Käväisen Elbassa Rummelön luontopolulla ja lintutornissa alkukesästä. Sinne johtaa nykyään todella hyvä reitti. Rakastan infotauluja. Niitä saa helposti kokonaiskuvan alueesta - tässä tapauksessa Rummelön linnnustosta.
Kun saavun tornille, vastaani tulee nuori pariskunta. Vaihdamme tervehdykset ja he jatkavat matkaansa.
Kuvaushetki on pilvipoutainen ja keskellä päivää. Ei näy oikein mitään lintuja. Tornissa on silti ihanaa viipyillä. Toenila on korkeutta moin 4 metriä.
Luonto ympärillä on enemmän kuin rauhoittava. Jostain etäältä kuuluu lintujen kirkunaa. En tunnista niitä äänten perusteella.
Merenranta on tänään tyyni. Olisi ihastuttavaa soutaa rannan tuntumassa.
Pyörin itseni ympäri tornissa. On upea tunne olla siellä ihan yksin. Torniin tosin mhtuisi 15-20 ihmistä.
Sitten alkaa piskottaa. Kömmin verkkaisesti tornista alas. Pitkospuille päästyäni isä pienen poikansa kanssa tulee vastaan. Joudumme hieman taituroimaan, ettei meistä kukaan hupsahtaisi pitkospuiden viereiseen kosteikkoon. Isä kyselee valokuvauksistani. Totean, että eipä tullut tällä kertaa mitään eläväistä kuvattua. Tällaisista pienistä keskusteluista tuiki tuntemattomien kanssa jää tavattoman hyvä fiilis.
Paluumatkalla tornista pois...saniaisia pienellä käppyrällä alkukesän päivänä.
Lehtomaisen rehevää kasvustoa, todella kesäistä.
Löydän kuvatieostoista viimetalvisia kuviakin - silloin polulla oli tonttupolku Nämä heppulit ovat jääneet viettämään ikuista joulua Elban reitille...
Aivan kuin eri maailma talvisaikaan kuvattuna.
Tontun lakki jäi puuhun...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti