sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Käpytikan pesintää seurailemassa

Eräs rentoutumiskeinoistani on ajella yksikseni kevätiltaisin metsäautoteillä, seurailla ja kuvailla kaikenlaista luontoelämää. Sitä näkee hieman syrjemmällä monenmoista. Kiireettömyys, yllätyksellisyys ja löytämisen riemu kuvaavat sanallisesti noita retkiä parhaiten. 

Alkuviikosta tällaisella iltaretkellä ajelin hiljaista metsäautotietä eteenpäin, kun sivuikkunasta selkeästi vilahti jotain lähes näkymätöntä, muta  jotain kuitenkin, niin  että olin varma, että joku liikkui. Jep, olen aika mestari havainnoimaan pientäkin ympärillä tapahtuvaa. Tien vierustassa oli haapa, jossa oli kaksi linnun muokkaamaa koloa. Sieltä ylemmästä selkeästi vilahti jotain...

              

Peruutin autoani ja havaitsin hieman jo kelottuneen puun, jossa oli pari linnun tekemää koloa. Ja juu - yläkerran kolosta joku selvästi kurkki ja katsoi suoraan minuun kadoten välillä kokonaan koloonsa. Minulla oli mukana vain kännykamera, joten päätin palata joskus myöhemmin...

Viikonloppuna uusi retki todentui - tällä kertaa pitkäputkisen järjestelmäkameran kera. parkkeerasin autoni loitommalle puusta. Linnuthan ovat Suomessa luonnonsuojelulain 39 §:n mukaan rauhoitettuja pesintäaikana. Siksi lintuja ei saa häiritä. Koska pesäkolo oli oivallisen matalalla, saatoin seurata pesäpuuhia vähän etäämmältä autossa istuskellen vänkärin lasi auki ruuvattuna suoralla hollilla pesäpuuhun. Viritin kamerani valmiiksi. Odottelin puolisen tuntia vailla minkäänlaista havaintoa mistään. Oli vain metsänreuna ja erilaisten pikkulintujen liverryksiä keväinen luonto tulvillaan.  Lopulta vaivannäköni palkittiin käpytikan kurkistuksilla pesäkolostaan. 

Käpytikka tekee pesäkolonsa huhti-toukokuussa lehtipuuhun, mieluusti haapaan, koska se on pehmeää puuta kolopuuksi. Tämä pesäkolo oli haavassa, joka oli jo päällepäin alaosastaan lahon näköinen. Puussa oli metrin korkeudella vanha pyöreä kolo ja tämänkeväisen pesäkolonsa tikkapariskunta oli naputellut parin metrin korkeudelle. Tikoilla tiedetään olevan taito koputuskaiun  perusteella  löytää lahoimmat puut. Tikka naputtelee kolon niin korkealle kuin mahdollista huomioon ottaen lahottajasienen kiipeämisen rungossa. Kolon nakuttelu kestää 2-4 viikkoa ja puu vastaanottaa jopa sata iskua minuutissa pariskunnan vuorotellessa työssä! Tikat rakentavat joka vuosi uuden pesäkolon, mistä hyötyy sitten moni muukin lintulaji. 

Huomioikaahan muuten alapuolen kuvassa, että tikka on naputellut myös nykyisen kolonsa yläpuolelle pesänalkua - lienee ollut vielä ei-niin-laho, joten on päädytty tähän toisen kerroksen asuntoon tänä vuonna. Ehkä sitten ensi vuonna kerrosta ylemmäksi!


Ja kiinnostavuuden huippu, että käpytikkojen soidinmenoihin kuuluu, että kumpikin tikoista kovertaa aluksi oman kolonsa ja seuraavina vuosina niitä saatetaankin käyttää oikeana pesäkolona! Tällä linnulla näkyy niskassa punainen laikku, mikä kertoo, että kyseessä on uros. Koiraalla on valkoinen otsa, musta päälaki ja pieni punainen täplä niskassa. Naaraan päästä ei löydy punaista. 


Käpytikka pesii koko Suomessa. Se on rauhoitettu, mutta elinvoimainen. Kanta vaihtelee vuosittain melkoisesti, mutta 2000-luvulla parimäärä on arvioidusti ollut 300 000 – 700 000. Käpytikka pyöräyttää toukokuussa 5-7 valkeaa munaa. Kolopesijän munat voivat olla vaaleita, koska kolossa piilossa ollessaan ne eivät tarvitse suojaväriä ja hautohjat näkevät hämärässä pesässä myös munat paremmin.  Tällä hetkellä pesässä lienee hautomispuuhat kuumimmillaan. Käpytikoista molemmat osallistuvat hautomiseen - eikö olekin kiehtovaa! Hautomisaika on  12-13 vuorokautta. 


Oivallisen sopiva muuten tuo käpytikkojen suojaväri tuohon haapaan istuen! 




                          


Pesäaukon halkaisija on noin 4.5 senttimetriä. Tuntuu lähes absurdilta ajatukselta, että tikka pääsisi suhahtamaan tuollaisesta vaatimattoman pienestä kolosta sisään. Mutta hei, voin kertoa, että se käy kuin tanssi. Tässä alla näkyy, kuinka kesken kaiken kuvailuni naarastikka suhahti paikalle. Mennessään se nokki puusta kirvoja tai jotain sinnepäin. Keväisin ja kesäisin tikkojen ravintona on kirvat ja niiden toukat, jotka ovat puille vahingollisia. Lisäksi muurahaiset, lintujen munat ja poikaset kuuluvat näiden herkkuhetkiin. Muulloin tikka naputtelee käpyjä, joskus olen sitäkin läheltä syksyn saavuttua seuraillut!

                         

Pyyteettömän ihailuni saa tuo kolon jämpti pyöreys. Verrattuna alapuolella olevaan koloon voi selkeästi nähdä, että tämä kolo on tuore, koska kolon reunojen väritys on niin vaalea. 



Oletko koskaan pähkäillyt, mitenkä tikka sujahtaa pesäänsä? Kas näin se käy!




Melkoista elämää ja taidonnäytettä!  Todella kiehtova luonto taas kerran! Jätin linnut auvoisesti haudontahommiin - tosi rentoutunut iltaretki oli tämä tällainen!


LÄHTEET: Kymmenen erikoista faktaa munista!  Yle.fi. [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/23/kymmenen-erikoista-faktaa-munista] Luettu 22.5.2022. 

 Käpytikka. [https://www.tiedonportailla.fi/kapytikka/] Luettu 21.5.2022.

Pihatikan päiväkirja: Luontokuvaaja Juha Rahkonen seurasi tikkaperheen elämää - Upeat kuvat [https://www.apu.fi/artikkelit/pihatikan-paivakirja-luontokuvaaja-juho-rahkonen-seurasi-tikkaperheen-elamaa-kuvat] Luettu 21.5.2022.

Tikat kolojen rakentajina. [https://harjureitti.fi/luonto/muu-reitinvarsi/tikat-kolojen-rakentajina/] Luettu 21.5.2022.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti