Voisiko olla upeampaa, kuin pitkät pääsiäispyhät ja aurinkoinen sää! Sain tietää, että merelle Poroluodon ympäri oli tehty latu-ura. Sehän oli ihan pakko päästä kokemaan!
Kuva lainattu täältä.
Survaisin sukset jalkaani ja menoksi. En oikein tiennyt, mistä pääsisin lähimpää ladulle, joten ensimmäiset parisataa metriä Päiväniemestä käsin lykin jonkinlaista umpihankihiihtoa. Tosin hanki kannatteli yllättävän keveästi.
Rödsön suunnasta eteeni aukenikin koskematonta hankea halkova upea latu. Kunnolla uurrettu latu on muuten kaunis! Lähdin seuraamaan latua ja kiersin Poroluotoa Maapään puolelta.
Taivas oli täydellisen kauniin sininen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jostain etäältä kuului jo lokkien kirkunaa. Siellä täällä näkyi verkkokalastajien pyyntimerkkejä. Pari moottorikelkkaa päristeli kauempaa kiitäen ohi.
Hiihdin Poroluodon rantaa pohjois-itä-suunnassa. Aurinko pisti posket punoittamaan. Ladulla ei näkynyt vielä juurikaan porkan pistoksia. Olisiko yksi tai kaksi suksijaa mennyt siitä ennen minua. Vastaan tuli mies, joka kyseli mihin tämä upea latu johtaa. Kerroin, että lunta näyttää halkovan useampi reitti - ehkä joku laduista vie Helluskarin suuntaan ja toinen Rödsön Mölleriin...
Kun saavuin pohjoisimman niemen lähelle, nenään tulvahti jostain etäältä harmaansävyinen nuotion tuoksu. Rannan kivet olivat saaneet valkean ja jäisen kuorrutuksen ylleen. Maisema oli vaikuttavan kaunis! Niemennokan kierrettyäni häämöttikin jo Poroluodon autiotupa. Sinne!
Rannan tuntumassa urheilijan näköinen mies pisti juuri suksiaan jalkaan. Hän kertoi olevansa Espoosta ja lomailevansa mökillään pääsiäisenpyhät. Mies oli lähtenyt hiihtämään päämäärättömästi ja jatkanut matkaansa sinne ja tänne, kun oli löytynyt aina vaan uusia, upeita latuja. Mies oli juuri grillannut makkarat ja nyt hän suuntasi mökilleen saunomaan. Sanoi vielä, että jos on makkaraa mukana, niin vielä pääsisi samoille savuille grillaamaan. Ja toki makkarat oli mukana!:)
Poroluoto on kaunis kesällä, kun kalliot reunustavat kaupungin autiotupaa. Mutta täytyy todeta, että kyllä talvinen luontokin saarella oli kaunis. Lunta riittämiin. Ympäristö oli pääosin siisti - mitä nyt jokunen kaljatölkki oli paiskottu rumasti nuotion taakse. Keräsin ne reppuuni - ja hyräilin samalla mielessäni lemppariartistini Vesalan laulua"...Mul on ehdotus; tee yksi ekoteko. Anna mun olla rauhassa vähän seko..." On hupaisaa, että ihmiset jaksavat raahata täydet tölkit mukanaan, mutta tyhjiä ei...
Aina kaikille avoinna olevan taukotuvan sisältä löytyi vieraskirja. Kirjoitin siihen nimeni. Laskin kävijät. Tämän päivän aikana oli ollut 70 vieraskirjaan nimensä kirjoittanutta.
Saunan vierustassa keikisteli pieni kuusi. Sen oksilta riippui jääpuikkoja. Suloista!
Saunassa joku näytti saunoneen, Puusaunan tuoksu tulvahti vielä himmeästi ilmoille ja pienestä avannosta oli näköjään saatu saunavedet.
Pihan halkovaja pullisteli kiitettävästi puita. Joku nuotiontekijä oli jättänyt raivostuttavan huolettomasti puuvajan oven selälleen ja pokasahan ruostumaan sahapukin nokkaan. Pitäisi tuon verran tajuta edes...Ja kunnioittaa seuraaviakin kävijöitä.
Grillasin nuotion käryssä pari makkaraa. Joku oli unohtanut sinappituubin penkille ja olin enemmän kuin iloinen siitä. Makunautinto oli suorastaan täydellinen.
Takaisin palatessa kuulin joutsenten ääniä. Kolme valkeaa lintua halkoikin pian sinistä taivaanrantaa. Mistä ne löytävät ravintoa näin lumisella säällä?
Kartasta laskettuna reissulleni tuli pituutta 13 kilometriä. Sen verran sopiva urakka, että uni hiipi silmiin jo iltayhdeksältä.:) Auringon ja lumen uuvuttama. Ennenkuulumatonta kaltaiselleni yökyöpelille. Ehdoton suositteluni tämä hiihtokokemus, ennen kuin vesi nousee jäälle ja kevät kurvaa vauhdilla esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti