Tankarin kirkko, osa 3 irtaimisto

Tankarin kirkossa on runsaslukuisten taulujen lisäksi vain melko vähäinen määrä muuta irtainta.
Tässä kuitenkin koontina irtaimistoa !

 

  

Vanhin kolehtihaavi on alla olevassa kuvassa oleva oikeanpuolinen kapistus. Itse asiassa haavista on jäljellä alkuperäisestä  ainoastaan runko, johon kuuluu kukkaron rautarengas tuppineen, läpimitaltaan 4 cm:n  kello sekä  musta, sorvattu ja profiloitu  puuvarsi. Haavin läpimitta on 13 cm.

 

Nyt joku ihmettelee, miksi ihmeessä haavin varressa on kello. Ihmettelin minäkin, mutta sain selvitettyä mysteerin.  Varressa olevaa pientä  kelloa täytyi kilauttaa, mikäli seurakuntalaisella ei ollut kolehtia kerättäessä varaa laittaa rahaa haaviin! Jotenkin mykistävän ihmeellistä on ollut kirkon kontrolli entisaikoina! Asetan itseni hetkeksi varattoman sanankuulijan asemaan siellä perimmäisessä penkissä - haavin tullessa kohdalle kilautanko kelloa, vai teeskentelenkö muina miehinä, että ropo on jo tipautettu haaviin?  "Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa"... Siirrän haavin harras ilme kasvoillani  eteenpäin...

 

Haavi kunnostettiin vuonna 1964, jolloin se puettiin uuteen  sinipunaiseen samettikukkaroon, jossa on samanväriset tupsut ja punokset. Haavi on vuorattu harmaalla kankaalla. Haavin varsi toimi myös oivana unilukkarina sillä töytäistessä saarnan lämpöön nukahtanutta. Nukahtamisesta kirkon penkkiin joutui maksamaan sakkorahaa...Auttoikohan silloin, jos kilauttikin vaan kelloa:)

Vasemmanpuoleinen kolehtihaavi on saatu lahjoituksena Kokkolan  reserviupseerikerholta vuonna 1954. Haavissa on musta sileä puuvarsi sekä hopealyötteet. Varren hopealyötteessä on kaiverrus "TANKAR 1954. -KOKKOLAN RESERVIUPSEERIKERHO."  Leimassa on näkyvissä numero 813 H. Punokset  ovat keltaista lankaa ja kultalankaa kierretyllä punoksella. Suunreunus on palmikoitu. Siinä on sekä ristejä että omega-merkkejä.  Kukkaro-osa on punaista samettia. Vuoriosa on musta. Haavin läpimitta on 14 cm.

                                            

Tästä alla olevasta mustasta lyhytvartisesta kolehtihaavista en valitettavasti löytänyt tarkempia tietoja. Jos joku tietää, minua saa avartaa tiedolla!
                

Joka tapauksessa haavissa on runsas kangasvuoraus.      
  

Saarnastuoli on vaakasuoraan laudoitettu.  Kirkon puoleisessa saarnastuolin  julkisivussa on profiloitu reunus. Kirjalauta halkoo koko saarnastuolin reunaa. Saarnastuolin pohjoissivulle on kiinnitetty polvistumispenkki. Saarnastuolin etelän puolella on  alttarikaide, jossa on hylly, pulpettilauta ja matala penkki. Reunimmaisena rakennelmassa on  kiinteä numerotaulu.

                            

Käynti saarnastuoliin   on etelän suunnasta päätyyn kiinnitetyn penkin ja alttarikaiteen välistä. Koriosa on maalattu sisäpuolelta ohuella keltamaalilla. Sisäpuoli on koristeltu pisteviivoilla, isoilla X-merkeillä sisäänpäin kääntynein sakaroin ja muunlaisilla punaruskeilla kuvioilla.

Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet - "Prädikniingar och Skrifte- Tal En Årgång, Af /Carl  Gustaf Ekmanson, /Andra Uplagan Götheborg 1799. "

Kirjassa on myös merkintä: "Denna Postilla är Tankar Fiskar Ställe tillhörig. Upbundet hos B.M. Damström. Kost:r 2 Riks.Johan Kankonen Hamn Fogde. (Tämä postilla kuuluu Tankarin kalastuspaikalle. Sitonut B.M. Damström. Maks. 2 riikintaalaria. Satamavouti Johan Kankonen.)"

Kirkosta  löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus. Catechismuksen ensimmäiselle sivulle on musteella kirjoitettu "Kostar i Jndbindnings I Rdrr 24./ och är betalt af Johan Ericson Jntola/G Carleby den 29 Oct. 1817 (4?)/L?:Er?:Damström. "

                              

Kiinteästi saarnatuolissa kiinni oleva numerotaulu  on kiinnitetty balusterin muotoiseen (=pieni, profiloitu pylväs) sorvattuun runkoon. Taulun kehykset ovat nelikulmaiset. Taulun keskiosan läpileikkaus on S-muotoinen. Taulun vaaleat  irtonumerot on kiinni nauloissa kirkon seinässä.

                                     

Kirkon  saarnastuolin kaiteilla komeilee kaksi kynttilänjalkaa. Ne on ostettu kirkkoon vuonna 1957 Tankarin luotsinrouvien toimesta.  Kynttilänjalat hankittiin J.V. Kantolan  kultasepänliikkeestä. Aurinkoisena  päivänä kirkossa käydessä kirkko vaikuttaa valoisalta, mutta voi vain kuvitella, kuinka pimeää valaisemattomassa kirkossa on aikaisempina vuosisatoina synkällä ilmalla ollut... 

 

Hopeisissa kynttilänjaloissa on kumpaisessakin yksi kynttilänsija. Sen alla on pyöreä solmu. Kynttilänjalka on koristeltu pakotetuin, kaarevin ruotein. Jalkaosaan on kaiverrettu teksti "LUOTSINAISET/1957." Korkeutta kynttilänjaloilla on 17,5 cm.

   

 

 

Kirkossa on "vaivaisukko", jota ei ensisilmäyksellä helposti huomaa, koska se on pieni ja mitäänsanomattoman näköinen. Se on kirkon oviaukon viereisessä takaseinässä. "Uhritukki" ei muistuta perinteistä ihmiskuvaa, vaan se on kirkon karuuteen sopiva pelkistetty aukko ovessa. Aukko on sisäpuolelta peitetty koverretulla puupalalla. Puussa on sekä rautaheloitus kiinnitettynä sisäseinään että lukko. Koverrettu tukki on  noin 66 cm korkuinen.

                                           

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

Alimmaisena kuvana  on rannikkokirkoille tunnusomainen  kalastajavene kirkon katossa, eli votiivilaiva. Vene on vuodelta  1966.Tästä myöhemmin erillisessä päivityksessä lisää...

                         


LÄHTEET:

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969. Tankarin kappeli. Esineistö, s.160- 173.

Tankarin majakka. Mummo matkabloggaa.[http://www.rantapallo.fi/mummomatkabloggaa/2014/07/10/tankarin-majakka/] Luettu 5.6.2015.

Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.

Tankarin kirkko, osa 1

 

 

 

Nyt ajelemme Tankarin majakkasaareen. Siellä tutustumme vanhaan Tankarin kirkkoon, Kuvamateriaalini tosin on jo vuoden ikäistä. Myöhemmässä postauksessa  tulemme tutustumaan tarkemmin kirkon tauluihin, kolmannessa osassa kirkon muuhun irtaimistoon. Lisäksi tulee erillinen postaus myöhemmin kirkon votiivilaivasta.

 

Tankarin kirkko on rakennettu saaren itälaidalle. Vaatimattoman näköinen puinen rakennus seisoo tanakasti  saaren korkeimman kallion rinteellä. Saarella on nykyään esteetön puinen kuja kirkolle saakka, joten kohde sopii liikuntaesteisillekin!

 

 

 

Tankarin kirkko on ulkoasultaan tyypillinen saaristolaiskirkko, tosin melko pieni moneen muuhun saariston kirkkoon verrattuna. Pituutta sillä on 8,25 metriä ja leveyttä 6,25 metriä. Kirkon katolla on valkea puuristi. Muutoin sitä voisi erehtyä luulemaan tavalliseksi kalastajasaunaksi, joita saarella on. Pidän kirkon karusta ja vaatimattomasta ulkoasusta.

 

 

Kirkossa on kolme pienehköä ruutuikkunaa  pohjoisen, idän ja etelän suuntiin. Ikkunat ovat melko korkealla. Kirkon oviaukon yläpuolella sisääntulijoita vastaanottaa valkoinen puuristi.  

 

 

 

Saarnastuoli sijaitsee suoraan ulko-ovelta katsottuna käytävän päässä. Aikaisemmin kirkon lattialankut olivat irtonaiset, silloin saarella olevat pikkuepelit  tapasivat ryömiä saarnastuolin läheisyydestä lattiapalkkien välissä olevasta aukosta kirkkoon sisään. Lapset osaavat tehdä asian vaikeimman kautta, kiehtovan monimutkaisesti - jännittävältähän tuollainen ryömiminen kuulostaa:) 

 

  

Kirkon penkeissä olevista kaiverruksista voi  päätellä, että kirkko on ollut olemassa jo 1700-luvulla. Kun kirkon laudoitusta korjattiin vuonna 1950, löydettiin oven lähellä olevista seinähirsistä  vuosiluvut 1754, 1762, 1766 ja 1768.

 

Jo vuoden 1701 rovastintarkastuksessa kehotettiin Kaarlelan pappeja menemään pitämään jumalanpalveluksia kalastuspaikolle silakanpyyntiaikoina. Vuonna 1727 puolestaan käskettiin sekä Tankarin että muidenkin kalastuspaikkojen kalastajia osallistumaan emäkirkossa jumalanpalveluksiin. Entisaikoinahan kirkossa käynti oli velvoite - saarelta saakka melko työläskin sellainen.

 

 

Vuoden 1754 Kaarlelan kirkon tilikirjasta on löydettävissä tieto, että kirkon varoista oli myönnetty 20 kuparitaalaria kappelin rakentamiseksi Tankariin. Samalta ajalta löytyy myös kokkolalaisen Carl Sundhin allekirjoittama kuitti, jossa hän mainitsee  vastaanottaneensa kirkonisännältä, "mielevältä" Matz Calliselta, summan, jonka kirkon vanhimmat olivat myöntäneet "Tankarin saaren rukoushuoneen auttamiseksi." 

 

Tankarin kirkko on siis rakennettu 1754. Tosin kirkon tilikirjan sanamuodoista voidaan päätellä, että kyseessä olisi tällöin ollut  rappeutuneessa tilassa olleen rukoushuoneen korvaaminen uudella. Mahdollisesta aikaisemmasta rakennuksesta ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa.

 

 

Kirkon puiset penkit olivat maalaamattomat aina vuoteen 1951, jolloin  kiinteä sisustus maalattiin  vaaleansinisellä öljyvärillä. Penkkejä on kirkon eteläisellä reunalla  kahdeksan ja pohjoisella seitsemän. Lisäksi kirkon kuoriosassa on kolme sivupenkkiä. Vuonna 1951  myös ikkunat kehystettiin uudelleen ja  lasit uudistettiin. Samoin seinät ja ikkunanpuitteet maalattiin. Puuraput on rakennettu ulko-oven eteen 1964.

  

Yleensä pitäjänapulaisen tehtäviin kuului  hoitaa jumalapalvelukset Tankarissa. Pitäjänapulainen saapui saarelle  alkukesästä jolloin kalastus oli jo  käynnissä. Apulainen  viipyi saarella muutaman viikon ajan. Papin tehtävien lisäksi hän hoiti myös  satamavoudin tehtäviä. Näistä töistä apulainen sai palkkaa  10-12 puolitynnyriä  silakkaa sesongilta. Tosin kalasaaliit pienenivät 1800-luvun puolella niin paljon, ettei apulaiselle juurikaan jäänyt kalaa palkaksi.

 

 

Pitäjänapulaisen virka Kaarlelan seurakunnassa lakkautettiin 1852. Voi kuvitella, että saarella pappina oleminen koettiin rankkana merimatkan ja eristyneisyyden  vuoksi. Rovasti A.W. Chydenius mainitseekin vuonna 1865, että papit menivät saarelle silloin tällöin, mutta eivät enää edes joka vuosi.

 

Kalastajat turvautuivatkin 1800-luvulla vieraaseen pappiin, ja maksoivat itse hänen palkkansa. 1860-luvulla kalastajat palkkasivat Matt Puntusen saarnaamaan sunnuntaisin. Lukkariksi palkattiin Mats Räihä johtamaan virsilaulua. Kerrotaan, että kun joku papeista piti jumalanpalveluksen Tankarissa - kuten W.R. Forsman vuonna 1894 - oli kyseessä sen verran harvinainen tapaus että se huomioitiin sanomalehdessäkin. Vuodesta 1934 alkaen Kaarlelan seurakunnan papit  pitivät jonakin syyskuun arkipäivänä  Tankarissa jumalanpalveluksen. Myös arkkipiispa Erkki Kaila osallistui vuonna 1936 jumalanpalvelukseen Tankarissa. Vuonna 1938 jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin Tankarissa sunnuntaina ja tällöin oli mukana kirkkokuorokin.

 

Kirkonmiesten käynnit saarella olivat oletettavastikin hyvin odotettuja. Näistä löytyy tallennettuja tekstejä saarnastuolin luota. 29.8. 1867 A.W. Bergmanin tiedetään saarnanneen ilman käsikirjoitusta sekä suomeksi että ruotsiksi. Samoin W. Wegelius piti saarnan 11.8.1872 ja rukouksen pari päivää myöhemmin molemmilla kielillä.

 

 

 Oletettavasti kalastajat ovat huolehtineet  hartaushetkistä pääasiassa itse. Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet. Samoin löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus.

Tankarin kirkolla on kirkon katolla,  erillisen pärekatoksen alla kello, jolla kutsuttiin  jumalanpalvelusten lisäksi saarelaisia myös muihin kokouksiin, esimerkiksi satamakokouksiin.

  

 

Tankarin kirkon  ylläpito kävi vuosi vuodelta raskaammaksi kalastajien vähentyessä. Vuonna 1951 kirkon korjauksen yhteydessä  Kokkolan ruotsalainen yhdistys, Svenska föreningen, antoi  rahallista apua kirkolle. Kesällä 1856, kun vietettiin kirkon 200-vuotisjuhlaa, Kaarlelan seurakunta ilmoitti olevansa valmis  huolehtimaan kirkon ylläpidosta.

 

 

Vuodesta 1934 ovat seurakuntapapit pitäneet Tankarin kirkossa yhden jumalanpalveluksen vuosittain. Kirkkoa käytetään myös vihkitilaisuuksissa.

 

 

Kirkon kapeille penkeille mahtuu noin sata henkilöä. Tiivis tunnelma taitaisi tosin silloin olla...Istun kuvausretkelläni takaosan penkkiin. Aikoinaan jokaisella kirkossa kävijällä oli oma paikkansa. Ja kuten aina, äveriäimmät istuivat aikoinaan  kirkon etuosassa, varattomammat takapenkeissä. Penkkien kirjatelineisiin onkin kaiverrettu runsaasti sen aikaisten ihmisten puumerkkejä. Olisipa  kiehtovaa  lähteä kartoittamaan näitä ajan kanssa tarkemmin! Puumerkkien takaa olisi upeaa löytää oikeita henkilöitä ja heidän historiaansa karulla saarella.

                             

 

                           

      Yllä:Vieraskirja kirkon etuosassa odottaa nykyajan puumerkkejä.

Kirkon ulko-ovi on ulkopuolelta valkoinen, sisältä päin se on   tummanruskea.

 

Ovessa on salpa ja lukko, mutta yleensä kirkon ovi on lukitsematon. Sisään pääsee käymään milloin vain saariretkellä. Minäkin olin kirkossa aivan omatoimimatkalla.

 

                                                

  

Kirkosta pois lähtiessäni jokin suhahtaa vauhdilla ja voimalla pääni yli. Kohdistan katseeni ylöspäin. Lintuemohan se siellä varjelee poikasiaan kavalalta maailmalta. Pääskysen pesä on kirkon ulko-oven yläpuolella. Huomaan hyräileväni jostain mieleeni putkahtanutta virttä "Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla..."

 

 

Jos haluat aistia kirkon tunnelman elävän musiikin kautta tai  aidossa  hartaustilaisuudessa, tarjolla on tänä kesänä ainakin seuraavat  julkiset tilaisuudet Tankarin kirkossa:

 

ti 21.7 klo 14.00 Laurentiu Claudiu Stoica & Kimmo Vuolteenaho, kitara, Markku Hekkala, laulu. Vapaa pääsy.

 

Hartaushetket kesällä 2015 Tankarin kirkossa:

- su 14.6. klo 14.30. toimittaa Esko Hautamäki

- su 5.7. klo 14.30. toimittaa Olli Välimäki

- su 9.8. klo 14.30. toimittaa Kristiina Teerikangas

- kesto n. 30 min.

M/S Jenny-alus kuljettaa Kokkolan Meripuistosta suoraan saarelle!

 

LÄHTEET:

 

 Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa. 

Kaarlelan pitäjän historia III. 2002, s. 600.

 

Tankarin kappeli. Kaarlelan pitäjän historia 1. 1969, . 158-169.

 

Visit Kokkola. Tankar Kokkola. Tankarin kirkko. [http://www.kokkola.fi/tankar_2/nae_ja_koe/fi_FI/tankarin_kirkko/] Luettu 5.6.2015.

 

Uhritukki sekä Kaarlelan kirkon vanha vaivaisukko, "Tranubackan ukko"

Tänään tutustumme Kaarlelan kirkon vanhempaan vaivaisukkoon. Sitä ennen aiheeseen  johdatuksena hieman taustatietoa... 

  

Vaivaisukkojen edeltäjinä toimivat uhritukit. Jo vuonna 1343 Ruotsi-Suomen kirkko määräsi, että niitä tulee sijoittaa kirkkojen yhteyteen. Vuonna 1527 uhritukit puolestaan kiellettiin Västeråsin  valtiopäivillä. Kiellon perusteena oli se, että niiden katsottiin  liittyvän katolisen kirkon anekauppaan.

 

Mutta koska köyhien auttaminen oli kirkkojen velvollisuus, kehotti kuningatar Kristiina vuonna 1649 asettamaan  keräystukkeja uudelleen kirkkoihin, jotta köyhien auttaminen mahdollistuisi.

 

Ilmeisesti keräystukkeja koristeltiin aiemmin pyhimysten kuvilla, mutta vuoden 1571 kirkkoasetuksessa määrättiin kuvat poistettaviksi.

 

Kaarlelan kirkossa vaivaistukki oli sijoitettu  kuorin oven toiselle laidalle. Lisäksi kirkon eteisessä oli vaivaislipas. Vuoden 1736 kirkon asiakirjoissa ilmenee, että kirkossa oli tällöin kaksi lyöttein varustettua vaivaistukkia. Tällöin niiden sanottiin olevan vanhoja ja rikkinäisiä. Kirkon tiedoissa mainitaan tukin pitäneen vuonna 1671 sisällään  20 äyriä.

Kaarlelan kirkon vaivaistukista minulta ei löydy kuvaa, mutta tässä alla on kaksi kuvaa Tankarin kirkon vaivaistukista; ensimmäinen kuva kirkon sisäpuolelta ja toinen ulkopuolelta. 

Rahat uhritukkiin työnnetään sisään laudanpalasessa  olevasta naulatulla pellillä ympäröidystä aukosta.

 

Ilmeisesti vaivaistukit on pian tämän jälkeen poistettu käytöstä, sillä vuonna 1784 pitäjäläiset päättivät laittaa  kirkkoon kaksi vaivaistukkia, koska siellä  ei silloin ollut yhtään sellaista. Kaarlelan  pitäjän historia I -teoksesta selviää, että päätettiin, että toisesta piti tulla tavallisen yksinkertaisen näköinen, mutta toinen tuli muotoilla "almuja pyytävän  vanhan kerjäläisukon kuvaksi."

Ja tästä päästään sitten itse vaivaisukkoihin...

 

 

Vaivaisukkoja on eniten Suomessa Pohjanmaalla, jossa oli aikoinaan myös paljon laivanrakennustoimintaa. Oletettavasti laivanrakentajien keulakuvien tekijät ovat tehneet ensimmäiset vaivaisukot, sillä niitä ei mielletty pyhimysten kuviksi. Näin niiden veistäminen oli sallitumpaa.

 

Kaarlelan kirkon ukon veistäjä on talonpoika Nils Tranuback Håpsalasta eli Kruunupyystä. Veistos on peräisin vuodelta 1784 eli se on maamme vanhimpia vaivaisukkoja.

 

Tranubackan lisäksi kirkon asiakirjoissa mainitaan Pehr Sipola, joka sai maksun puusta. Valmistumisvaiheessa kuvalle tehtiin myös katto ja vaivaisukko sijoitettiin kirkon läntisen portin läheisyyteen.

 

 

  

Tämä vaivaisukko on kiertänyt näyttelyissä Ruotsissa, Yhdysvalloissa ja Japanissa. Kesällä 2013 vaivaisukko matkasi Kerimäelle, jossa oli vaivaisukkojen näyttely.

 

Muutama vuosikymmen sitten tämä vanha vaivaisukko oli sijoitettuna kotiseutumuseoon, mutta nykyään se seuraa elämää Kaarlelan kirkon eteisessä. Kesäisen vaivaisukkonäyttelyn jälkeen ukon paikkaa kirkon eteisessä on hieman muutettu reunemmalle ja sen sivustalle on pujotettu köysi, jotta ukko saisi elellä kolhiintumatta...Sen hänelle jo tuolla ikää suokin!

 

Alkujaan ukko on maalattu punaiseksi, mutta nykyisellään maali on lähes kulunut pois. Ukko pitää oikealla kädellään kehotustaulua, jonka teksti on kokonaan hävinnyt. Vaivaisukon  tukka on veistetty kihartuvaksi, mutta sen parta on suora.

  

 

 

 Tranubackan vaivaisukko on ajan ahvoittama ja  se on valmistettu hongasta. Yllään sillä on takki, jossa on leveät käänteet sekä pitkä kaulus. Rintamuksessa on rahanlaittoaukko, jota kohti oikea käsi kaartuu.

 

 

Ukolla on vasemman käsivarren alla kainalosauva. Rinnassa on alun perin ollut kyltti, joka on kehottanut anteliaisuuteen. Enää kylttiä ei ole tallella.

  

Vaivaisukkoa on korjailtu vuonna 1836. Valitettavasti vuonna 1846 varkaat murtautuivat vaivaisukon lippaaseen ja turmelivat ukkoa niin katalasti, että Tranubackan ukon rahankeruu päätettiin lopettaa ja tilalle tehdä uusi vaivaisukko,  joka valmistuikin jo  1847.

  

Kaarlelan vanha ukko muistuttaa ulkonäöltään paljon Pedersören kirkon vanhempaa vaivaisukkoa, mutta jälkimmäisen ukon tekijästä ei ole tietoa.

 

Tranubackan ukon pituus on 169 cm ja sen hartoiden leveys on 46 cm.

 

 

 

LÄHTEET:Kaarlelan pitäjän historia I. Rahahatukit ja-lippaat. 1969, s. 131-132. ja Sekalaista, s. 155.

Kokkolan seurakuntayhtymä. Kaarlelan kirkon historia. [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/tilat/kirkot_ja_kappelit/kaarlelan_kirkko/kaarlelan_kirkon_historia] Luettu 14.10.2013.

Wikipedia. Vaivaisukko. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaivaisukko] Luettu 16.10.2013.

Santahoma, K. Vaivaisukot. Tummatukka ja kirkonäijät. 2001.