Kaarlelan kirkon pääkallosymbolit ja haudat

Tämä  kirjoitus käsitteli alun perin kirkosta löytyviä pääkallosymboleja. Kuvasin niitä oppilaita varten, kun keskustelimme kirkkotaiteesta ja aihepiiri vähä ryöpsähti laajemmaksi... Kyselin, onko kukaan oppilaista huomannut koskaan kirkossa käydessään pääkallon kuvia. Ei ollut. Oli ihan pakko todistaa että kyllä niitäkin sieltä löytyy. Alla olevat kuva ovat Kaarlelan kirkosta. Ja juttukin vähän laajeni tätä kirjoitellessani...

 

Me nykyajan ihmiset olemme tottuneet siihen, että kun on kyseessä myrkyllinen kemikaali, on siitä varoittavana symbolina ja vaarallisuusmerkkinä pääkallon kuva, jonka alla on kaksi sääriluuta ristikkäin.

Mutta myös kirkkotaiteessa pääkallo ja luut  -jopa kokonainen luuranko -ovat merkittäviä symboleja. Kirkollisessa elämässä ihmisiä on muistuteltu  taiteen avulla siitä, että elämän  ruletissa ihminen saattaa intoutua elämään ikään kuin kuolemaa ei olisikaan.

Päätä pidetään ihmisen arvokkaimpana ja tärkeimpänä ruumiinosana sen toimintakeskeisyyden vuoksi. Päästä löytyvät niin tärkeimmät aistit kuin myös ajatukset ja yleensäkin elämän toiminnan edellytykset. Pään katsotaan symboloivan viisautta.

Yllä oleva hautakivi löytyy nykyään kirkon etuosasta alttarin läheisyydestä. Jossakin vaiheessa tämä kivi on ollut  kirkon kuoripäädyn seinää vasten nostettuna, mutta vuonna 1954 se on sijoitettu kuorin lattiaan.

Kiven keskellä seppeleen sisällä on nimikirjaimet I.C.W.  ja H.C.B. Ne tarkoittavat kirkkoherra Jacobus Caroli Westzynthiusta  (k.15.11.1702) sekä hänen vaimoaan Helena Catarina Brattia. Jacobus oli Kokkolan kirkkoherrana vuonna  1694.

Nimikirjainten alla on ruotsinkielinen teksti "Iag hafwer  hört tina böön sedt och tina tårar."Minä olen kuullut ja nähnyt sinun kyyneleesi"
Ylimpänä olevasta tekstistä en saa huonon kuvakulman vuoksi kokonaisuudessaan selvää. Täytyy tarkistaa joskus kirkossa käydessä. Alimmilla kahdella  rivillä lukee kuitenkin
" ...Gud
till det bästa."

Laakeriseppeleen lisäksi kuvassa on myös enkeleitä sekä leijonan näköisiä päänkuvia. Yläosassa lienee myös tiimalaseja.

Hautakivien kuva-aiheissa entisaikoina painottuu yleensäkin  katoavaisuuden ja kuoleman teema. Näitä kuvastavat pääkallo ja sääriluu. Tiimalasi   kuvaa vertauskuvallisesti ajan  kulumista. Katoavaisuuden symbolien vastapainona kivissä on  enkeliaiheita.





Kaarlelan kirkon laajennuksen yhteydessä 1780-luvulla annettiin soran ja kivien pudota kuoripäädystä  muurihautoihin, koska oli päätetty, ettei kirkon lattian alle enää tulevaisuudessa haudattaisi ketään.

Kaarlelan pitäjän historia I:stä löytyy tieto, että rovastintarkastuksessa vuonna 1726 vahvistetiin kirkkoneuvoston päätös, jonka mukaan kirkon sivuseinien välistä saisi sijansa viisi hautaa. Ilmeisesti isossa haudassa on ollut väliseiniä joka oli muurattu sekä tiilistä että harmaakivistä.

Yllä olevan  kiven tekstistä en saa selvää. Hautakivi sekin silti lienee.  Vaikka on tiedossa tarkkojakin paikkoja, minne henkilöitä on haudattu, on laattakiviä vuosisatojen aikana siirrelty paikasta toiseen.

Entisaikoina kirkkoon haudattiin vain  varakkaita ja asemaltaan hyvässä maineessa olevia ihmisiä, joille pystyttiin lunastamaan  viimeinen leposija sieltä.

Tiedetään, että Kaarlelan  kirkon alle on haudattu muun muassa raatimies Erik Johanson Prest, raatimies Christian Krögher (vuonna 1670), porvari Anders Murich, kaupunginviskaali Thomas Callwijn, Erik Larsson Backe eli Pakkala (1675), raatimies Olof Andersson Sander, majuri Simon Daniel Baron (1732) sekä erään kultasepän vaimo.

On tarvittu suurta huolellisuutta jottei maatuvien ruumiiden haju ole noussut kirkkosaliin saakka lattialautojen välistä. Vuonna 1732 seurakuntalaiset ovatkin saaneet huomautuksen, että haudat tulee peitellä paremmin. Ohjeeksi annettiin, että hautakuoppaan tuli laittaa katto ja oli luotava sen päälle multaa ennen lattialankkujen  paikoilleen laittamista.

Alla olevassa kuvassa on Prestin hautakivi, joka on nykyään kirkon eteisessä. Teksti on hyvin haalistunutta ja vaikeaselkoista. Tekstistä käy selville, että haudattuna on ilmeisestikin myös miehen vaimo. Voisikohan vuosiluku olla arvauksella  "Anno 1677?"  Pääkallofiguurin alla on myös tekstiä.



1954 kirkon  lattian korjaamisen yhteydessä dokumentoitiin  lyhyesti myös muurattuja hautoja. Tutkittu alue rajoittui ilmeisesti kirkon kuoriosaan ja sieltä löydettiin ainakin kolme muurattua hautaa. Löydöksiä tehtiin lähinnä hautatekstiileistä
 
Samassa yhteydessä maasta löytyi pääkallo, jonka alla oli nimettynä Anders Chydeniuksen  isän, Jakob Chydeniuksen luuranko. Yllä ollut kallo toimitettiin Museovirastoon tutkittavaksi. Sen aikaisilla tutkimuksilla pystyttiin vain toteamaan, että kallon hampaat sekä nenän muoto olisivat voineet täsmätä Andersiin. Vuonna 1986 tutkimuksia päätettiin uudistaa nykytekniikan avulla. Kalloa ei kuitenkaan enää löytynyt Museovirastosta.

2013 mediassa kiiri taas epäilys siitä että aikaisemmin  Kokkolassa kirkkoherrana toiminut Anders Chydenius olisi nykyisin haudattuna Kaarlelan kirkon alle. Alun perin Anders haudattiin 17.2. 1803. Tällöin hänen ruumiinsa vietiin arkussa Katariinan kalmiston hautaholviin. Myöhemmin  Kokkolan seudulla on kuitenkin liikkunut vahva perimätieto, että Andersin maalliset jäännökset olisi myöhemmin siirretty hänen renkiensä toimesta kirkon kuorilattian alle isänsä haudan läheisyyteen.


Kaarlelan kirkkoherra Peter Kankkonen ryömi henkilökohtaisesti tutkimusmatkalle kirkon lattian alle ja löysi  1950-luvun alun  aikaisesta Vaajakosken  makeistehtaan pahvilaatikosta pääkallon. Kallo on toimitettu tarkempiin tutkimuksiin ja sen henkilöllisyyden toivotaan selviään dna-tutkimusten avulla...

Kerrottakoon tekstin alkuun viitaten vielä, että kun olin esittänyt oppilaille nuo pääkallokuvat ja kertonut niiden historiasta, kuului useammasta suusta "Wau!" Historiako muka tylsää:)


LÄHTEET:

Erik Ångerman jälkeläisiä. [http://www.tarkkonen.com/sukutaulut/sursill/sursill0001.htm#id31248] Luetu 26.02.2014.

Halila, Aimo 1953. Oulun kaupungin historia II 1721–1809. Oulu.
Snellmann, Johannes 1737. Oulun kaupungista. Suom. Walter J. Snellman. Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliiton julkaisuja III. Oulu 1946.

Kaarlelan pitäjän historia I, s. 138-140.  Turku 1969.

Kulttuuriympäristö. Kaarlelan kirkko. Kuorin muurattujen hautojen tutkimus 1954.[http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/r_hanke_det.aspx?HANKE_ID=8565] Luettu 26.02.2014.
Oulun ev.lut. seurakunnat. Kaksi hautakiveä 1600-luvulta.[http://www.oulunseurakunnat.fi/vanhathautakivet] Luettu 20.1.2014.

Tampereen kirkkosanomat. Sanat ja symbolit. [http://www.tampereenkirkkosanomat.fi/8] Luettu 20.1.2014.

Tuhannen markan miehen hautamysteeri aiotaan selvittää. [http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/518312/Tuhannen+markan+miehen+hautamysteeri+aiotaan+selvittaa] Luettu 26.02.2014.

 Virkkunen, A. H. 1953. Oulun kaupungin historia I. Kaupungin alkuajoilta isonvihan loppuun. Oulu.