Kokkola Karleby Finland: Kiitää jo jää...ulkoiluvinkki hiihtolomalaisille

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kiitää jo jää...ulkoiluvinkki hiihtolomalaisille

Ihka ilmainen menovinkki talvisesta luonnosta ja tekemisestä tykkääville: Muutaman tunnin retki Kokkolan Päiväjärvelle. Autolla pääsee Friisin tietä muutaman sadan metrin päähän ja kinttupolkua lopun matkaa...

Oman perheemme kanssa nautiskelimme maanantaina talvipäivästä ypöyksin kyseisellä järvellä. Kesäisin ja syksyisin käymme siellä useinkin. Kesäaikana järvellä on kiva samoilla pitkospuita pitkin soisella maaperällä ja seurailla lintujen elämää. Nyt järvi oli äänetön ja metsän pohja tukeva...

Vesistössä ei ole suurempia virtauksia, joten jää kestää takuuvarmasti. Kaiken lisäksi jää oli lumetonta - olisipa ollut luistimet tai potkukelkka (sekä nastat kengissä...) matkassa mukana, niin olisi päässyt suorastaan kiitämään järveä päästä päähän.

Muutamia pilkkireikiäkin näkyi joku porailleen edellisenä päivänä. Yleensä järvestä nousee pientä ahventa, mutta istutettiinpa sinne edellisvuonna karppejakin, joten aina voi testata, mitä koukkuun sattuu:)

Makkarat mukaan, niin voi vielä istuskella grillailemassa kodassakin. Harmillisesti talven aikana kotaan oli tosin ilmaantunut töherryksiä:( Että joku aina viitsiikin nähdä vaivaa... Polttopuita näkyi olevan vain muutaman klapin verran, eli jos varaa muutaman kuivan puun matkaan mukaan, niin nuotiolla voi istuskella kauemmin.

Vähän etäämmällä on myös laavu...

Päivä oli tyyni, leuto ja rauhallinen. Vaikkei aurinko retkellämme paistellutkaan, kumotti naamaa kotosalla kotiin päästyä koko illan:)

Hauskaa talvipäivää!

2 kommenttia:

Anonyymi25. helmikuuta 2015 klo 7.34
Niinpä, Päiväjärvihän oli meidän pikkupoikien suosiossa myös silloin 50-luvulla.
Veivasimme polkupyörillä sinne onget mukana ja ongimme niitä pikku ahvenia,kissoillehan ne meni ei niitä aikuiset ruvenneet paistamaan niin pieniä ne olivat.

Meillä oli jonain kesänä lautta siellä ja siinähän oli mukava istua ja onkia ja jos tuli kuuma tai oli hyttysiä niin pulahdettiin järveen, se Vitikan puoleinen ranta oli melko matala pitkälle järvelle, no ainakin se tuntui siltä.

Noita laavuja ei silloin vielä ollut kun kiersimme järveä mutta sieltä oikeanpuoleiselta rannalta löytyi joku kesä simpukankuoria ja me tietysti innoissamme etsimme helmiä hah haa..

Terveisin
VS

VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti

Kolmekymmentä viimeisimpää vuottani tekivät minusta sittenkin kokkolalaisen, vaikka alkujani Etelä-Pohjanmaalta olenkin ja kannan isoa palasta sitä leveämpää pohjalaisuutta aina mukanani. ..

Kaksikielisen perheen yksikielinen, mutta monimielinen äiti ja fammu.
Koulutukseltani olen erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja lastentarhanopettaja. Sellainen tuhannen tuikkiva, hetkittäin jopa roihuava kansankynttilä, joka kirjuuttelee omaksi ilokseen entisestä, nykyisestä ja tulevasta Kokkolasta.

TÄMÄ EI OLE SIIS VIRALLINEN KOKKOLA-SIVU VAAN OMA HENKIREIKÄNI:)

Ote Kokkola opas-tekstistä vuodelta 1936

Matkailija, joka kirkkaana kesäisenä päivänä ensi kerran saapuu Kokkolaan, kohtaa kaupungin, joka verrattain vaatimattomasta ulkomuodostaan huolimatta miellyttää silmää erikoisuudellaan.

Kokonaiskuvassa on vielä entisten aikojen muistoja, huolimatta siitä, että kaupungin järjestely ilmeisesti on noudattanut nykyajan vaatimuksia. Kadut ovat enimmäkseen suoria, etenkin kaupungin vanhemmissa, keskiosissa, missä ne suunnilleen kulkevat pohjoisesta etelään ja idästä länteen, mutta kaikkialla kohoavat lehtevien puiden latvat, puistoja sekä käytäviä koristavat valkeavartiset koivut.

Kaupungin pääkadun, Isonkadun varrella on joitakin suurehkoja kivirakennuksia ja tämän keskuksen ympärille ryhmittyvät monet korttelit, joiden yksikerroksisilla puutaloilla on kullakin oma yksilöllinen viiva- ja värivaikutuksensa.

Siellä täällä näissä kaupunginosissa kohoaa isohkoja nykyaikaisesti rakennettuja julkisia ja asuinrakennuksia. Mutta monin paikoin vallitsee vielä viehkeä, idyllinen rauha pihamailla, missä vanhat puut varjostavat taloja.