Rangaistuksia entisaikoina, osa 3: sakot

 Sakottaminen on hyvin vanha rangaistustapa. Ja voimissaan tietysti edelleen...Ihminen ei ole juurikaan muuttunut - omasta rahasta luopuminen kirpaisee...Tästä on itsellänikin kuukauden takainen muistutus, kun sain parkkisakon, 40 euroa, unohdettuani parkkikiekon. Kummasti sakon maksu taas virkisti muistia!

 1600- luvulla sakkorangaistusta käytettiin lähes kaikenlaisiin rikoksiin tuomittaessa. Moni  tuomio myös muuttui lievemmäksi sakkorangaistukseksi. Jos kuolemaan määrätty jostain syystä selvisi kuolemanrangaistuksesta, hän joutui maksamaan 40 markan sakon. Usein tavallisista rikkomuksista selvisi maksamalla sakon, esimerkiksi puolen markan varastamisesta pääsi maksamalla...

 

   

Yllä: Kuva Sievistä muinoin  pellosta löytyneestä vanhasta rahasta.

Jos syytetyllä ei ollut varaa maksaa sakkoja, hänet määrättiin kujanjuoksuun tai raipparangaistukseen, naisten kohdalla vitsarangaistukseen.  Näistä rangaistusmuodoista myöhemmin lisää rangaistussarjakirjoitusten  täydentyessä:)

Vuonna  1694 kokkolalainen Antti Veteläinen tuomittiin salakapakan pidosta. Hän  oli pestannut palvelukseensa  kuusi irtolaista, jotka olivat tarjoilleet kapakassa olutta sekä lipeäkalaa (uff...).Antti tuomitiin maksamaan palkollisasetukseen vedoten  40 markkaa. Lisäksi pidettiin raskauttavana asiana, että hän oli antanut vieraidensa pelata korttia, mikä oli kiellettyä. (Tuosta kortinpeluusta omakohtainen muisto; se  lienee ollut entisaikoina todella syntistä, sillä vielä oma mummoni 1970-luvulla piilotteli pelikortteja vaatepinojen alle, ettei lapsenlapset niitä löytäisi käsiinsä. Samoin muistan, että paheksuttiin, kun kerran erehdyimme kaverin kanssa kaivamaan kortit esiin hautaisisista tulon jälkeen. Vuosi taisi olla niinkin paljon kuin 1977... )

Wiirilinna kertoo rangaistuksista Kokkolassa vuonna 1702 esimerkkinä kokkolalaisesta talonpojasta, joka oli metsällä liikkuessaan  todennut "linnut tosin ovat Jumalan luomia, mutta noista jäniksistä, "Hiien linnuista", en oikein tiedä.". Tätä lausumaa pidettiin karkeana herjauksena, josta olisi pahimmillaan voinut olla seurauksena kuolemanrangaistus! Oikeuden harkittua asiaa päädyttiin lopulta siihen, ettei hän ollut syyllinen noituuteen, vaan pääsi pälkähästä  viiden hopeataalarin sakolla. Kannattaa miettiä mitä suustansa lipsauttaa:)

Pyhäpäivänä suoritetut rikokset olivat erityisen vakavia. Kirjuri Martti Hinzig erehtyi heittämään  lumipallon sekä  käyttämään rumia haukkumasanoja ja rikkoi näin joulurauhaa. Tästä syystä hänet tuomittiin suuriin sakkoihin...

Eräs talonpoika Kokkolassa  oli tullut kirkkoon juopuneena ja vielä vilkuttanut silmää kirkossa olijoille. Lehterillä olleet ihmiset olivat jääneet hänen silmäniskuja seuraamaan ja  tulleet tarkkaamattomiksi. Myöhemmin talonpoikaa syytettiin tästä ja hän oli perin katuvainen  ja kertoi juoneensa kotona paloviinaa ainoastaan kolmen äyrin edestä. Kalliiksi tuli se juonti, sillä talonpoika tuomittiin  50 hopeatalarin sakkoihin ja lisäksi julkiseen kirkkorangaistukseen. Summa oli mittava, sillä samalla rahalla olisi saanut 20 tynnyriä rukiita...

1600-luvun ihmiset olivat mitä ilmeisemmin hyvin kiivaita ja kävivät herkästi käsiksi toisiinsa. Myös nimittely oli yleistä. Milloin nimitettiin toista hunsvontiksi, milloin ajokoiraksi tai jopa  peltokanaksi. Tällainen solvailu koettiin hyvin loukkaavana.  Pahoinpitelyistä aiheutuneet rangaistukset oli tarkasti määritelty. Tukistamisesta tai korvapuustista sai  sakkoa kuusi hopeamarkkaa, haavasta jopa 12. Jos pahoinpitelyn uhriksi sattui pormestari tai raatimies,  kasvoi sakkojen määrä korkeaksi.

Kuokkavieraat häissä 1700-luvulla olivat ankaran  Kokkolan pormestari Noreenin syynin alla. Noreen ilmoitti julistuksen avulla, että pidoissa  oli kutsuttujen vieraiden lisäksi niin piikoja, renkejä, kuin oppipoikia ja lapsiakin, jotka haittasivat palvelusta suorittavia ja kutsuttuja. Kuninkaallisen asetuksen perusteella jatkossa pitoihin tai  väkirikkaisiin kokouksiin luvatta saapuva olisi velvoitettu maksamaan sakkoa kuusi hopeatalaria. Isäntä joutui maksamaan sakkoa kaksinkertaisen määrän, mikäli  salli lastensa tai palvelijansa juosta  tällaisissa tilaisuuksissa. Maistraatti tahtoi langettaa alaikäisille rangaistukseksi sopivaa työtä joko paljaan taivaan alla tai lukittujen ovien takana.

Maistraatti  myös kielsi poikien omaksuman tavan käydä uimassa Suntissa Pitkänsillan lähellä. 15 vuotta täyttäneitä poikia uhattiin sakkorangaistuksilla, pikkupoikia sitä vastoin rangaistaisiin antamalla vitsaa. Lasten vanhempia kehotettiin valvomaan, ettei heidän lapsensa osallistuisi säädyllisyyttä loukkaavaan menettelyyn. Määräys sisältyi myös vuoden 1837 poliisijärjestykseen.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2013.

Ajan tapa oli, että ilkivaltaa tekevät esiintyivät usein naamioituneina. Heille tahdottiin langettaa nelinkertaiset sakot, jotka varattomilla voitiin muuttaa joko raippa- tai vitsarangaistuksiksi. Vuonna 1777 Antti Lindebäckin  hääjuhlissa saapui pihalle naamioituja miehiä, jotka eivät varoituksista huolimatta poistuneet. Niinpä sulhanen ampui laukauksen kohti miesjoukkoa ja luoti surmasi kauppias Petter Pelanderin. Raastuvanoikeus tuomitsi sulhasen kuolemanrangaistukseen, koska ei voitu toteennäyttää oikeata hätää ja syytä. Vaasan hovioikeus muutti rangaistuksen kuitenkin 100 hopeariksin sakoiksi.

LÄHTEET: 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s.80-82, 170 sekä  297-298.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970, s. 426.

Viljanen, H. Kuolemantuomiot ja niihin liittyvät hautapaikat  1600- ja 1700-luvun Suomessa. Proseminaariesitelmä. 2011. [https://kalmistopiiri.files.wordpress.com/2014/09/heidiviljanen_kuolemantuomiot_ja_niihin_liittyvc3a4t_hautapaikat.pdf] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.