torstai 23. huhtikuuta 2015

Rangaistuksia entisaikoina, osa 7: kirkkorangaistuksina jalkapuu ja häpeäpenkki

Maallisen esivallan lisäksi myös kirkko rankaisi rikollisia entisinä aikoina. Kirkkorangaistukset ovatkin yksi erittäin mielenkiintoinen osa-alue! Onhan kirkko  - ja etenkin kirkkokuri - säädellyt aikaisempina vuosisatoina  ihmiselämää aivan toisella tavalla  kuin nykyään.

Kirkkokuri  kiristyi 1600-luvulla puhdasoppisuuden aikakautena. Kirkon tehtäviin kuulu kansan opettaminen kirjalle sekä  Vähä-Katekismuksen ulkoa pänttääminen. Yhteisön suhteet olivat tuohon aikaan hyvin kiinteät. Tottelemattomuus Jumalaa kohtaan käsitettiin kauhistuttavana, koska turmion ei katsottu rajoittuvan ainoastaan synnintekijään, vaan  se ulotti vaikutuksia myös ympäröivään yhteisöön. Rikoksen uskottiin vaativan sovitusta ja vetävän Jumalan vihan  koko kylän, pitäjän ja maakunnan ylle.

 
Vuonna 1719 annettiin asetus, missä kiellettiin pelaamasta kellareissa lauta-, noppa- ja korttipelejä. Pormestari Westringin mielestä tuli kieltää myös pallopeli, mikä ilmeisesti tarkoitti keilanheittoa.
Pyhisin kirkon taholta järjestyksen ylläpidosta huolehti  Kokkolan kaupunkiseurakunnassa kellonsoittajista muodostettu  patrulli. Patrulliksi määrättiin  vuoropyhiksi  joku kaupunkilaisista.

17.5.1729 päätettiin yleisessä raastuvassa, että sunnuntaisin kirkonmenojen aikana kellonsoittajien tuli kulkea ympäri kaupunkia  ja pitää silmällä sopimattomia asioita  harjoittavia sekä taloissa että kaduilla. Tällaiset tuli heti panna jalkapuuhun. Vähitellen  nämä määräykset jäivät unholaan....

Kun kaupunkiin oli saapunut kirkkoherraksi Jacob Chydenius, oli sekä uusi kirkkoherra että myös  kirkkoraati sitä mieltä, ettei kaupungissa tehty mitään  sellaisten jumalattomien ihmisten  selville saamiseksi, jotka toimivat vastoin äskettäin annettua rukouspäiväplakaatia. Siinä kiellettiin kortinpeluu, metelöinti pyhäpäivänä ja juopottelu.

Kirkkoraati pyysikin maistraatin apua. Maistraatin tuli huolehtia muutama vahva mies järjestyksenvalvojiksi ja  heidän tuli kulkea ympäri kaupunki pitäen silmällä henkilöitä, joiden olisi pitänyt olla kirkossa ja selvittää, mitä he puuhasivat. Tällaiset rikolliset täytyi heti ilmiantaa joko pormestarille tai papistolle. Juomari ja pelurit oli heti pidätettävä ja vietävä kaupungin vankilaan ja myöhemmin asetettava syytteeseen.

Jos rikos oli henkilön ensimmäinen, saatettiin pöytäkirjoihin merkitä tiedoksi, että syyllinen oli ripitettävä yksityisesti sakastissa.  Pelkällä sakolla saattoi selviytyä ennen ehtoollista tapahtuneesta tupakoinnista tai  saarnan aikana nuuskaamisesta. Kirkolla oli omat rangaistusvälineet.  Esimerkiksi jokaisen kirkon edustalle täytyi hankkia jalkapuu.

 
 Jalkapuuhun määrättiin kirkollisten järjestysmääräysten rikkojat, esimerkiksi avionrikkojat ja muut kovempia  rikkomuksia tehneet.  Sinne päätyivät myös  kirkonmenoja sopimattomalla käytöksellä häirinneet tai jumalanpalveluksen ajaksi kirkon ulkopuolelle jättäytyneet. Kokkolassa vanhin säilynyt jalkapuu on Kaarlelan kirkon jalkapuu vuodelta 1836. Vuonna 1848 jalkapuurangaistus poistettiin.

Alla olevassa kuvassa on jalkapuu, jota säilytetään nykyään Kaarlelan kotiseutumuseossa.  Jalkapuussa  oli neljä reikää kaarevien  jalkakappaleiden varassa.  Molemmissa päissä oli sivulta ulkonevat  pyörösauvaprofiiliset kädensijat. Pituutta tällä jalkapuulla on 1, 91 metriä. Ylemmässä pölkyssä on  kaiverrettuna  18 30 36.
                                                        4



Kirkkoherran tuli tämän jälkeenkin kirkkoneuvoston edessä  varoittaa ankarasti   jumalattomuutta osoittanutta, naapurin tai  sukulaisten kanssa riidellyttä, juopotellutta, kiroillutta tai  jumalanpalvelusta häirinnyttä.

Mikäli kirkkoherran tietoon tuli jokin törkeämpi tapaus, hänen tuli  kuuluttaa kirkossa, mitä oli tapahtunut, mutta ilmeisesti papit tällä seudulla eivät ole olleet tähän kovin innokkaita.

Toinen kirkon rangaistusmuoto oli ns. häpeäpenkki. Se  oli tarkoitettu erityisesti langenneille naisille,  avio- ja siveellisyysrikoksista tuomituille. Häpeäpenkkiin saattoi päätyä myös tottelemattomuudesta vanhempia kohtaan ja myöhempinä aikoina myös varkauksista.  Häpeäpenkki otettiin Kaarlelassa käyttöön  1600-luvun loppupuoliskolla. Muualla  tällaisesta penkistä on käytetty nimeä musta penkki. Kaarlelassa vuonna 1673 puuseppä Hinrich Murichin tekemää ensimmäistä häpeäpenkkiä kutsuttiin myös nimellä  syntipalli! Nimi johtui siitä, että,  oli todella kova häpeä seistä siinä kaiken
kirkkokansan  tuijotettavana. Voi vain kuvitella aikalaisten sipinät ja supinat...Ennen  häpeäpenkin käyttöönottoa synnintekijän oli täytynyt seistä  kirkon lattialla.

Vuoden 1693 kirkkokäsikirjan mukaan julkiseen kirkkorangaistukseen tuomitun tuli  yhtenä sunnuntaina jumalanpalveluksen ajan  seistä häpeäpenkissä aina siitä hetkestä alkaen, kun  soitettiin kirkonkelloilla  toisen kerran kokoon kirkkoväkeä.  Kun jumalanpalvelus päättyi, tuomittua käskettiin astumaan keskelle kirkon lattiaa ja siinä hän sai vastaanottaa synninpäästön seurakunnan edessä.

Olof Mattssonin poika jäi vuonna 1663 kiinni koulupinnauksesta. Vihastunut koulumestari löi ja potki poikaa ja vei hänet jalkapuuhun. Pojan vanhemmat pelästyivät, että poikaa kuritettaisiin liiaksi ja he kävivät vapauttamassa pojan puukko ja kirves aseinaan. Tästä hyvästä vanhemmat tuomittiin myös ruoskittaviksi.

Varkauksia Kokkolassa tapahtui verraten vähän, mutta huonoina aikoina, esimerkiksi nälkävuosina 1696-1697,  niiden määrä jonkin verran lisääntyi. Vuonna 1697 11-vuotias lohtajalainen poika näki porsaan syömässä Kaarle Matinpojan aitan alla. Nälissään ollut poika meni aitan viereen ja kaivoi tikulla reikää aitan lattiaan, niin että  jyviä valui reiästä ulos ja hän täytti niillä kintaansa. Tämän vuoksi poika-poloinen tuomittiin pariksi tunniksi  istumaan jalkapuuhun.

 
Tämä uudempaa tuotantoa oleva jalkapuu komeili vuoden 2014 keskiaikapäivillä Kokkolassa:)

Eräs talollinen oli vuonna 1705 esiintynyt kirkossa juovuksissa. Hänet tuomittiin tämän vuoksi  maksamaan 2½ hopeatalaria  sakkoa sekä myös istumaan jalkapuussa hartaushetken ajan.

Vuonna 1711 tuomittiin kaksi puolalaista sotavankia Kokkolassa salavuoteudesta kujanjuoksuun. Tämän lisäksi heidät tuomittiin myös kirkkorangaistukseen.  Koska puolalaismiehet olivat katolisia, heidät tuomittiin istumaan jalkapuussa  jumalanpalveluksen ajan kirkon ulkopuolella.

 
Vuonna 1741 säätyjen toimesta päätettiin, ettei syntipallia enää käytettäisi rangaistaessa siveysrikoksista. Sitä kuitenkin käytettiin tämän jälkeenkin, sillä  Kaarlelassa syntipalli mainitaan vielä vuonna 1784. Kirkossa suoritetun tarkastuksen jälkeen tuomiokapituli määräsi, että  seurakunnan tuli hankkia sekä uusi häpeäpenkki että jalkapuu.

Uusi kirkkolaki annettiin vuonna 1869 ja silloin sekä häpeäpenkki että  kirkkoherran julkinen varoitus poistettiin käytöstä. Vuoden 1868 Kaarlelan kirkon kalusteluettelon reunassa  lukeekin vapauttavasti   sekä jalkapuun että häpeäpenkin  kohdalla: poistettu!

Yllä: Musta penkki  eli Pecca Torum Tammelan kirkossa.
 
Vaikka nämä kirkkorangaistukset tuntuvat aika julmilta, pidettiin historioitsijoiden mukaan vielä pahempana rangaistusta, jossa kiellettiin ehtoollisella käynti. Tätä voitaisiin verrata jopa katolisella ajalla käytettyyn kirkonkiroukseen. Ehtoolliselta kieltäminen mainitaan Kokkolassa ensimmäisen kerran vuonna  1665 kun kirkkoherra Erik Falander kielsi eräältä porvarilta ehtoollisella käynnin. Syynä oli, että porvaria syytetiin noituudesta. Oikeus kuitenkin ilmeisesti kumosi tuomion todistellen hänen rehellistä ja kristillistä vaellusta.
 
Erästä sotilasta puolestaan syytettiin Kokkolassa tullitupaan murtautumisesta ja rangaistukseksi langetettiin ehtoolliselta pois sulkeminen huhtikuusta marraskuuhun. Sotilas pyysi maallisen tuomioistuimen tuomiota kirkonrangaistuksen sijaan. Niinpä sotilas tuomittiinkin maksamaan  varastetun esineen arvo kolminkertaisena sekä korvaamana rikkomansa  lukon ja lasin ja tämän lisäksi  kestämään vielä julkisen kirkkorangaistuksen...


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969, s. 136 ja  155.

Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984,s. 76-77, 79, 169 ja 292-293.

Wiirilinna, A. Herätysliikkeiden vaiheita maassamme. Kalajokilaakson herätysjohtaja Jonas Lagus. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Jonas%20Lagus.htm] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistuksetja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan. [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti