sunnuntai 12. elokuuta 2018

Perinteinen sukututkimus kohtaa DNA-testit

Olen useamman kerran tainnut täällä jo hehkuttaa DNA-testausta kytkettynä sukututkimukseen. Perinteisen sukututkimuksen luonne on tietysti hyvin erilainen ja vaatii vuosien tarkkaa työtä. Mutta sitten siinä rinnalla tämä  nykyaikana mahdollistuva geenitestaus. Olen ihan liekeissä.:)

Kerroin varmaan jo aikaisemmin, että olen mailaillut ympäri maailmaa kiivaaseen tahtiin osan FF-mätsieni kanssa,  jotka ovat täysin vieraita minulle.   Heinäkuussa sain jälleen uuden yhteydenoton. Tällä kertaa Amerikasta. Nainen, jonka kaikki isovanhemmat olivat muuttaneet Suomesta Amerikkaan 1900-luvun kieppeillä  halusi tietää, miten olemme sukua. Geenitestin mukaan näyimme 2-3 serkkuina, mikä ei mielestäni millään tasolla voinut pitää paikkaansa. Lähdin selvittelemään asiaa. 

Lopulta selvisi, että olin jonkinasteista sukua hänelle peräti  hänen kolmen isovanhempansa kautta Lappajärveltä, Kortesjärveltä ja Merikarvialta.  Ei mistään haarasta kovin läheistä, mutta kun  perimä oli kertautunut, näytimme tosi läheisiltä. Sama nainen näkyi isäni testissä 5. serkkuna ja äidilläni 3. serkkuna. Erikoista jo siinä mielessä, että vanhempani ovat syntyneet 300 kilometrin päässä toisistaan eikä yhteisiä sukulaisia ole lähipolvissa. Mutta äitini oli sukua yhden isoisän kanssa ja isäni kahden isovanhemman kautta...

Mutta mikä yllättävintä - ensimmäisen yhteydenoton yhteydessä amerikkalaisnainen ilmoitti minulle, että hänellä on hallussaan minun isän isän isäni kirjoittama kirje hänen isoisälleen vuodelta 1947! Nainen oli säilyttänyt sitä kaikki vuodet, vaikkei osaa sanaakaan Suomea. Sain kirjeen  luettavakseni ja käännettäväksikin. Tajusin nyt itse, kuinka tärkeää on laittaa esiin omaa sukupuuta tuonne  DNA-tulossivulleen, se mahdollistaa  vieraalle sukujen hahmottamisen. Ilman sukupuutani tuo amerikkalaisnainen ei olisi voinut päätellä, että hänellä on esi-isäni kirje...

Oli kuin olisin tavannut esi-isäni, jota en siis oikeasti koskaan ole tavannut.  Hänellä oli rankka elämä. Hiljainen mies, joka luki paljon. Oliko se hänen pakokeinonsa todellisuudesta, en tiedä. 11 lapsesta hän saatteli  lopulta hautaan 9. Tämä kirje on minulle erittäin arvokas dokumentti. On ilmeistä, että isoisän isäni Oskari oli ennemminkin hyvä ystävä kuin läheinen sukulainen  Amerikkoihin matkanneen Antin kanssa. On liikuttavaa, että he ovat pitäneet yhteyttä vielä 37 vuotta Antin lähdön jälkeen. Neljä vuotta tuon kirjeen kirjoittamisesta isoisäni kuoli. Oletettavasti he eivät koskaan enää tavanneet.


Pikkuserkkuni kanssa (joka on yhtä harras historiafriikki kuin minäkin) ollaan jatkettu tämän Antin perheen ja omiemme sukujen tutkimusta Lappajärvellä. On löytynyt paljon yllättäviä asioita. Jopa hämmentäviä sukudraamoja, joihin tämä kirje ei tuo valoa. Nyt jatkamme mailailua kolmistaan; minä, pikkuserkkuni ja amerikkalaisnainen. Aivan mielettömän antoisaa ja avartavaa!


Näistä yhteydenotoista innostuneena sain monta tuttavaani tilaamaan FamilyDNA-testin itselleenkin. Tiedä, mitä kaikkea tämä vielä aikojen saatossa poikiikaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti