Hyvää pääsiäistä!

Tällä kertaa hyvän pääsiäisen toivotukseni tulee koulun pääsiäishartaudesta. Meidän koululla se on perinteitä kunnioittava, kaunis ja  loppuun asti mietitty ohjelmakokonaisuus. Vuosien mittaan on tullut tavaksi, että tilaisuudesta vastaa yksi ja sama opettaja sekä seurakunnan työntekijä. He yhdessä suunnittelevat juhlan jo viikkoja aikaisemmin.

Oppilaiden kanssa opettelemme juhlan laulut huolella, sillä jo  juhlaan valmistautuminen on osa juhlakokonaisuutta. Juhlasta tulee mielekkäämpi kun saa laulaa äänensä kyllyydestä hyvin  opittuja lauluja ja yhteisöllisellä tavalla olla toteuttamassa juhlaa  koko koulun kanssa.

Juhla alkaa siitä, kun saavutaan saliin. Sinne ei tulla ryminällä tai hälisten, vaan niin kuin juhlatilaisuuteen yleensäkin. Juhlien ohessa on hyvä viljellä myös tapakasvatusta...

Minä toimin juhlan säestäjänä. Jo oppilaiden ja paikalle päässeiden perheenjäsenten saapuessa soitin pääsiäiseen liittyvää musiikkia. Mikäpä siinä oli soitellessa, kun kollegat olivat koristelleet pianoni liinoin ja kukkasin. Heh, sanon pianoni, vaikka kaupungin omaisuuttahan tuo taitaa olla - olen vain niin ihastunut vielä uutuuttaan kiiltelevään Yamahaan:)

Alla olevat kursivoidut tekstit ovat lainauksia Pekka Björnisen "Kohti pääsiäistä"-laulusta, joka kertoo tyhjentävästi koko pääsiäisen sanoman.

                                                  "Laskiainen lasketaan.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Messias on matkalla.
                                                   Paaston aika alkaa.
                                                   Tien me sinne tiedämme.
                                                   Tien me sinne käymme."

Tänä vuonna hartauden juonnosta vastasi seurakunnan työntekijä. Hän kertoi aluksi, kuinka Jeesus oli matkalla pääsiäisjuhliin Jerusalemiin aasilla ratsastaen. Tien vierustassa oli paljon kansaa odottamassa häntä ja ihmiset heittelivät palmun oksia tielle.

                                           "Palmunoksat käsissään
                                             kansa Messiaalle
                                             laulaa kiitosvirsiään
                                             taivaan Kuninkaalle.
                                            Tien me sinne tiedämme.
                                            Tien me sinne käymme."

Opettaja oli järjestänyt seitsemän  oppilasta  2.-luokalta lukemaan  hartaudessa olleet tekstinpätkät. Voi, kuinka hienosti heistä jokainen tyttö ja poika  tehtävästään suoriutuikaan! Siistin tekstilapun takaa lukija toisensa perään muisti myös ottaa välillä katsekontaktin yleisöön ja vieläpä lukea hitaasti, selkeästi ja kuuluvasti lause kerrallaan. Aivan niin kuin oli  harjoiteltukin:)

 

.

                                                "Jeesus jalat puhdistaa
                                                 ehtoollisen juhlaan.
                                                 Armoansa tarjoaa
                                                 vaikka lahjaa tuhlaan.
                                                 Tien me sinne tiedämme.
                                                 Tien me sinne käymme."
                                                  



                                                           "Getsemanen puistossa
                                                             Jeesus tuskaa kantaa.
                                                             Isä kuulee rukouksen
                                                             yöhön voimaa antaa.
                                                             Tien me sinne tiedämme.
                                                             Tien me sinne käymme."

 En voi olla juhla toisensa perään ihastelematta armaan kollegani juhlaorganisointitaitoja. Sen lisäksi, että oppilaat  on ohjeistettu esiintymään hyvin, on erityisesti jaksettu panostaa kaikkeen visuaaliseen.

Nuo alla olevan kuvan lampaat... Voi ihanuutta! Minun oli pakko ottaa käsiini hypisteltäväksi tuo harmaa päkäpäkäpää-pässi.  Idea oli sama kuin entisaikojen käpylehmissä -tikkujalat ja kaikki. Lampaan naama oli tammenterho:) Koin lapsellisen liikutuksen hetken!

 

 

Tähän yläpuolen kuvassa olevaan "Golgataan" kollegani sai idean (ja luvan idean kopiointiin)  tunnelmoituaan Sundin puutarhassa Pietarsaaressa.  Kollegan puolison kerrotaan näperrelleen iltapuhdetyönään  ristit... Moni ei naimisiin mennessä tiedäkään, mihin kaikkeen opettajan puolisona voi joutua:)

 

Tässä alla useampia kuvia hartaushetken pöydästä. Oma silmä rakastaa katsella kaikkea kaunista. Voin vain kuvitella mitä liikkui pienten kuulijoiden mielissä, kun he paikaltaan katsoivat tätä kaunista asetelmaa... Oppiminen on parhaimmillaan elämyksellistä.

 

                                                     "Perjantaina hiljaisuus
                                                       synkän taivaan alla.
                                                       Murhe täyttää sydämet.
                                                       Ollaan Golgatalla.
                                                       Tien me sinne tiedämme.
                                                       Tien me sinne käymme."

 

                                                   "Vapahtaja tuomitaan
                                                     kuolemaan hän kulkee.
                                                    Valtakuntaan rakkauden
                                                     meidät kaikki sulkee.
                                                     Tien me sinne tiedämme.
                                                     Tien me sinne käymme."

Kipsiveistoksia. Pidän niistä erityisesti. Ne ovat pienimpiä yksityiskohtia myöten kauniita ja jaksan aina ihailla, kuinka kauniisti  kankaan tuntu saadaan hahmojen ylle  laskostettua. Kipsiveistoksissa on myös jotain kiven karuutta ja ikuisuutta. Kauneimmillaan ne ovat juuri näin, maalaamattomina. Muistan  lapsena hankkineeni kauniin kipsienkelin joulumyyjäisistä. Pidin sitä vuosikausia korulippaassani, vaikka toinen siivistäkin oli vuosien kuluessa murtunut. Kun lapsuuskotini myytiin, nakkasin kanssani kulkeneen enkelin pois. Ei olisi varmaan pitänyt...

 

 

 "Suuri kivi poissa on,

tyhjä, kirkas hauta.

 Murheisia lohduta,

Jeesus meitä auta.

          Tien me sinne tiedämme.

       Tien me sinne käymme."

   

 

"Vapahtaja  läsnä on,

taivas meille hohtaa.

Tämä ilouutinen

kaikki kansat kohtaa.

Tien me sinne tiedämme.

Tien me sinne käymme."

 

Kaunis tilaisuutemme päättyi musiikkiin. "Täältä kun me lähdemme kulkemaan, pääsiäinen jatkua saa. Toiveikkaasti astumme tulevaan, pääsiäinen jatkua saa..."

 

Tahdon toivottaa sinulle, lukijani pääsiäisen iloa ja valoa!