Tänään kuljen tekstissäni Lohtajalle. Kuvausmatkaa olin suunnitellut kauan ja yrittänyt jo kerran aikaisemmin etsiä tätä kuvauskohdetta. Silloin en onnistunut sitä löytämään, mutta nyt se onnistuu!
Kauniina heinäkuisena päivänä ajaa köröttelin pientä Karhin kylätietä eteenpäin. Tie käy loppupäästä jo hyvinkin kaposeksi. Oikeastaan se on loppuosaltaan pelkkä kapea mökkitie. Parkkeeraan auton luonnonkallioden läheisyyteen ja lähden etsimään Kallioniemeä (63˚59.438´N 23˚22.536´E). Olen lukenut, että paikasta käytetään myös nimeä Auringonlaskukalliopolku, jonka reitistä ei tosin enää tunnu kellään oikein varmaa ja tarkkaa tietoa olevan.
Alue sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Valtatie kahdeksasta Puolustusvoimien harjoitusalueen eteläpuolella. Kallioalue on muuten luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi, enkä yhtään ihmettele.
Lähden kävelemään pitkin siloisia kallioita. Maisema merelle on huumaavan kaunis. Olen saanut vinkin, että kohde sijaitsee aivan merenrannan kaukaisimmassa kärjessä. Siispä kuljeksimaan. Kävely kallioilla on vaivatonta, mutta koska ennen reissuani on sadellut, on osa alueesta hyvin liukasta. Niinpä lähes heti autosta poistuttuani liukastun ja sotken vaaleat farkkuni ikuisesti käyttökelvottomiksi. (Retkeni jälkeen totesin, että kura ei lähtenyt pois edes tehopesussa...) Kiittelen kuitenkin onneani, etten kolhi itseäni ja jatkan matkaa.
Ja sitten löydän sen, mitä olen etsinyt! Tekstit kallioon kaiverrettuna! Rauhoitun katselemaan ja kuvaamaan.
Kalliossa lukee "Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et, tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua.
Job 38:11
1959 7/9 H. Anttila "
Teksti on siis lainaus Jobin kirjan sanoista. Todella hienosti istuu sanat juuri tänne...Myös punertavat uurteet kalliossa ovat kuin taideteos. Kallionpoukamissa liplattelee vesi.
Tekstin on aikoinaan raaputellut Herman Anttila. Tämä paikka on muuten myös Lohtajan kulttuuripyöräilyreitissä. Ehdottomasti suosittelen kesän korvilla tänne pyöräilemään, jos asuu tarpeeksi lähellä! Kohde sopii myös autoileville, jos vain kestää kallioilla kävellessä pientä loikintaa - tie itsessään menee muutaman sadan metrin päähän kohteesta.
Aivan liikutun tekstistä ja paikan kauneudesta. Kuvaushetkellä meri on tyyni, mutta voin kuvitella, miltä aaltojen raju tyrskintä näyttää myrskyisinä päivinä. Hieno idea häneltä, kuka tämän tekstin on tänne raaputtanut jo kuusikymmentäyksi vuotta sitten.
Kuvausretkeni päättyy. Kävelen varovasti ja tyytyväisenä pois lintujen laulellessa metsikössä. Niin kaunista! Ehkä palaan tänne joskus vielä uudelleen...
LÄHTEET:
Kokkolan saaristomatkailuselvitys 15.8.2016-28.2.2017. Kokkolan kehitys Oy. Mari Keiski. [https://www.kosek.fi/Data/content/LOPPURAPORTTI%202.pdf].
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti