Jatketaan Suomen sodan tiimoilta!
Parisen viikkoa edellisen kahakan jälkeen venäläispäällikkö kenraali Tutschkoff majaili sotilaidensa kanssa leirissä nykyisen 8-tien liepeillä Kaukolan (Kauko) ja Finnilän talossa Wetelinjoen liepeillä. Omat joukkomme olivat lepäilemässä.
Venäläisten vartijajoukkoja oli sijoitettuna myös 1/2 peninkulman päähän hieman pohjoisemmaksi Riipan talon pelloille pitäjäntien lähettyville. Myös Jatkojoen sillan tuntumaan Ruotsaloon oli asettautunut venäläisjoukkoja vartioimaan silloista rantatietä. Talonpojat olivat repineet kylläkin jo tätä ennen sillan hajalle.
Omia vartijajoukkojamme oli Lohtajan Alaviirteellä.
Paikalliset asukkaat - tai ainakin heikompi väki - olivat viimeisten viikkojen aikana paenneet metsiin ja syrjäisiin torpppiin sekä metsätaloihin kauemmaksi asutuksesta. Ihmiset olivat hamstranneet mukaansa kaikkea mahdollista turvaan vihollisjoukoilta.
Ihmisillä oli muistissaan perimätietona vielä Isonvihan aikaisia säilyneitä pakopirttejä. Nämä olivat lähinnä maahan kaivettuja kuoppia, joihin mahtui jokunen henki. Kattona näissä oli maantasaisia ja harjattomia turpeiskattoja. Tyypillistä oli, että tällaisia kuoppia saattoi olla kaksi suhteellisen lähekkäin.
Puheissa kiiri puhe koirankuonolaisista, jotka löytäisivät kaikki, vaikka kuinka hyvin olisi yritetty kätkeä. Puhuttiin myös kalmunkeista, jotka imisivät vaskipilleillään veren ihmispoloista. Koirankuonolaisista olen kirjoittanut aikaisemminkin. Niillä kerrottiin olevan ihmisen ruumis ja koiran pää, kalmunkeilla puolestaan pitkä häntä ja karvainen ruumis. Heidän ajateltiin olevan ennemminkin petoja, ei ihmisiä ollenkaan. Tietystikin kasakat olivat lähtlisin ehkä Don-virran liepeiltä ja Aasian seudun ihmiset erottuivat paikallisesta väestöstä ulkonäöltään. Heitä pidettiin sivistymättöminä pakanoina. Puhuttiin, että he ovat oppineet hiertikoillaan erottamaan ihmisten ja eläinten sameimmatkin jäljet. Ihmisten puheissa viholliset olivat röykkeitä vihollisia johtuen Isonvihan aikaisista erittäin julmista kokemuksista.
Tosiasiallisesti Isoviha oli ollut satakunta vuotta aiemmin. Suomen sodan ei kerrota olleen samanlaista, vaikka varmaankin molemmin puolin raakuutta vallitsi. Ehkä Tutschkoffin leririn sijainti Kokkolassa ja asukasten paossa olo vähensivät julmuuksia. Olen näistä tapahtumista lukenut monesta lähteestä viime aikoina ja sitä kautta olen päätynyt käsitykseen, että venäläiset olivat melko paljon yhteyksissä etenkin ravinnonsaannin turvaamiseksi paikallisen väestön kanssa.
Kun alhaisempi sotilas toki tiesi olevansa korkeampain komentajain silmäin alta, riehui se sangen julmasti: eipä aina suunnallisen päällikön lähisyyskään voinut pidättää vimmaantumasta. Kälviällä ei aivan monta inhottavaa rääkkäystä tapahtunut, johon lie parhaina syinä ollut Tutschkoff'in leiri Kokkolassa ja asukasten paossa olo.
Tässäkin tapahtumassa, josta nyt kirjoittelen, olivat paikalliset isännät kokoontuneet vartioimaan pitäjänsä, kuten Peitsossakin edellisessä kohtaamisessa. Riipan pelloille oli noin sata venäläistä. Lisäksi heillä oli edusvartiona kymmenen miestä noin neljänneksen päässä Riipasta kirkolle päin eli lähellä Suonperän taloja. Välissä oli vain pieni neva, jonka yli pitäjäntie kulki. Paikallisia joukkoja oli sekä Riipan että myös Suonperän lähellä, Kapraalin mäellä.
Venäläisten saavuttua Riippaan, he murtautuivat aittaan hirrellä, jolla puskivat aitan oven auki. Talosta ampaisi mielipuoli mies, jota ei oltu saatu muun talonväen kanssa pakenemaan. Miehellä oli kirves kädessä ja sillä hän ryhtyi ajamaan vihollisia pois aitan ovelta. Taloon oli hänen lisäkseen jäänyt myös vanha nainen.
Kasakat ottivat mielipuolen käsittelyynsä ja pieksivät hänet pampuillaan. Tällöin talossa ollut naisvanhus juoksi avuksi hätiin ja huudellen, että mies oli mielipuoli, ettei ymmärtänyt tekojaan. Venäläisjoukot eivät moisesta selittelystä piitanneet, vaan uskoivat kirveen kanssa heiluneen tarvitsevansa selkäänsä. Viholliset eivät uskoneet selittelyjä mielenvikaisuudesta. Mielipuoli vaipui lopulta pyörryksiin. Mies makasi maassa kasvot verissä ja koko ruumis vereslihalla. Mies virkosi tajuttomuudesta vihollisten potkiskellessa häntä hereille. Naisvanhus rukoili armoa miehelle, mutta naisen sanat eivät tehneet vaikutusta. Viholliset vetivät mielipuolta käsistä pihamaalle ja jättivät hänet sinne makaamaan.
Kymmenisen kasakkaa hyppäsi hevostensa selkään. Päällikön kiljaistua käskyn, ratsasti yksi miehistä täyttä laukkaa kohti piestyä mielipuolta. Pian ratsastivat muutkin häntä kohti tavoitteenaan ilmeisesti poljetuttaa mies-polo hengiltä, mutta jostain syystä eivät tässä onnistuneet ja lopettivat hyökkimisensä.
Ruotsalon Jatkojoen satapäistä vartijajoukkoa vartioi Ruotsalon kylän miehiä. Joukkojen välille kehkeytyi riita. Talonpojat menivät lähemmäksi venäläisjoukkoja katselemaan vihollisten eloa ja tulivat lähelle Jatkojoen rantaa, josta silta oli jo aiemmin revitty pois. Lähellä revittyä siltaa ja sen alapuolella oli joki haarautunut moneen haaraan tehden pieniä saarekkeita ja yhtyen sitten uudelleen. Rantain välillä kerrotaan olleen toistasataa askelta ja vasemmanpuolisen reunan kohoavan törmäksi. Talonpojat huomasivat oikeanpuoliselta rannalta, kuinka "muudan ryökäle pujahti lepikköön" haroen rannalta jotakin koukulla joesta. Pian he huomasivatkin tyypin tavoittelevan vedestä rysää.
Talonpoika Erik Kippo otti ja suutahti tästä toisten kalavesille tunkeutumisesta. Kippo paukahutti kohti tuuheaa pensikkoa luodin pyssystään. Mutta väli pyytäjään oli liian pitkä ja lepikkö peitti ammuttavan. Luoti ei osunut.
Pian ottiva viholliset aseensa esiin ja alkoivat korkealta törmältä ampua kohti talonpoikia. Ainoastaan Erik kipolla oli ase muassaan, joten miehet lähtivät pakoon venäläisten tulitusta. Koska joessa oli tulva-aika, oli vihollisellakin isoja vaikeuksia päästä talonpoikien lähelle.
Kohta toiset viholliset ottivat aseensa ja alkoivat korkealta törmältään ampua peukuttaa miehiä kohti. Kipolla vaan sattui olemaan ase, jonka vuoksi miehemme läksivät hyppyyn. Kun oli paras tulvan aika ei vihollisenkaan ollut hyvä päästä toiselle puolen jokea miehiä takaa ajamaan, ehkä joki kyllä on pikkarainen.
Isompia ei loputa tässä kahakassa tapahtunut. Kumpikin osapuoli päätti pysyä aloillaan eivätkä enempiä suututtaneet toisiansa. Pikemminkin Ruotsalon miehiä siirtyi Suonperän seutuville vartioimaan sitä seutua.
LÄHTEET: The Project Gutenberg eBook of Muistelmia vuosien 1808-1809 sodasta, by Kaarle Alfred Castrén [https://www.gutenberg.org/cache/epub/50695/pg50695-images.html]. Luettu 18.12.2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti