Heinäkuussa 1855 pitäjänkokouksessa Matts Eriksson Hauhtonen halusi kievariksi. Ehdoksi hän laittoi, että saisi 10 ruplaa rahaa tai 10 syltä halkoja vuodessa. Hauhtonen lupasi kievarin käyttöön kaksi vierashuonetta ja tämän lisäksi yhden huoneen palveluskunnalle ja keittiön erillisestä rakennuksesta.
Tällä kuvan paikalla sijaitsi aikoinaan Hauhtosen kievari. Nykyään paikalla on Björkskogin tila. Samaa sukua ovat he edelleen kuin Hauhtosetkin. Vanha kansa tuntee paikan nimellä Hauhtonen tai Halttunen edelleen...
Silloinen kievarinpitäjä Erik Johansson Vitick lupasi puolestaan saan määrän huoneita, mutta sanoi tyytyvänsä viiteen ruplaan vuodessa. Pitäjäläiset kannattivat Vitickiä kievariksi, koska tilalla oli neljä asukasta ja kyydit olisivat siellä halvempia. Tämän lisäksi Jakob Jakobsson Vitick mainitsi, että varahevosten määrää täytyisi lisätä Hauhtosen ryhtyessä kievarinpitäjäksi. Muiden mielestä käytössä olevat kymmenen hevosta riittivät vastaamaan myös Hauhtosen kyydityksiin. Kievarinpidon tuli alkaa päätöksenteosta neljän kuukauden kuluttua.
Kuvernöörin päätös kievarin siirtämisestä Hauhtoseen tuli 6.10.1855 ja tällöin eräät pitäjäläiset halusivat aluksi valittaa asiasta, mutta eivät kuitenkaan ryhtyneet toimiin.
Kievari siirtyi Hautoseen lopulta vuoden 1856 alussa. Kestikievari Mats Eriksson Hauhtonen pyysi vuonna 1861 niistä 10 myönnetystä puusylestä kahta ruplaa syleltä, koska polttopuun hinta oli noussut. Hänelle päätettiin antaa polttopuita eikä rahaa.
Kovin paljon en tietoja Hauhtosen kievarista löytänyt. Jotain kuitenkin ainakin Hauhtonen- nimisistä...
Vuoden 1772 talvikäräjillä (§ 39, 43) syytettiin Kokkolan Såkan kylän Carl, Simon ja Johan Rasmusta paloviinan laittomasta myynnistä. Tässä asiassa todistajina toimivat Korpilahden Mickel Hauhtonen, Johan Lillhonga sekä Jakob Kauko. He kertoivat itse ostaneensa Rasmuksesta viinaa, ja kievarinpitäjä Matts Johansson Koustar sanoi Rasmusten myyneen viinaa myös savolaistalonpojille, kun nämä olivat olleet Rasmuksessa vaihtamassa hevosia. Syytetyille langetettiin tuomioksi 10 riikintaalerin sakot, jonka lisäksi he myös menettivät kotipoltto-oikeutensa.
Mickel Hauhtonen haastoi käräjille Abraham Räbbin. Haastaminen tapahtui Räbbin Jakob-veljen tyttären huoltajan roolissa ja asia koski Räbbin perintötilan kohtaloa. Räbb hävisi tämän jutun ja menetti myös kotitilansa isännyyden (sk 1771, § 86 ja 104, tk 1772 § 60). Seuraavilla käräjillä Räbb mainitaankin "entisenä talollisena" ja myöhemmin Korpilahdenkylän itsellisten joukossa.
Alaveteliläinen torppari Olof Witick (§ 155), joka oli lähtöisin Korpilahden kylästä, velkoi Korpilahden Mickel Erikinpoika Hauhtoselta vuoden rengin palkkaa eli 30 kuparitaaleria. Palkka oli jäänyt maksamatta entiseltä talonisännältä Abraham Räbbiltä. Witick velkoi velkaa Hauhtoselta, koska tämä oli Räbbin talon uusi isäntä ja Abrahamin veljen huoltaja. Oikeus päätyi ratkaisuun, ettei Hauhtosella ollut velvollisuutta maksaa entisen isännän palkkarästejä.
Yllä Kaarlelan seurakunnan rippikirjasta Hauhtosen sivu vuosilta 1852-1859.
Matts Eriksson Haukilax-Hauhtonen oli syntynyt 13.9.1814 ja kuoli 8.11.1868.
Kestikievarilaitos eli Hauhtosen kievarin aikana viimeisiä elinaikojaan. Koko kievarilaitos lakkautettiin maassamme vuonna 1956.
LÄHTEET: Kaarlelan pitäjän historia II. Kyyditykset, kievarit ja hollikyydit. 1980, s. 447-467.
Perttu Immonen. Drengpoikia ja hurrikkaita. Kielirajavyöhyke ja sen vaikutukset Keski-Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliseen maaseutuväestöön 1600-1700-luvuilla. Pro gradu- tutkielma. 2014. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136149/drengpoi.pdf?sequence=1] Luettu 2.1.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti