Palanen kokkolalaista käsityöperinnettä

Reilu vuosi sitten sain kutsun mennä tyhjentämään mieheni lapsuudenkodin yläkertaa. Mieheni koti on vanha maalaistalo 1800-luvulta, joten vintille on kertynyt tavaraa sukupolvien vaihtuessa aika lailla.

Nykyinen talon haltijapari ei niin kummoisesti arvosta vanhoja tavaroita, joten sain siivouksen saatteeksi luvan ottaa kiinnostavia tavaroita kotiimme, jos ne itse raivaisin esiin tavarapaljouden keskeltä.

Teinkin monenmoisia löytöjä. Kerron yhdestä löydöstä tässä bloggauksessa.

Yhdestä vintin peräkamareista tuli monenmoisen roinan seaasta vastaan vanha piironki. Piironki on ollut perimmäisessä vintin nurkassa likimain sata vuotta ainakin...

Yhdessä miehen kanssa päätimme, että vaikka piironki oli päältä katsoen hyvin huonokuntoisen näköinen, se ansaitsi silti uuden elämän kodissamme muistona miehen esivanhemmista. Ja niin ryhdyin epätoivoiseen piirongin tyhjennystyöhön.

Kun pääsin availemaan piirongin lipastoja, kohtasin monenmoista ja välillä jopa heikotti... Isoissa vetolaatikoissa oli melko mitäänsanomattoman näköisiä vaateriepuja. Heitin ne kaatopaikkakuormaan. Parissa muussa laatikossa oli mieheni ja hänen sisarustensa koulukirjoja aivan 1970-luvun alusta. Jokusen pistin niistä talteen, mutta suurin osa joutui niistäkin kaatopaikalle.

Pienempiä lipaston laatikoja availlessa tuli vastaan paljon mielenkiintoista tavaraa,joten aikaa siivoukseen kului tavattomasti.. Paljon oli erilaisia lääkepulloja, vanhoja virsikirjan lehtiä, almanakkaa, josta päällimmäisenä nousi eteen oman poikani nimi, joka on aika harvinaisessa kirjoitusasussaja tulee harvoin sellaisenaan nykyään missään vastaan. Poika oli löydöstä iloinen ja koin tämän ihan selväksi kohtaloksi. Löytyi myös kauniita hautajaiskutsuja, joillaisia ennen lähetettiin.

Yhden laatikon kohdalla tuli sitten niitä heikotushetkiä vastaan. Ensimmäisenä näin laatikon pohjalla kahdet vanhat tekohampaat! Lienee säästetty siksi, että ovat olleet aikoinaan arvokkaat:/ Ja lisää seurasi: liuta variksenjalkoja! Juu, niistä maksettiin entisaikoina, kun lintua pidettiin haittaeläimenä. Maksun sai jalkaparia vastaan. Näköjään oli jäänyt urakka vähän kesken... Yksi löydöistä oli valkea, kauniisti taiteltu silkkipaperi. Kun sen uteliaana avasin, löytyi kääröstä pätkä valkeaa  hiuspalmikkoa, joka oli solmittu silkkinauhalla. Lienee kuolleelta ihmiseltä talteen muistoksi leikattu...

Kun piironki oli lopulta tyhjennetty, raahasimme sen varovasti peräkärryyn (mikä ei ollut ihan helppo homma yläkerran kapeita kierreportaita pitkin). Toimitimme piirongin entisöijälle, jolle totesimme, että lipaston kunnostuksella ei ole kiirettä, kun se on tähän kin asti nököttänyt omaa rauhallista elämäänsä kenenkään sitä kaipaamatta.

Entisöijälle annoimme toiveeksi, että lipastosta tulisi mahdollisimman alkuperäisen näköinen. Lukkopesät ja helat olivat niin rikkinäisiä, että niihin oli pakko hankkia uusvanhat vetimet. Sovimme myös, että lipaston sisäosa säilytetään  aivan alkupeäisenä, koska se oli alkuperäiskunnossa.

Päällipuoli lipastossa oli punainen. Se oli siis maalattu joskus myöhemmin. Aluksi entisöijä arveli lipaston olleen aluksi ootrattu tummaksi, mutta työn edetessä paljastui että se olikin ollut tammenvaalea.

Entisöijä totesi piironkimme olevan hyvin pelkistetyn näköinen, ei siis mitään valtavia kruusauksia. Tämä kuulemma kertoo yleensä siitä, että piironki on vanha. Ei ole ollut työkaluja koristeellisempaan näperrykseen.

