linnut ilmoille laulunsa suo.
Kukat kauniit taas puhkeaa kukkaan,
kesä kaiken sen tullessaan tuo...
Kesäyö, juhannusyö. Keskikesän juhla. Jussi, mittumaari. Istuskelen yksin yötöntä yötä vastaanottamassa, viipyilen. Taustalla soi radio, se kuuluu juhannukseeni...Kuuntelen, kuuntelen...Ne hetket, kun takuuvarmat juhannuskappaleet pärähtävät soimaan....Tekisi mieli pyörähdellä..
Juhannuksen vietän kotona, kuten viime vuosina lähes aina. Puoliso on kaikki juhannuspyhät työvuoroissa. Nuorimmainen on lomansa kunniaksi yökyläillyt kavereillaan. Päivällä sentään oli vipinää. Kodissamme oli kaksikymmenpäinen sukulaiskatras.
Juhlistimme esikoisemme torstaista 2-kymppis päivää ja pojan sekä serkkunsa armeijasta pääsypäivää ja juhannusta ja kaiken kukkuraksi vielä sitäkin, että poika löysi ammattiaan vastaavaa työtä jo ensimmäisestä arkipäivästä alkaen. Iloitsin, että poika sai lopulta onnekkaasti armeijan suoritettua - ensimmäinen inttireissu kun hyytyi jalan katkeamiseen juuri ennen kuin alkoikaan... Muutoinkin poju oli pollaa, kun oli saanut armeijasta aika hyvät paperit. Äitinä riemuitsin siitä, että poika sai kiitettävän arvosanan yhteistyötaidoista. No joo, ei tullut yllätyksenä, joskus olen naureskellut, että esikoinen on sen verran sosiaalinen, että voisi tehdä treffit vaikka t-paidan kanssa:))) Poika halusi ehdottomasti, että juhlat järjestetään kotona, vaikkei enää täällä vakituiseen asukaan. Ja kivat juhlat olikin.
Juhlistimme esikoisemme torstaista 2-kymppis päivää ja pojan sekä serkkunsa armeijasta pääsypäivää ja juhannusta ja kaiken kukkuraksi vielä sitäkin, että poika löysi ammattiaan vastaavaa työtä jo ensimmäisestä arkipäivästä alkaen. Iloitsin, että poika sai lopulta onnekkaasti armeijan suoritettua - ensimmäinen inttireissu kun hyytyi jalan katkeamiseen juuri ennen kuin alkoikaan... Muutoinkin poju oli pollaa, kun oli saanut armeijasta aika hyvät paperit. Äitinä riemuitsin siitä, että poika sai kiitettävän arvosanan yhteistyötaidoista. No joo, ei tullut yllätyksenä, joskus olen naureskellut, että esikoinen on sen verran sosiaalinen, että voisi tehdä treffit vaikka t-paidan kanssa:))) Poika halusi ehdottomasti, että juhlat järjestetään kotona, vaikkei enää täällä vakituiseen asukaan. Ja kivat juhlat olikin.
Illemmalla poika suuntasi nuorikkoineen ja serkkuineen sun muine ystävineen kohti Kalajoen juhannusjuhlia. Anoppi yltyi muistelemaan, kuinka hän 60 vuotta takaperin vieraili myös Kalajoella. Silloin tosin hän veivasi sinne Kälviältä saakka polkupyörällä. Siskonsa piti aamuksi navettaan, joten ei muuta kuin yötä myöten pyöräkyydillä aamukuudeksi takaisin. Ja seuraavana päivänä sama homma uusiksi!
Onkohan vanheneminen sitä että muistelee entisiä tapahtumia nostalgiaa äänessään? Siskon porukan kanssa naurettiin itsemme kipeiksi, kun muisteltiin aikoja ainakin 25 vuotta takaperin, jos ei enemmänkin . Löysimme siskon kanssa nykyiset puolisot aika lailla samaan aikaan ja nuorena mennä kohellettiin juhannus jos toinenkin kimpassa. Jännää myös, miten eri asiat jäävät kullakin mieleen. Yksi muisti, kuinka tivolijuhannus Kauhavalla päättyi nyrjähtäneeseen nilkkaan ja ensiapuasemalle. Toinen taas, kuinka eksyimme johonkin vakaumukselliseen rantaporukkaan kitaran kanssa laulamaan listahittejä suloisessa huppelissa. Kolmannelle oli jäänyt mieleen Härmän kavereiden tappelu kesäyössä ja neljäs muisteli, kuinka yksi porukasta sammahti suviyön unille ja me muut jatkoimme intoa täynnä tansseille. Aamulla sammahtanut ei tiennyt koko reissustamme mitään:))) Kovimmat naurut kirvoitti tapahtuma, joka tapahtui viitisentoista vuotta sitten. Eräs puolivallaton naikkonen iski silmänsä juhannustansseissa mieheeni ja meinasi viedä suorastaan käsistä. Miehen itsetuntoa tapaus nosti kovasti ja tänäänkin hän pohti, olisiko vielä samanlaista nostetta... Voi elämä, voi nuoruus!
Päivällä lämmitin puusaunan. Nuorimmainen teki saunavastan metsikön koivuista. Ja juhannuskoivut tietysti pysytettiin kuistin nurkkiin. Ah, sitä tuoksua! Koivu tuoksui kilpaa pihan syreenien kanssa. Urhea äitini kävi uimassa kylmähkössä piha-altaassamme. Lämpöä vaivaiset +16, taisi olla vesi saman lämpöistä kuin ilmakin...
Juhannuksen kunniaksi kaivoin esiin sandaalini. En muista koskaan kesää, etten olisi kulkenut sandaalit jaloissa kesäkuun alusta lähtien. Vaan nyt on ollut liian kylmää. Eihän niistä sandaaleista meinannut mitään tulla, hyttyset kirmasivat jaloissani. Ja oli pakko kaivaa villasukatkin esiin, jotta terassilla tarkeni.
Kesäillan valssi on jo radiosta kuultu, vielä odotellaan Saarenmaan valssia. Kaippa sekin siltä vielä ilmoille pärähtää! En malta vielä nukkumaan. Kesäyö on ihana!
Onkohan vanheneminen sitä että muistelee entisiä tapahtumia nostalgiaa äänessään? Siskon porukan kanssa naurettiin itsemme kipeiksi, kun muisteltiin aikoja ainakin 25 vuotta takaperin, jos ei enemmänkin . Löysimme siskon kanssa nykyiset puolisot aika lailla samaan aikaan ja nuorena mennä kohellettiin juhannus jos toinenkin kimpassa. Jännää myös, miten eri asiat jäävät kullakin mieleen. Yksi muisti, kuinka tivolijuhannus Kauhavalla päättyi nyrjähtäneeseen nilkkaan ja ensiapuasemalle. Toinen taas, kuinka eksyimme johonkin vakaumukselliseen rantaporukkaan kitaran kanssa laulamaan listahittejä suloisessa huppelissa. Kolmannelle oli jäänyt mieleen Härmän kavereiden tappelu kesäyössä ja neljäs muisteli, kuinka yksi porukasta sammahti suviyön unille ja me muut jatkoimme intoa täynnä tansseille. Aamulla sammahtanut ei tiennyt koko reissustamme mitään:))) Kovimmat naurut kirvoitti tapahtuma, joka tapahtui viitisentoista vuotta sitten. Eräs puolivallaton naikkonen iski silmänsä juhannustansseissa mieheeni ja meinasi viedä suorastaan käsistä. Miehen itsetuntoa tapaus nosti kovasti ja tänäänkin hän pohti, olisiko vielä samanlaista nostetta... Voi elämä, voi nuoruus!
Päivällä lämmitin puusaunan. Nuorimmainen teki saunavastan metsikön koivuista. Ja juhannuskoivut tietysti pysytettiin kuistin nurkkiin. Ah, sitä tuoksua! Koivu tuoksui kilpaa pihan syreenien kanssa. Urhea äitini kävi uimassa kylmähkössä piha-altaassamme. Lämpöä vaivaiset +16, taisi olla vesi saman lämpöistä kuin ilmakin...
Juhannuksen kunniaksi kaivoin esiin sandaalini. En muista koskaan kesää, etten olisi kulkenut sandaalit jaloissa kesäkuun alusta lähtien. Vaan nyt on ollut liian kylmää. Eihän niistä sandaaleista meinannut mitään tulla, hyttyset kirmasivat jaloissani. Ja oli pakko kaivaa villasukatkin esiin, jotta terassilla tarkeni.
Kesäillan valssi on jo radiosta kuultu, vielä odotellaan Saarenmaan valssia. Kaippa sekin siltä vielä ilmoille pärähtää! En malta vielä nukkumaan. Kesäyö on ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti