Poroluodon uusi sauna

Riemukkaan helleaallon siivittämänä lähdettiin viikolla siipan kanssa merelle ajelemaan. Helteellä jos milloin, on ihanaa liikkua vesistöissä - etenkin jos tuuliolosuhteet ovat maltilliset. 

Vaikka mantereella oli tosi tyyntä, oli merellä sentään muutamia vaahtopäitä. Pohjoistuulta 6 m/s näytti säätiedote. Veneen huristellessa  meille hyvin tuttuja rannikkomaisemia on aina ihanaa ohiajaessa katsella mökkiläisten elämää. "Joka niemeen, notkohon, saarelmaan, kodin tahtoisin nostattaa," laulettiin joskus alakouluaikana. Juuri siltä näyttää nyt merellä. On kiva kuvitella, millaista väkeä mökeissä kesäisin asuu. Kiva on myös seurailla ohitse ajettujen pikku karien linnustoa. 

Otamme pikkuretkemme kohteeksi Poroluodon saaren ja siellä olevan Kokkolan kaupungin virkistysalueen (N63o 57 240, E23o 11 980). Siellä tulee käytyä oikeastaan kerran kesässä ja aika usein talvellakin, jos jääolosuhteet sen vain sallivat. 

Matkalla näemme muutamia merimetsoja. Siippa selittää, että jo kaukaa näkee, että nuo lentävät eivät ole hanhia, siiven liikkeet ovat erilaiset ja nopeammat. Yritän oppia ja katse seuraa kaukaisuuteen liihottavia mustia viikinkejä.

Saavumme  Poroluodon laguunille varovaisesti ajellen. Kaupungin mökki sijaitsee saaren suojaisassa poukamassa. Nämä matalikot on aina syytä ottaa varovaisesti. Etenkin meidän kalastusveneellä, jolla nyt olemme liikkeellä,  täytyy huomioida veden syvyys - ihan matalikolle pikku purkillamme ei ole asiaa. 

Poroluodon saaren tässä osassa on kivat kalliot. Kallio ja sen päällä oleva puusto on karua, mutta kaunista katseltavaa. 

Sanon siipalle, että näin kauniina päivänä mökillä riittää taatusti saunojia ja vierailijoita. Hämmästys on suuri, kun ohjaamme venhomme  autioon ja hiljaiseen satamaan. 

Kierrämme aallonmurtajan ja kiinnitämme veneen rantalaituriin. Onnekkaasti tosiaan olemme ainoita matkalaisia tällä kertaa. Jos olisi ollut muita paikalla, veneelle olisi joutunut keksimään kivien laitaan jonkun toisen kiinnityspaikan. Olisi mainiota, jos veneen  voisi kiinnittää johonkin toiseen kohtaan vähän sivummalle. Nyt jahtimme estää laiturin nokasta saareen rantautumisen ja  veteen pulahtamisen, jos joku muu saapuisi paikalle. 

Sauna vaikuttaa entiseen verrattuna aika pieneltä. Vanha saunahan paloi maaliskuussa 2022. Ihanaa, että tämä saatiin kyhättyä paikalle näin pikaisesti, vaikken itse saunomaan sinne ole aikonutkaan. 

Astelemme tikkaita pitkin laiturille. Portaat on hieman kiikkerästi kiinnitetty ja laituri kapea. Ehkä siihen olisi voinut panostaa hieman enemmän...

On oikeastaan aika jännittävää astua kohti uutta tuntematonta. Hipsin terassille ja avaan oven. En ole aivan varma tunteesta, mutta toisaalta tiedän olevani aivan varma. Kun oven avaa, tunnen nenässäni viljan tuoksun. En tiedä rakennuksen tarinaa, mutta olen aistivinani, ettei kaikki puutavara etenkään ole ihan uutta. Onkohan tämä voinut olla joskus riihi? Osa hirsistä on tummuneita, ovi tuo mieleeni lapsuuteni kodin riihen oven. Ja se jostain kaukaa tuttu viljan  tuoksu...

Olisi kiva tietää tämän rakennuksen aikaisemmasta elämästä.

Ovi on matala. Joku on kirjoittanut mökin vieraskirjaan, että käynnin muistaa vielä monta päivää jälkeenpäin, kun on saanut otsaansa kuhmun matalasta oviaukosta. 

Ovessa on ulkopuolella jonkinmoista lyijykynätöherrystä. 

Oven sisäpuolella on kirjoitusta ja vuosiluku 1939. Ehkä intuitioni vanhasta riihestä olikin oikea. 

Ja sitten kurkistus itse saunaan. 

Kiuas on rautaa, joten lienee oivallinen meriveden äärellä, jossa taviskiuas aika äkkiä on entinen. Kiukaan päällä on vesisäiliö. Tälle kiukaalle pisteet. 

Saunasta löytyy pari muoviämpäriä ja saunakiulu. 

Lauteet ovat uudet, mutta tehty hieman tavanomaisesta poikkeavasta puumateriaalista. Pidän saunan elävästä sisäseinästä. 

Pienestä seinän  ilmakolosta tirkistelen kohti venettämme. 

Terassilaudoitus näyttää uudelta, tosin saan vaikutelman että sitä ei ole ihan viimeisen päälle fiksattu ja se lienee kasattu joutopuumateriaalista.

Saunan edustalla on suloinen penkki. Penkin yläpuolella on muutama ruuvi, johon voi ripustaa vaikka pyyhkeensä. 

Käpöttelen kallioilla. Pieni nuotiopaikka odottaa seuraavia grillaajia. 

Ja kun aina saapujia huolettaa puutilanne, niin tässä faktaa:

Sahapukki on puoliksi kunnostettu. Pokasaha odottaa seuraavaa sahaajaa.

Sopivan kevyttä rankaa löytyy vino pino sahattavaksi. 

Viipyilemme saarella jonkin aikaa. Pistäydymme mökissä kirjoittamassa nimemme päiväkirjaan. Mökki on muutoin entisensä, mutta lavereilla ei näy patjoja. 

Aurinko kuitenkin kultaa maiseman merelle kauniisti. Googlailen säätilaa. Se näyttää +29 astetta, mutta lisämainintana "tuntuu kuin +30. " Ja tämä tosiaan merellä. Harvinaista. 

Lopulta on aika palailla kohti kotia. 

Paluumatkalla tähystelen etäämmälle ja saan näköpiiriini jotain liikkuvaa. Kuvailen pidemmällä putkellani. Selkeästi siellä on kurkiperhe. Tai näen kaksi aikuista, mutta oletan, että siellä on kurjenpoikanenkin. Loistopaikan pienellä karikolla ovat valinneet. 

Toinen kurjista poistuukin saman tien karikolta ja lähtee lentoon. Varmaan meitä hämätäkseen. Jätämme sen liitelemään omiin kuvioihinsa ja jatkamme eteenpäin. 

Ehdoton suosittelu kaikille merenkävijöille - Poroluodon mökki  on kiva kesäkohde!

Pääsiäisenä hiihtelemässä Poroluodossa

Voisiko olla  upeampaa, kuin pitkät pääsiäispyhät ja aurinkoinen  sää! Sain tietää, että merelle Poroluodon ympäri oli tehty latu-ura. Sehän oli ihan pakko päästä kokemaan!

Kuva lainattu täältä.

Survaisin sukset jalkaani ja menoksi. En oikein tiennyt, mistä pääsisin lähimpää  ladulle, joten ensimmäiset parisataa metriä Päiväniemestä  käsin  lykin jonkinlaista umpihankihiihtoa. Tosin hanki kannatteli yllättävän keveästi.

 Rödsön suunnasta eteeni aukenikin koskematonta hankea  halkova upea latu. Kunnolla  uurrettu latu on muuten kaunis!  Lähdin seuraamaan latua ja kiersin Poroluotoa Maapään puolelta. 

Taivas oli täydellisen kauniin sininen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jostain etäältä kuului jo lokkien kirkunaa. Siellä täällä näkyi verkkokalastajien pyyntimerkkejä. Pari moottorikelkkaa päristeli kauempaa kiitäen ohi. 

Hiihdin  Poroluodon rantaa pohjois-itä-suunnassa. Aurinko  pisti posket punoittamaan. Ladulla ei näkynyt vielä juurikaan porkan pistoksia. Olisiko yksi tai kaksi  suksijaa mennyt siitä ennen minua. Vastaan tuli mies, joka kyseli mihin tämä upea latu johtaa. Kerroin, että  lunta näyttää halkovan useampi reitti - ehkä joku laduista vie Helluskarin suuntaan ja toinen Rödsön Mölleriin...

Kun saavuin  pohjoisimman  niemen  lähelle, nenään tulvahti  jostain etäältä harmaansävyinen nuotion tuoksu. Rannan kivet olivat saaneet valkean ja jäisen  kuorrutuksen ylleen.  Maisema oli vaikuttavan kaunis! Niemennokan kierrettyäni  häämöttikin jo  Poroluodon autiotupa. Sinne! 

Rannan tuntumassa  urheilijan näköinen mies pisti juuri suksiaan jalkaan. Hän kertoi olevansa Espoosta ja lomailevansa mökillään pääsiäisenpyhät. Mies oli lähtenyt hiihtämään päämäärättömästi ja jatkanut matkaansa sinne ja tänne, kun oli löytynyt  aina vaan uusia, upeita latuja. Mies oli  juuri grillannut makkarat ja nyt hän suuntasi mökilleen saunomaan. Sanoi vielä, että jos  on makkaraa mukana, niin vielä pääsisi samoille savuille grillaamaan. Ja toki makkarat oli mukana!:)

                                 

Poroluoto on kaunis kesällä, kun kalliot reunustavat kaupungin  autiotupaa. Mutta täytyy todeta, että kyllä talvinen luontokin saarella oli kaunis. Lunta riittämiin.  Ympäristö oli pääosin siisti - mitä nyt jokunen kaljatölkki oli  paiskottu  rumasti nuotion taakse. Keräsin ne reppuuni - ja hyräilin samalla mielessäni  lemppariartistini Vesalan laulua"...Mul on ehdotus; tee yksi ekoteko. Anna mun olla rauhassa vähän seko..." On hupaisaa, että ihmiset jaksavat raahata täydet tölkit mukanaan, mutta tyhjiä ei...

                               

Aina kaikille avoinna olevan taukotuvan  sisältä löytyi vieraskirja. Kirjoitin siihen nimeni.  Laskin kävijät.  Tämän päivän aikana oli ollut 70 vieraskirjaan nimensä kirjoittanutta. 

Saunan vierustassa keikisteli pieni kuusi. Sen oksilta riippui jääpuikkoja. Suloista! 

                                 

Saunassa joku  näytti saunoneen, Puusaunan tuoksu tulvahti vielä  himmeästi ilmoille ja  pienestä avannosta oli näköjään saatu saunavedet.

                                     

Pihan halkovaja pullisteli kiitettävästi  puita. Joku nuotiontekijä oli jättänyt raivostuttavan huolettomasti puuvajan oven selälleen ja pokasahan ruostumaan  sahapukin nokkaan. Pitäisi tuon verran tajuta edes...Ja kunnioittaa seuraaviakin kävijöitä. 

                   

Grillasin nuotion käryssä pari makkaraa. Joku oli  unohtanut sinappituubin penkille ja olin enemmän kuin iloinen siitä. Makunautinto oli suorastaan täydellinen. 

Takaisin palatessa kuulin joutsenten ääniä. Kolme valkeaa lintua halkoikin pian  sinistä taivaanrantaa. Mistä ne löytävät ravintoa näin lumisella säällä?

Kartasta laskettuna  reissulleni tuli pituutta 13 kilometriä. Sen verran sopiva urakka, että uni hiipi silmiin jo iltayhdeksältä.:) Auringon ja lumen uuvuttama. Ennenkuulumatonta kaltaiselleni yökyöpelille. Ehdoton suositteluni tämä hiihtokokemus,  ennen kuin vesi nousee jäälle ja kevät kurvaa  vauhdilla esiin!