Striimauksia kuuntelemassa

Liukasta laskiaissunnuntaita! Jos ilmoja katsellaan, niin aivan huiput talvikelit. Valkeaa lunta enemmän kuin miesmuistiin ja keltakultainen aurinko kuumottaa jo upeasti taivaalla.  Nyt jos milloinkaan olisi kannattanut survaista  sukset jalkaan ja lähteä Kokkolan XXIII Talviharmonikkaviikon  livetapahtumaan "Ystävänpäivän haitarihiihto. " Olisin itsekin  sinne vääntäytynyt, ellen olisi toipilaana kotosalla taannoisen työtapaturman jäljiltä... 

Kotona oleilu on mahdollistanut kuitenkin aivan huippuja, striimattuja elämyksiä. Olen  katsonut lähes kaikki katsottavissa olevat  Kokkolan Talviharmonikkalähetykset. Täältä tai täältä  pääset muutamiin esityksiin pidempäänkin!. Siippa jo jossain vaiheessa kysyi kauhistunut ilme kasvoillaan, että maksaako tuo.:)) Siis aivan mahtava idea tämä striimaus koronan keskellä. Talvinen musiikkifestivaali on onnistuneesti saatu hoidettua läpi ja uskon, että festivaalin katsojakunta on ollut laajempi kuin koskaan. koska netin  välityksellä näitä upeita esityksiä on ollut mahdollista kuunnella ilmaiseksi jos ja vaikka  missä. Lisäksi on tärkeää, että kun korona on vienyt esittäviltä taitelijoilta lähes kaikki mahdolliset esiintymiset, niin tällä tavoin toteutettuna avautuu  ovi esiintymisille. Aivan upea idea myös videotallenteiden alkuinsertit joissa näkyi hienoja kokkolalaisia maisemia. Ja täytyy myös todeta, että tämä tapahtuma ilmeisesti onnistui koronasta huolimatta pesemään kasvonsa ja pysymään ajan hermoilla!

Viikolla osallistuimme oppilaiden kanssa jokavuotiseen tapaan  harmonikkaviikon lastenkonserttiin. Tänä vuonna esitys oli "Mimmien. " Meillä oli oikein onnistunut konsertti ekaluokkalaisten kanssa. Liikuimme, leikimme, lauloimme ja pompimme laulujen mukana. Mielestäni oikein hieno homma!

Innolla katsoin myös jokavuotisen Junioriharmonikkojen konsertin. Esikoiseni soitti vuosia sitten sillloisessa  kokoonpanossa ja täytyy sanoa, että yksi ihailemistani lasten musiikkipedagogeista on juurikin  talviharmonikkaviikon taiteellinen johtaja Raimo Vertainen. Todella ammattitaitoista ohjausta ja meininkiä huumorin pilke silmäkulmassa. Arvostan myös Vertaisen kommenttia "Maanantai-illan konsertti on yksi tärkeimmistä.. " Siinä jos missä näkyy oma asenne perustyöhön!

"Ilta Jukkolanmäellä" oli myös odotuksissani. Siellä oli esiintyjiä, joista osan musiikillista polkua olen saanut seurata heidän lapsuusvuosistaan saakka.  Tosin alkuperäisenä  esiintyjinä olleet eivät kaikki päässeetkään äänityksiin. Niin harmi. Oli kuitenkin aivan huikea veto, että esiintyjäkaartiin saatiin kaksi ulkomaalaista nuorta naista vain kahden päivän varoitusajalla! Tuohon ei olisi ihan jokainen kyennyt. Harmonikan ja sellon combo oli muuten sekin  hieno!

Pidän talviharmonikkaviikossa myös siitä, että joka kerta se onnistuu yllättämään - joko tapahtumillaan tai soitinvalinnoillaan. Esimerkiksi balalaikka ja harmonikka on aika harvoin maassamme kuultu yhdistelmä.  Taisi olla eka kerta, kun kuulin Mozartin "Eine kleine nachtmusik " tällä soitinkokoonpanolla.:) Upeaa oli!

Jokavuotinen lauantai-illan viihdemusiikkikonsertti oli tänä vuonna aivan huikea! Se oli äänitetty jo aikaisemmin ja erityismaininnan saa Vertaisen loistava historiapainotteinen alkujuonto! Myös paikalliset kovan luokan artistit lauloivat upeasti. Soittajissa oli  taas useampi tuttu naama, joiden musisointia on saanut jo vuosia seurata. Niin hyvä!

Järisyttävin musiikkielämys minulle oli Maria Kalaniemen ja Eero  Grundströmin konsertti - aivan alkutahdeista lähtien. Siellä oli muutamia upeita sovituksia ja sanoituksia tunnetuista iskelmistä ruotsiksi laulettuna. Oli myös kiva seurata monenkielistä juontoa. Huuliharppu taipui menoon letkeästi, mutta koin matkapolkuharmoonin olevan kuitenkin  aivan omaa luokkaansa. Minulla on sellaisen  soitosta  nuoruusvuosien kansanmusiikkibändin ajoilta kokemusta, mutta tätä oli jotain aivan käsittämätöntä seurata! Oli myös veikeää kuunnella häämarssi "Napoleonia" sekä tällä kokoonpanolla että aikaisemmin Nuorten virtuoosien ilottelussa! Molemmat hyviä! Niin kaunista! 

Olen todella tyytyväinen koko tämänkertaisen(kin) laadukkaaseen antiin. Konsertit oli ihanaa katsella kotoa käsin kuulokkeet korvilla lämpöisen takkatulen loimottaessa suloisesti selkää. Pidin myös siitä että striimaus mahdollisti katsella muusikoiden sormityöskentelyä lähietäisyydeltä. Silti sitä toivoo, että ensi vuonna harmonikkaviikkokin voisi olla livekonsertteina - paitsi ehkä tästä vuodesta mukaan tulee silti vuosittain jokin striimattu konsertti, kun tämää näin upea idea on! Ainakin näin tavoitetaan ihmisiä ympäri maailman - sellaisiakin, jotka eivät paikan päälle muutoin  ensimmäisinä saapuisi. 

Vielä ihan pakko mainita virtuaalitilaisuuksista näin korona-aikana  muutoinkin  - omassa elämässä tämä viikko on kompuroinnista huolimatta ollut aika huikea. Alan  nimittäin opiskella kolmatta ammattitutkintoani ikinä, ever! Ilman minkäälaista ikärasismikokemusta!

Hain työn ohessa tapahtuvaan erityisopettajakoulutukseen. Sinne oli 207 innokasta  ja hyvin pätevän oloista  luokanopea  ympäri Suomen pistänyt paperinsa ja ainoastaan 25 pääsi sisälle! Haastattelu tapahtui Zoom-yhteyden kautta. Puhuin mikrofonilleni ja tunsin oloni zombiksi, kun en  voinut katsoa kolmea haastattelijaani silmiin, kun piti tuijottaa   dokumenttikameran sivummalla olleeseen  kameraan näytön sijasta. Siitä huolimatta pääsin kuin pääsinkin sisälle! Ja aivan parasta tietysti, että tähän koulutukseen on mahdollisuus juurikin Kokkolan omassa yliopistokeskuksessa! Ensi jouluna voin sitten kaiketi jo kertoa olevani sekä lastentarhanope, luokanope että erityisope.:)

Lumenveiston Sm-uurastusta

En valitettavasti ennättänyt Lumenveiston SM-kisan loppuhuipennukseen tai palkintojenjakoon. Sitävastoin kävin tutustumassa hyvää kyytiä valmistumassa oleviin veistoksiin jo perjantai-iltana, jolloin jyvät alkoivat erottua akanoista.:)

Ensimmäisenä osuin kirjaston edustalle, jossa komeili tekeillä oleva Kokkolan Talviharmonikka-viikkoon liittyvä maailman pisin lumiharmonikka. Tämä työ ei siis kuulunut lumenveistokisoihin, vaan sillä tavoitellaan ennätystä Guinnesin ennätystenkirjaan. Harmonikalla on pituutta muhkeat 30 metriä!

                 

Keskustan kävelykadulla oli kiva kuljeskella ja katsella hyvin erityylisiä ja -tasoisia veistoksia. Olihan osa harrastelijoiden, osa alan  konkareiden tekemiä. Ihmisiä alueella kulki ilahduttavan paljon. Aluevalinta oli mielestäni erittäin onnistunut.

Ensimmäisenä tuli vastaan pienimuotoisempia töitä. Näitäkin oli kiva katsella...

 Alempana kadulla oli toiminta- ja soolosarjan töitä. Ne olivat jo puolestaan hyvin näyttäviä.

Kävelykadun risteyskohdassa komeili hyvin kauniita töitä.



Töiden edistymistä oli hauska seurailla.

Tässä sammakko sai kruunun päähänsä...

Myös kisaajien työkaluja oli mielenkiintoista katsastella...Jääsahoja, talttoja, , lapioita, sahoja, vettä, tikkaita...

 Löysin veistoksista myös oman suosikkini! Se on tuo alla olevan sinipukuisen joukkueen työ...

Ja kuinka ollakaan -tuo samainen veistos lopulta otti ja voitti taidesarjan -sekä SM-tittelin että myös yleisöäänestyksen! Kiva juttu, koska tulin ottaneeksi juuri tämän teoksen työvaiheista useampia kuvia!



Voittajatyö istuu hienosti tämänvuotiseen aiheeseen "Luonto soi." Veistoksen nimi on "Kuuletko soiton." Työn takana on kouvolalainen Iceman Team (Veijo Oinonen, Pertti Selin ja Kari Laitinen). Kisaa ylistettiin muuten korkeatasoisimmaksi 30 vuoteen!

 Jos tarjoutuu mahdollisuus vierailla lähiaikoina  Kokkolassa, niin kannattaapa kiepauttaa kävelykadun kautta ja käydä ihastelemassa suomalaista huippua ja ainutlaatuista talvitaidetta!

Kokkolan Talviharmonikka

Tässä on ollut aika hektinen musiikkiviikko! Kokkolassa on menossa paraillaan 14. Kokkolan Talviharmonikkaviikko. Erinomainen viikko, voin todeta! Itse olen ollut aktiivisena kuuntelijana (ja myös osittain  toimijanakin) viimeiset kymmenkunta vuotta.

Koko homman "isänä" ja taiteellisena johtajana toimii Raimo "Rami" Vertainen, mies  juuri paikallaan tähän hommaan! Sama heppu, joka luotsaa upeaa  Guardia Nueva-orkesteria.

Omat kokemukseni Talvihamonikasta juontavat alun perin aikaan, jolloin esikoiseni aloitti opinnot konservatoriolla. Pian selvisi, että soittotuntien lisäksi harmonikkaopintoihin kuuluu myös harmonikkaorkesteri. Idean isänä oli kukas muu kuin "Rami"ja monta ikimuistoista hetkeä  kätkeytyy noihin vuosiin, myös jokavuotisia esiintymisiä Kokkolan Talviharmonikassa. Oma esikoiseni ei enää harmonikkaa aiktiivisesti soittele, mutta kipinä jäi ja onnekkaasti siskontyttöni jatkaa harmonikkataivalta samassa opinahjossa...Nyt jo ihan vanhimpina tuossa Junioriharmonikoissa.

Talviharmonikkaviikolla on hyvin erilaisia tapahtumia koko viikon ajan. Taiteellinen johtaja on sen verran mielikuvituksellinen, ettei ikinä voi ennustaa tulevan ohjelman  ylllätyksellisyyttä!

Jokavuotiseen tapaan aloitin tämänvuotisenkin kuuntelusession maanantaillan "Nuorten virtuoosien irrottelusta. " Junioriharmonikat aloittivat ilmaiskonsetin, joka vetää aina salin takuuvarmasti täyteen.  Siskontyttökin pääsi esiintymään pariin otteeseen - sekä orkesterissa että Patricia -
kvintetissä.

Keskiviikkona tarjoitui hieno mahdollisuus työn puolesta päästä osalliseksi tämävuotisesta lastenkonsertista. Koululaiskonsertissa "Hiuli Hei" saimme kuulla Georg Malmstenin helmiä Mari Kätkän ja Tuomas Kesälän taituroimina. Oppilaani tykkäsivät kovasti - ja niin minäkin. Jatkoin konsertin antia työstämällä sitä vielä koulun kuvis - ja musiikkitunneilla.

Perjantai-iltana olisi ollut useampi hyvä konsertti tarjolla. Lopulta päädyin kuopuksen kanssa "Gaucho Brasiliasta" - konserttiin. Se olikin nappivalinta. Aivan uskomatonta taiturointia nelihenkiseltä miesporukalta. Ja aivan ilman nuotteja...Suomalaisilla olisi aika paljon opeteltavaa esiintymisessä ja luovassa musiikillisessa irrottelussa!

Siskontyttö oli onnensa kukkuroilla, kun pääsi kukkaistytöksi ko. orkesterille kahden muun neitosen kanssa. Juuri hänelle lähettelinkin kuvia, jossa kaulailee kitaristin kanssa:) Varmaan niitä ikimuistoisia hetkiä...

Vielä on tuleva viikonloppu täynnä harmonikkakoitoksia. Heti huomenaamusta mm. toppahousukaraoke kaupungin keskustassa - ja paljon muutakin. Itse matkaan vielä  lauantai-illan Suureen viihdekonserttiin narikkaan konsertin ajaksi töihin. Samalla pääsen työn lomassa kuuntelemaan  illan konsertinkin...

Ehdottomasti suosittelujen arvoinen musiikkitapahtuma!

Valmistautumista lumenveiston SM-kisoihin

Tänään kuljeskelin Kokkolan keskustan kävelykadulla kollegan vinkistä. Siellä  valmistauduttiin suorastaan täysin palkein torstaista 23.2. klo. 13.00 lauantaihin 25.2.2012 klo. 12.00 saakka   Kokkolassa oleviin  lumenveiston SM-kilpailuihin.

Tulevassa kilpailussa on kolme sarjaa; Taide-, Soolo- ja Toimintasarja, joissa kussakin on useita joukkueita. Kilpailu on Kokkolan Matkailu Oy järjestämä  yhdessä City Kokkola-yhdistyksen sekä Kokkolan Ladun kanssa.  Joukkueissa on sarjan mukaisesti  2-3 veistäjää ja soolosarjassa yksi.



Valmistelut kisaa varten olivat sangen hupaisaa katseltavaa: Lumiaihiot rakennetaan  ulkopuolisten toimesta. Kollegani esimerkiksi kuuluu lasten jalkapallojoukkueen vanhempiin, jotka olivat ottaneet urakakseen huhkia useita lumiaihioita ja kartuttaa näin kassaansa... Ei mikään ihan yksinkertainen homma, sillä aihiot on ensin pystytettävä ja kiristettävä ruuveilla, jonka jälkeen kaivurin kauha kippaa lunta aihioihin. Siellä sitten ihmisjoukko talloo hiki hatussa lunta tiiviiksi... Useamman illan urakka. Lisäksi öisin alueella on vartiointi, ettei aihioita säretä...

                         

                        

Aihion koko taide- ja toimintasarjoissa on 3x3x3 metriä. Veistoksessa tulee olla 10-50 cm  korkuinen jalusta. Toimintasarjassa veistoksen maksimikorkeus on  3 metriä ja veistosta voi levittää omalla rajatulla veistoalueella vapaasti. Soolosarjassa aihion koko on  1,5 x 1,5 x2,4 metriä.

Tänä vuonna puhtaasta lumesta ei ole puutetta.  Tykkilunta alueelle on ajettu useita päiviä Santahaasta. Tykkilunta sen vuoksi, että siitä on aihioita helpompi muokata.

Sarjojen aiheena kisoissa on tänä vuonna "Luonto soi." Aihevalintaan on monta erinomaista syytä. Kokkolalaisen, jo edesmenneen luontoihmisen, Veikko Salkion syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. (Kokkolassa muuten toimii  Salkion perustama luontomuseo Kieppi, jossa ehdottomasti kannattaa vierailla...). Kokkola on myös tunnettu musiikkikaupunki. Voimme olla erittäin ylpeitä esimerkiki Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterista sekä juuri tällä viikolla kaupungissamme olevasta Kokkolan Talviharmonikkaviikosta (josta tulossa  postausta myöhemmin!).

Veistosalue on jaoteltu siten, että soolo-sarja kilpailee kauppakeskus Chydenian välissä, kilpailusarja mittelee Osuuspankin mäessä kävelykadulla ja toimintasarja työskentelee Kokkolan Kaupunginkirjaston kupeessa. Samalla alueella rakennetaan myös tulevien päivien aikana maailman suurinta lumihaitaria, jolla yritetään päästä Guinnesin ennätystenkirjaan... Lumihaitarin tekeminen liittyy KokkolanTalviharmonikka-viikon tapahtumiin ja teoksesta on tarkoitus tulla veistos, jonka molemmissa päissä on oikean näköinen koskettimisto!

Mieltä lämmittää, että soolo-sarjaan on ilmottautunut esimerkiksi oman entisen opinahjoni Yliopistokeskus Chydeniuksen luokanopettajaopiskelijoita kuvataiteen lehtorin kera sekä  joukkueita  alakoululta:)  Ja pikanttina lisänä kerrottakoon, että myös Brasilia-television pitäisi olla paikalla...Eksoottista, eikö vaan!

Palkintojenjako alueella tapahtuu  lauantaina 25.2. klo. 13.00 kilpailualueella...Täytyy käväistä ihastelemassa silloin, minkälaisia teoksia lumikasoista on esiin kaivertautunut. :)

LÄHTEET:
Lumenveiston Sm-kisat. [https://www.kokkola.fi/matkailu_2/tapahtumat/lumenveiston_sm/fi_FI/lumenveiston_sm/]. Luettu 21.2.2012.

Lumenveiston SM-kisat 2012 Kokkolassa. [http://www.citykokkola.fi/index.php/uutiset/135-lumenveiston-sm-kisa] Luettu 21.2.2012.