Elokuun juttuja

 

Elokuun juttuja. Illat pimenevät kovaa kyytiä. Nurmikko on kasteesta pitkälle päivään märkä. Osa puiden lehdistä muuntaa väriään jo aavistuksen verran keltaisiksi.

 

Viikko sitten bongailin superkuuta. Oli pilvistä. Vain silloin tällöin kuu pilkahti esiin alkuillasta, vaikka kuinka yritin sitä esiin houkutella.

 

Mutta mikä täydellinen pyöreys, kun sen esiin sain narrattua!

 

Väistämättä tulvahti mieleen Hectorin "Olen nielaissut kuun..."



Superkuun kerrottiin etukäteen näkyvän  sunnuntai-iltana 10.8. -14 parhaiten maan etelä- ja keskiosissa Oulun eteläpuolella.  Itse bongailin kuuta sekä silloin, että vielä pari iltaa myöhemmin.

Superkuu käsitteenä tarkoittaa yksinkertaisuudessa sitä, että kuu on ratansa puolesta lähimpänä maata  täyden kuun aikana. Superkuun keskietäisyys on maan keskipisteestä 57 maapallon halkaisijan verran, kun se yleensä on 60 maapallon halkaisijan verran...Käsittämättömiä lukuja maallikolle...

Superkuu- nimitys kuultiin ensimmäisen kerran  vuonna 1979, kun astrologi Richard Nolle  käytti tätä nimitystä. Nollen määritelmän mukaisesti superkuita on vuonna 2014 mahdollisuus nähdä Suomessa yhteensä viisi kertaa.

 

 

 

Kuusta hullaantuneena odottelin illan hämärtyvää hetkeä, jolloin kuu kirmaisi kotini edustalla olevan viljapellon ylle. Mielissä siinteli jo runollinen kuva kerrassaan ihastuttavasta Eino Leinon Nocturnosta:

 

"Ruislinnun laulu korvissani,  

                                                           tähkäpäiden yllä täysikuu,
                                                           kesäyön on onni omanani, 
                                                          kaskisavuun laaksot verhouu..."

Vaan mitä vielä. Kun kuu lopulta ehti tähkäpäiden ylle, ennätti sinne myös sankka pilviverho ja ehkä vuosisadan kuva tähkäpäiden yllä olevasta täysikuusta jäi ottamatta...

 

Tästä lannistumatta kuvailin näitä ihastuttavia tähkäpäitä viikonloppuna ihan päiväsaikaan. En voi ollenkaan valittaa ikkunani edessä aukeavaa maisemaa...Rauhoittavaa!

 

Naapurin mies kauppaili minulle jo pellon laidalle puimatta jääviä  kauroja. Linnuille voisi tehdä lyhteitä! 

 

 

Viereisellä pellolla  puimuri silotti jo koko viljapellon. Hartaalla mielellä tätäkin sänkipeltoa katselin.  Viljan tuoksu  valtasi ilman...

 

Lenkkipolun varrella pihlaja  nousee marjoineen syksyn ylvääseen väriloistoon. Pihlajaa on aikoinaan pidetty pyhänä puuna. Tänä vuonna pihlajat näyttävät kantavan paljon marjoja oksillaan. Näiden marjojen määrään liittyy paljon uskomuksia.

Joskus olen kuullut sanottavan, että jos pihlajassa on paljon marjoja, pääsevät useat vanhat piiat naimisiin. Tutumpi sanonta lienee, ettei  puu kanna kahta taakkaa harteillaan.  Eli jos on paljon pihlajanmarjoja, tulee vähäluminen vuosi.

Mutta tulkitse nyt sitten näitä! Toisen tulkinnan mukaan kun marjoja on paljon, on linnuilla paljon ravintoa silloinkin, kun maassa on jo lunta...

Joka tapauksessa -elokuu ON kaunis!

LÄHTEET: Yle uutiset. Superkuu näkyy illalla kaakkoisella taivaalla. [http://yle.fi/uutiset/superkuu_nakyy_illalla_kaakkoisella_taivaalla/7403098] Luettu 8.8.2014.