sunnuntai 16. lokakuuta 2022

Syyslomalla rauhoittumassa

Tarvitsen omaa aikaa. Se on keinoni palautua kaikesta arjen rumbasta. Nyt alkoi syyslomaviikko, mutta tässä on kaikenlaista extraa. Olin haaveillut historiapainotteisesta tekstistä, mutta juuri nyt ei aika anna sille tilaa.

Pitkospuilla kulkiessani pysähdyn. Joku metsän elävä on tehnyt jätöksensä pitkospuulle. Siinä näkyy, kuinka tämä joku on nautiskellut aikaisemmin karpaloita viereiseltä suolta. 

Mulla on juuri 4 vuotta täyttävä epeli täällä kanssani lomailemassa koko viikon. Ja eipä siinä mitään, mutta kun meidän keittiöremonttikin sattui lopulta myös juuri tähän ajankohtaan. Nyt on keittiöstä kaapit irrotettu, huomenna lähtee vanha lattia. Sitten uutta ehoisampaa lattiaa tilalle ja jossain vaiheessa toivottavasti saadaan ne uudet keittiön kaapitkin paikoilleen. Ja sitten vielä sama juttu apukeittiöön. No asennoidun, että vietän aikani kotona - se on ihan jees, mutta kaappien tyhjennyksistä en niin tiedä. 

Saavun järvelle. Lintujen äänet ovat valtaisat. Jo ennen sinne saapumista tiedän, että siellä on joutsenia  - mutta kuinka paljoin, se on yllätys!


Lähimpänä on lintuperhe; isä, äiti ja neljä harmaakylkistä poikasta. Muita poikasia ei järvellä lintujen  joukossa näy. 




Katselen aukealla suota. Siellä täällä mäntyjä.  Mutta suurimmaksi osaksi puutonta. Saappaat ovat tarpeen. 



Siellä, täällä on karpaloita. Itse asiassa myös useita saappaan jälkiä. Joku on viikon aikana käynyt poimimassa karpalot. Syön kuitenkin kaikki näkemäni ja marjoissa  maistuu syksyinen kirpeys.  

'




Etäämpänä näen laudan. Ihmettelen. Se on oudossa kohdassa. Mietin, onko se osa pitkospuita. No ei ole. Oivallan, Se on osa omaa perintöveneeni penkkiä, joka katosi vuosi sitten. Ärsyttää.  Toin aikoinaan perintöveneeni eläkepäiviksi Päiväjärvelle. Se sai vuosia viettää arvoisaansa eläke-elämää, mutta parina viimeisenä vuonna sen osa oli myös kokea kovia. Tämä penkki katosi ja kesän aikana myös kolmet airot katkaistiin. Itse soudin kesän aikana  vain kerran. Silloin tein päätöksen -venhon loppueläkepäivät on sukuni omistuksessa. Esikoiseni entisöi siitä itselleen veneen. 



Ihana kierros. Ilta painaa jo päälle. Kävelen hiljakseen autoni luo. Olipa rentouttavaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti