Hiihtolomaviikolla kävin töllistelemässä läheisellä metsäautotiellä tassunjälkiä lumessa. Lumi on oiva juttu - etenkin umpihanki jota ei ole entuudestaan tallottu. Nytkin oli yöllä sadellut pakkaslunta. Jäljet olivat metsämieheni mukaan tulleet aamun aikana tien yli. Ne olivat siis vielä tosi tuoreet.
Lunta on vaikea kuvata, mutta paikan päällä jäljet erottuivat hangessa tosi selkeästi. Nappasin autosta mukaan tulitikkurasian, josta voi suhteuttaa tassun kokoa. Sen kummoisempaa mittaa ei sattunut tällä kertaa mukaan.
Ilveksellä on neljä varvasta ja jäljet ovat kissamaisen pyöreät.
Tällä hetkellä seudullamme on kauriita niin hulppeasti, ettei mikään ihme, että ilveksiä on tänne tullut...
Toisaalta - ilveksellä on kiima-aika helmi-maaliskuussa. Uros saattaa vaeltaa silloin pitkiäkin matkoja naarasta etsien.
Sinne se oli loikkinut radan yli metsikköön. Minne lie ollut määränpää...
Hiihtolomani oli hyvä - onnistuin nähdä toisella metsäautotiellä tien yli vauhdikkaasti kipittävän valkeaakin valkeamman lumikon. Tai sanotaan, että mitä ilmeisemmin se oli lumikko eikä kärppä, koska oli kooltaan niin pieni, enkä ainakaan havainnut mustaa hännänpäätä. Pomppasin ulos autostani, kun satuin tienylityskohtaan. Mutta lumi oli sen verran vanhaa, että lumikon keveitä jälkiä ei näkynyt lainkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti