Rangaistuksia entisaikoina, osa 5: kaakinpuu

Häpeäpaalu eli kaakinpuu oli entisajan  rangaistuksista lievin. Häpeäpaalu sijaitsi Kokkolan torilla raatihuoneen edessä. Tätä rangaistua käytettiin myös naisille. Rangaistava sidottiin tyypillisesti kiinni paaluun ja sen jälkeen alkoi ruoskiminen...Häpeäpaaluun päästäkseen riitti  pienikin rike - esimerkiksi kirkonmenojen väliin jättäminen tai käveleminen jumalanpalveluksen aikana.

Kokkolalaisille tarjoutui ylimääräistä huvitusta pari kolme kertaa vuodessa, kun he pääsivät seuraamaan torilla kaakinpuuhun määrättyjen rangaistusten täytäntöönpanoa. Lievemmissä tapauksissa Kokkolassa ruoskiminen tapahtui raatihuoneen portailla. Ruoskinnan toteuttamiseen oli usein vaikea löytää vapaaehtoisia.  Alkuaikoina piiskuriksi lainattiin kihlakunnan piiskuri, mutta 1740-luvulta lähtien kaupunki palkkasi piiskurin itse.  Ainakin kerran tiedetään rangaistusta täällä lykätyn, koska piiskuri eli profossi oli matkoilla.  Talvella vuonna 1867  Kolumäellä rangaistiin  raipoilla erästä romaania, joka oli saatu kiinni hevosvarkaudesta.

Kokkolasta löytyy tieto, että Kristiina-niminen nainen  nimitteli anoppiaan, Elisabeth Antintytärtä,  haukkumanimillä ja oli jopa työntänyt savupiipun anoppinsa eteen kumoon! Kristiina joutui  teoistaan oikeuden eteen. Rikosnimikkeeksi löytyi tottelemattomuus vanhempia kohtaan, sillä myös anoppi voitiin laskea äidiksi avioliiton kautta.

Oikeuden eteen tuotaessa  Kristiina todettiin niin humalaiseksi, ettei  hänestä saatu ensin mitään tolkkua. Hänet vietiin  vankilaan aluksi selviämään.  Myöhemmin Kristiina nöyrtyi polvillaan anelemaan armoa oikeuden edessä tuomiosta päätettäessä, mutta  oikeudessa hänelle huomautettiin, ettei polvilleen lankeaminen ollut soveliasta.  Noustessaan ylös Kristiina kiisti syyllistyneensä rikokseen. Todistajat olivat kuitenkin eri mieltä.

Oikeus joutui pohtimaan, tuliko miniän kohdella anoppiaan kuin äitiään ja  käsitettiinkö Kristiinan solvauksia torailuksi, jolloin voitiin Jumalan lain mukaan tuomita kuolemaan.  Lisäksi oikeus keskusteli,  oliko mahdollista lieventää rangaistusta anopin pyynnöstä. Oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että kahteen ensimmäiseen pohdittavaan asiaa vastaus oli kyllä, ja kolmanteen ei. Tätä oikeus perusteli Mooseksen kirjojen teksteillä.

Ensin Kristiinalle langetettiin kuolemantuomio, mutta hovioikeus muutti rangaistuksen sakoiksi. Kristiinalla ei kuitenkaan ollut varaa maksaa sakkoa ja niinpä hän sovitti rikoksensa raatihuoneen torilla kaakinpuuhun sidottuna ja ruoskittuna.




Häpeäpaalun kuva lainattu täältä.

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s.78-79 ja 289-290.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970, s.  296.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.