Tapaninajelulla

Tänään on ollut jotensakin väsyttävä päivä. Joulukuun kiireiden jälkeen olen ollut yksinäni kotona ja en ole saanut oikein mitään aikaan. Ehkä onkin ollut ihan hyvä pitää 0-päivä. Nukuinkin edeltävän yön huonosti. Päätin kuitenkin sen verran terästäytyä, että ennen lumitöitä lähdin kaupunkiin tapaninajelulle. Ei ihan hevospelillä, mutta muuten...

Vanhassa kaupungissa ja Kirkonmäellä kiertelin. Oli kaunista. Lunta on viimeisen vuorokauden aikana satanut auton lumikuormasta päätellen likimain viisitoista senttiä ja jo sitäkin ennen lunta tuprutteli kovasti. Kaikkialla näyttää ihanan valkealta ja talviselta. 

Raatihuone on aina jouluisin kaunis, kun se saa kylkeensä  valoja välkkyvän kuusen. Koen, että tätä edustaa pitäisi rohkeammin käyttää erilaisissa tapahtumissa - jos ei muuten, niin  kuvataustana ainakin. Tämän Mannerheiminaukion läpi kulkee ajokaista, mikä jonkin verran estää sen hyödyntämistä tapahtumakeskuksena. 

Näin Tapaninpäivänä mieleen vilahtaa jostain ajatus, että paikalliset hevosenomistajat voisivat parkkeerata heppansa tuohon  keltaisen raatihuoneen edustalle ja ajeluttaa  maksusta kaupunkilaisia mukavissa kirkkorekiä kuvastavissa rattaissa, kellä sellaisia menopelejä vielä olisi saatavissa. Olisipa nostalgista! Hepoille kunnon aisakellot menoa kilkattamaan ja vanhan kaupungin katuja kolistelemaan.:) Koska Kokkola on nahkakaupunki, niin eiköhän jostain vielä saisi kaivettua kunnon nahkaset jalkoja rekeen lämmittämään!  Ja pollelle tietysti ruoaksi kauroja ja ihmisille silmän ruoaksi kauralyhteitä sinne tänne matkan varrelle...Uusi matkailuvaltti Kokkolalle?

Kun kulkee vanhojen puutalojen viereisiä kapeita mukulakivikatuja hiljalleen, ei voi kuin haaveilla, että pääsisi taloihin sisälle kurkistelemaan. Ruutuikkunoiden takaa näkyy kauniita paperitapetteja, kakluuneja, pitsiverhoja, laivakoiria, juorupeilejä. Yhden akkunan vieressä komeili tavallistakin syvemmän vihreän sävyisin havuin luonnonkaunis, aito joulukuusi, jonka oksilla ojentautuivat perinteiset suomenlippunauhat. 

Lumesta voi tulla vielä haaste tänä talvena, jos sitä satelee tasaiseen tahtiin  koko pitkän  talven ajan. Neristanin talojen kivijalkoja oli useampi omistaja  vuorannut lumella - vanha talon lattiat lämpöisempinä pitävä kikka!

Vanhan kaupungin  jokavuotiset joulukalenteriluukut on kivoja katsella. Tästä luukusta pidin paljon...Yksinkertainen, mutta kaunis toteutus. 

Piparia ja vaahtokarkkeja - tuovat jotenkin mieleeni kaupungin jouluvalot!

Vanhat puutalot hönkivät arvokkuutta ja esteettistä ilmettä ympärilleen. Valot ovat kauttaaltaan hillittyjä ja vanhaan henkeen sopivia. 

Monien talojen kulma- ja ikkunalautoja koristaa erilaiset lyhdyt ja havukoristeet. 

Koska nyt on ollut paljon pakkaskelejä, ovat ihmiset intoutuneet koristelemaan kadunvarsia myös jäälyhdyin. 

Kirkonmäen museoalueella astelen puhtaassa lumihangessa. Seison paikoillani etäämpänä päärakennuksesta ja kuvailen sitä. Tuo rakennus oli ennen tänne paikalle siirtoa siippani esivanhempien koti. Pidän siitä erityisen paljon ja nyt talvikuosissaan se näyttää vielä maalaismaisemallisemmalta kuin tavallisesti. Tämähän on kuin jokin Juhani Palmun maaseutumaalaus! Todella rauhoittavaa katsella...

Lopuksi ajan Kaarlelan kirkon pihapiiriin. Pidän kirkon valaistuksesta. Nyt lumen keskellä kontrasti on vielä vahvempi.

Kohta päivät pitenevät ja valkeus saa vallan. Ihanaa. Mieleen kumpuaa vielä vanhoja sanontoja:

"Tapanina päivä on kukon askelta pitempi, loppiaisena pirtti jo uutta päivää lämpiää."

"Talavipäiväseisauksen jäläkeen päivä on pitempi: jouluna kukonaskelta, tapanina tammanlaukkaa, uunnavuonna uuninlämmitystä."