Huurrepuita huokuilee

Pari viikkoa sitten täällä Pohjanmaalla oli enemmän kuin kaunista. Lunta sateli ja puut saivat valkeat lumikruunut ylleen...





Lunta ripotteli puille painoksi siihen malliin, että sähkölinjatkin olivat ongelmissa. Omassa kylässäni sähköt olivat poissa useaan otteeseen. Puitakin lakosi pitkin pituuttaan teille. Pienen katkoksen kanssa pärjää, mutta kun sähköttömyys jatkuu ja jatkuu tunnista toiseen, alkaa tajuta nyky -yhteiskunnan haavoittuvaisuuden.

Perjantaisen työpäivä päätteeksi kurvasin kotiin ja ajatuksena oli valmistaa lapsukaisille hieman parempaa ruokaa. Isompi "lapsi" oli tullut varta vasten kotona käymään ruokaillakseen seurassamme...

Sisään astuessani jälkipolvi totesi, että sähköt on olleet poissa  jo tunnin ja että alkaa  tulla hämärä. Kaivoimme esiin kynttilöitä ja vaihtelimme taskulamppuihin upouusia pattereita. Tunsin itseni vähintäänkin sankariksi - tässä ei pienet sähkökatkokset heilauta!

Ruoan valmistus päätettiin lykätä suosista myöhemmäksi - tämän sähköttömän ajanhan voisi hyödyntää käymällä ruokakaupassa. Keskustan marketeissa sähkökatkoksista ei ollut tietoakaan. Kiertelin marketin hyllyjä kiireettömästi. Tosin vähitellen vatsassa alkoi jo kurnia. Auton nokka kohti kotia ja ajatuksena, että nyt sitä ruokaa valmistamaan...

Kotosalle takaisin huristellessa maisemat pimenivät. Koko kyläni oli valoton.  8-tietä halkovat valopylväät olivat myös nuupahtaneet uneen. Kotona ruokakasseja purkaessani tajusin tyhmyyteni: olisinpa ostanut edes makkarapaketin, että olisi voinut takassa grillata. Miten voi olla niin naiivi, että ostaa vain tuotteita, joita ei voi sähköttömässä taloudessa valmistaa...Pari tuorekurkkua pussin pohjalla tuntuivat kerrassaan keveiltä pääruokaa ajatellen...

Tässä vaiheessa isäntä kaivoi esille radion. Sinnekin uusia pattereita.  Aito-kiuas sai kylkeensä kasan polttopuita. Vietettäisiin  rauhallinen koti-ilta perjantain POP-TOP-10-listaa kuunnellen ja puusaunaa vartoen. Sujuihan se aluksi, ja oli jopa tunnelmallista. Mutta nyt nälkä hiipi jo muidenkin massuun. Epätoivoisen perheenäidin perjantai-illan kruununa uusi huristelu keskustaan  (10 km x 2) ja kohti grilliä. Tässä vaiheessa sähköt  olivat olleet poissa jo 5,5 tuntia. Grillimyyjäkin vaikuttui perheemme ankeasta kohtalosta.

En muista, milloin olisimme istuneet yhtä syvä hiljaisuuden vallitessa koko perhe ruokailemassa kynttilänvalossa  -etenkään grillilautaset edessä...Mutta pääasia, että olo oli lopultakin kylläinen. Loppuillasta sähköt napsahtivat päälle ja elämä oli jälleen asettunut uomiinsa. Pari päivää myöhemmin sähköt olivat pois koko yön, mutta siitä selvittiin nukkumalla.

Joka tapauksessa kauniit oli maisemat. Alla lempparirunoilijani, Einari Vuorelan katkelma huurrepuista ryyditettyinä maisemilla kotiseudulta.

Talvi-iltana
Huurre puita huokuilee
talvitaivaan alla.
Suksen latu suhisee
hiljaa kuutamolla.
Ikkunasta katselee
pieni piltti rukka.
Ikkunahan ilmaantuu
jäinen kultakukka...

-E. Vuorela-