sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Kälviän Kruununmakasiinissa hurja tapahtuma vuonna 1950

Seuraava tarina on kuin kauhuelokuvasta. Joskus asiat johtavat toiseen ja lopputulos saattaa olla karmea!


Pääsin kiinni tähän murheelliseen tapahtumaan vieraillessani Kälviän kruununmakasiinissa. Niin kaunis ja viattoman oloinen rakennus, mutta mitä draamaa se on joutunutkaan pitämään sisällään!


Tapahtuma on vuodelta 1950. Oheinen lehtiartikkeli on Laatokka-lehdestä 12.9.1950 (nro 208).

Se oli lauantain ja sunnuntain vastainen pimeä yö. Kello oli juuri kääntynyt sunnuntain puolelle 0.15, kun Kokkolan aseman edustalla seisoskeli mies. Mies käveli läheiselle autoasemalle pyytäen kyytiä kotiinsa,  joka koti sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päässä asemalta Lohtajan Luikussa.

Matkaan lähdettiin heti ja alkumatka autonkuljettaja Ruokolaisen kyydissä aina parinkymmen kilometrin päähän Kälviän  rautatieylikäytävälle saakka  sujuikin moitteettomasti. 

Onnettomasti sattui juuri juna olla tuloillaan ohi ja maantien ylitse oli jo laskettu puomi. Ruokolainen  pysäytti auton puomin eteen. Koska entisajan junat eivät suhahtaneet ohitse samalla nopeudella kuin nykyään, nousi Ruokolainen autosta sen viereen jaloittelemaan. 

Tästä jonkin verran päihdyksissä oleva matkustaja säikähti ja kysyi Ruokolaiselta:
-Menetkö hakemaan poliisia?

Tämän kysyttyään matkustaja ampaisi juosten karkuun autosta. 

Koska kuljettaja oli jäänyt ilman maksua, hän ilmoitti asiasta  lähellä asuvalle poliisikonstaapeli Oiva Saariselle, joka hetimmiten lähtikin  etsimään karkuria. 

Karkuri löytyikin nopeasti, sillä jo 0.55 tienoilla poliisikonstaapeli havaitsi tämän olevan läheisessä Kälviän Yhteismyllyssä eli nykyisessä Kruununmakasiinissa. Poliisikonstaapeli ilmoitti karkurille olevansa poliisi ja vaati häntä selvittämään kyytiasian autonkuljettajan kanssa. 

Ennalta arvaamattomasti karkuri kuitenkin lähti pakenemaan  myllyn  rappusia ylöspäin kohti toista kerrosta. Samalla hän sieppasi taskustaan pistoolin! Vaikka oli keskiyö, oli myllyssä paikalla mylläreitä. Syyskuuhan on keskeinen vuodenaika myllärintouhuissa, kun juuri silloin vilja on valmista puitavaksi ja sitten myllyyn vietäväksi. Myllärit näkivät karkurin kädessä olleen pistoolin, huusivat varoittavat sanat konstaapelille neuvoen häntäkin kaivamaan taskustaan pistoolin esille. 

Tilanne muuttuikin kiinniottamistapahtumasta taisteluksi elämästä ja kuolemasta!


Konstaapeli  nousi ylöspäin myllyn rappusia  pistooli paljastettuna. Karkuri oli rappujen yläpäässä, kun konstaapeli Saarinen oli noussut noin metrin korkeudelle alatasanteelta. Edellä kulkenut karkulainen kääntyi äkisti kohti konstaapelia ampuen häntä päähän. 

Poliisikonstaapeli Saarinen kaatui  rappusilta välittömästi  maahan iskien takaraivonsa kovaan kivilattiaan kyeten kuitenkin vielä pakenemaan kontaten sivuun ja estäen näin uusien luotien osumisen. 


Koska ampuja ei suostunut antautumaan, oli  paikalle  tällä välin hälytetty lisävoimia; nimismies Tuure Ylänkö ja poliisikonstaapeli Jaakko Voltti. He yrittivät nyt saada poliisikonstaapeli Saarista ulos ovesta noin 3-4 metrin päähän. 



Kun poliisikonstaapeli oli saatettu turvaan myllystä, jatkettiin myllyn vartiointia vielä tunnin verran karkurin piileskellessä edelleen myllyn sisällä. Ikävä kyllä tapahtunut päättyi vielä yhteen laukaukseen.  Kun myllyyn tohdittiin mennä sisälle tutkimaan tilannetta, voitiin vain todeta karkurin surmanneen itsensä. 



Vainajan taskusta löytyneiden paperien perusteella hänet pystyttiin tunnistamaan Lohtajalla 1920 syntyneeksi   Vinqvistiksi. 

Poliisikonstaapeli Saarinen haavoittui vakavasti ja hänet vietiin hoidettavaksi Kokkolaan sairaalaan. Valitettavasti en löytänyt tietoa, toipuiko poliisikonstaapeli. 


LÄHTEET: Laatokka-lehti 12.9.1950, nro208. Luettu 11.9.2022. 

2 kommenttia:

  1. Parin päivän päästä oli että toiveita on henkiinjäämisestä . T.VS
    Laatokka, 14.09.1950, nro 210, s. 3
    https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1743586?page=3
    Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti, VS,
    uskotaan ja toivotaan,että poliisikonstaapelillä oli onnea matkassa edes toipumisessa.
    t. Kiviminna

    VastaaPoista