Valitettavasti en löytänyt kuvaa entisöimättömästä lipastosta, vaikka sellaisen kuvan muistankin joskus ottaneeni. Harmi:(

Saimme selvitettyä piirongin iän, sillä piirongin yhteen vetolaatikkoon oli koverrettu vuosiluku 1857.


Remontti entisöijällä kesti reilun vuoden. saimme piirrongin kotiimme entisöitynä syyskuussa 2011. Vanhemmilta sukulaisilta  ongimme tietoja, kenellä tämä piironki on alun perin kuulunut. Ja löytyihän sitä tietoa vielä onneksi!

Piironki on kuulunut avioparille Matts Abrahamsson Huchta ja Maria Elisabeth Isaksdotter Prest. He olivat mieheni isän isän isän vanhemmat. Sukunimi on vaihtunut asuinpaikan mukaan myöhemmin...

Omissa tiedostoissani on seuraavat tiedot: Mats oli syntynyt 1828 ja kuoli 1912. Maria puolestaan oli syntynyt 1835 ja kuoli 1912. Heidät on vihitty 1856.

Joku tiesi kertoa, että kaappi on tullut häälahjana vaimon kotoa Prestiltä, joka sijaitsee aivan oman asuinpaikkamme läheisyydessä sekin. Olivat siis naapurukset päätyneet keskenään naimisiin ajan tavan mukaan:=)

Miehen setä muisteli kuulleensa, että tämä Matts ja Maria olivat olleet kerran tavan mukaan joulukirkossa. Kun tilaisuus oli ollut lopuillaan, oli Mats jo lähtenyt valjastamaan hevosta. Tapana kun oli, että kirkosta ajettiin kilpaa kotiin. Muita ihmisiä oli jo kirkosta jo lapannut pois,mutta Mats oli jäänyt ihmettelemään, missä Maria viipyi. Lopulta hän oli kävellyt kirkkoon takaisin ja löytänyt vaimonsa nukkumasta penkiltä:))) Tuskin tuli voittoa hevosajelussa sinä vuonna...

Yllätys oli melkoinen, kun katselin tässä taanoin valokuvia Kokkolan kotiseutumuseosta. Kuvissa tuli vastaan nimittäin täysin autenttinen klaffipiironki! Väri on vähän eri, lienee sekin maalattu myöhemmin,  mutta piironki on muuten  aivan yksi yhteen 

omamme kanssa! Tosin tästä piirongista näyttää puuttuvan tuo keskikaapin ovi. Liekö jäänyt jonnekin matkan varrella. Kaapin sisusta näyttää kuitenkin sekin välipuineen aivan samanlaiselta. 

Molemmissa piirongeissä sisäväritys on vihreä. Omassa piirongissa oven sisäpuolessa on kahta väriä, tässä vain yhtä.

Täytyy ottaa tehtäväksi selvittää, ovatko piirongit kenties saman henkilön tekemiä!

 

Mutta palataanpa vielä  omaan piironkiimme, joka sisälsi vielä yhden yllätyksellisen tarinan!

Kun olimme vieneet piironkimme Alaveteliin entisöijälle ja pihassaan nostimme piironkia pois peräkärrystä, tipahti jostain piirongin kätköistä esiin taiteltu paperi.

Avasin paperin varovasti ja olimme aivan mykistyneitä. Paperi piti sisällään vanhan hääonnittelun!

Suoranainen ihme, ettei paperi ollut lentänyt peräkärryn lavalta!

Onnittelu on kaunis, siinä on suloinen kukkakuviointi, lieneekö väritetty luonnonväreillä?

Teksti on ruotsiksi ja aika vaikeasti luettavissa. Joka tapauksessa sain selville, että onnittelu on peräisin morsiammen serkulta Anna Kaisalta! Tässä tekstin ruotsinkielinen hahmotelma suurin piirtein, osaa kirjaimista täytyy arvutella...Onpa kieli muuttunut aika lailla 150 vuoden aikana!

"Lyck önskan

Till detta beder wärda brude par.

Mats  Huchta och

Maria Elisabätid Bräst

Gom med waranan gamman träda i ett frittligt äctta förbund

år 1856

Gud välsigne detta hiertan bil de detta wänner band får i glädiän som i smärtan bugne döm med fader band bästa fatt i de mösans lön och ro

Blifve kärlek bygd och tro blis. We många blifvwe lugna deras oåf sfilda år bärn som deras hierta hägna träda frunt i deras spår endrägt frid och gtriftligt hopp bygge deras lopp läs dem gärre i din frus fan glädiens dag till möte gå tåligt lida för din fruftan då du läggär fårdet på för warandra som du böd wara ett i lif och död

gratulerar af en kär kusin

ANNA KAISA MD HA utus"

Tuo hääonnittelu odottelee uutta tulemistaan piirongin vetolaatikossa. Olen etsiskellyt siihen sopivia vanhoja kehyksiä, mutten vielä ole löytänyt. paikkansa se joka tapauksessa tulee saamaan lipaston yläpuolelta!

Kalamarkkinoilla Kokkolassa

Kokkolassa järjestetään perinteisesti Kalamarkkinat  aina keväisin ja syksyisin  Suntin varressa. Tämän syksyn markkinat järjestettiin 24.-25.9.2011 ja ne olivat järjestyksessään  jo 18.syyskalamarkkinat.

Tämän syksyn erikoisteemana oli nahkiaiset, joita löytyy esimerkiksi paikallisesta Perhonjoesta.

Tapahtuma järjestetään aina Urheilutalon vieressä, Suntin rannalla, jossa myyjät ovat rantanurmella ja ihmiset saavat tepastella aluetta pyörätietä pitkin.

Monenlaista kalatuotetta olikin kaupan. Osa  purkeissa, osa tuoreena kalana tai käsiteltynä. Lisäksi oli erilaisia ruokaravintoloita joissa näyttikin moni perhe nauttivat päivän ruokaa.

Loimulohi on hyvää ja lisäksi sen valmistus näyttää kauniilta ja eksoottiselta. :)

Myös kalastusvälineitä oli esillä ja myynnissä.

Ja toki kaikkea muutakin; karkkeja, koruja, vaatteita, koreja, pölynimureita, yms, yms.

 Sää oli tänään sunnuntaina ihana, vaikka lauantaina markkinatunnelmaa pilasikin sade.  Sunnuntaina iltapäivällä väkeä näytti olevan aika kivasti liikkeellä.

 Alueella oli myös akvaario, josta saattoi bongata vaikkapa ahvenia!

Myös tällainen puhdistamo alueelta löytyi - tai mikä lie. Joka tapauksessa vesiputkien sisällä oli sekä nahkiaisia että mateita.

Eikä perheen pienimpiäkään ollut unohdettu...

Kiva viikonlopun tapahtuma, joka sopii merellisen kaupunkimme imagoon!

Anders Chydenius

Kaarlelan Kotiseutumuseon  vieressä on 1730-luvulta peräisin oleva Suomen vanhin säilynyt, edelleen käytössä oleva pappila. Ja mikä mielenkiintoisinta, niin tätä taloa on aikoinaan asuttanut itse Anders Chydenius!

Anders Chydenius ei ollut alunperin kotoisin Kokkolasta, vaan hän syntyi 1729 Sotkamossa. Chydeniuksen tie kulki Kuusamon, Oulun, Tornion, Turun ja Uppsalan  kautta Alaveteliin kappalaiseksi. Kokkolaan Chydenius päätyi vuonna 1770, kun hänet nimitettiin Kokkolan kirkkoherraksi. Täällä hän myös asui kuolemaansa saakka eli vuoteen 1803.

Talo rakennetttiin aikoinaan  kirkkoherra K.G. Weranderin aloitteesta ja se toimi monen kokkolalaisen porvaristalon mallina. Kauniin paanukattonsa rakennus sai kuitenkin vasta Chydeniuksen aikana.

Chydeniusta voi kutsua erittäin monipuoliseksi ja taidokkaaksi henkilöksi. Kirkkoherran työn lisäksi Chydenius tunnettiin taitavana poliitikkona. Demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeuksien kunnioitus olivat Chydeniuksen mukaan ainoa tie menestykseen ja onneen.

Alavetelissä asuessaan Chydenius puuhasteli monenlaisissa käytännön töissä raivaten soita, kokeili uusia kasvilajeja ja eläinrotuja, otti käyttöön uudenlaisia viljelytapoja. Monipuolisuuteen voidaan lukea myös lääkäritoimen harjoittaminen ja esimerkiksi kaihileikkausten tekeminen.

Anders Chydenius oli myös taidokas kirjoittaja. Ensimmäiset kirjoitukset käsittelivät käytännänläheisiä maatalousaiheita, myöhemmin hän otti kantaa kirjoittamalla myös yhteiskunnallisista asioista. Chydeniuksen taidot huomattiin ja niinpä hänet lähetettiin Tukholmaan  valtiopäiville. Tunnetuin Chydeniuksen kirjoituksista on "Kansallinen voitto."

Matka kirkkoon ei Chydeniuksella ollut pitkän pitkä. Kaarlelan kirkko näkyy tiensuoran toisessa päässä vaaleana läikkänä!

 Nykyisin elossa olevat Chydeniukset ovat Anders Chydeniuksen  nuorimman, eli Jakob-veljen jälkeläisiä... Antti chydenius on esimerkiksi säveltäjä Kaj Chydeniuksen esisetä viidennessä polvessa...

Pappilaa vastapäätä oleva valkoiseksi rapattu kivirakennus on kirkkoherra Anders Chydeniuksen 1770-luvulla rakennuttama. Siihen kuului mm. leivintupa.

Alapuolella oleva kuva on otettu kotiseutumuseossa Chydeniuksen muistohuoneessa. Pöydällä on esillä Chydeniukselle kuuluneet raamattu, sormus ja nuuskarasia.

Vaikka Chydenius nuuskaa käyttikin, niin juopotteluun hänellä oli hyvin kielteinen kanta. Alavetelissä vuonna 1781  eräässä kirkkoneuvoston kokouksessa syytettin lukkaria "juopottelun syntiin " lankeamisesta ja Chydenius antoi hänelle  vakavan varoituksen "luopua niin turmiollisesta paheesta ja pyrkiä raittiiseen vaellukseen niin hyvin toimessaan kuin sen ulkopuolella."

Chydenius perusti kaupunkiimme myös lukuseuran vuonna 1800. Sieltä sai lainata kirjoja ja lukea paikallista sanomalehteä. Näitä yli 800 kirjaa, jotka Chydenius oli osittain perinyt, säilytetään nykyään Kokkolan kaupunginkirjastossa erillisessä huoneessa.

Alla olevassa kuvassa on Anders Chydeniuksen sinetissä on nähtävillä risti, ankkuri sekä kirja. Ne kuvaavat uskoa, toivoa ja viisautta. Sinetistä löytyy myös Chydeniuksen tunnuslause "Auxilio Jesu Christi", "Jeesuksen Kristuksen avulla".

Alla kuva aurinkokellosta, joka on rakennettu jäljittelemään aulkuperäistä aurinkokelloa, jonka Chydenius rakensi. Aurinkokello löytyy nurmialueelta kirkon ja pappilan välistä. Chydeniuksen aikakaudella aurinkokellot olivat aika tyypillisiä kirkkojen lähellä.

Chydeniuksen omasta mielestä hänen tärkein saavutuksensa oli painovapauden laajentaminen. Koska Chydenius kuitenkin oli oman aikakautensa radikaaleja, suljettiin hänet lopulta pois valtiopäiviltä oman puolueensa eli myssyjen toimesta.

Chydenius tunnettin myös musiikkiharrastuksesta ja niinpä hänellä oli oma orkesteri, jota hän harjoitutti. Orkesteri antoi pappilan salissa myös konsertteja.  Arvellaan, että Chydenius olisi itse soittanut huilua tai klaveria. Chydeniuksen viimeisimpiä kehityskohteita olivat palvelusväen ihmisoikeuksien puolustus ja vapaiden työmarkkinoiden luominen.

Chydeniuksen patsas löytyy Chydeniuksen puistosta keskeltä kaupunkia. Paljon muitakin Chydeniuksen nimeen liitettyjä kohteita löytyy Kokkolasta nykyään...

 

Lähteet: 

Anders Chydenius säätiö. Tutustu Chydeniuksen elämään. [http://www.chydenius.net/historia/lyhyesti_vuodet/lyhyesti.asp] Luettu 18.9.2011.

Anders Chydenius - vapauden puolustaja.[http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/andchyd.htm]. Luettu 18.9.2011.

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969.

Kaarlelan kotiseutumuseo

Tänään kurkkaamme Kaarlelan kirkon läheisyydessä Kirkonmäen kaupunginosassa sijaitsevaan Kaarlelan kotiseutumuseoon, joka perustettiin vuonna 1935. Kotiseutumuseo siirtyi osaksi Kokkolaa vuonna 1977 Kaarlelan  kuntaliitoksen yhteydessä.





Oman perheemme historia kytkeytyy kotiseutumuseoon mielenkiintoisella tavalla: Museon päärakennus,  maalaistalo  vuodelta 1853, siirrettiin museoalueelle kotipaikastamme eli Kokkolan Ali-Korpilahden kylästä. Talon pihapiirissä oli myös   mieheni esipolvien kotitalo, silloin se oli Huchta-nimisen suvun omistuksessa, viimeisimmät omistajat tosin olivat jo eri sukunimellä ja ostaneet ko. tilan.





Alla olevissa kehystetyissä kuvissa talo on vielä omalla alkuperäispaikallaan.



Mieheni muistelee, että hänen elämänsä ensimmäinen aikuisuuteen asti säilynyt muistikuva on päivältä, jolloin tätä vanhaa maalaistaloa purettiin siirrettäväksi Kirkonmäelle. Mieheni istui istumarattaissa ja katseli etäämpää, kuinka talon katolla hääri joukko miehiä.Mieheni on syntynyt alkuvuodesta 1965 ja hän olettaa olleensa tapahtumahetkellä ehkä kaksivuotias...Olisi mielenkiintoista saada tarkennettua tämä päivä. Joku on joskus sanonut, ettei miehen varhainen muistikuva voi olla millään niin tarkka, mutta toisaalta tästä ei ole olemassa mitään kuvadokumenttia, jonka mies olisi myöhemmin nähnyt ja mies osaa myös  kuvailla tapahtumaa hyvin järkeenkäyvästi.... Onhan se varmasti ollut ihmeellistä hulinaa, ainakin arjesta poikkeva tapahtuma...



Museoalueella on 11 rakennusta, joita on siirrelty sinne eri puolilta Kaarlelaa.
Päärakennus, siis juuri tämä sukuumme liittyvä maalaistalo, on sisustettu hyvin perinteiseen 1800-luvun pohjalaiseen talonpoikaistyyliin.

Tällaisesta piirongista aihetta sivuten ehkä joskus myöhemmässä postauksessa...

Päästävedettävä...



Kaunis seinävaate näyttää tehdyn Suomen Sodan aikoihin...



Alla olevassa kuvassa on ns. oltermanninsauva. Oltermannihan oli entisinä aikoina nimitys kylänvanhimmasta.  Tämä ko. sauva on kiertänyt aikoinaan Linnusperän kylässä. Meidänkin kylässä on  ollut vastaava oltermanninsauva, mutta se on mystisesti vuosien saatossa ottanut jalat alleen... Appiukkoa joskus jurppi sauvan katoaminen, hän kun taitaa olla kylän vanhin ja aivan ilman sauvaa:/

Näistä sauvoista voi muuten lukea mielenkiintoisia asioita! Sauvoihin on kaiverrettu kyläkunnan kaikkien talojen puumerkit. Silloin erotettiin erikseen yksityisen henkilön puumerkit talojen omista merkistä, jotka olivat pysyviä, vaikka talon väki olisikin vaihtunut.

Kun oltermanni päätti kutsua koolle kyläkokouksen, laitettiin oltermannisauva kiertämään taloihin. Sauvan mukana kulki viesti kokousajankohdasta joko suullisesti tai paperilla. Joissakin sauvoissa oli myös erillinen kolottu rasia, johon kutsu voitiin laittaa. Jos rasiassa oli höyhen, oli kyse hätätilasta ja oli välittömästi kiirehdittävä oltermannin luo.




Jalkapuu... Jos se osaisi puhua, kertoisi varmaan paljon mielenkiintoisia tarinoita...



Alla olevassa kuvassa kaunis luhtiaitta 1700-luvulta. Sisäänkäynti museoalueelle tapahtuu tämän ihastuttavan
aitan kautta.

Aitan portaat

Erityisesti pidän luhtiaitan yläkerran koristelluista kaidepuista.

Talli 1800-luvulta. Tallissa säilytetään Isonkylän ruumisvaunuja.

Nahanparkitsimo 1800-luvulta.

Vilja-aitta 1800-luvulta.

Museon ulkopuolinen alue näyttää ahdistavan modernilta sieltä poistuessa. Aivan kuin siirtyisi eri maailmaan...