Kokkolalainen Kesäillan valssi

 Ihana kesäinen lauantai!  Meillä oli päivemmällä kotosalla jokakesäiset sukujuhlat. Nuorimmaiseni sai 20 vuotta täyteen ja sitä juhlistettiin mansikkakakkujen ja voileipäkakkujen voimin. 

Juhlinnan jälkeen otin anopin ja äitini matkaan mukaan ja  kuskailin heidät Länsipuistoon, missä kesäinen fiiliksemme vain jatkui. Tango-orkesteri Guardia Nueva tarjosi siellä  kaupunkilaisille kesämieltä nostattavan ilmaiskonsertin. 

Ennen konsertin alkua niskaan ripotteli muutaman sadepisaran verran. Melkein piti jo pelätä pahinta, mutta onneksi sade tajusi lopettaa  ennen kuin  kunnolla ennätti alkaakaan ja saimme nauttia  laadukkaasta musiikista sopivassa säässä koko konsertin ajan. 

Orkesteri asettui aloilleen ja  kajautti ilmoille tunnusmusan Dr No, eikä aikaakaan, kun kapellimestari Raimo Vertainen suhahti paikalle yleisön seasta sukkuloiden Tierin skuutilla. Aika BONDIKAS aloitus!:)

                   

Heinäkuiseen iltaan sopivasti jatkettiin upealla Kesäillan valssilla. Se on kappale, joka nostattaa aika monen kuulijan mielessä kesäisiä ajatuksia ja Suomen suven ihanuutta. Mutta koska orkesteri pelkäsi jo etukäteen sateen ripsauttavan vesiään jossain kohdin, olivat he ottaneet sen varalta sateensuojaksi kappaleen Standing in  the rain.  Tuo Electric Light Orchestran kipale onkin tuttu jo 1970-luvulta. Tuossa laulussa sanoissa muistaakseni lauletaan, että sataa ja ollaan yksin ja halutaan kotiin. Ihan niin ei yleisö kuitenkaan kokenut. Puistoon oli tuotu penkit 500 kuulijalle, mutta penkit riittivät vain nopeimmille. Ihmisiä oli liikkeellä hyvää musaa kuuntelemassa koko ison puiston täydeltä. Upeaa! Ja ehkä laulun säikäyttämänä - mutta sää suosi ulkoilmakonserttia!

Illan konsertissa oli kolme kokkolalaislähtöistä solistia. Ensimmäisenä astui lavalle Simodeus, joka vetäisi komean Augustin Laran Granadan. 

Solistin jälkeen orkesteri loihti ilmoille  suomalaisen harmonikkataiteilijan, Veikko Huuskosen,  sovittaman Helmiä Etelästä. Samalla kun fiilistelen taitavia soittajia, tykkään katsella lavan yksityiskohtia. Istun eturivissä paraatipaikalla, joten näkymä on esteetön. Vertaisen nuottiteline on kiva katseltava. Hänellä - kuten useammalla muullakin orkesterissa nuotit pysyvät tuulessa paikoillaan suloisesti pyykkipoikien avulla. Tai no - mitä nyt pari kertaa tippuvat. Vertainen kyykistyy nostamaan sekalaisen kasan papereita maasta, plärää kiivaan nopeasti esille juuri sen oikean sivun ja jatkaa vaikeuksitta orkesterin ohjaamista. 

Musiikin tulviessa mieleeni, mielessäni  pyörittelen ja ihastelen pyykkipoikien monipuolisuutta - vastahan päivällä törmäsin netissä vinkkiin, jossa joku niksi-mamma merkitsi pyykkipojilla erikokoiset lakanat. Niin kätevää! Olen luullut, että olen suurin piirtein ainut maailmassa, joka on miettinyt järkevää keinoa tähän ongelmaan. 

On aika illan naispuolisen solistin.  Odotan hänen esiintymistään kovasti. Anu Komsihan on  koloratuurisopraanotähti, ikäiseni. Kun hän astuu lavalle ja päästää ilmoille ensimmäiset äänet laulusta Auringon lapset, minua hymyilyttää. Siinä etupenkissä istuessani kiidän muistoissani aikaan  joskus 80-luvun puoliväliin, kun kävin  Kaustisen musiikkilukiolla laulutunneilla. Pidin laulamisesta, ja ehkä osasin jonkin verran laulaakin, mutta eipä minulla suuria luuloja itsestäni ollut, eikä varmaan sitä sisäistä paloakaan hommaan.  Muistan, kun laulunopettajani, jo edesmennyt Anni Kentala totesi minulle "sinusta voisi tulla jotain suurta, jos vain uskoisit itseesi." Ja sitten hän jatkoi ylistämällä  myös laulutunneillaan käyviä Komsin sisaruksia. Reps - Anni taisi jo silloin nähdä, että ne on  jyvät ja akanat erikseen.:))

Tämän nuoruusmuiston ryydittämänä en voi kuin ihailla, kun Komsi täyttää äänellään koko lavan. 

...lemmen taivaan poutapilvet kiitää,

 ne ruusunhohteisina karkeloi.

 Syömmet linnoihin unelmien liitää,

 niin korkeana lemmen hymni soi...

Tuijotan eturivin paikaltani Komsin pukua, jossa ihanasti välkkyy silloin tällöin auringon niihin osuessa kullanvärisiä koristeita. Ne pukevat kauniisti artistia. Laulaja loistaa auringon lailla. 

...palvovat he rakkautta suurta, 

niin puhtaana, kuin kilo auringon...

On myös ilo seurata orkesteria. Harmonikkaa, viulua, bandoneonia - huikeita ammattilaisia jok`ìkinen soittaja! 

Myös heidän pukunsa ovat kauniit. 

Komsi jatkaa ja pidot sen kuin paranevat. Nyt vuoroon tulee upea Vie meidät rakkauteen. Tämä on aivan mielettömän kaunis esitys kaikessa tulisuudessaan ja temperamentissaan! Koko orkesterin huikean suorituksen ja solistin onnellisen kuuloisen laulun lisäksi kuuntelen aivan mielettömän kaunista pianosäestystä.

...elää sun kanssas tahdon,

sun vuokses maailman portit aukeaa.

 Elää mä tuskin mahdoin,

 sua ennen kun kiinni portit jäi nuo. 

Vie meidät tangoon, kun iltamme on....

Väkisinkin jalat  vipottavat penkillä istuessani. Tango-orkesteria ihan parhaimmillaan! Katson artistia, joka näyttää onnelliselta laulaessaan. Muistan vieressä istuvan äitini joskus todenneen, että ihailee, kuinka muusikot ovat aina niin onnellisen näköisiä esiintyessään. Niin nytkin. 

Taiteilijoiden ilo tarttuu väkisinkin. Kaikki näyttää niin helpolta, kun sen osaa ja hallitsee. Taustalla on silti mieletön määrä peräänantamatonta työtä...

Saamme kuulla myös Vertaisen itsensä sovittamana Mainingit, jolla  Kari Vahtiala sijoittui  Syksyn sävel-kisassa toiseksi vuonna 1987. Muistan pitäneeni jo silloin tästä, kuten saman säveltäjän Annikan unestakin. 

Vertaisen sovitus on upea. Kappale alkaa harmonikkojen aaltomaisella äänellä. Myös piano ja kontrabasso saavat osansa kaunista melodiasta ja jopa pelkistetty munamarakassi taitavan rumpalin käsittelemänä tuo kivan lisän. Sitten tarjoillaan viulusooloa kontrabasson kera. Niin kaunis mollisävelmä!

Vaan sitten jotain täysin erilaista tämän perään! Vertaisen ideointi on kyllä aika bueno! Lavalle astelee räppärihenkisissä kuteissa räp-artisti MC Kajo. Eikä pelkästään musiikkigenre, vaan myös kappalevalinta on ihan nasta: Satumaa, tuo suomalaisten  lähes maammelaulu. Huikeaa vielä räppärin maininta ennen esitystä, että hän tulee vetämään biisin muokkaamalla sanoja lennosta. 

En voi kuin suu auki h-moilasena yrittää kuunnella, mitä tekstiä artisti suustaan viskoo. Siis miten joku pystyy tuohon? Vertainen lupaa jälkeenpäin cd-levynsä palkkioksi, jos joku urho kertoo, mitä kaikkea MC Kajo tekstissään viljeli. No, enpä pysty muistamaan enää kuin mandariinisorsan ja kuinka Vertainen saapui skuutilla sekä hokeman "Miks kukaan ei tanssi?" Osa yleisöstä nousee ylös MC Kajon kehotettua, mutta moni jää hämmennyksissään istumaankin. Tunnelma on loistokas. Tämä on huikea veto ja aivan mainio on orkesterin lauluosuus myös kertseissä. 

Kuvailen kipaleen aikana yleisöä- Aurinko on vähän poikkiteloin kuvaussuunnalleni, mutta ihmisiä, niitä riittää kuulijoina! Ihanaa, että vaikka on tällainen puistokonsertti, ihmiset kuuntelevat esityksiä tosi isolla korvalla ja ainakaan omalle paikalleni ei kuulu häiritsevää taustamölinää kuin yhden ambulanssin sireenien verran.

Taas vaihtuu tyyli. Siirrytään tunnelmassa Bee Geesin Nights on broadways. Muistan kappaleen 1970-luvulta. Minulla taisi jossain vaiheessa komeilla seinälläni Suosikki-lehdestä  löytynyt  kolmen veljeksen julistekin. 

Simodeus esittää Fredin tunnetuksi tekemän Avaa sydämesi mulle. Laulun on sovittanut  Jarkko Riihimäki. Tämäkin on kaunis ja nostalginen. Kappale on vuodelta 1974. Muistan. Olin silloin ekaluokkalainen ja mustavalkotelkusta seurattiin koko perheen voimin Syksyn sävel-kisaa. Jopas aika juoksee!

Avaa sydämesi mulle

Tahdon pelkkää hyvää sulle

Mitään piilottaa et sä saa

Jotain peität sisimpään

Sen läpi sun hymys nään...

Ja sittenpä jatkettiin Delilah-biisillä. 

Äänisen aalloista Vertaisella oli kiva tarina kerrottavanaan kuulijoille. Tämä valssihan on peräisin jatkosodan vuosilta, kun  Suomen armeijan päämajoitusmestari A.F. Airo teki aloitteen laulun säveltämiseksi. Sen sävelsi  George de Godzinsky kiiltävälle wc-paperille. 

Jori Malmsten levytti kappaleen vuonna 1942. Uusi painos levystä otettiin Saksassa ja laiva, jossa levytkin olivat matkalla kohti Suomea,  upotettiin venäläisten toimesta Gotlannin kohdille. Siellä lepää laiva ja ne levytkin kaiketi  edelleen meren pohjassa. 

Uskoakseni tämä oli yksi niistä lauluista, joita sodassa edesmennyt isoisäni - juurikin siellä Äänisen aaltojen tuntumassa - kuunteli. 

Hiljaa tuutii

Ääninen aaltojaan

Uupuu rantaan

Satujen saarelmaan

Sua kaukaa, armain

Täällä muistelen

Kerran noudan

Onnemme venheeseen...

Sitten elokuvamusiikin pariin ja elokuvaan Huuliharppukostaja  ja  siitä Jillin teema. Anu Komsi pääsee esittämään tämän ja koloratuuri soi kauniisti, ihan viiltävän syvästi! Tässä jos missä erottuu ammattilaulaja. 

Teen havainnon. juuri ennen tätä laulua lavan yllä liihotteli pari lokkia. Koloratuurin päästessä vauhtiin ne loittonivat. Taisivat ihmetellä nekin  villiä menoa!

Ja sitten vielä yhden kappaleen kera saamme kuulla Komsia. Hän kertoo kohahduttaneensa radiohaastattelijaa kertomalla, että aikoo esittää Lapponian tämän iltaisessa konsertissa. 

Nämä on näitä nostalgisia -70-luvun kappaleita, joista ei voi olla liikuttumatta. Komsi kertoo pitävänsä tätä yhtenä Suomen parhaista euroviisuista. Totta, melodia on kiehtova ja etenkin sanat. Nyt kun kuuntelee tarkemmin, niin kyllähän tässä on paljon joikua!

...mies lähti Pohjolaan, tie käy kuunnellen vaistoaan

Mies rakastuu noitaan, hän on ihminen maan

Ja siksi on neidon mentävä, hän on noidista lentävä

Käy tulella taivaan ja loitsut kaikuen soi...

Lopuksi saavat artistit kukkasensa niin kuin kuuluukin. 

Ja ne tärkeimmät kukkaset tietysti "omalta"  neitoselta, joka kertoo juuri loukanneensa kyynärpäänsä. Sattuuhan sitä konsertin tiimellyksessä toki. 

Viimeiseen kappaleeseen, Kulkurin valssiin, virittäydymme lauluvihkosten kera. Komsi ja Simodeus tulevat vielä lavalle laulattamaan monisatapäistä kuulijakuntaa. Laulu raikaa ja uskoakseni kuulijakunta on oikein tyytyväinen illan esitykseen. Aina kaikki ihana ei sittenkään maksa!

Länsipuiston taidepallot uusimmassa kuosissa

Uuden uutukaisin kierros Länsipuistossa, Kokkolan keskustassa. Nyt siellä olevat metallipallot ovat pukeutuneet jo kolmanteen kuosiinsa. Ekasta ja tokasta ulkoasusta voit lukea linkkejä klikkaamalla!

Tämä uusin ulkoasu metallipalloilla on  yhteisötaideteos. Työn nimi on "Virkkaa ihan homona."  Työ on Minttu Nikulan ja Anthoni Levonsaaren suunnittelema kokonaisuus, joka valmistuu ja kehittyy aina elokuun 2020 puoliväliin saakka. 

Kiertelin Länsipuistossa kesäkuun viimeisinä päivinä. Keltaista, punaista, vihreää, lilaa sinistä... Keltainen ja puna-lila pallo olivat aikaisemmin suunniteltuja ja toteutettuja  taideteoksen osia ja parissa muussa pallossa on esillä kenen tahansa töitä ja ne täydentyvät kesän aikana. 

Nämä riemukkaat käsityöt kertovat meille yhdenvertaisesta Kokkolasta. Tällainen pehmoinen  neulegraffitti on jotenkin suloisen armelias, sillä se näyttää pienet ja pelkistetyt työtkin ihanana väripilkkuna ja osana isompaa, näyttävää kokonaisuutta. 

Virkkaamisen lisäksi töitä voi vaikka  nyplätä, neuloa tai ommella - mitä kuka ikinä osaakaan. Näin rakentuu värikäs neulegraffittityö. 

Kahdessa pop up -  taidepallossa on esillä jo vuonna 2018 rakennetut virkkuutyöt. Tämän lisäksi on esillä kaksi palloa, johon kuka tahansa voi käydä ripustamassa omat virkkuunsa. Keväämmällä taidetta on voinut tehdä myös yhtiesöllisissä pajoissa. 

Palloihin voi kiinnittää minkä värisiä kudelmia tahansa - kaikissa sateenkaaren väreissä. Tyyli ja kuviointi on täysin vapaa. Ja jos ei osaa virkata, voi työhön liittää vaikka langanpätkän tai palasen vanhaa villasukkaa...ihanan armeliasta!:)

                                 

Töiden sanomana on, että jokaisella on oikeus kokea olonsa turvalliseksi ja turvallisuuden tunne syntyy silloin, kun yhteisössä sitoudutaan toimimaan kaikkea syrjintää vastaan ja yhdessä yhdenvertaisuuden vuoksi. Silloin voi luottaa siihen, että tulee kuulluksi ja arvostetuksi juuri sellaisena kuin itse on. 

                                    

Lanka on materiaalina pehmeää ja se synnyttää mielikuvan kotisuudesta, sylistä, lämmöstä ja turvallisuuden tunteesta. Värimaailmansa puolesta taas kaikki värit sateenkaariteemalla kuvastavat toivoa, moniarvoisuutta sekä myös muistuttavat seksuaali - ja sukupuolivähimmistöjen oikeuksia ajavan Prideliikkeen symbolista. Itse Pride-kulkuehan ei toteutunut täällä  tänä koronakesänä. 

Virkkaaminen on sangen terapisoivaa ja yhteisöllistäkin itse asiassa - kiva nähdä, minkä verran taideteos kasvaa kesän aikana! Minkä värisen kudelman sinä työhön lisäisit?

Kokkolan kauniit valopallot

Kesällä 2019 kuvasin Kokkolan Länsipuistoon ilmaantuneita metallipalloja, jotka silloin oli valjastettu YK:n kestävän kehityksn Agenda 2030 ympärille oppilastöiden muodossa. Loppuvuoden 2019 aikana samat metallipallot ovat saaneet täysin uuden ilmeen Länsipuistossa, kun niiden sydämiin on laitettu valaistus.

Kuvailin vuoden alussa ,muutaman asteen pakkassäässä iltahämärissä palloja. Puistossa vain oli niin jäistä ja liukasta, että  en viitsinyt kovin moneen otteeseen kiertää aluetta. Kuvaus rajoittui enimmiltään paikkoihin, jossa oli vaivatonta kulkea. Nuo kahdeksan palloa ovat fyysisesti sen verran leveällä alueella, että yhteiskuvaan niitä ei oikein tahdo saada asettumaan. 

Jää on liukkaudestaan ja vaarallisuudestaan huolimatta myös kaunista, kun valo osuu siihen...Meidän oma valomeremme on ihan kaupunkimme ydinkeskustassa!
'

Nämä valopallot ovat osa Kokkolan kaupunkikeskustan valaistustyöryhmän  vuonna 2018 alkanutta kaupallisen keskustan vetovoimaisuuden vahvistamista, jossa erityisesti  päämääränä on kehittää pimeän ajan valaistusta. Vuonna 2018 kaupunkikuvaamme nousi ilmoihin yli sata  valohimmeliä. Vuoden 2019 lopulla kävelykadulle ilmestyi Kaja Kontulan ensimmäinen valoveistossarja, joka täydentyy kuluvan vuoden aikana. Luvassa on myös valikoitujen julkisten rakennusten julkisivujen esille nostaminen valojen avulla. 

Oletin, että valopallot sijoittuvat ainoastaan Länsipuistoon, mutta vuoden 2018 lehtiartikkelissa kerrottiin, että palloja asennetaan myös kävelykadun Purjeelle,  Mannerheiminaukiolle, Rautatieasemalle sekä Kokkolan Kaupunginkirjaston ja Chydeniuksen puiston liepeille. En tiedä, onko näistä suunnitelmista luovuttu, sillä samaisessa artikkelissa oli liitteenä kuva, jossa kaikista ensimmäisin valopallo asennettiin 2018  Purjeelle. Enää sitä ei siellä kuitenkaan ole.

Läpimitaltaan 2, 5 metriä suuret valopallot on kokkolalaisen Kone-Salosen   rakentamia vankkarakenteisia metallihäkkyröitä. Nämä valopallot ovat saaneet paljon ihastelua osakseen, hienoa että ne on sijoitettu juuri puistoalueelle kaikkien nähtäville!

LÄHTEET: 

Ensimmäinen juhlapallo syttyi Kokkolan keskustan purjeelle. Kokkola-lehti 14.12.2018. [https://www.kokkola-lehti.fi/uutinen/558033] Luettu 4.1.2020. 

Länsipuiston koululaistyöt osana kestävää kehitystä

Elokuussa lähdin Länsipuistoon kiertelemään ja  katselemaan sinne keväällä ilmaantuneita metallirakennelmia. Tässä koostetta reissustani. 

YK:n jäsenmaat  sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen tavoitteet ja toimintaohjelman, jolla on tarkoitus ohjata maailman kehitysponnisteluja  vuoteen 2030 asti. 

YK:n jäsenmaat - Suomi siis mukaanlukien - ovat sitoutuneet  tuottamaan kestävämmän maailman vuoteen 2030 mennessä. Perusopetuksen globaalikasvatus on osaltaan luomassa edellytyksiä oikeudenmukaiselle  ja kestävälle kehitykselle YK:n tavoitteiden mukaisesti. 

Hieno esimerkki tämän päivän koulujen kansaisnvälisyyskasvatuksesta sekä uusimman opetussuunnitelman rakentamisesta on taideteos YK:n kestävän kehityksen  Agenda 2030 ympärille. Halkokarin koulun viime lukuvuoden 5 A-luokka on työskennellyt ryhmätöinään  aiheen parissa näyttävästi. Kansainvälisyyskasvatus on yksi koulun tehtävistä ja se näkyy tässä yhteydessä laaja-alaisen aiheen toteuttamisessa oppimisympäristössä, johon meillä jokaisella oli mahdollisuus mennä. 

Kestävän kehityksen tavoitteet astuivat voimaan 2016, ne sitovat sekä köyhiä että rikkaita maita. Kestävän kehityksen tavoitteita on yhteensä 17 ja niillä on yhteensä 169 alatavoitetta. Halkokarin oppilaat ovat koostaneet seitsemästätoista tavoitteesta osan kylteiksi ja maapallon mittaisiksi taideteoksiksi kaikkien katseltavaksi ja pohdittavaksi. 

Tekstikylttien reunaa koristaa eri väriset, numeroidut  ikonit, jotka perustuvat tavoitteiden epäviralliseen suomennokseen. Ikonit eivät ole tekstissä numerojärjestyksessä, vaan  puistossa kulkemassani järjestyksessä. 

Ikoni numero 1 kertoo "Ei köyhyyttä." Kylttiin on  tekstitetty "Poistetaan köyhyys. Turvataan hyvinvointi." Lisäksi kylteissä on oppilaiden koostamia ajatuksia "Puhdas vesi. Puhdas ystävyys. Maailma - sydänystävämme. " 

Kyltti linkittyy viereiseen metallipallon kotristeluun kysymällä "Montako vedensinistä sävyä sinä löydät?"

Metallisessa maapallossa on kaksi ihmishahmoa, joiden malli on varmaankin otettu oman luokan hahmoista luonnollisessa koossa. Työssä on lisäksi ympyröitä ja sinisiä sekä punaisia sydämiä.

                            

Ikoni numero 3:n viesti on "Terveyttä ja hyvinvointia. " Oppilaat ovat rakentaneet tässä ryhmätyössä maapalloonsa "Toivonmetsän." Sen keskeinen sanoma on "Terveellinen elämä. Hyvinvointia kaikenikäisille. "

Oppilaat ovat tähän työhön kiteyttäneet ajatuksen "Kevyet askeleet puhtaassa metsässä johtavat kirkkaisiin sydämiin." Lisäksi toiminnallisena tehtävänä on "Löydätkö  punaisen sydämen? Etsi sydänystävä. "

Vihreä väri johdattaa ainakin omat ajatukset mainiosti heti vihreisiin metsiin. Kuvaaminen on hieman haastavaa,  mutta tarkasti  kuvaa katsomalla ehkä näkee sen punaisen sydämenkin!

                                

 Ikoni numero 14 kertoo teemanaan "Vedenalainen elämä. " Oppilailla onkin tällä kertaa työstettynä "Meripallo. " Sen viesteinä ovat "Elämää veden alla. Kestävää kehitystä meressä. "Oppilaat ovat ideoineet tauluun lauseen "Haluamme polskutella puhtaissa vesissä ikuisesti. " Kysymyksenä tällä kertaa on "Löydätkö ihmisen?"

Meriteeman mukaisesti pallo on valtaosaltaan sinisävyinen. Näissä töissä on mainioita yksityiskohtia, kuten tässä työssä muoviset uimaräpylät... Löytämisen ilo kunkin työn luona riippu katsojan aktiivisuudesta. On myös kiva, että  kussakin työssä  on käytetty aivan erilaisia  materiaaleja. 

Myös ikoni numero 14 on sinipohjainen, sen teemana on "Vedenalainen elämä. " Oppilastyön nimi on "Unelmien meri. " Tärkeinä asioina  tekstikyltissä mainitaan "Vesistöjen suojelu, Veden aarteiden varjelu. " Tällä kertaa ajatus on muotoiltu näin "Katsoessamme puhtaiden lasien läpi, näemme meren kiittävän. " Ja taas kysytään "Löydätkö ihmisen"

Tämä maapallo on lähes täytetty kaloilla.

Ja niin - lisää niitä yksityiskohtia!

                                 

Ikoni numero 13 kertoo "Ilmastotekoja." Työn nimi oppilailla on "Viimeinen turvapaikka." Keskeisinä asioina on "Tehdään ilmastotekoja. Turvataan saasteeton maailma. " Oppilaat herättelevät katselijoita tällä kertaa toteamalla "Kiivetään yhteisvoimin parempaan huomiseen." Ja kysymyksenä "Montako ihmistä löydät?"

Työ on vihreä - musta sävyinen. Tarkemmalla tutkiskelulla löytyy muutakin...

                                 

Samasta ikonista numero 13 "Ilmastotekoja" löytyi toisenkin ryhmän työ. Sen otsikko on "Puhdas maapallomme. " Keskeisinä asioina mainitaan "Ilmastotekoja. Puhdasta hengittää. " Oppilaiden ajatus kiteytyy lauseeseen "Raikasta ilmaa maapallolle meidän aktiivisuudella. " Tässä on taasen  esitetty kysymys "Löydätkö ihmisen?"

Värimaailma pallossa kuvastanee ainakin  merta ja jäätiköitä.

                                       

...ja alareunasta löytyy se ihminenkin!

Nämä metalliset maapallot ovat esteettiset ihan sellaisenaankin. Ja hyvin rakennetut. Työt niissä eivät kestä ikuisesti, mutta maapallo on ja pysyy - eikö?

                               

Ikoni 2 ketoo "Ei nälkää. " Oppilaiden työn nimenä on "Kylläinen pallo. " Teemoina on Poistetaan nälkä. Edistetään kestävää maataloutta. " Oppilaiden siteeraus on tällainen  "Vähennetään nälkäisiä haarukoita maapalloltamme." Ja kysymyksinä ovat "Montako haarukkaa löydät?  Löydätkö haarukan, jossa on lihapulla?" 

Ja löytyihän se  kyllä rusettien lisäksi. 

                                    

Ikoni 15 kertoo otsikossaan "Maanpäällinen elämä. " Oppilastyön nimenä on "Parempi maailma. " Keskeisinä ajatuksina on "Luonnon monimuotoisuus. Luonnon kestävä käyttö. "Oppilaiden koontina on ajatus "Kerran näimme eläimiä, joita ei enää ole. Pelastetaan harvinaisia eläinlajeja.  Lopetetaan luonnon roskaaminen. Lopetetaan metsien liikahakkuut. Palautetaan yhdessä parempi maailma. " Etsittävänä asiana on "Montako ihmistä löydät?"

Työ on luonteeltaan kevyemmin rakennettuja. Ihmishahmoja löytyy...

Kiitos oppilaille herättelystä tärkeisiin asioihin! Oli ehdottomasti kiertämisen ja ajattelemisen  arvoinen kokonaisuus! Tällä viikolla työt ilmeisesti purettiin oppilaiden toimesta pois ja kehikot jäivät paikoilleen odottamaan talvivalaistusta, näin ainakin olin kuulevinani! Ensi kesäksi palloille tullee taas uusi elämä uuden taideprojektin myötä.