Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää...

Oolalaa, kevätihminen herää auringon paisteessa huterasti tolpilleen! Jos katupöly ei vähän tasoittaisi hurmostani, liitelisin kai jo pilvissä...

Terminen kevät kuulostaa sanana rumalta, mutta ajatuksena ihanalta. Ilmatieteenlaitoksen karttakäppyröiden mukaan nyt ollaan reippaanlaisesti etuajassa kevään suhteen..
.






























Viikko takaperin käytiin poistamassa mereltä talviverkot sen jään alta, mitä vielä oli jäljellä. Sula  vesi tuli esiin hetkessä. Tässä kuvaa Päiväniemestä Poroluotoon päin. Tuttu mies kelkkaili etäämpänä  vielä rannan tuntumassa -verkkoja poistamassa hänkin. Taitaa olla aivan aikaisimpia aikoja, kun jäät häipyvät...

Metsässäkin tuli pyhinä kuljeskeltua. Itse metsiköissä ei ollut paljonkaan lunta, mutta varjoisilta metsäautoteiltä sitä sentään vielä löytyi. Aivan huippua oli, että oli loistava hankikeli! Kävelimme umpihangessa ja se jaksoi kantaa meitä. Toista oli hirvillä, jotka olivat kulkeneet samaa reittiä.  Niiden sorkanpainanteet näkyivät syvällä  hangessa. Ihmettelin ensin, miksi ihmeessä hirvet ovat valinneet lumisen tien kulkureitikseen, mutta selvisipä sitten sekin. Lumen painosta lehtipuut olivat kumartuneet talven aikana ja nyt hirvien oli helppo napsia  oksienpäitä suihinsa. Näkyipä jänisiskin käyneen apajilla. Papanakasan jätti käyntikortiksi.

 

Eilen kävin Ruotsalon Konginkarissa. On  kiva haaveilla taas jo ajasta, milloin saa veneen vesille. Sielläkin näkyi kaunis, sininen merivesi etäämpää. Sellaista näkymää voisi tuijotella loputtomiin.

Kotikulmille ovat uljaat joutsenet jo saapuneet. Tiistaiaamuna  (10.3.-15) töihin körötellessä neljä ihanaista valkosiipeä lensi autoni yllä. Tämäkin on todella aikaisin. Paitsi että puolisoni näki joutsenia vielä päivää aikaisemmin eli 9.3...Olen pitänyt päiväkirjaa kevään tapahtumista useamman vuoden ajan. Aikaisin merkintäni joutsenista tähän saakka on  ollut  vuodelta 2012. Silloin näin joutsenen 21.3.

Pihamaata on kiva kierrellä ja kurkkia, mitä lumen alta paljastuu. Perennapenkissäni on vielä viimevuotiset lehdet suojaamassa uutta kasvustoa pakkaselta - ja näyttää siltä, että täytyy ne siinä vielä visusti pitääkin. Uutta vihreää nimittäin puskee jo kovaa kyytiä ja öisin on  kuitenkin pakkasta...

 

Kukkapenkin viereiseltä nurmelta paljastui myös, että lumen ja maan alla on ollut talvellakin elämää - koko pihapiiri täynnä myyrän kaivauksia:/ En muista koskaan aikaisemmin nähneeni pihassani moista. Kun taistelutanner kolmekymmenvuotisen sodan jäljiltä...

Ehkä kutkuttavinta tällä hetkellä on ajatus haravoimaan pääsemisestä! Vuosi takaperin lääkäri kielsi  moisen puuhastelun, kun käsi ei ollut ihan kunnossa, mutta nyt ei taida   estää mikään... Vuoden aikana kertyneet roskat, lehdet ja murskeenrippeet kun on saatu maltillisesti aurinkoisessa säässä rapsittua pihasta pois, niin ah autuasta:) Älköön kukaan uskaltako uhitella minulle mistään takatalvesta!