Tällä kertaa pieni tarina Johannes-pojasta, jonka kohtalona oli kadota metsään 9-vuotiaana. Johannes oli syntynyt isättömänä 1813. Ajat olivat huonot ja niin Johanneksen äiti päätyi kerjuureisulle poikansa kanssa Kälviän Kleemolan kylään.
Sain aikaisemmin lukemastani teoksesta tiedon, että Johannes olisi syntynyt Kälviällä, mutta etsintöjen jälkeen löysinkin hänet lopulta Kokkolan maaseurakunnan (Kaarlela) syntyneiden luettelosta. Siellä näkyy syntymäpäivänä 1.6.1813 ja kastepäivänä 2.6.1813. Talon nimestä tai isästä ei ole mainintaa, mutta äidin kerrotaan olevan sotilaan leski (sold. enkl) Maria Stein ja lapsen Johan (oä.)
Sain aikaisemmin lukemastani teoksesta tiedon, että Johannes olisi syntynyt Kälviällä, mutta etsintöjen jälkeen löysinkin hänet lopulta Kokkolan maaseurakunnan (Kaarlela) syntyneiden luettelosta. Siellä näkyy syntymäpäivänä 1.6.1813 ja kastepäivänä 2.6.1813. Talon nimestä tai isästä ei ole mainintaa, mutta äidin kerrotaan olevan sotilaan leski (sold. enkl) Maria Stein ja lapsen Johan (oä.)
Kleemolan kylän eteläpuolelta alkoi suuret erämaa - ja suoalueet, jotka jatkuivat aina Alaveteliin ja Kaustisille saakka. Jo akaisemminkin noille tiettömille taipaleille oli kuulemma useampi lapsi ja vanhus eksynyt. Osa takaisin löytäen, osa sinne menehtyen.
Lapsen mieli on hetkessä kiinni. Niin Johanneksellakin kerjuusta huolimatta. Johannes huomasi jäniksen loikkivan kylän eteläpuolella metsän reunassa. Johannes lähti lapsen innolla seuraamaan jänistä ja lopulta eksyi. Oli myöhäissyksy ja jo pimeääkin. Pojan voimat ehtyivät ja nälkäkin jo kurni pienen vatsassa. Poika oli jaksanut juosta jäniksen perässä useamman kilometrin, aina Maijankorven laitaan. Sinne poika lopulta istahti uupuneena ja eksyneenä. Ei tiennyt, minne päin olisi pitänyt palata. Sinne hän lopulta kylmettyi ja kuoli kiveä vasten.
Yllä: Maijankorpi
Johannes löytyi aikanaan. Tosin henki-kultaa ei enää silloin voinut pelastaa. Paikka, johon poika oli menehtynyt, oli pieni metsäinen saareke, jonka olemassaolo vieläkin tiedetään.
Tästä klikkaamalla pääset Retkikartan karttakaappaukseen, jossa Maijankorpi näkyy hyvin.
Löytöpäivä oli 9.11. 1822. 9-vuotias Johannes Sten haudattiin jo löytymistä seuranneena päivänä. Kuolleiden luettelossa tapahtumamerkinnän yhteydessä on teksti " förvillad i skogen."
Yllä: Merkintä Kälviän kuuolleissa Hiskiohjelmassa.
Löytöpaikan lähellä olleeseen mäntyyn naulattiin laudanpätkä ristiksi. Ristissä oli kaiverrettuna " vuosiluku 1822 Johanneksen muistoksi.
'
LÄHTEET: Pietarin perilliset. 1400-luvulta 1800-luvun alkuun. Tuomo Hankaniemi. Kälviän Kleemola, s. 133. Meriläinen- Liedes sukuseura. 2013.
Tästä klikkaamalla pääset Retkikartan karttakaappaukseen, jossa Maijankorpi näkyy hyvin.
Löytöpäivä oli 9.11. 1822. 9-vuotias Johannes Sten haudattiin jo löytymistä seuranneena päivänä. Kuolleiden luettelossa tapahtumamerkinnän yhteydessä on teksti " förvillad i skogen."
Kälviä - Kelviå
Haudatut
Linkki tähän tapahtumaan [ 4081555 ]
| Kuollut / Haudattu | 9.11.1822 | 10.11.1822 | ||
| Kylä / Talo | Sten | |||
| Vainaja | Ä. | Maria | Johansdrs. | |
| Kuolinsyy / Ikä | Förvillad i skogen | 9 v. - kk - vko - pv | ||
| Oma komm. | ||||
| Alkup. komm. | PIK: son Johannes | |||
| Linkit | SSHY - Digiarkisto | |||
Löytöpaikan lähellä olleeseen mäntyyn naulattiin laudanpätkä ristiksi. Ristissä oli kaiverrettuna " vuosiluku 1822 Johanneksen muistoksi.
'
LÄHTEET: Pietarin perilliset. 1400-luvulta 1800-luvun alkuun. Tuomo Hankaniemi. Kälviän Kleemola, s. 133. Meriläinen- Liedes sukuseura. 2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti