Kälviän Kruununmakasiinissa hurja tapahtuma vuonna 1950

Seuraava tarina on kuin kauhuelokuvasta. Joskus asiat johtavat toiseen ja lopputulos saattaa olla karmea!

Pääsin kiinni tähän murheelliseen tapahtumaan vieraillessani Kälviän kruununmakasiinissa. Niin kaunis ja viattoman oloinen rakennus, mutta mitä draamaa se on joutunutkaan pitämään sisällään!

Tapahtuma on vuodelta 1950. Oheinen lehtiartikkeli on Laatokka-lehdestä 12.9.1950 (nro 208).

Se oli lauantain ja sunnuntain vastainen pimeä yö. Kello oli juuri kääntynyt sunnuntain puolelle 0.15, kun Kokkolan aseman edustalla seisoskeli mies. Mies käveli läheiselle autoasemalle pyytäen kyytiä kotiinsa,  joka koti sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päässä asemalta Lohtajan Luikussa.

Matkaan lähdettiin heti ja alkumatka autonkuljettaja Ruokolaisen kyydissä aina parinkymmen kilometrin päähän Kälviän  rautatieylikäytävälle saakka  sujuikin moitteettomasti. 

Onnettomasti sattui juuri juna olla tuloillaan ohi ja maantien ylitse oli jo laskettu puomi. Ruokolainen  pysäytti auton puomin eteen. Koska entisajan junat eivät suhahtaneet ohitse samalla nopeudella kuin nykyään, nousi Ruokolainen autosta sen viereen jaloittelemaan. 

Tästä jonkin verran päihdyksissä oleva matkustaja säikähti ja kysyi Ruokolaiselta:

-Menetkö hakemaan poliisia?

Tämän kysyttyään matkustaja ampaisi juosten karkuun autosta. 

Koska kuljettaja oli jäänyt ilman maksua, hän ilmoitti asiasta  lähellä asuvalle poliisikonstaapeli Oiva Saariselle, joka hetimmiten lähtikin  etsimään karkuria. 

Karkuri löytyikin nopeasti, sillä jo 0.55 tienoilla poliisikonstaapeli  havaitsi tämän olevan läheisessä Kälviän Yhteismyllyssä eli nykyisessä Kruununmakasiinissa. Poliisikonstaapeli ilmoitti karkurille olevansa poliisi ja vaati häntä selvittämään kyytiasian autonkuljettajan kanssa. 

Ennalta arvaamattomasti karkuri kuitenkin lähti pakenemaan  myllyn  rappusia ylöspäin kohti toista kerrosta. Samalla hän sieppasi taskustaan pistoolin! Vaikka oli keskiyö, oli myllyssä paikalla mylläreitä. Syyskuuhan on keskeinen vuodenaika myllärintouhuissa, kun juuri silloin vilja on valmista puitavaksi ja sitten myllyyn vietäväksi. Myllärit näkivät karkurin kädessä olleen pistoolin, huusivat varoittavat sanat konstaapelille neuvoen häntäkin kaivamaan taskustaan pistoolin esille. 

Tilanne muuttuikin kiinniottamistapahtumasta taisteluksi elämästä ja kuolemasta!

Konstaapeli  nousi ylöspäin myllyn rappusia  pistooli paljastettuna. Karkuri oli rappujen yläpäässä, kun konstaapeli Saarinen oli noussut noin metrin korkeudelle alatasanteelta. Edellä kulkenut karkulainen kääntyi äkisti kohti konstaapelia ampuen häntä päähän. 

Poliisikonstaapeli Saarinen kaatui  rappusilta välittömästi  maahan iskien takaraivonsa kovaan kivilattiaan kyeten kuitenkin vielä pakenemaan kontaten sivuun ja estäen näin uusien luotien osumisen. 

Koska ampuja ei suostunut antautumaan, oli  paikalle  tällä välin hälytetty lisävoimia; nimismies Tuure Ylänkö ja poliisikonstaapeli Jaakko Voltti. He yrittivät nyt saada poliisikonstaapeli Saarista ulos ovesta noin 3-4 metrin päähän. Voltin kerrotaan todenneen  "Kyllä toveria pitää auttaa!"

Kun poliisikonstaapeli oli saatettu turvaan myllystä, jatkettiin myllyn vartiointia vielä tunnin verran karkurin piileskellessä edelleen myllyn sisällä. Ikävä kyllä tapahtunut päättyi vielä yhteen laukaukseen.  Kun myllyyn tohdittiin mennä sisälle tutkimaan tilannetta, voitiin vain todeta karkurin surmanneen itsensä. 

Vainajan taskusta löytyneiden paperien perusteella hänet pystyttiin tunnistamaan Lohtajalla 1920 syntyneeksi   Vinqvistiksi. 

Poliisikonstaapeli Saarinen haavoittui vakavasti ja hänet vietiin hoidettavaksi Kokkolaan sairaalaan. Valitettavasti en löytänyt tietoa, toipuiko poliisikonstaapeli. 

LÄHTEET: Laatokka-lehti 12.9.1950, nro208. Luettu 11.9.2022. 

Kruununmakasiinissa Kälviällä fiilistelemässä

Olen vuosia sitten kirjoittanut Kälviän kruununmakasiinista. Silloisella blogireissulla tarkastelin upeaa, keskellä kylää sijaitsevaa rakennusta ulkopuolelta. Olin  jo silloin vaikuttunut rakennuksen jykevyydestä, säntillisyydestä,  hyväkuntoisuudesta ja etenkin puumerkeistä kivijalassa.

Nyt minulle avautui mahdollisuus tutustua rakennuksen sisäpuoleen. Tämän kesän aikana on ainakin kolme kertaa järjestetty siellä avointen ovien  ilta. Ekalle ajankohdalle minua pyydettiin sinne kertomaan rakennuksesta. Olin estynyt. Toisella kerralla aikatauluni eivät silloinkaan sopineet. Vaan se kuuluisa kolmas kerta - tosin itselleni kiireisellä aikataulutuksella, vihdoin ja viimein passasi. Mutta halusin vain aistia rakennusta sisäpuolelta ihan itsekseni havaintoja tehden. 

Ilahduin  infokyltistä, joka oli  makasiinin edustalla. Tällainen viljamakasiini on kiinnostava paikka, mutta me nykyajan ihmiset emme välttämättä tajua tiedostaa tuollaisen rakennuksen  vaaranpaikkoja. Rakennus oli hämärähkö, siellä oli vanhoja työkoneita, lankkuja, portaikkoja...

Kruununmakasiinithan olivat Venäjän vallan aikana viljamakasiineja, joihin koottiin viljelijöiden veroina maksamat kruununjyvät - siis vilja - joka taas oli tietty osuus kruununverosta. makasiinissa makasiininhoitaja otti jyvät vastaan. Jotensakin tämän epävarmuuden talouden ajan kynnyksellä tajuaa tällaisen veron arvon, jolla pystyttiin turvaamaan viljavaranto. 

Alla olevassa haaleahkossa kuvassa tämä viljamakasiini seisoo samalla paikalla Puodinmäellä kuin nyt, lähes sata vuotta myöhemmin.  Ympäröivä maisema vaan on kovin muuttunut.

Rakennuksen keltaisista, jykevistä puuovista sisään astuessa aukeaa kuin uusi maailma vuosisadan takaiseen elämään. Tuntuu, kuin myllyssä olisi vasta eilen jauhettu. Jauhon tuoksu tunkeutuu vahvana aistimuksena edelleen nenääni. Kaikki koneet ovat entisillä paikoillaan. 

Rakennusta ei käsittääkseni ole käytetty mitenkään sen toiminnan lakkauttamisen jälkeen ja se näyttääkin olevan oikeastaan varjelus koko makasiinille. 

Seinillä komeilee jopa vuosisadan takaiset mainokset sievästi tolppiin niitattuina!

Ja jotenkin makasiinin infokylteistä huokuu lämminhenkisyys, vai mitä sanotte esimerkiksi tästä alla olevasta plakaatista!

Iltakahdeksan aikaan lauantai-iltana tapahtuma ei tunnu olevan mikään yleisömenestys. Ihmettelen tätä todella kovasti. Näinkin upea tilaisuus järjestetty ihan ilmaiseksi. Tänne olisi kannattanut lähteä tutkimusretkelle myös perheen pienimpien kanssa. Tämä maailma edustaa ajankuvaa, jota ei enää muualta tavoita. 

Kiertelen kauan ihan yksikseni rakennuksessa. Jossain vaiheessa  juttelen toisen kiertelijän kanssa, joka hänkin ihastelee ympärillämme olevaa miljöötä. Pohdimme kumpainenkin ääneen, että olisi hauska päästä aikakoneella sadan vuoden taakse; mitä ihmiset makasiinissa käydessään juttelivat, miten laitteita pyöritettiin....Totean kanssakiertäjälle, että nämä laitteet eivät kerro minulle yhtikäs mitään. En ymmärrä mitään niiden tekniikasta. 

Aikani alatasanteella tutkiskeltuani, päätän kavuta puuportaita ylöspäin. 

Ja matka jatkuu korkeuksiin...

Olen ohiajaessani ihastellut usein  rakennuksen ikkunoita. Nyt on tilaisuus kurkistella lasien toisesta suunnasta ulos kylämaisemaan.  Siis aivan upeaa! Näistähän voisi teettää vaikka postikorttisarjan "Kälviä makasiinin ikkunoista nähtynä," sillä ikkunoita on kaikkiin neljään suuntaan! Ja voi, jos vielä joltakulta sattuisi löytymään valokuva-aineistona kuvattuna sata vuotta sitten myllyn ikkunoista kohti kylää!

Jatkan hidasta kapuamista eteenpäin. Monenlaisia laitteita tulee vastaan, ja huomaan rajallisuuteni, sillä en tunnista laitteista ensimmäistäkään. 

Viimeinen nousu on pelottava. Olen ypöyksin seisomassa tasanteella, joka johtaa korkeimpaan kerrokseen. Ja kauhukseni siellä onkin alumiinitikkaat ainoana reittinä ylöspäin. Minä, joka siippani sanoin, pelkään jo kahdet villasukat päällekkäin korkeita paikkoja, päätän kavuta ylöspäin. Haluan nähdä makasiinin korkeuksissa olevat ikkunat. 

Tutisen  ja kapuan ja jupisen itsekseni, että olisi ehkä sittenkin pitänyt ottaa joku kaveriksi  reissuun mukaan. Vähän jo naurattaakin, että jos tulen tikkaineen kaikkineen ryminällä alas. Päätän silti kavuta. Esteet on tehty voitettaviksi! 

Kapuan askel kerrallaan ylöspäin hitaasti kuin jännitysnäytelmän jännittävimmässä kohdassa. Ei puutu kuin hitkockmainen musiikki  taustalta. Rakennuksen yläosa on muuta rakennusta kapeampi, tornimainen ja sitä ympäröi ikkunat joka suuntaan. Olisipa upeaa, jos täällä olisi jouluna kyntteliköt...

Saan epätoivoisella yrityksellä napattua kuvan, mutta siinä laseista näkyy vain jokunen puunlatva ja sinitaivas. NIIN turhauttavaa. 

Aikani kurkistelen, mutta tajuan, että minulla on yksi käsi liian vähän, sillä puristan tikkaista kaksin käsin ja kamerakättä ei sitten olekaan. Sen verran irrotan otettani, ja oikaisen kamerakättä kohti yläilmoja,  että saan yhden epätoivoisen näppäyksen ylälasista yhteen suuntaan. I got it!

Enempään en valitettavasti nyt pysty. Mutta olo on kuin maaliin päässeellä, sillä selvisin kompuroimatta! Tyynen rauhaisasti, askel askeleelta hiljalleen palaan maankamaralle. 

Kierros oli antoisa. Mielessäni jo pyörittelen visioita, miten rakennusta voisi edustavalla paikalla hyödyntää - toki sen entisyyttä kunniottaen...

Kruununmakasiini Kälviällä

Tällä kertaa aiheena on kruununmakasiini. Moni hieno rakennus on ajan myötä purettu, mutta Kälviän kruunumakasiini katselee maailman menoa yhä ylväänä keskellä kylää.

Makasiinithan olivat varastoja. Viljan varastoimiseen tarkoitettuja makasiineja oli 1860-luvulla kolmenlaisia: valtion kruununmakasiineja, pitäjänmakasiineja ja myös talonpoikien omia varastoja.

Venäjän vallan aikana  ja osin jo  Ruotsin vallan aikana  kruununmakasiineja rakennettiin Suomeen. Makasiineihin kerättiin  tietty osuus viljelijöiden suorittamasta kruununverosta niin sanottuina kruununjyvinä eli leipäviljana. Ohra tai ruis toimitettiin kruununmakasiiniin, jossa makasiininhoitaja otti  ne vastaan. Kruununjyvien  vastaanotto lopetettiin 1925, kun myös maavero poistui. Verosta sai suorittaa enintään 2/3 viljoina, loppuosa maksettiin rahana.

Kälviän kruununmakasiini on vuodelta 1844. Vuonna 1839 kruunu alkoi vaatia Kokkolan ja Kälviän makasiinien uudistamista ja suurentamista. 1842 kenraalikuvernööri kuitenkin suostui talonpoikien painostuksesta rakentamaan pitäjään oman makasiinin kolmen vuoden kuluessa. Kokkolalaisten kolme makasiinia puolestaan määrättiin korjattaviksi.  Kälviän rakennuksen piirustukset oli laadittu intendentinkonttorissa. Rakennus nousi paikoilleen kälviäläisen talonpojan,  Israel Mikkolan johdolla Iso-Hyypän maalle.  Ennen kruununmakasiinia paikalla oli ollut 1700-luvulta peräisin oleva Puodinmäen aitta, joka purettiin ennen kruununmakasiinin pystytystä.

Rakennus on lautavuorattu vuonna 1897. Punainen maalipinta on punamultaa, ovien väri on keltaokraa ja vuorilaudat valkoista öljymaalia.

Suomi oli ilmeisestikin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä omavarainen leipäviljan suhteen. Ongelmaksi muodostuivat  1830-luvulta lähtien katovuodet. Etenkin 1860-luvulla sadot olivat useina vuosina surkeita. Vuonna 1867 erityisesti kerättyä saatu satokin oli hallan panemaa ja kelpaamatonta sekä siemeneksi että leipään.  Vaasan läänissä  saatu   sato  oli kaiken kaikkiaan   hieman yli puolet vuosien 1861–1870 keskimääräisestä sadosta.

Monet peräkkäiset katovuodet johtivat kriisiin ja monin paikoin elettiin kädestä suuhun. Myös siemenviljaa otettiin vastoin sääntöjä ulos makasiineista.

Kun tiedetään, kuinka entisaikojen vitsauksina olivat nälkävuodet, tuli talonpojille oiva mahdollisuus hankkia  kruununmakasiineista  sinne veroina kerättyä viljaa.  Veroviljasta annettiin sekä  lainoja että avustuksia nälkävuosina.

Suomessa oli 1900-luvun alussa vielä 20 kruununmakasiinia. Makasiinien suunnittelijat olivat usein melko tunnettuja arkkitehteja. Monien kruununmakasiinien piirustukset oli lisäksi laadittu valtion Intendenttikonttorissa.

Makasiinin kivijalassa on muuten  seudun joka talosta kivi puumerkkeineen! Eikä ihan mitä tahansa kiviä. Kun kierrän rakennusta ympäri, en voi kuin ihastella tasaisen paksuja kivipaaseja. Täytyy kyllä nyt etsiä anopin sukujen puumerkit esille ja katsoa, millaisia kiviä he ovat paikalle tuoneet.

Tyhjille jääneeseen kruununmakasiiniin perustettiin viimeistään 1940-luvulla, ehkä jo aikaisemminkin , Kälviän Yhteismylly Oy.

1970-luvulla myllytoiminta lakkautettiin  kokonaan. Nykyään makasiini ei ole aktiivisesti missään käytössä. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole päästetty rapistumaan, vaan ulkoasultaan se on hyväkuntoisen näköinen.

Alla oleva kuva on lainattu täältä.
Kuvassa on sekä kruununmakasiini että pienempi rakennus, joka on  aikanaan ollut pitäjänmakasiini.

'
Hieno juttu, että rakennus on pidetty näin näyttävässä kunnossa. Onhan se huomattava maamerkki keskellä kylää!





LÄHTEET:
Geocaching. Kälviän kruununmakasiini. [https://www.geocaching.com/geocache/GC5QXNG_kalvian-kruununmakasiini?guid=33bce98f-4ae2-4c9e-9814-d23721f3cd3f]  Luettu 18.9.2016.

Hirvonen, Heidi. Tiedon, tahdon vai resurssien puutetta? Suomen hallinto ja syksyn 1867 elintarvikekriisi. Helsingin yliopisto Valtiotieteellinen tiedekunta Talous- ja sosiaalihistoria Pro gradu -tutkielma Maaliskuu 2013. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38855/Gradu_Hirvonen_Heidi.pdf] Luettu 6.1.2016.

Museovirasto. Kulttuuriympäristö. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/rapea/read/asp/r_kohde_historia_list.aspx?KOHDE_ID=201088] Luettu 18.9.2016.

Vanhakälviä. Keskipohjanmaan Kotiseutuliite 22.11.1958. [http://www.vanhakalvia.fi/Tarinat/Israel_Mikkola.pdf] Luettu 18.9.2016.

Wikipedia. Kruununjyvät. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununjyv%C3%A4t]Luettu 6.1.2017.

Wikipedia. Kruununmakasiini.[https://fi.wikipedia.org/wiki/Kruununmakasiini] Luettu 6.1.2017.