olivat yleisiä. Niitä tehtiin pieniksi vihkosiksi hautajaisten, häiden ja virkanimitysten yhteydessä.
1600-1700-luvuilla hautauskulttuuri oli juhlava ja monimuotoinen. Siihen kuului kirjoitettu ja painettu muistopuhe tai runo, joita joko jaettiin hautajaisissa, annettiin omaisille tai levitettiin laajemminkin. Vaasan Londicerin kirjapaino valmisti näitä. Koko julkaisu oli omistettu Johan Rahmille.
Vanhoista lehtikirjoituksista selviää myös, että nimen omaan Rahmien suku oli suurin ja vaurain Kokkolassa. Myös hänen veljensä tunnettiin varakkaina miehinä, mutta Johan oli kaikista rikkain. Jo 1768 Johan Rahmin kerrottiin koonneen 45000 riikintaaleria hopearahaa. Nykyrahassa se vastaisi noin 7-10 miljoonaa euroa!
Johan Rahmin kuolinpesään kuului muun muassa: 2 tilaa11/32 osuudet laivassa Stortia1/16 osuudet Speculationissa1/12 Continentessa1/16 Gustaf III:ssa1/2 Bostassa1 yksityisesti rakennettu alus9/16 kaupungissa sijaitsevasta varustetusta laivasta4 tonttia Kalajoella1/6 ja 4 tonttia tupakkatehtaassa1/8 Lahnajoen sahastasekä lisäksi käteistä 23 259:4:4 hopeataalaria.
Nyt kun tämä aika päättyy, ja Elämän Herra kutsuu,
Hän vapauttaa vangit ja tuo heille ilon,
Kaikki saavat päästä sinne, missä Jeesus asuu,
Minun hautani, minun paratiisini, sinne minä kuljen.
Tällä perustalla olen elänyt, siihen minä myös kuolen,
Anna minun seurata Jeesusta haudan porteista sisään,
Kiitos Isäni, että kuulen lupauksesi,
Annan itseni Sinulle, pyydän nyt saada liittyä seuraasi.
Ei matkanteon pituus, ei haudan synkät suojat,
eivät tuskat tai ahdistus voi minua Jeesuksesta erottaa,
ei pelko tai hätä nyt eikä koskaan, ei elämä eikä kuolema,
kaiken lopussa lepään turvassa Hänen kädessään.
Vaikka tämä ruumis väsyy ja kohtaa kuoleman,
niin sielu näkee jälleen kirkkauden,
joka täällä oli kallista, saa siellä arvonsa,
ja raskas taakka lankeaa pois, kun pääsen sinne.
Mutta kukaan ei kulje tätä tietä yksin ja turhaan,
vaikka maailma katoaa ja kaikki muuttuu,
mitä täällä kerran oli, saa siellä uuden merkityksen,
ja jo nyt säteet ennustavat tulevaa iloa.
Hän vapauttaa vangit ja tuo heille ilon,
Kaikki saavat päästä sinne, missä Jeesus asuu,
Minun hautani, minun paratiisini, sinne minä kuljen.
Tällä perustalla olen elänyt, siihen minä myös kuolen,
Anna minun seurata Jeesusta haudan porteista sisään,
Kiitos Isäni, että kuulen lupauksesi,
Annan itseni Sinulle, pyydän nyt saada liittyä seuraasi.
Ei matkanteon pituus, ei haudan synkät suojat,
eivät tuskat tai ahdistus voi minua Jeesuksesta erottaa,
ei pelko tai hätä nyt eikä koskaan, ei elämä eikä kuolema,
kaiken lopussa lepään turvassa Hänen kädessään.
Vaikka tämä ruumis väsyy ja kohtaa kuoleman,
niin sielu näkee jälleen kirkkauden,
joka täällä oli kallista, saa siellä arvonsa,
ja raskas taakka lankeaa pois, kun pääsen sinne.
Mutta kukaan ei kulje tätä tietä yksin ja turhaan,
vaikka maailma katoaa ja kaikki muuttuu,
mitä täällä kerran oli, saa siellä uuden merkityksen,
ja jo nyt säteet ennustavat tulevaa iloa.
Pois siis, sinä maailma, joka tuhlaa aikaa laihaan hyötyyn,
pidät sielun harhassa ja johdat sen harhaan,
Ei, sielu ei enää saa iloita siinä, missä synti asuu,
sillä puute ja turhuus tuovat mukanaan paljon murheita.
Mitä hyödyttää kuoleman päin eläminen, mitä tuo iloksi maallinen siunaus?
Se katoaa pian, kuin tuuli, joka hiljaa häviää,
Autuas on se, joka kulkee kohti hautaa oikeassa uskossa,
ja pysyy lujana lohdutuksessa tässä pyhiinvaelluksessa.
Niin käy tämä matka, hautaan kuljetaan levollisena ja iloisena,
sillä kaiken lävitse vie johdatus, minä kuljen iloiten sieltä pois,
sillä pelastus on valmistunut, Hänen käsiinsä luotan yhä,
vaikka monien vuosien ajan Häntä ei enää nähdä.
Alle kirjoitettu nimi "Agnoetus," joka tarkoittaa tuntematonta.
1700-luvulla tällaiset hautajaiskirjoitukset olivat yleisiä. Niitä tehtiin pieniksi vihkosiksi hautajaisten, häiden ja virkanimitysten yhteydessä.
1600-1700-luvuilla hautauskulttuuri oli juhlava ja monimuotoinen. Siihen kuului kirjoitettu ja painettu muistopuhe tai runo, joita joko jaettiin hautajaisissa, annettiin omaisille tai levitettiin laajemminkin. Vaasan Londicerin kirjapaino valmisti näitä. Koko julkaisu oli omistettu Johan Rahmille.
Vanhoista lehtikirjoituksista selviää myös, että nimen omaan Rahmien suku oli suurin ja vaurain Kokkolassa. Myös hänen veljensä tunnettiin varakkaina miehinä, mutta Johan oli kaikista rikkain. Jo 1768 Johan Rahmin kerrottiin koonneen 45000 riikintaaleria hopearahaa. Nykyrahassa se vastaisi noin 7-10 miljoonaa euroa!
Johan Rahmin kuolinpesään kuului muun muassa:
2 tilaa
11/32 osuudet laivassa Stortia
1/16 osuudet Speculationissa
1/12 Continentessa
1/16 Gustaf III:ssa
1/2 Bostassa
1 yksityisesti rakennettu alus
9/16 kaupungissa sijaitsevasta varustetusta laivasta
4 tonttia Kalajoella
1/6 ja 4 tonttia tupakkatehtaassa
1/8 Lahnajoen sahasta
sekä lisäksi käteistä 23 259:4:4 hopeataalaria.
LÄHTEET:
Gamlakarleby stad och dess borgarskap i förgångna tider. Österbottningen. 25.11.1913. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1274449?term=%C3%A5ter%20uppmana&term=Fr%C3%A5gan%20om%20pension&page=2] Luettu 11.10.2026.
Gamlakarleby stad och dess borgarskap i förgångna tider. Österbottningen.30.7.1915. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1274095?term=1783&term=Johannes%20Rahm&page=2] Luettu 11.10.2026.
Gamlakarleby stad och dess borgarskap i förgångna tider. Österbottningen. 3.8.1915. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1274088?term=Tisdagen&term=%C3%96nskas%20k%C3%B6pa&term=Det%20%C3%B6vriga%20hemlandet&term=tisdags&term=%C3%96STERBOTTNINGEN&page=2] Luettu 11.10.2026.
Reflexion öfver döden, yttrad, då råd- och handelsman,...Herr Johan Rahm, efter 61 års och 6 månader s ärefulla vandring, öfverlämnade sin själ. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/2205667?term=Agnooftos&page=4] Luettu 4.6.2026.
