sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Laajalahden uimarannalla

Hellepäivän iltana lähden ajelemaan kohti Laajalahden Hietanokan  uimarantaa. On juuri satanut. Minua se ei haittaa, sillä  olenkin  erityisesti odotellut sateista hetkeä kuvaukseen. Sade tyhjää rannan nopeasti. On hieman kiusallista heilua pitkän putken kanssa alueella, joka on täpötäynnä ihmisiä vähissä vaatteissaan. Mieluummin keskityn kuvaamiseen omassa rauhassa. 


Laajalahden uimaranta sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Kokkolan keskustasta, Öjanjärven rannalla. Ajan sinne Pietarsaarentien suuntaan ja sieltä käännyn Kvikantintielle, josta edelleen Hietanokantielle. Tie ovat sangen hyväkuntoisia, pyöräretkenäkin matka taittuisi hyvin! En ole vuosikausiin käynyt paikalla, muutaman vuosikymmen sitten paikka oli todella suosittu. 



Opasteet ovat niin selkeät, että vieraampikin osaa perille.

Laajalahtihan oli aikoinaan merenlahti,. joka sittemmin padottiin vuonna 1969 ja siitä tuli Öjanjärvi.


Parkkeeraan auton portin lähelle. Portti estää etenemisen autolla sun muilla tästä eteenpäin.Rauhoittava elementti, vaikka portti hieman eläneeltä jo näyttääkin...


Sateen jälkeen metsä tuoksuu taivaalliselta. Pikkulintujen  keveä sirkutus kiirii kaikkialla. Metsäpolku on leveä ja ihanan siisti. Sandaalit jalassa selviytyy hyvin. 



Ja sitten ihan luxusta! Kaupunki on laittanut upouudet  kävelypuut rantaan asti. Ei näitä oikein pitkospuiksi voi sanoa:) Aivan ihanan leveät ja  kevyet kulkea.  Puukuja pujottelee pitkin  siistiä metsikköä muutaman sadan metrin matkan, aina hiekkarantaan saakka. Täällä pystyisi vaivattomasti liikkumaan rattaillakin, aivan huippua!




Laajalahden maasto on ihanaa - suorastaan houkuttaa liikkumaan!


Metsän siimeksestä puukuja johtaa välillä hiekkakeitaalle.


Hiekassa kasvaa harvakseltaan pieniä havupuita.



Ja sitten siintää etäämpänä jo ranta.


Jätehuolto toimii kesäisin alueella, harmikseni huomaan yhden betoniroskiksista kaadetun. Joku on halunnut uhota voimillaan...



Polun vieressä on rinne, jota olisi kiva samota.




Metsätähdet kukkivat puiden ympärillä metsämaastossa. Koko metsä kukkii!


Lopulta puukuja loppuu ja alkaa pehmeääkin pehmeämpi hiekka. Rannalla on  vain kolme nuorta iltaa viettämässä. Ovat parhaillaan laittamassa tulta grilliin. Kuulen muutaman  ikävän rasahduksen ja päättelen, että  porukalla ei ollut polttopuita matkassa. Näen heidän raahaavan etäämpää paria rankaa...Kun huomaavat minut, lopettavat puuhat.


Ranta on autio - juuri kuten olen toivonutkin. Hiekkarantaa siintää pitkästi eteenpäin. Yleisilme rannalla on siisti. Oikeastaan yllättävän siisti paahteisen päivän jäljiltä.




Rantavahtia aluella ei ole.  Sen sijaan metsän kätköistä löytyy puuhyyskät miehille ja naisille.




Löytyy myös kaksi katettua tilaa, jossa voi vaihtaa uikkarit...






Sade lakkaa. On täydellisen tyyntä ja lämpötila lähemmäs + 30 astetta. Kuljen rantaa ees ja taas. Tässä vaiheessa märähkö  hiekka tarttuu varpaisiin, mutta ei sen niin väliä. Kylläpä se  kuivuttuaan irtoaa...Ei ainakaan sukat kastu tässä kesäasussa:))


Rannalta löytyy parista kohdasta pelastusrenkaat.




Ranta on matala.Katson, kun nuoret kahlaavat veteen ja yksi heistä huutaa "aina vaan matalaa. " Tämä olisi pikkulapsille aika oivallinen kahlailupaikka. Veteen kuvatessa näkyy hiekkapohja.



Todellinen rantakoivu...


Päivemmällä alueella on hiekan  jäljistä päätellen ollut  melkoista vilinää. En voi olla kuvaamatta jonkun tekemää  hiekkakuoppaa. Mieleen nousee muisto viidentoista vuoden takaa. Oli sateinen ja kylmä  kesäpäivä, jota vietimme mökkeillen poikieni kanssa. Ei ollut mitään tekemistä, kun uida ei tarennut..Kurvasin autolla kotiin, hain kuravaatteet ja ison kasan  hiekkaleluja. Vietimme yhden ikimuistoisimmistä kesäpäivistä ikinä kaivaen upeaakin upeampia hiekkalinnoja. Lopultakin parhaat huvit on ilmaisia elämyksiä, yhdessä vietettyjä hetkiä...


Alkaa sataa uudelleen. En pienestä sateesta piittaa, ainut huolenaihe on, ettei kamerani kastu. Kiedon sen paitani sisään. Veden pinta on ihana katsella, kun pisarat tipahtelevat siihen.




Etäämpänä   rannalla joku on koonnut simpukankuoria kasaksi asti. Lapsen silmin nämä ovat meren aarteita...Ihanaa...





Siitepölyä on veden pinta keltaisenaan, muutoin vesi näyttää houkuttelevan puhtaalta.







Grilikatoksessa on pois lähtiessäni edelleen nuorisoa. Plarailevat siellä  kännyköitään ja odottavat makkaroiden valmistumista.








Kokonaisuutena paikasta jää erittäin hyvä maku. Voisin hyvin harkita tätä uudelleen uintipaikaksi.  Seutu on niin erityinen hiekkoineen, että tänne voisin tuoda myös ulkomaalaisen turistin. Lisäpisteitä paikka saa  helposta liikkumismahdollisuudesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti