Kokkola-brändiä katukuvassa

Lauantai-iltana lähdin ajelemaan kohti Kokkolan keskustaa. Tarkoituksena oli kuvata uutta blogijuttua varten paria rakennusta. Vaan niin kuin aika usein minulle käy, niin kävi taas kerran!:) Näin jotain uutta kaupunkikuvassa ja kuvausaihe muuttui lennosta. 

Huristelin autoineni Tehtaankatua - seuraavan kulman takana olisi ollut se aiottu kohde. Mutta pysäytinpäs auton sitten tähän. 

Suntin rantaan, HalpaHallin rakennusten viereen näkyi pystytetyn tällainen mainos. Oivalsin, että näitähän täytyy olla muitakin ja eikun epätoivoiselle kävelykierrokselle ympäri kaupunkikeskustaa. Tämä tällainen etsiminen ja löytäminen on muuten tämän bloggailun suola. Minuun iskee pakkomielle selvittää, etsiä ja löytää jotain...Lienen ainut - pystyttäjiä lukuun ottamatta, - joka on kiertänyt kaikki nämä merkit läpi, hehheh!

Kokkola-brändi tuli varmaankin aika tunnetuksi  viime vuoden puolella. Nyt Kokkola-brändi on valjastettu uuteen tulemiseen ja siihen on panostettu  muun muassa kuvin ja videoin.  

Kaupungin verkkosivuilla kerrotaan, että viestinnällä ja kaupunkimarkkinoinnilla edistetään viihtyvyyttä ja vahvistetaan Kokkolan veto- ja pitovoimaa. Hyvin onnistunut viestintä parantaa palvelujen laatua ja toiminnan tehokkuutta. 

"KokkolaKarleby - Meren karaisema kaupunki. "

Osassa näissä mainoksia oli mainostaulun molemmin puolin, osassa ainoastaan toisella puolella. 

"KokkolaKarleby- Siinä me ollaan maan ja taivaan välissä. "

Parkkeerattua autoni lähdin kiertelemään muutamia kortteleita. Vaikka on nähnyt nämä mainostaulut aiemminkin, oli todella vaikea muistaa, missä niitä on. Näköjään tauluissa muutama painokuva toistui, Kaikista en siksi ottanut kuvaa. Ehkä jossain on vielä merkki, jota en kierroksellani löytänyt, tai sitten ei. 

Kävelin pitkin Suntin vartta oikaistakseni reittiä, sillä muistin, että Pitkänsillankadulla torin kupeessa on jossain tällainen mainostaulu.  

Sieltäpä se sitten löytyikin!

KokkolaKarleby - Meillä on laajempi horisontti. "

Osaa mainoksista oli hieman työläs  löytää - etenkin kun taulun toisella puolella saattoi olla jokin aivan eri mainos - ilmeisestikin maksettuja ja siksi jätetty paikoilleen...Roskarukan portaatkin näkyi päässeen brändiin. 

"KokkolaKarleby - vahvassa myötätuulessa mennään. "

Isokadun kulmauksesta löytyi läheltä Kokkolinnaa taasen  tällainen  merellinen kuva. 

"KokkolaKarleby - meren karaisema kaupunki. "

Saman katuosuuden  kävelykadun kohdalla komeili jalkapallonuorison kuva, sama logo, joka komeili jo jossain aikaisemminkin. 

"Kokkolakarleby - Siinä me ollaan maan ja taivaan välissä. "

 

Urheilutalon parkkipaikan kupeessa komeili yksi merkeistä. Sateen jälkeen uhkui mainoksen vieressä hurmaavaa kesätuoksua  upea, lilakukkainen syreenipensas. Tämä mainos sopiikin juuri urheilutalon lähelle, tietysti...

"KokkolaKarleby - Vahvassa myötätuulessa mennään. "

Muisti on jännä - kun olin jo lähdössä kotia kohti, pulpahti jostain syövereistä selkeä muistikuva Vesiveijarin lähellä olevasta samanlaisesta mainoskyltistä. Siispä vielä sinne. 

Muistini ei  pettänyt. Tämä mainos vain ehkä oli hieman katseilta piilossa, koska se oli vain toisella puolella kylttiä ruusupuskan kätkössä...

"KokkolaKarleby - Eikä tarvitse lähteä merta edemmäs. "

Googlailemalla löytyi muuten Youtubesta useampi Kokkolakarleby- mainosvideo, joissa näkyi näitä samoja tyyppejä kuvattuina kuin näissä kadunvarsimainoksissakin! Tätä klikkaamalla pääset pisimpään, suomenkieliseen mainosvideoon!

Kokkola, kotikaupunkimme, on brändityöryhmän tekstin mukaan merestä noussut kuninkaan perustama kaupunki. Kaupunkina Kokkola on kuin  kätketty helmi. Kaupungin tunnus muodostuu vaakunastamme johdetuista kruununhelmet-merkistä ja tekstiosasta. Tärkein Kokkolan brändiin vaikuttava tekijä ovat kokkolalaiset itse!

LÄHTEET: Kokkolan brändi. [https://kokkolabrandi.fi/] Luettu 20.6.2021. 

Kokkolan kaupunki. markkinointi ja viestintä. [https://www.kokkola.fi/kokkolan-kaupunki/markkinointi-ja-viestinta/] Luettu 20.6.2021. 

 

Nuottajärven rannassa

Siipan kanssa lähdettiin pienimuotoisiin metsätöihin. Urakan päätteeksi päätimme ajella uutta, pientä metsäautotietä Nuottajärven rantaan.  Aikaisemmin olen nähnyt tämän pienen suojärven  vain sen toiselta laidalta oman palstan läheisyydestä katsellen. Tälle puolen järveä pääsikin nyt todella vaivattomasti rantaan asti ilman rämeikkökompurointia. Kumpparini oli sen verran matalaa mallia tällä reissulla, että en lähtenyt rantaa isommin kiertelemään.

Minä kuljen tuttua polkuain,

suopursujen tuoksu niin huumaa, --

sydän, hiljaa hetkinen rinnassain!

Yö henkii kaihoa kuumaa.

Hämy vihreä verhoo hongikon, 

suosilmät niin vietellen läikkyy -- 

en tule, en tule, mun kiire on: 

mulle toiset silmät väikkyy.

Vie polkuni järven pohjukkaan 

liki nukkuvan kylän laidan, 

siellä harmaa veräjä raollaan 

on keskellä harmaan aidan.

Sen veräjän takana odottaa 

ilo, onni ja unhon huuma,

 sua odottaa, sua odottaa,

 sinä sydän rauhaton, kuuma!

-V.A. Koskenniemi.-

Alkukesä on luonnossa sitä parhainta aikaa. Vähäsen aikaa taaksepäin laulujoutsenpari pesi vastarannalla. Täältä puolen katsottuna näkyy nyt ainoastaan tummentuma etäisestä pesästä sillä kohdin ja joutsenista ei jälkeäkään. Ehkä munia haudottiin suojassa katseilta tai ehkä poikaset olivat jo kuoriutuneet ja  jättäneet pesän. ...Joutsenhan kyhää pesänsä juurikin  mudasta, turpeesta ja sammalista. Täällä metsäjärven luona pesä saa olla rauhassa.

Nuottajärvi on Ruotsalossa, yksi monista pienistä järvistä metsien keskellä. Karttakuvan perusteella järvi on pituudeltaan noin 130 metriä ja leveys 80 metriä. Pinta-alaa järvellä on 8200m2 eli vajaa hehtaari. Tosin ihan tarkkaa mittausta on vaikea tehdä, kun järven reunat ovat aika lailla kaislikkoiset. Päiväjärvelle on linnuntietä matkaa vajaa kilometri.

En tiedä, onko järvellä kalakantaa- ehkä on, sillä omalla metsäpalstallemme kulkiessa polun varrelta löytyi kalanpää! Olisiko jokin lintu kantanut sen sinne mättäälle mukanaan ensin herkuteltuaan paremmilla paloilla...

Nuottajärveä on kiva katsella. Kuvaushetkellä  ei näy yhtään eläintä, tuoksu sitä vastoin on kesäisen huumaava. Koska ranta ei ole ryteikköinen tältä puolelta järveä, on ihanaa katsella järven yli. Alkukesän vaaleanvihreät sävyt ovat taivaallisen kaunista katseltavaa!

Sääsket sulostuttavat olemassaolollaan ja huiskin kuvaussessioni lomassa puoleen jos toiseen. Metsätöistä käteen jääneet käsineet pidän visusti kämmenten suojana. Eipä pääse sääsket ihan joka paikkaan pistelemään. 

Aluskasvillisuus rannan tuntumassa on hyvin suoperäistä. Sammalia, karpaloa,puolukkaa, kihokkeja... tosi kaunista värimaailmaa joka tapauksessa...

Keski-Euroopassahan kihokki on todella suosittu lääke- ja kosmetiikkateollisuuden raaka-aine ja homeopaattisissa tuotteissa myös käytetty.  

Suon laidalla kiire häviää. Käännyn suuntaan jos toiseen ja harmittelen kotiin jätettyä järkkäriä. Rakastan näitä villakasveja - olisikohan tämä tupasvilla...

Tupasvillaa on aikoinaan käytetty tyynyjen täytteenä. Mikä olisikaan ihanampaa, kuin painaa kesäyönä aitassa päänsä tupastyynylle...Voisikohan tätä kaupallistaa yöttömän yön tuotteeksi?

Tupasvilla kyllä yllättää suokasvina, sillä sitä voidaan käyttää myös öljyntorjunnassa ja siitä valmistettiin aikoinaan lämpimiä tekstiilejä villaan, silkkiin tai pellavaan sekoitettuna. Ehkä vaateteollisuus kokee käsityöläisten avustuksella vielä uuden tupasvillakautensa!

Metsäretkellä on mukana koiranpentumme, joka saa vielä 3-kuukautisen innolla olla irrallaan. Eipä se vielä kauas meistä karkaakaan. Koiran nimi on muuten Häijy. Hankimme sen Alahärmästä, hehheh. Se on suloinen coktail amerikankettukoiraa ja venäjänajokoiraa. Tarkoituksellisesti etsitty sekoitus siipan metsästysharrastukseen. 

Puusto järven reunamilla on vähäistä ja vaivaista. 

Päistään  järvi on hyvin ruohottunut. 

Suokukka, hurmaa minut. Kukka, jota jo taannoin Carl von Linne vertasi antiikin kreikan mytologian prinsessa Andromedaan, joka oli kuulu kauneudestaan. Tarun mukaan hänet kahlittiin rantakallioon uhrattavaksi merihirviölle. Sitten tarujen sankari, Perseus, lensi siivekkäällä Pegasos-hevosellaan neitoa pelastamaan. Niinpä kasvin tieteelinen nimi onkin Andromeda polifolia.

Suokukan punertava, siro kukka on mielestäni hyvin kaunis. Ihmettelen, miksi tämä kasvi on niin huonosti tunnettu. Tosin se on niin pieni kooltaan että kukkaa täytyy tarkastella läheltä, jotta se erottuu edukseen.

Netistä löydän myös tiedon, että kanervakasveihin kuuluvan suokukan lehtiä on pula-aikana käytetty oluen ja siman mausteena. Kiinnostavaa, sillä löydän myös tiedon, että kasvi sisältää andromedotoksiinia. Suokukka kasvaa juurikin avosoilla ja usein karpalon kaverina.

Suopursu on minulle rakas. Se kasvaa tyypillisesti soiden reunarämeillä. Muistan jo lapsuuden metsiköissä ihastuneeni siihen  - ja etenkin sen tuoksuun. Minulle nousee myös voimakas muisto edesmenneestä isästäni parin vuoden takaa, kun  taitoin metsästä suopursun kukan ja vein sen isäni sairaalavuoteen luo. Siinä me isän kanssa yhdessä nuuhkimme alkukesän kukkijaa...

Suopursun voimakas tuoksu tulee eteerisistä öljyistä. Karja ja nisäkkäät  jättää kasvin rauhaan juuri tuoksun vuoksi, kasvi saattaa herkälle ihmisellekin tuottaa päänsärkyä. Kuitenkin tätäkin kasvia on käytetty  oluen maustamiseen. Löydän myös tiedon, että kasvista  on tehty keitettä, jolla on pesuveden muodossa karkotettu hiiriä taloista ja  kotieläimistä syöpäläisiä. 

Jostain sielun syövereistä nousi mieleen tämä vanha, nostalginen tango suopursusta. se tuo lapsuuden lauantai-illat mieleen. Naapurin isäntä tapasi laulella tätä. 

Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton

on täynnä tuoksua mi hurmaa huumaa

Sen jäykkä varsi ylpeästi kantaa kukinnon

maan puoleen taipumatta yhtään tuumaa

Tuo karu kasvumaa ei saata lannistaa

sen sielua niin ylpeää ja kuumaa

Suopursu rahkasammalesta nousee niin kuin puu

ei juurtuisi se kukkapenkin multaan

Sen varsi taittuu ennemmin kuin vaivoin kaareutuu

se tuhlaa ennemmin kuin jakaa tultaan

Ei karu kasvumaa nyt saata lannistaa

suon kukkaa, joka katsoo päivän kultaan

Suopursu kukkii siihen saakka kunnes raukeaa

sen kukka villi on ja pystypäinen

Se kukkii vaikka tietää ettei saavu poimijaa

ei löydä sitä toukomehiläinen

Ei karu kasvumaa voi sitä lannistaa

mi on niin ylpeä ja yksinäinen

Suopursu kukkii vaikka suvi loppuu lyhyeen

yöt pitenevät tuoden hallan turmaa

Jääriitteeseen kun kiertyy musta peili silmäkkeen

syysvihuri sen taittaa, riipii, surmaa

Vaan peljätä ei saa, se tuskaa, kuolemaa

mi tahtoo nähdä kukkimisen hurmaa.

-Matti Louhuvuori-

Metsäretken lopuksi rannasta hieman loitontuessani näppään metsätähdistä kuvan, 

Mieliin nousee nostalgisesti vielä Eeva Heilalan ihana runo kaikessa lyhykäisyydessään:

Siitä on jo kauan

kun minuun meni metsätähti

ja yhä se kukkii.

Niin totta!

LÄHTEET: 

Suokasvi kihokki viedään käsistä lääke- ja kosmetiikkateollisuuden  raaka-aineeksi - poimijoille 

 jopa tuhansien eurojen tili. Yle uutiset. [https://yle.fi/uutiset/3-10939005] Luettu 13.6.2021. 

Suokukka. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suokukka] Luettu 13.6.2021. 

Suopursu. Luontoportti. [https://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/suopursu] Luettu 13.6.2021. 

Tupasvilla. Wikipedia. [https://fi.wikipedia.org/wiki/Tupasvilla] Luettu 13.6.2021. 

Lomalle lompsis

Niin se alkoi virallisesti kesäloma! Jo toinen vuosi peräjälkeen, kun ei voitu järjestää  perinteistä kevätjuhlaa perheille. Juhlistimme päättäjäispäivää omassa luokassa etukäteen urakoitua videojuhlaa katsellen. Ja tietysti jaettiin todistukset ja stipenditkin. Mielestäni  hetki oli joka tapauksessa juhlava. 

Lasten suussa kesälomakin sai hauskan sävyn, kun eräs ekaluokkalainen poikaoppilaani viittasi hölmistyneenä ja totesi "Kesälomalla ei oo sitten yhtään välitunteja." Oletteko koskaan tulleet ajatelleeksi moista ikävää yksityiskohtaa. Lapset tietävät kaiken aina paremmin.:)

Omalla kohdallani tämän vuoden kesäloma kutistuu pesussa pitkästä hameesta minihameeksi. Kesäkuukausina on aikaa opinnoille toisella tavalla, kuin työn keskellä, joten ihan ok tämäkin. Ehkä siinä sivussa aurinko kuitenkin paistaa ja ennättää  piirtää jonkinlaiset rusketusraidat sandaalijaloilleni. :)

Kotona nuorimmaiseni  otti ja yllätti. Valmistui  ensimmäiseen ammattiinsa parisen viikkoa etuajassa. Posti toi paperit jo toukokuun puolessa välissä kotiin. Tiesin kyllä, että opinnot oli melko lailla valmiit, etänähän poika viimeisen vuoden lähes kokonaan teki, mutta opettajansa viesti toi ennennäkemättömän loppukirin ja motivaation. "Jos ennätät tehdä 4 päivän aikana  kaiken valmiiksi, pystyisit hakemaan todistusvalinnalla jatko-opintoihisi. " Vähäsen nauratti, kun yötä myöten kuului näppäinten naputusta huoneestaan. Deadline oli 18.5. ja viimeinen  nivaska tehtäviä lähti koululle aamuyöstä. :)

Vaivannäkö palkittiinkin ruhtinaallisesti, kun pojan sähköpostiin kilahti  maili jo muutaman päivän päästä:

Itsevarmasti poika viisasteli äidilleen, että kyllähän mä tän tiesin. :) Samalla viikolla tuli myös konservatorion päättötodistus. Aika hyvä setti todistuksia samaan syssyyn, vaikka jälkimmäisen tutkinnon pakersikin  aika lailla ei-motivoituneena valmiiksi. Kotona käytiin edeltävästi pitkähkö keskustelu itsesäätelytaidosta ja tehtävien valmiiksi saattamisen merkityksestä.... Nyt on aika riemuisa tunnelma sitten!

Pojanpojan kanssa ajelimme viikolla venettämme tarkistamaan. 2,5-vuotias äkkäsi ennen minua tienposkesta kauriin. Takapenkiltä kuului "OOOOO!" Pysäytin auton ja  seurailimme tovin kauriin elämää. Poika jatkoi :"Tosi nätti bambi, ei hirvi se oo. "  Harmi kun ei ollut järkkäriä mukana, olisi ollut aikaa kuvailla paremminkin... 

Näytin kuvaa päättäjäispäivänä oppilailleni ja kerroin, että kauris on jo siirtynyt kesälaitumille, ja pian mekin...

Viimeinen kouluviikko oli muuten  ihana. Kouluni on meren rannalla. Oppilaiden kanssa vietimme pari lämmintä  päivää rantaleikeissä. En tiedä  oikeastaan mitään mahtavampaa...

Oppilaiden rantatöitä kierrellessäni jäi mieleeni pyörimään  ajatus siitä, kuinka me jokainen jätämme jonkinlaisen jäljen  itsestämme...

Kesälomalle siirtyminen oli  tänä vuonna ehkä vielä tavanomaista haikeampaa, sillä työnkuvani muuttuu omassa koulussani näin ympäripyöreästi sanottuna erityisempään suuntaan...

Taitaa muuten tulla aika upea mustikkakesä!:)

Lentävä keuhkotauti riesana

Tykkään selailla sanomalehtiarkistosta iänikuisia uutisia. Tällä kertaa kolahti uutisointi vuodelta 1930 eli lähes sadan vuoden takaa. Ykspihlajan koululla oli kansankielellä sanottuna lentävää keuhkotautia, tubia  eli tuberkuloosia. Tautihan johti usein jopa kuolemaan ja oli hyvin pelätty. 

”Minun sei­näni ta­kana yskii /

 kuo­leva ih­minen. /

Mi­nä en ole kuol­lut vielä, / 

minä elän ja va­pisen.”

-Saima Harmaja-

Tämä uutinen on jollain tavalla mielenkiintoinen, koska samassa uutisessa ruoditaan sekä tuberkuloosiin sairastumista että koulun huonoa kuntoa. Vanha, punatiilinen - nyt jo käytöstä poistunut -  Ykspihlajan koulu oli valmistunut vuosien 1925-1926 vaiheilla, joten siihen nähden on mielenkiintoista, että koulu mainittiin   jo  viisi vuotta myöhemmin tomuiseksi ja portaikoissa kerrottiin olevan kuoppia. Lienee olleet puuportaat tuohon aikaan. Itse kun  olin vuosia tuossa koulurakennuksessa töissä, niin omaan mieleen  etenkin portaikko on jäänyt rautakaiteineen todella kauniina yksityiskohtana mieleen. 

Keskipohjanmaa - lehti 25.2.1930

Suomessahan tuberkuloosiin kuoli vielä 1930-luvulla vuosittain 10000 ihmistä. Noin yksi ihminen tunnissa... Parantolahoidot tautiin saattoivat kestää vuosikausia. Lääkkeitä tuberkuloosiin alkoi olla saatavilla vasta 1940-luvulla. Nyt korona-aikakautena on aika mielenkiintoista lukea näistä entisaikojen epidemioista. Tuberkuloosihan levisi kaiketi ahtaissa oloissa. Lohdullista, että rokotusten ansioista siitäkin taudista on aika hienosti päästy erilleen!

Tuberkuloosivuosina Ykspihlajan koulun rehtorina toimi  1926-1937 Erns Järvi. Löysin äskettäin muuten tiedon, että tämä rehtori keräsi kansanpelimanni Matti Haudanmaan  soittamia sävelmiä ylös! Ilmeisesti Järvi oli muutoinkin kunnostautunut erityisesti musiikkiopinnoissa, sillä hän on julkaissut musiikinteorian opinnäytteen oppikoulun laulunopettajan virkoja varten vuonna 1931. Järvi on ollut myös laulunopettajana Kokkolan Yhteislyseossa vuosina 1930-1938. Ilmeisesti musiikki kiinnosti enemmän kuin portaat!:)

Ernst Järven historiaa tutkiessani löytyi myös tieto, että Järvi  johti muun muassa Ruotsalon sekakuoroa, jossa eräs kuorolaisista oli siippani äidinäiti! Näin pieni on maailma:)

LÄHTEET: 

Ernst Evert Juhonpoika Järvi. Geneanet. [https://gw.geneanet.org/hviitasalo?lang=en&pz=jeremias+juhonpoika&nz=viitasalo&ocz=0&p=ernst+evert+juhonpoika&n=jarvi] Luettu 30.5.2021. 

Tuberkuloosi. Duodecim terveyskirjasto (1920) [https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00611] Luettu 30.5.2021. 

Koppi haasteeseen

Tällä kertaa vastailen blogihaasteeseen...

1. MIKÄ ON BLOGISI TARINA JA KUINKA SE ALKOI?

Aloitin bloggailun kesällä 2011 - aika tasan kymmenen vuotta sitten. Olin jo pidempään halunnut kirjoitella jotain ja blogimaailma avautui minulle oikeastaan sattumalta. Pyörittelin mielessäni useamman viikon, mistä kirjoittaisin ja vaihtoehtoja oli monia; kasvatus, musiikki, sukututkimus....

             

Sain kuningasidean Kokkola-aiheisesta blogista kävellessäni Halpa-Hallin portaikkoa alas - näkymä korkealta liikkeen isosta ikkunasta avasi silmiini Kokkolan keskustan. Siinä se oli! Oivalsin, että Kokkola on minulle tapahtumieni keskipiste ja sen ympärille voi kirjoittaa oikeastaan mitä tahansa. Karlebyn lisäsin näkökulmaa laajentaakseni ja koska perheeni on kaksikielinen. Aihepiiri ei ole koskaan kaduttanut. En juurikaan saa törkypostia, kuten vaikka ystäväni, joka keskittyy muotiin blogissaan. En jaksaisi sellaista. Enkä omien naamakuvien esillä pitoa. Saan kirjoittaa ja kuvata ilman meikkejä, hiukset kampaamatta, rähjäisissä verkkareissa jos siltä tuntuu! Minulla on pääsääntöisesti todella fiksuja lukijoita ja muuten jostain syystä erityisen paljon miespuolisia lukijoita.

Alusta asti oli selvää, että en haluaisi itseäni esiin blogin valokuviin - kirjoitan ja kuvaan itselleni ja jos joku muu jaksaa tekstit lukea, hyvä niin. Minulla ei ole koskaan ollut aikaa muokata tekstejäni sen kummemmin, vaikka muokkaamalla saisi varmaan fiksumpaa jälkeä. Joskus haaveilen siitä. Eräs tuttavani yrittää houkutella minua koostamaan historiateksteistä kirjaa, mutta sellaiseen ei taida riittää juuri nyt potkua. Monta vuotta kirjoitin blogia paljastamatta siellä edes nimeäni. Myöhemmin jouduin tavallaan antamaan tässä asiassa periksi.

                                 

2. MITÄ INTOHIMO TARKOITTAA SINULLE?

Intohimo on varmaankin aika sama asia kuin motivaatio. Jos ihmisellä on motivaatio johonkin, hän kykenee vaikka mihin. Asioihin, jotka kokee intohimokseen, löytyy ihmeesti aina aikaa - ne muut asiat voi aina siirtää...

Minulla ei ole ainotakaan intohimoista harrastusta, josta isosti maksaisin. Ahdistun ajatuksesta, että minun pitäisi sitoutua johonkin säännöllisest tai maksaa itseni kipeäksi. Intohimo on sellaista, ettei sitä voi tehdä tietyllä kellonlyömällä, vaan silloin, kun on sisäinen palo. Parhaimmillaan blogijuttu syntyy suurella intohimolla keskellä yötä, jos aihe on koukuttava - usein historian aihepiirin kirjoitukset on sitä. Huomaan, että kun olen rentoutunut, pystyn kirjoittamaan paremmin. Viime kesänä osallistuin murrekirjoituskilpailuun, jossa yllättäen sijoituin! Se oli uusi aluevaltaus, johon haluaisin jatkossa sitoutua enemmänkin.

 

Minulla on myös intohimoa musiikkiin. Opiskelin konservatoriossa vuosia, mutta se ei ollut koskaan se juttuni. En saanut oikeastaan mitän siitä, että soitin muiden valmiiksi kirjoittamia nuotteja. No joo - hallitsen musiikin teoriapuolen ja siitä on varmaan sinällään hyötyä. Minut tuntevat tietävät, että soitan oikeastaan mitä vain korvakuulolta. Se on se mun omin juttu! Työssä siitä on erityisen paljon hyötyä, kun ei tarvitse valmistautua soittamaan, vaan voi kiskaista rallin jos toisenkin treenaamatta tuosta noin vaan.

                                   

Yksi intohimoistani on sukututkiimus ja kaikenlainen sukuhistoriaan liittyvä. Aloitin sukututkimuksen jo parikymppisenä, siis harvinaisen nuorena. Isäni johdatti minut siihen maailmaan. Voin uppoutua kirkonkirjoihin ja koukeroisiin kirjoituksiin tuntikausiksi. Ärsyynnyn, jos jostain syystä joudun keskeyttämään.

Suhtaudun edelleen työhöni intohimoisesti. En oikeastaan voisi ajatella itselleni muuta ammattia kuin kasvatusalan. Työpäivän jälkeen jatkan usein tunteja töissä. Joku voi pitää sitä outona, mutta kun innostun jostain, en malta lopettaa. Olen sitä mieltä, että intohimo tuottaa parhaiten laatua. Työtä on myös helppo toteuttaa,kun se on hyvin suunniteltu, silloin siitä ei kerrytä stressiä. 

3. MITÄ TEET RENTOUTUAKSESI?

Istun netin ääressä surffaillen ja luen, luen, luen. En pidä hömpästä, vaan luen tosi paljon asiatekstejä, tutkimuksia ja muuta kamalan raskasta. Tykkään myös lukea elämänkertoja. Rentoutuakseni tarvin omaa tilaa ja rauhaa. Usein saatan ajella yksikseni vaikka metsäautoteillä. Pysähtelen ja kuvaan, kun tulee jotain kiinnostavaa vastaan. Mutta minun on ehdottomasti saatava olla yksin - ehkä vastapainona sosiaalisuutta uhkuvalle työlleni.

Rentoudun myös kirppareita kiertämällä. Esineillä on tarinoita ja löytämisen ilo on ihanaa.  Samoin rentoudun saunomalla - saunon joka ilta. Viikolla heitin myös talviturkkini pois ja kävin uimassa 12-asteissa piha-altaassamme...nautin!  En kaipaa kotoa pois. 

4. VIIMEISIN MATKASI?

Matkustelu loppui koronaan kuin kanan lento. Siippani ja nuorimmaiseni kanssa ennätettiin onneksi käydä viime kesänä laivamatkalla Helsingistä Riikaan. Pidän muutoinkin laivamatkustamisesta. Säät suosivat Riikassa ja se oli kaunis kaupunki, jonne haluaaisin vähän pidemmäksi aikaa uudelleen. Minulla on muuten dna-testien mukaan äidin puolen sukua Latvian ympärystössä. Olen aika lailla koukuttunut niihin tuloksiin, sillä olen etsinyt erästä esi-isääni kauan - uskoakseni tämä linja johtaa häneen osin...

5. MATKUSTATKO YLEENSÄ YKSIN VAI RYHMÄSSÄ?

Vaikka lähiseudulla tykkään liikkua ehdottomasti yksin, olen aika arka matkustamaan yksin. En tykkää isosta seurueesta, mutta otan kyllä ukon, pojan tai äidin mielelläni mukaan reissuun. Lomamatka isossa porukassa on kauhistus.  En halua olla kenenkään muiden aikatauluissa kiinni, sillä silloin stressaannun enemmän kuin rentoudun. 

6. UNELMAKOHDE, JONNE OLET AINA HALUNNUT MATKUSTAA?

Norjaaa rakastan. Viime kesänä piti ajaa Jäämeren rantaan, mutta koronakurimuksen takia se jäi. Haaveena on ollut käydä Pietarissa etsimässä sukujuuria, mutta sekin joutuu nyt odottamaan. Haluaisin myös toisen maailmansodan aikaisille taistelupaikoille erityisesti historioitsija Teemu Keskisarjan opastamana. Olen aikonut tehdä matkan sinne jo kauan, mutta en ole saanut ylipuhuttua ketään  mukaani ja nyt sekään ei onnistu koronan vuoksi. Isoisäni kuoli Petroskoissa. Haluaisin nähdä Äänisen aallot ja Lisman seudun, jonne isoisän veli mystisesti katosi. Jotenkin tuntuu, että olen esipolvilleni sen velkaa...Haluaisin käydä myös Pohjois-Koreassa. No joo, ei millään kevyellä turistimatkalla, mutta kärpäsenä katossa ihan mielenkiinnosta sulkeutunutta yhteiskuntaa ja diktatuuria koskien. Palaisin halusta kirjoittaa  ja kuvata ristiriitaisista kokemuksista siellä. 

7. MIKÄ ON VIIMEISIN KIRJA, JONKA OLET LUKENUT?

Hmmm...varmaan satu "Kana Karoliina", jonka luin perjantaina pojanpojalle päiväunille mentäessä. Se on klassinen kansansatumukaelma kanasta, joka löytää vehnänjyvän, kylvää ja kastelee sitä. Hän pyytää apua muilta eläimiltä, mutta kukaan ei jouda auttamaan. Kun Kana Karoliina saa sadon valmiiksi, hän leipoo leivän, silloin kaikki eläimet haluaisivat syödä sitä hänen kanssaan, mutta Kana Karoliina päättääkin syödä kaiken itse. Saduissa on oivia opetuksia!

8. MIKÄ ON LEMPI KIRJALLISUUDEN LAJISI?

Pidän varmaan eniten historiankirjoista. Esimerkiksi paikallishistorioista ja niitä onkin kotikirjaston hyllyt pullollaan. Myös hyvä elämänkerta koukuttaa aina tai laadukas kasvatusaiheinen teos. Palaan samoin kirjoihin uudelleen ja uudelleen. Juutalaisvainokirjallisuutta olen lukenut parikymppisestä lähtien. Imre Kertzesin kirja "Kohtalottomuus" oli aikoinaan huikea.

9. MITÄ TYKKÄÄT JAKAA SOSIAALISESSA MEDIASSA?

Olen todella vanhanaikainen tässä, vaikka ei uskoisi. En hirveästi tykkää jakaa mitään. Bloggailu riittää minulle. Muutamien hyvien ystävien kanssa viestittelen Whatsappissa paljonkin. Netin kautta olen saanut kontakteja sukulaisiini ja sitä pidän arvossaan. Olen enemmän sähköposti-ihminen. 

10. MIKÄ ON SUHTEESI ASUINPAIKKAASI?

 

Viihdyn Kokkolassa enkä haluaisi muuttaa minnekään. Olen asunut täällä nyt tasan 30 vuotta. Asun Kokkoalan laitakaupunginosassa, maisemat on kuin maaseudulla. Siksi varmaan viihdyn. Olenhan maaseudulta kotoisinkin.

Siippa välillä heittää ilmoille muuton kerrostaloon - minulle se olisi kauhistus. Nykyään myös jälkipolveni, siskoni  ja äitini asuvat Kokkolassa.  Lapsuuspaikkakunnalla ei asu enää ketään läheistä. Se joskus saa olon kaihoisaksi. 

11. MITÄ HALUAISIT EDISTÄÄ MAAILMASSA?

Jopas pienen kysymyksen heitti! Kyllä se tasa-arvo kaikkien kesken olisi unelmalähtökohta. Siihen on kyllä vielä matkaa. Mutta ajattelen niin, että jokainen pystyy aloittamaan yhdenvertaisuuden kasvattamisen omassa elämässään. Siitä se lähtee! Tietysti soisin myös koulutuksellista tasa-arvoa jokaiselle. 

Suojeluskuntalaisten vala 1918

Suojeluskunta liittyy keskeisesti vuoden 1918 Kansalaissotaan. Suojeluskunta perustettiin juurikin vuonna 1918. Suojeluskunnan perustamisasetuksissa määriteltiin keskeisinä kriteereinä jäseniksi pääsemisessä vapaaehtoisuus, ikärajan täyttyminen sekä  halu ylläpitää vallitsevaa yhteiskuntajärjestystä. Ennen asetusta  suojeluskuntiin liittymisen kriteerit olivat vaihdelleet paljonkin paikkakunnasta riippuen. Kaikkia jäseniä yhdistävä tekijä oli  halu taistella Suomen vapauden puolesta. 

                                           

Yllä: Pekka Jylhän Suojeluskuntalainen-patsas Kokkolan kaupunginteatterin edustalla

Koska suojeluskuntaan liittyvät sitoutuivat tilanteen niin vaatiessa sotaan, määriteltiin alaikärajaksi 17 vuotta. Varsinaista yläikärajaa ei ollut, mutta 40 vuotta täyttäneet siirrettiin kannatusjäseniksi tai  myöhemmin perustettuun  suojeluskutareserviin tai veteraaniluokkaan. Nuorille pojille annettiin myös mahdollisiis liittyä poikaosastoihin. 

Liityttäessä suojeluskuntaan, tuli vannoa seuraavanlainen vala:

”Minä lupaan ja vannon taistelevani henkeen ja vereen saakka Suomen itsenäisyyden ja sen laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta, kunnes lailliset olot on maassa jälleen palautettu ja lujitettu. Minä vannon pysyväni uskollisena maan lailliselle hallitusmuodolle ja sen tämän mukaisesti valitulle hallitukselle sekä ehdottomasti tottelevani sotilaspäällystöäni. Kaiken tämän lupaan ja vannon Jumalan ja kaiken sen nimessä, mikä on minulle korkeata ja pyhää.”

                                         

Lotta-patsas ja Suojeluskuntalainen - patsas, molemmat saman kuvataiteilijan tekemiä. Taustalla näkyy Kokkolan kaupunginteatteri, joka alkujaan  on keski-Pohjanmaan Suojeluskuntajärjestön  vuonna 1927 rakennuttama  maakunnallinen keskustalo, "Vartiolinna."

Sitoutuminen tehtiin kirjallisesti lomakkeelle:

"Allekirjoittautunut  ilmoittautuu täten XXX suojeluskuntaan jäseneksi ja vakuutan kunniasanallani, etten  ole kuulunut niin kutsuttuun työväen järjestys- eli punakaartiin tahi  tätä liikettä kannattanut enkä muullakaan  tavalla ottanut osaa vehkeilyyn maan eduskuntaa ja hallitusta vastaan; sitoudun myös vaadittaessa vannomaan sotilasvalan. 

__________XXX______________päivänä ____XXX________kuuta 1918

Nimi:XXX

Syntymävuosi, -kuukausi ja -päivä:XXX

Ammatti:XXX

Asuntopaikka:XXX

Kenen suositus:XXX

Perhesuhteet:XXX

                                       

LÄHTEET:

Jäsenyyskriteerit ja  sosiaalinen kerrostuneisuus. Suojeluskunnat ja Lotta Svärd. [https://perinne.fi/suojeluskuntajaerjestoe/organisaatio-ja-jasenet/jasenyyskriteerit-ja-luokkatausta/] Luettu 7.3.2021. 

Sata vuotta sitten perustettiin hurjapäinen ryhmä - näin toimivat valkoisten erikoisjoukot talvella 1918. [https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005558231.html] Luettu 28.02.2021.