Postimerkin päivä 2013 Kokkolassa

Postimerkin päivää vietetään vuosittain 9.10.

Tänä vuonna kyseistä merkkipäivää vietettiin 97 Postin myymälässä ympäri maatamme. Posti julkaisee vuosittain tällöin  ns. omakuvamerkkejä. Valintakriteerinä näillä merkeillä on, että ne  kuvaavat aina aihepiiriltään jotain paikkakunnalla olevaa rakennusta tai muuta merkittävää kohdetta.

 

 

Kokkolassa Kallentorin postikonttorissa oli  kyseisenä päivänä tarjolla myös postimerkki- ja postikorttinäyttely. Kokkolan Filatelistien edustajat olivat paikalla arvioimassa yleisön kortteja ja vastailemassa kysymyksiin.

 

Tämänvuotisessa näyttelyssä oli esillä   ihastuttavia Martta Wendelinin kortteja pitkän sermirivistön verran.  Monia, monia kauniita teemoja...Erityisesti ihastelin joulufriikkinä joulukortti-aiheisia kuvituksia. Niissä on aina  äärettömän rauhoittava tunnelma...

Muutama kortin aihe jäi mieleenkin, vaikka katsastinkin näyttelyn kiireisesti.

Alla oleva, kaunis ja harras Itämaantietäjät-kortin kuva on lainattu täältä.

 

 

 

Näyttelyssä oli esillä myös vanhan väen sotilasaiheisia  kortteja 1800-1900-lukujen vaihteesta sekä ikoniaiheisia postimerkkejä. Ikoniaiheisten merkkien tekijät ovat usein tuntemattomia, koska ikoneihin ei yleensä tehdä signeerauksia. Asiaan paneutunut keräilijä kertoi myös, että keräilytyö vain laajenee, kun sen kerran on aloittanut. Tietous merkeistä laajenee - esimerkiksi kaksi päällisin puolin samalta ikonipostimerkiltä näyttävää voikin olla aivan erilaisia esimerkiksi taustaväritykseltään, kun niitä tarkastelee huolellisemmin...

 

Nähtäväksi tarjoiltiin lisäksi Saksa-aiheista kokoelmaa. Lisäksi oli arpojen myyntiä; joka arvalla voitti jotain!

 Esillä olleet keräilykohteet olivat keräilijöiden yksityisarkistoista.

 

Vuonna 2013 Kokkolassa julkaistavaan omakuvamerkkiin oli valittu kuvaksi Kaarlelan keskiaikainen kivikirkko. Alla oleva kuva on kopioitu täältä.

 

 

 

 Julkaisupäivänä merkkiin oli mahdollista saada postikonttorissa Kokkolan  ensipäiväleima.

 

Intouduin ostamaan tämänvuotisen Kokkolan omakuvapostimerkkiarkin. Aihe nimittäin osui muutamiin  tuleviin blogipäivityksiini tavattoman hyvin... Ja muutoinkin näitä on kiva lähettää jollekulle tuttavalle...

 

Ensimmäisen luokan tarrapostimerkkejä kymmenen kappaleen arkissa:

 

 

 Merkin postimaksuarvo on  1. luokka ja hintana merkillä on 1,60 euroa.

Postimerkin lisäksi julkaistiin vanhasta, alunperin 1900-luvulla tehdystä kortista näköispainos. Kortin aihe on sama, eli Kaarlelan kirkko, mutta postimerkin ja kortin kuvakulmat ovat erit.
Oman korttini ostin postimerkillä ja leimalla varustettuna.

 

Ja tietysti tiskiltä tarttui mukani pari aikaisemman vuoden Kokkola-korttia.

Ensimmäisessä aiheena Tankarin majakka...

 

 

...ja toisessa  J.V.Snellman Kokkokivellä istumassa...

 

 

LÄHTEET: Postimerki päivä keskiviikkona.Keskipohjanmaa-lehti.7.10.2013.

Posti.Postimerkin päivää 9.10. juhlistetaan ympäri Suomea paikkakuntien omilla postimerkeillä ja erikoisleimoilla. [http://www.posti.fi/tiedotteet/2013/20131001_postimerkin_paiva.html] Luettu 7.10.2013.

Murhapaalu Ruotsalontien varressa

Tällä kertaa  juttu menneeltä kesältä. Lähden puolisoni kanssa etsimään muistomerkkiä, jossa olemme käyneet ohi kävellessämme varmaankin parisenkymmentä vuotta sitten. Muistamme paikan suurin piirtein, mutta metsikkö on rehevöitynyt kovasti ja ihan tarkkaa paikkaa ei ole enää kummallakaan muistissa...

Kun olemme ajaneet autolla Kokkolasta Kälviälle päin, kännymme  Ruotsalontielle ja jonkun kilometrin kuluttua  ohitamme Rytikarin kalasataman risteyksen . Aivan pian tämän jälkeen käännämme auton keulan  kohti pientä kärrytietä oikealle puolelle päätiestä.

  

Hurautamme heinikkoista tienpohjaa pitkin jeepillä n. 200 metriä, jonka jälkeen kävelemme toiset 200 metriä. Maisema on pusikoitunutta. Kärrytien varrella metsämansikat rehottavat punaisina. Niitä näkee enää harvoin... Mielessäni ajattelen, että jotenkin ironista, että tällaisessa paikassa ne vielä  ylväinä  nostavat punaiset marjansa näkyviin...

Paikalle löytää myös opasteiden kautta. Alueella kulkee ns. Paavon polku, joka on viitoitettu puisin nuolin. Toiseen nuolen suuntaan lähtiessä päätyy toiseen mielenkiintoiseen historiakohteeseen, josta kertoilin joku aika sitten...

Heinikon reunaa sinikkäästi kävellessä löydämme lopulta etsimämme Murhapaalun. Polun vieressä on muistokivi sekä puinen kyltti, jossa kerrotaan tapahtumasta tarkemmin. Hakkuuaukean läpi näkee nykyiselle kylätielle joten kuten. Tällä paikalla menetti mies henkensä kauan sitten...

Kirkonkirjojen mukaan talokas Jaakko Juhonpoika Lento oli syntynyt 17.6.1842 Lohtajan Marinkaisissa.  Hänen vanhempansa olivat  Johan Mattsson Lendo ja Caisa Johnsdotter Lendo, os. Undinen -silloisten kirjoitusasujen mukaisesti. Viimeisen kerran hän on rippikirjan mukaan  mukaan käynyt ehtoollisella 28.5.1899 yhdessä vaimonsa, Maja Stina Jaakontyttären, kanssa...

 Jaakko surmattiin 10.8.1899 ja haudattiin 20.8.1899 Lohtajalla.  Rippikirjassa on merkintä "Toisen käden kautta tapettu." Kirkon kuolleiden kirjassa kuolinsyystä on  vain lyhyt maininta;  "murha." Kuollessaan Jaakko oli 57 vuotta 1 kuukautta ja 23 päivää vanha talokas. Häntä jäi kaipaamaan puolison lisäksi useampi lapsi.

Joissakin lähteissä -esimerkiksi  Murhapaalun tekstissä- mainitaan murhattu myös nimellä Iisakki. En tiedä, onko se painovirhe, vai kutsumanimi, sillä Murhapaalunkin tekstissä puhutaan myös Jaakko Lennosta. Myös kirkonkirjoista henkilö löytyy Jaakko-nimellä...

Joka tapauksessa Jaakko Lento oli lähtenyt kotoaan Marinkaisista Kokkolaan ostamaan niittokoneeseen uutta pyörää. Kaupungista kotiin päin palatessaan hän otti kyytiinsä lohtajalaisen markkinamatkalla olleen jätkän, joka tappoi ja ryösti hänet.

Murhapaalun muistotekstissä on kopio Kokkola-lehdessä (12.10.1899) olleesta kirjoituksesta tapahtumaa koskien. Tässä suora lainaus siitä:

 "Viime torstaiaamuna huomattiin kuolleen miehen makaavan Ruotsalon kylän kohdalla maantiellä. Mies tunnistettiin talolliseksi Jaakko Lennoksi Lohtajalta. Murhatulla oli useita haavoja kehossaan.

Murhaajan kiinniottamiseksi lähetettiin heti tietoja taloihin ja torppiin joka suuntaan. Etsiskelyjä toimeenpantiin heti monelle haaralle. Nimismies Elfolk lähti polkupyörällä Kaustiseen päin, jolta matkalta takaisin palatessaan eräästä talosta sai kuulla, että Ullavan kappelista pajukosken torpalla epäilyttävältä näyttävä outo henkilö syödä mehkoili. Nimismies ajoi suoraan mainittuun torppaan, jossa tapasi epäiltävän mieshenkilön, joka oli ehtinyt laskeutua ruokalevolle.

Mies vangittiin ja toimitettiin Kälviän vanginvartijalle. Vangittu oli 40-50 ikäinen uittomies Esa Hänninen. Pidetyssä poliisitutkinnassa ei Hänninen, joka kuuluu olevan epäilyttävän näköinen pienenläntä mies, tiennyt murhasta mitään.

Kokkolan käräjillä Hänninen todettiin kuitenkin syylliseksi ja hän sai teostaan 14 vuotta ja 8 kuukautta kuritushuonetta Vaasan Lääninvankilassa."

Kansalliskirjaston digitoidusta aineistosta löytyy myös mielenkiintoista lehtitietoutta asiasta! Harva rikollinen sitä suorimmiten tunnustamaan heltiäisi!

12.08.1899 kerrotaan Kokkola-lehdessä seuraavasti:                             

"Lähdettiin nyt paikalle, jossa maantienojassa makaama mies nähtiin murhattuna ja tunnettiin talolliseksi Jaakko Lennoksi Lohtajalta....epämiellyttävän näköinen pienenläntä mies, tiennyt murhasta mitään. Kertoi lähteneensä Kokkolasta yhdessä Jaakko Lennon kanssa matkalle ja ajettuaan pitemmän matkan tuli heitä tiellä vastaan pari miestä, joista toinen rupesi pieksämään Lentoa, ja hän, Hänninen, näki parhaakseen pötkiä käpälämäkeen metsään. Siellä hän sitten hyvän aikaa lepäili ja läksi, eksyi, niin että vasta Ullavan kappelissa osui ihmisasunnoille, missä hänet sitten tavattiinkin, eikä hän Jaakko Lennon vastaisesta kohtalosta tiennyt mitään kertoa....

Murhattu talollinen I. Lento oli keskiviikkona aamupäivällä lähtenyt kotoaan Kokkolaan ostamaan niittokoneeseen toisen pyörän entisen sijaan. Samassa puodissa oli myöskin m. m. pari muuta henkilöä, jotka tahtoivat pysytellä Lentoa lähellä ja tehdä tuttavuutta hänen kanssaan. Etenkin toinen niistä, jo mainittu Hänninen, oli kovin kiintynyt Lentoon, eikä tahtonut millään erota.

Kun sitten ilta oli käsissä, ajettiin Hänninen ulos puodista ja Lento meni kartano-oven kautta pihamaalle, jossa hänen hevosensa ja kuormansakin oli. Sinne se Hänninenkin sitte tuli ja lyöttäytyi uudestaan Lennon seuraan, ja niin sitä sitten lähdettiin keskiviikkoiltana klo 9 tienoilla kotimatkalle hiukan päihtyneinä.

 ...vastaan tulleen miehen, ajaen kärryillä jotka kaikista tuntomerkeistä päättäen olivat hyvin soveltuneet Jaakko Lennon hevoseen ja kärryihin ja ajaja uittomies Esa Hänniseksi."
 
Myöhemmin, marraskuun 22.11.1899 Kokkola-lehdessä  kerrotaan käräjäkäsittelystä koskien kyseistä henkirikosta.

 "Kokkolan käräjillä oli eilen esillä murhajuttu, jossa syytteenalaisena Lohtajalaisen Lennon murhasta on tukkimies Esaias Hänninen....kertoi oikeudelle, että sanottu Hänninen oli heti kihlakunnan antaman tuomion jälkeen hänelle kertonut Lennon ja itsensä välillä syntyneen tappelun, jolloin Hänninen kivellä tappoi Lennon...."

Murhajututun käsittelyn päätöksestä kerrottiin 16.12.1899 Kokkola-lehdessä.          

"Samana päiwänä päättyi myös lohtajaisen Lennon murhajuttu, ja tuomittiin syytelty tukkimies Esa Hänninen murhasta ja sen yhteydessä tapahtuneesta warkaudesta.
Niinkuin muistettanee, tunnusti Hänninen, tuonnoin asian täällä esillä ollessa, murhanneessa Lennon, mutta nyt hän sen taas jyrkästi kielsi, väittäen entiset tunnustuksensa kaikki vääriksi...."

LÄHTEET:
Historiallinen sanomalehtikirjasto. Kokkola 1899, numerot 63, 92, 99. [http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/secure/query.html] Luettu 29.6.2013.

Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?.nce=1] Luettu 16.6.2013.

Ampumaradalla Kokkolassa

 

Tällä kertaa kurkataan hieman erilaiseen paikkaan...

Käymme seuraamassa Kokkolan ampumaradalla Kokkolanseudun riistanhoitoyhdistyksen järjestämää ammuntakoetilaisuutta.

Näitä ammuntakoepäiviä järjestetään alkusyksystä useampia. Metsästäjätutkinnon aikaisemmin suorittaneet metsästäjät käyvät päivittämässä radalla taitojaan, jotta varsinainen jahti  myöhemmin mahdollistuisi ja sujuisi mutkattomasti.

 

 

Ampumakoe on metsästyslain määräämä pakollinen  koe. Sen voi suorittaa minkä tahansa riistanoitoyhdistyksen järjestämässä virallisessa koetilaisuudessa. Kokeen suorittajalla tulee olla voimassa oleva metsästyskortti, aseen hallussapitolupa tai rinnakkaislupa sekä henkilöllisyystodistus.

 

Ampumakokeessa voi hankkia luvan erillisesti sekä hirven- karhun- että kauriin metsästykseen kiväärillä. Kaurista tosin voi pyytää myös  haulikolla, jolloin ampumakoe ei ole pakollinen. Karhumerkki on  suoritettavista kokeista vaativin hyväksytyn osuma-alueen pienuuden vuoksi, joten sen suorittamalla saa samalla  luvan myös hirvi- ja kaurisjahtiin.

 

Ampumaradalla on koppi, josta ampuminen suoritetaan kohti taustalla näkyviä, paikoillaan olevia tauluja.

 

Kertamaksu ampumakokeelle  on 20e.  Kokeeseen sisältyy 4 laukausta, joiden kaikkien täytyy osua merkitylle alueelle. Ampuma-asento on vapaa, tukeakin voi ottaa.  Aikaa kokeen suorittamiseen on 90 sekuntia. Aika lasketaan ensimmäisestä laukauksesta. Nykyinen laki edellytää, että ampuma-ase on oma. Ampumakoe on voimassa kolme vuotta. Tosin moni metsästäjä käy harrastusmielessä suorittamassa kokeen useamminkin.

Jos ampumakoe ei mene läpi, kokeen voi halutessaan ampua uudelleenkin vaikka useamman kerran, mutta jokaisesta sarjasta menee sama maksu...

Taulut ovat kiinni "kelkassa, jota voidaan liikuttaa moottorilla. Tarkistaja on ampuma-alueen reunalla olevassa kopissa, jonne hän ajaa taulut ampumisen jälkeen ja tarkistaa taulut turvallisesta paikasta. Tuloksien hyväksymisestä päättää valvoja

 

 

Alla olevassa rakennuksessa seisoo valvoja, jonka tehtävänä on koeammunnassa valvoa ja allekirjoittaa hyväksytyt suoritukset. .

Tästä punaisesta rakennuksesta on matkaa ammuntakohteelle 100 metriä, joten siitä voi harjoitella myös ampumista pidemmältä etäisyydeltä.

 

Ampumapenkka taulujen takana.

Hirvenmetsästäjiä on Suomessa noin 100 000. Joissakin seuroissa hirvijahti alkaa  aikaisimmillaan jo tänään 28.9. Aloitusaika on seurojen päätöksen mukainen. Eli joku toinen seura voi aloittaa vasta vaikkapa lokakuun puolella jahdin.

 

 

Onnellisen nuoren ampujan saama lupalappu hirvijahtiin:)

 

 

Kuvataulussa rengas on piirretty rintakehään sekä hirvellä että karhulla. Hyväksytyn ammukseen tuleé osua renkaan sisään. 

 

 

 

 

Alimmassa kuvassa kotikyläni laitamilta eräänä syyskuisena iltana kuvatut hirviemo ja vasat. Suloisia, vaikkakin niin kovin, kovin vaarallisia liikenteessä...

 

 

 

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin koulukonsertissa

Tällä viikolla viisi onnekasta kokkolalaista  alakoulua saa nauttia maailmanluokan orkesterista! Myös omalla koulullani oli kunnia  saada vastaanottaa tämä maamme kansainvälisesti maineikkaimpiin orkestereihin lukeutuva, vuonna 1972 perustettu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri koulukonserttiin.

 

Koulumme lavalle on kavunnut 17 ammattimuusikkoa, joiden työnä on treenailla soittoa Kokkolan keltaisen Raatihuoneen  tiloissa, konsertoida kotikaupungin Snellman-salissa, lähteä silloin tällöin  kiertueelle  jopa kaukaisiin maihin, tai  vaikka ilahduttaa  oman kaupungin koululaisia ja päiväkotilaisia musiikillaan...

Konsertti alkaa Mozartilla. Oppilaat saavat tietää, että W.A. Mozart sävelsi ensimmäisen
sävellyksensä jo 4-vuotiaana. Osa oppilaista katsoo hämmästyneinä toisiinsa. Meille alkuun taituroidun teoksen Mozart sävelsi senkin nuorena; vain 16-vuotiaana.

 

Kokoonpanossa on tällä kertaa  8 viulua, 4 alttoviulua, 3 selloa ja 2 kontrabassoa. Kamariorkesterin taiteellinen koordinoija, Lauri Pulakka viisoo kohti viulua ja arvuuttelee yleisöltä, mikä soitin mahtaa olla kyseessä. "-Kitara" huudahtaa joku innokas pienimmistä. Vaikkei ihan oikeaan ensimmäisellä arvauksella osunut, ei se tunnelmaa latista:) Meitä kuitenkin valistetaan,että erotuksena kitarasta jousisoittimilla on puusta ja hevosen hännästä valmistetut jouset!

Seuraavaksi yleisöä hemmotellaan  Piippolan vaarilla. Tässä todiste, kuinka yksinkertaisesta perusmelodiasta voi kaivaa esiin   aivan ihastuttavia  sovituksia ja tulkintoja! Tällä kertaa vaarilla on huomassaan vallan erikoisia elikoita.  Vaari  viuluineen pääsee aluksi hoitelemaan naukuvia kissoja.  Ja totta -  tunnelma on kuin Vilkkilän kissoilla...

1.-viulistit intaantuvat tämän jälkeen lennättämään paikalle parven kimeästi sirkuttavia  pikkulintuja. Kontrabasistit liihottelevat vuorollaan ilmoille käen  kukunnan  kanssa. Vaan onpa vaarilla koirakin. Sitä taluttavat  alttoviulistit suloisen räksytyksen kera.  Lopulta vallattoman vaarin  tallista löytyy  jopa sellon asuun pukeutunut leijona, joka ääntelehtii  karhealla murinalla..

Myönnän - open on nyt vaikea istua penkillä. Jalat lähtevät väkisinkin  musiikkiin  mukaan. Omat mielikuvat  kuljettavat taannoiseen  uutisjuttuun, jossa Elbassa  Harriniemen rantaniityillä teputtelevat Ylämaan lehmät!  Aivan selvästi kontrabasistit loihtivat  tämänkin löntystelyn iloksemme  kappaleen   taustalla tämmäten! Hymyilyttää, sillä tästä musiikista tulee väkisinkin hyvälle tuulelle! 

Seuraavaksi pääsemme fiilistelemään kappaletta, jossa  alttoviulistit  kuin orkesterin äiteinä lähtevät  kehittelemään tarinaa. Alun rauhallisuus muuntuu musiikin ja tarinan edetessä myrskyisämmäksi, kun kaikki soittimet liittyvät  jousisoitinten perheeseen mukaan. Musiikki  voimistuu; dramatiikkaa ja nopeuttakin tulee lisää..

 

Konsertin puolivälin paikkeilla Pulakka maalailee kielikuvin eteemme  varhaisen syysaamun.  Sumu leijailee ympärillämme. Aurinko ei ole vielä noussut.  Saavumme hiljalleen rautatieasemalle. Jostain sumun seasta nousee esille jotain  ja sen jokainen saa jokainen kuulija etsiä ja löytää itse...!

Bongaan musiikista  ainakin Pienen pienen veturin, joka on selvästi suistunut pois raiteiltaan, koska se ei ole normaalissa duuri-kuosissaan:) Juna saapuu Kokkolan asemalle. Sen  tietää siitä, että junan pilli soi! Menokin muuttuu iloisemmaksi duuriksi ja  huomaan alttoviulistin vetelevän  kivoja kampaääniä  (vai mitä lie?) soittimestaan:) Samassa ilottelevassa potpurrissa kuullaan myös Pienet sammakot-kurnutusta ja narinaa omasta mielestäni selvästi kaislikon keskeltä. Samaan syssyyn meille tarjoillaan vielä  Pikku Kakkosen posti- tunnaria sekä Pikku poika posteljoonia, joka kiihdyttää  junan kiivaaseen nopeuteen ja jonnekin kauas, kauas pois...

Kun juna on saateltu eteenpäin, valtaa näyttämön Musorgskin   Näyttelykuvia-teoksesta Kuoriutumattomien kananpoikien tanssi. Tässä kevesti alkavassa esityksessä viulistien melodian lisäksi on kiva katsella   alttoviulistien ja sellistien  sorminäppäilyä. Silmieni eteen piirtyy V. Hartmannin maalaama luonnos, joka aikoinaan innoitti Musorgskin säveltämään kyseisen  tanssin.  Kuvittelen meidät  kuuntelijat pyörimään ympäri salia kananmunankuoriin sonnustautuneena musiikin mukana...Taas naurattaa:=)

Kananpojista päästäänkin  pelimusiikkisuunnittelija Ari Pulkkisen  luomaan Angry Birds-tunnariin. Viimeisetkin oppilaat innostuvat.  Vain pelimaailmasta  vielä  toistaiseksi pihalla oleva  kollega vieressä supattaa "-Tää on mulle ihan vieras!" Ti-ti-tii...

Pelimusiikista purjehdimme elokuvamusiikkiin ja 1700-luvun tunnelmiin merirosvojen maailmaan. Sävelmä Pirates of the Caribbean-elokuvasta kuljettaa meidät merelle. Matkaamme laivassa purjeet pullistellen  pitkin aavoja ulappoja viimeiseen pitkään jousenvetoon saakka...

Konsertin loppupuolella saamme kuunneltavaksi J.S.Bachin Airin. Kappale lienee monelle kuuntelijoista tuttu. Oiva valinta konsertin loppupäähän. Pulakka kehottaa kuuntelijoita laitamaan silmänsä kiinni ja miettimään, mitä aikoo tehdä koulupäivän jälkeen. Open roolissa pidän silmät kuitenkin valppaasti auki, mutta silti nautiskellen kuulemastani täysi palkein...

Viimeiseksi kappaleeksi orkesteri on valinnut P .H. Nordgreniä. Mikä sopisikaan paremmin, olihan Nordgren sekä  kamariorkesterin hovisäveltäjä että Keski-Pohjanmaalla aikuisiällään asunut säveltäjä. Melodiassa on  kepeyttä ja jotain  hyvin  keskipohjalaista. Konsertin jälkeen taputtelemme tyytyväisiä aplodeja salin täydeltä.

Illalla kotona kaivan hyllystäni esille Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin lastenlevyn Leikkikalusatakieli. Kuuntelen Piippolan vaarin ainakin viidesti läpi, tunnelmoin ja intoa uhkuen olen ihan varma: tästä vielä työstetään oppilaiden kanssa jonkinmoinen riverdance-esitys:)))

Kiitokset hienolle orkesterille ihanasta konsertista ja upeasta ruohonjuurityöstä! Ja vielä kiitos, että sain kuvata ammattitaitoista työskentelyänne:)

 

LÄHTEET:Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri. Koulukoulukonsertteja tällä viikolla. [ http://www.orkesteri.kokkola.fi/orkesteri/ajankohtaista/koulukonsertteja-talla-viikolla.102] Luettu 23.9.2013.

Aurinkoinen juttu...

Viikonloppuna ajelin Ullavan suunnasta kohti Kälviää. Aurinkoisen päivän kruunasi  läheltä Kälviän kirkonkylää bongattu auringonkukkapelto. Kun sen näin, muistin saman tien lukaisseeni artikkelin siitä jokusia päiviä aikaisemmin. Itsekseni ilakoin, että olihan kiva sattuma, kun osuin paikalle.  En ollut juttua lukiessani  paikallistanut kukkapellon sijaintia sen kummemmin mielessäni.

Siispä auto  parkkiin tien pientareelle ja paikalle Hietalantien varteen  tepastelemaan!

Tien vieressä oli laatikkoon sommiteltuna muutama auringonkukka sekä kyltti, jota oli ihan pakko tutkia tarkemmin...

Saa poimia - Tuomas, Hannes - Vapaaehtoinen maksu.

Ja kun kylttiä oli  tarkastellut tarpeeksi läheltä, näkyi pientareella  heinikon kätköissä vielä jotain muutakin: Pieni auringonkukan värinen lasten muoviämpäri, jossa oli sakset kukkavarren leikkaamiseen sekä vihreä possu, joka tyynenä odotteli ämpärissä lantteja poimituista kukkasista.:)

Sukelsin auringonkukkaviidakkoon.  Yhdestä kohtaa peltoa oli muodostunut oikea polku. Tunsin oloni ihastuttavan lapselliseksi kirmatessani  itseä korkeampien kukkavarsien keskellä.  Kukkamereen olisi voinut mainiosti piiloutua...

Kukat olivat  ehkä jo prameimmat loiston päivänsä nähneet, mutta silti ojentelivat vielä urhoollisesti ja  ylväinä varsiaan kohti pilvikattoa....

 

Poimijan näkökulmasta oli vaikeaa, miltei lähes mahdotonta päättää, minkä kukkavarren taittaisi...

 

 

 

Joka tapauksessa poimin muutaman aurinkoisen ja hyvällä mielellä tipauttelin vihreälle possulle kaikki lompakostani löytyneet lantit.:)

Kiitokset Tuomas ja Hannes -te hyvän mielen  aurinkoiset kasvattajat:)))