Rytikarin kalasatamassa Ruotsalossa

Tällä kertaa vierailemme idyllisen näköisessä paikassa Aiheena on Kälviän Ruotsalosta löytyvä vanha kalasatama, Rytikari, osoitteessa Rytikarintie 44.

Rytikarin kerrotaan nousseen merestä  pikkuiseksi asuttavaksi saareksi  1700-luvun lopulla. Saarelle kuljettin pitkospuita pitkin ja veneellä  vielä 1800-luvun lopulla.

Nimensä saaren kerrotaan saaneen matalassa salmessa kasvaneesta meriruo`osta, jota kutsuttiin nimellä ryti.

Rytikari tunnetaan vanhana kala- ja suolasatamana. Se on toiminut muyös laivanrakennuspaikkana 1700-luvulla. Silloin laivoja matkasi täältä Itämerelle ja jopa  Atlantille saakka.

Ruotsalon kyläkirjassa kerrotaan Rytikarin palvelleen myös  seutukunnan omana satamapaikkana. Purjelaivat toivat saapuessaan Rytikarin rantaan mukanaan  suolaa ja jauhoja, ottivat maksuksi  mitä milloinkin. Jokivarsia pitkin tavaraa kuljetettiin aina Ullavan korkeudelle saakka.

Ruotsalolaisille kalastus on kautta vuosisatojen ollut tärkeä elinkeino. Kalasatama onkin osa kylän vanhaa kulttuurimaisemaa. Rytikari on  myös luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristökohteisiin.

Tämä alla oleva keltainen torppa on vanhin Rytikarin rakennuksista. Se on rakennettu jo 1730-luvulla ja siirretty nykyiselle paikalleen Marinkaisen Myllyojalta 1800-luvulla. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä Myllyojan sotilastorppa.   Rakennus on muuttanut ulkonäköään paljon vuosien varrella.

Alapuolen kuvan punaisessa, 1915 rakennetussa talossa toimi 1950-luvulla kesäkahvila. Se  oli myös kalastajaperheen koti. Alueella on ollut myös kioski.

Kaikki alueen mökit ovat kuin karamelleja pienen kokonsa vuoksi. Sopivat hienosti miljööseen. Moni mökeistä on purettu tai siirretty aikain saatossa alueelta pois. Mökeissä on asunut mielenkiintoista väkeä, kuten verkonkutojat Ryti-Biitu ja Yrellin Johanna, itsellinen Piilon Riikka tai  piparien leipoja Kaura-Kusti...Eikö kuulostakin ihanalta:)

Alue on kuin maalaisidyllistä.

Tämä rannan tuntumassa sijaitseva huoltorakennus  ja kalanvastaanottovarasto on rakennettu 1950-luvulla Kokkolan kalaosuuskunnan toimesta.

  

Isossajaossa Rytikarin alue jätettiin kuntalaisten yhteisalueeksi.  Nykyisen sataman on rakentanut silloinen Tie- ja vesirakennuslaitos. Satama luovutettiin entiselle Kälviän kunnalle 1978.  

 Vastarannalla näkyy kesämökkiasutusta.

Rannan läheisyydessä on rivissä lautarakenteisia venevajoja sekä myös muutama pienempi vaja.

Itse presidentti Kekkonen vieraili maakuntamatkallaan Keski-Pohjanmaalla vuonna 1962. Hän saapui aluksi Pirskeriin mustien autojen kulkueessa soihduin valaistua tietä pitkin. Illallistettuaan, saunottuaan ja uituaan vierailu jatkui seuraavana aamuna klo 7 merelle. Kekkonen lähti kalastajien mukaan verkkoja kokemaan ja rantautui kolmen tunnin kuluttua Rytikarille, minne oli saapunut paljon ihmisiä Kekkosta vastaanottamaan. Kekkonen  jutusteli hetken  ruotsalolaisten kanssa.Täältä matka jatkui sitten Marinkaisiin...

Sataman läheisyydestä löytyy  kaivo, jonka vieressä kyltti "Juomavesiautomaatti 1mk/sanko." En tiedä, minne vesi pitäisi maksaa, tai mistä löytyisi edes markkoja, mutta jotenkin suloinen paikka:)

Satamasta voi ostaa joinakin aamuina tuoretta kalaa suoraan kalastajalta! Tälläkin touhulla on pitkät perinteet. Sodanjälkeisinä vuosina oli pulaa elintarvikkeista, joten aamuisin satamassa saattoi olla jopa satoja kalanostajia!

Rytikarista löytyy myös uimaranta. Rannalle on levitetty hiekkaa ja aluetta on hieman kunnostettu  kevään aikana.

Hiekka-alueen läheisyydessä on  pukukopit ja vessa. Tosin niiden huoltotyöt on vielä hieman vaiheessa..

Rytikarin satama-alueella on 35 m pituinen ponttoonilaituri. Sitä on silloisen Kälviän kunnan toimesta jatkettu 80- luvulla noin 10 metriä. Satamassa on myös 30 m pitkä pengerlaituri.

Satama-alueella on tukevat laiturit ja hyvä satama-allas. Kuvaushetkellä veneitä oli laitureissa harvinaisen vähän.

Vireä kyläyhdistys haaveilee, että tulevaisuudessa Rytikarin laitureita kunnostettaisiin ja jopa kylätalosta tanssiaisineen on unelmoitu...

 

LÄHTEET:

Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä. [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/kalvia/perintoa.htm] Luettu 22.7.2013.

Kodin Pellervo:Kiviaitaa ja koreita kuisteja [http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp8_12/kiviaitaa.htm] Luettu 16.6.2013.

Ruotsalo - kylä  meren rannalla.Ruotsalon kyläyhdistys ry. 2011.

Rytikarin kala- ja suolasatama [http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/ryti.htm] Luettu 6.6.2013.

Valtuutoalotteisiin vastaaminen. [http://kokwww.kokkola.fi/kokkola/DynJulk/kokous/20123771-5.PDF] Luettu 22.7.2013.

Kolmansilla Keskiaikapäivillä Kokkolassa

Tuskin olisi sään puolesta voinut parempaa viikonloppua osua Kokkolan kolmansille Keskiaikapäiville. Keskiaikapäiviä vietettiin tällä kertaa lauantaina  rinta rinnan Kokkolan 393-vuotispäivän kanssa teemalla "Taivaan kertomaa."

Jo perjantaina saattoi keskustan kaduilla nähdä välähdyksiä teemaan liittyen, sillä Rohan tallin ratsut olivat liikenteessä ritarikulkueena...

Keskiaikavaatetustakin näkyi katukuvassa...

  

Lauantaina oli koko päivän monenlaista ohjelmatarjontaa. Valitettavasti monta mielenkiintoista ohjelmaa jäi tänäkin vuonna väliin... Olisi ollut Pohjolan häät-elämysillallinen, keskiaikaista ruokailua, lasten pajoja ja Taivaan kertomaa - seminaari. Esimerkiksi kuun vaikutuksesta  keskiajan kansanperinteeseen,  navigointitaidosta keskiajalla  tai maailmankuvan muutoksesta oli ollut erittäin mielenkiintoista olla kuulemassa...Myös Kaarlelan kirkossa järjestetty hetkipalvelus jäi tänä vuonna väliin. Hetkipaveluksethan juontavat juurnsa juutalaisesta perinteestä rukoilla kolme kertaa päivässä.

Mutta..tulipa paljon silti nähtyä ja koettua.

Oulun Miekkailuseuran miekkailunäytös veti paljon väkeä nurmialueelle. Saavuin  viime tipassa paikalle, enkä löytänyt enää eturivin paikkaa kuvaukseen. Edessäni ollut ihmismassa myös hukutti  miekkailunäytöksen selostuksen - äänentoisto olisi ollut kova sana!

Keskiaikapäivään oli sisällytetty myös perinteiset syysmarkkinat. Mutu-tuntumalla kojujen määrä oli edellisvuosista lisääntynyt ja myös yleisöä tungeksi kivasti kojujen läheisyydessä.  Kuivakukkia, kirjallisuutta, käsitöitä, silakkaa, taontaa, koriste-esineitä, puuleluja, ruokaa...

Itselleni kävi vähän ohraiseesti, sillä kiireessä unohdin käväistä pikapankin kautta. Monella kojulla oli vain käteismyyntiä, joten  isommat ostokset jäi osaltani tekemättä. Mukaani  ostin kuitenkin suloisen savipillin kahdeksalla eurolla: pillin sisustaan laitettiin vettä ja sen jälkeen puhallettiin...Aivan kuin lintu olisi jossain sirkuttanut:) IHANA!

 Markkina-alueella oli tarjolla herkullisen näköistä varraspossua...

Keskiaikaiset puvut nostavat päätään... Ihastelin niitä. Itse asiassa haluaisin sellaisen itsellenikin. Kesällä oli jo lähellä, etten hankkinut Tallinnan reissultani sellaista, kun erässä puodissa näin... Ehkä vielä joskus...Murretut värit sopivat hienosti näihin asuihin!

Värjättyjä lankoja ja kudottua...kaunista!

Puujalat! Moni lapsi näytti kokeilevan niillä kävelyä haparoivin askelin, kuin vasikat ikään:) Myönnän -kiusaus oli suuri mennä kokeilemaan,  sillä itse olin lapsuudessa tässä asiassa voittamaton. Osasin hyppiä jopa yhdellä puujalalla...

Kaarlelan kirkon ovet olivat avoinna yleisölle useamman tunnin ajan. Juu, olen tunnetusti kirkkofriikki - rakastan sitä iättömyyttä ja rauhoittavaa tunnetta kirkoissa puhumattakaan laajasta  kirkkotaiteesta... kuvallisesti, musiikillisesti  arkkitehtuurisesti, historiallisesti...

Kuvasin paljon kirkossa...Siitä joskus myöhemmin lisää ehkä useammankin postauksen verran...

Ihmisiä kirkossa oli koko ajan, ei paljon, mutta kuitenkin tasaisesti...

Kirkon etuosassa oli mahdollista käydä sytyttämässä kynttilä. Rauhoittava, kaunis musiikki soi taustalla. Istuin tovin penkissä katsellen kiviseiniä, korkeaa kattoa, alttaritaulua...

Rohan talli Kemiönsaarelta oli paikalla omalla näyttävällä ohjelmallaan kolmatta kertaa. Esitys kesti noin 40 minuuttia ja oli jälleen vaikuttava. Hyvä äänentoisto ja taustamusiikki on jo puolet esityksestä. Lisäksi organisointi näyttää olevan hyvin suunniteltua. Tarina näytöksen ohessa sieppaa mukaansa...

Tuli lisäefektinä on tehokas  ja näyttävä jo itsessään. 

Ritarillinen suudelma:)

Hieno päivä kaikkinensa -toivottavasti  saamme nauttia yhtä antoisasta päivästä jälleen vuoden päästä uudestaan!

LÄHTEET:

Kokkolan seurakuntayhtymä. Keskiaikapäivän 2013 ohjelma.[http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/palvelut/keskiaikapaiva_2013] Luettu 7.9.2013.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Keskiaikapäivä 7.9.2013. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/palvelut/keskiaikapaiva_2013] Luettu 7.9.2013.

Hyvää Kokkola-päivää!

7.9. on Kokkolan synttärit. Tänä vuonna Kokkola täyttää 393 vuotta!
Koska kaupungin syntymäpäivät ajottuivat tänä vuonna viikonlopulle, juhlittiin kaupunkimme kouluissa syntymäpäiviä jo perjantaina.

Tässä erään ekaluokkalaisen uutteraa työtä...Vihon aukeamalle on kerätty kaupungin esitelehtisistä kuvia kotikaupungistamme Kokkolasta!

Syyttä suotta usein parjattu kouluruoka näytti taas kerran parhaat puolensa. Kokkola-päivänä  kouluissa perinteisesti vuosi toisensa perään syödään erästä Keski-Pohjanmaan perinneruokaa.
Ruoan nimi on Kievarin perunapuuro.

Perunapuuro näyttää perunamuusilta, mutta siihen on lisätty myös ohra- tai ruisjauhoja. Lihaisa kastike on suussasulavan mureaa; siinä on ruskistettua siansiivua  sekä haudutettua naudanlapaa.

Perinteisen tavan mukaan lautaselle lapotaan ensin perunapuuro, soseeseen tehdään keskelle kuoppa, johon lapotaan ensiksi lihakastikettta, sitten puolukkasurvosta ja lopuksi  vielä keitettyjä herneitä.

Voin kertoa, että ruoka maistui...Erään ekaluokkalaisen kommentti kahden kukkuralautasellisen jälkeen:
-Mä niin haluaisin vielä lisää..
Ope totesi että onhan ruokaa vielä jäljellä.
Tähän ekaluokkalainen vatsaansa hieroskellen:
-Mutta kun mun mahaan ei enää mahdu yhtään!:)

Aurinkoista Kokkola-päivää!

Venetsialaisjuhlinnassa 2013

Olipa taas se aika vuodesta, jolloin Kokkolassa heitellään jäähyväisiä huvilakaudelle. Viime vuosina tämä  venetsialaisjuhlintana tunnettu perinne on rantautunut mereltä mantereellekin.
Omaan elokuun viimeiseen viikonloppuun kuuluu perinteisesti mökkeilyä veden äärellä.

Moni mökitön tai modernimpaa  huvilakauden päättäjäistä haluava löytää Kokkolassa tiensä torille venetsialasviikonloppuna. Torilla on ilmaistapahtumia koko viikonlopun...

Minä päätin rikkoa tapojani ja piipahtaa perjantai-illan alkajaisiksi torilla makustelemassa illan tunnelmaa. Iltaa  mainostettiin paikallisten kykyjen iltana.

Illan aloitti iltakuudelta Samba el Gambo. Sambassa rytmin ja liikkeen lisäksi kiehtovaa katsella värikkäitä asuja...

 

Sambarummut ovat itselleni ohittamaton ihastelun paikka, kuten kaikki muukin kilisevä ja kaliseva rytmisoitin...

 

Juontajien vaihto vuosikymmenten urakan jälkeen; Lasse Lehmus siirsi juontokapulan nuoremmille...

Taikuri Kim Wist esiintyi lavalla pariin otteeseen...

Sambaopetusta yleisölle. Nuorimmaisenikin jalka alkoi tässä jytkeessä vipattamaan. Takanani olevat mummot naureskelivat "onpa suloinen poika:))

 

Värikkäät soihdut  somistivat lavan reunaa. Illan hämärtyessä  niistä muodostui kaunis tulikuja.

Terassikilpailun voittajan julkaisu. Eka palkinto meni Rossolle, muut sijat   Pedrinakseen, Vohvelikahvilaan ja Wanhaan lyhtyyn.

Pihlajasta tuli Ultra Bra...
Tähän kokoonpanoon kuului Voxpihlaja...

...ja Ykspihlajan Työväen soittajat...

 

 ...johtajanaan Heli Uusimäki...

Yleisöä pakkautui tämän konsertin aikana torille paljon. Vieressäni kuulin jonkun toteavan "tämähän on hyvä!"

 

 Meno oli letkeää ja Ultra Bran aikaiset biisit tulvivat tunnin rupeaman ajan mieliin ...

Olen käynyt kuuntelemassa samansisältöisen esityksen  viime vuonna, mutta oli kiva fiilistellä se uudelleen. Soolo-osuudet toivat esityksiin kivaa väriä.

 

 

 

Ja valaistus loi tietysti värivaloineen oman tunnelmansa.

 

 

 

Torialueen kulmauksessakin tapahtui. Siellä oli esillä  Design kasvihuone; Pop up-myymälä, jossa oli tarjolla paikallisten yrittäjien tuotteita.

 

Kaupungintalolla puolestaan jonotettiin  alle 18-vuotiaaille suunnattuun discoon.

 

Valitettavasti jouduin poitumaan torilta  jo  iltayhdeksältä.

Lepparibändini Guardia Nueva joukkoineen jäi tällä kertaa näkemättä. Olin nimittäin luvannut huolehtia puusaunan lämmityksestä...Ja saunan lämmityksestähän ei voi tinkiä:)

Lauantaiaamuna pyöräteillä näkyi huisisti väkeä. Venetsialaismaratonin nimissä siellä juoksahtelivat.

Mökkeilyä meren rannalla ei  kauniilla ilmalla voita mikään! Lauantaipäivä oli upean aurinkoinen ja virittelin lepotuolin rantakallioille. Teille rohkenen paljastaa, kuinka kävi -heräsin aurinkoon uuvahtaneena omaan kuorsaukseeni:) Oli ihan pakko vilkaista ensi töikseen ympärille joka suuntaan, että kuulikohan kukaan:/

 

Pieni luontobongari sisälläni innostui taas  kerran luonnon helmassa kovasti. Rantakoivuun suhahti jotain isoa juuri kun olin vaihtamassa shortseja terassilla ylleni. Sieppasin pikapikaa takan päältä kameran ja housut vasta puoliksi päälle puettuna säntäsin zoomailemaan...

 

Lintu varmaan järkytti moisesta  puolipukeisesta luontokuvaajasta sen verran paljon, että pääsin sitä tosi lähelle! Kanahaukkahan se oli - tiiraili rannan tuntumassa olevaa kuollutta lokkia niin tiiviisti, ettei piitanut minusta mitään!

Paras hetki  merellä on ehdottomasti äänetön ja rauhoittava  ilta-auringon lasku. Soutelin ees ja taas vain kuvaillakseni hetki hetkeltä muuttuvaa taivaanrantaa.

 

Illan pimeydessä koko ranta syttyi  hehkumaan tulen voimalla.Kaunista, ahh!