Tankarin kirkko; osa 2 taulut

Tankarin kirkossa on paljon tauluja. Tuntuu, että perin karussa kirkossa seinät aivan pullistelevat niistä. Pääasiassa ne on lahjoituksena saatuja. Voisi ajatella, että kirkossa olisi ollut hyötyä enemmän joistakin muista lahjoituksista, mutta entisaikoina on ollut ollut tapa, että anteliaat lahjoittajat ovat näitä uhrimielellä lahjoitelleet karua ympäristöä komistuttamaan. 

  

Vanhin tauluista on peräti 50 vuotta vanhempi kuin itse kirkkorakennus, joka siis on vuodelta 1754.  Taulun kehysten lahjoittaja on tekstauttanut nimensä alkukirjaimet A.I:S. Lisäksi siinä on  vuosiluku 1697! Ei tiedetä, onko taulu alun perin peräisin emäkirkosta vai onko se ollut ennen Tankarin kirkon  pystyttämistä jo siinä rakennuksessa, missä  pidettiin jumalanpalveluksia ennen kirkon rakentamista.

 

Öljyvärimaalauksen aihe lautapohjalla  nousee Juudan kirjeen yhdeksännen jakeen  pohjalta, jossa arkkienkeli Mikael taistelee Moosekseen kuolleesta ruumiista perkeleen kanssa.

 

Teksti taulussa on ruotsiksi. Taulun alaosassa oleva punainen viiva erottaa fraktuurakirjaimin : "JVDE EP: V9. Men Michael then Öfwerängelen tå han/ trätte medh Dieffuulen och disputeradeom Mosi krop"

 

Tauluun koko on 120 cm x 117 cm.

 

 

Vuodelta 1764 on öljyvärimaalaus puulla, jonka aihe kumpuaa Ilmestyskirjan kolmannen luvun yhdennestätoista jakeesta. Maalauksen aihe esittää, kuinka maailman hallitsijat;  kuolema ja perkele  yrittävät sitoa köydellä hurskaan miehen. Mies polvistuu tarttuen Kristuksen ristiin. Todennäköisesti maalaus on alaveteliläisen kirkkomaalari Johan Backmanin työtä. Tekijää ei maalauksen yhteydessä mainita, mutta työ muistuttaa sekä suoritustavaltaan, väriasteikoltaan että myös aiheen käsittelyn puolesta hyvin paljon Kaarlelan kirkon saarnastuolissa olevia kuvia (jossain vaiheessa saan valmiiksi bloggauksen niistäkin...).

 

Kirkossa kerrotaan olleen toisenkin, hyvin samankaltaisen maalauksen, mutta se on kadonnut ilmeisesti saarella sijoitettuna olleiden  venäläisten matkaan 1.maailmansodan aikana. Erotuksena tähän maalaukseen tiedetään toisessa maalauksessa  paholaisella olleen sarvet polvissa.

 

Maalausten paholainen on houkuttanut ja kouluttanut menneinä aikoina etenkin saarella olleita pikkupoikia, jotka nostelivat kappelin lattialankkuja päästäkseen ryömimään kappelin sisään. Kerrotaan, että osaa paholaisaiheet eivät miellyttäneet ja niinpä maalauksissa on nähtävissä keltaista väriä siveltynä sekä paholaisen että luurankomiehen kasvoissa.

 

Taulun alosassa on  valkoinen fraktuurakirjoitus:"Hålt thet Tu Hafwer, At ingen tager Tina Crono. Apoc. 3:11.För ärad af Compagnie Fjältskären H: Carl Brådd med des k. Maka Madame Mariia Christine Spår. År 1764.

 

Maalauksen korkeus on 79,2 cm ja leveys 106,2. Taulun ovat lahjoittaneet Tankarin kirkkoon välskäri - myöhemmin Kokkolan kaupunginvälskäri -Carl Brådd sekä hänen vaimonsa Maria Christina Spåre.

 

 

 

Seuraava taulu, "Pyhä perhe," esittää Jeesus-lasta, joka on valkoisiin puettuna vanhempiensa, Marian ja Joosefin,  kanssa. Taulu on  öljymaalaus puupohjalla,  peräisin 1800-luvulta ja tekijä on halunnut ilmeisesti luoda siihen varhaisen renessanssin tyyliä. Työssä ei ole signeerausta. Sen on kirkkoon lahjoittanut A.M. Hedman. Ilmeisesti kyseessä on Hedmanin maalarimestarin arvoa varten tehty mestarinäyte.

 

Työn korkeus on 106 cm ja leveys 87,6 cm. Työ on restauroitu Kansallismuseossa vuonna 1949.

 

 

 

Alla oleva väritetty vaskipiirros on liimattu ohuelle puulle ja esittää Marian ja Maria Magdalenan välissä olevaa ristiinnaulittua Jeesusta. Kuvan lahjoittajan nimi on kadonnut.  Sen sijaan tiedetään, että taulussa on italiankielinen allekirjoitus, jossa kerrotaan, että tämä kuva oli Livornon ihmeitä tekevä kuva. Kerrotaan, että  useiden silminnäkijöiden mukaan Kristus liikutti silmiään, suutaan ja  oikeaa kättään.

 

Taulun takana on nähtävissä teksti "Present till Tankar-Kyrcka?" Lahjoittajan nimi on kadonnut, mutta lahjoitusvuosiluku 1835 on vielä erotettavissa. Työllä on kokoa 37,2 cm x 29,1cm.

 

 

 Seuraavissa taulussa alla  on kaksi värillistä kirjapiirrosta Ensimmäisessä kuva-aihe esittää ristiinnaulitsemista, toisessa aiheena on Kristuksen ristiltä otto. Toisessa on ranskankielinen, toisessa espanjankielinen teksti. Molemmat taulut on lahjoittanut Brita Johanna Holm, os. Häggqvist vuonna 1844.

 

Taulut on signeerannut NAP THOM (Napoleon Thomas Pariisi). Tauluilla on korkeutta 36,5 cm ja leveyttä noin 29 cm. 

 

 

 

 

 

Seuraavan taulu aihe on painettu Jönköpingissä N.E. Lundströmin kirjapainossa. Taulu nimi on "Kristus haudassa" ja siinä kuollut lepää paareilla kynttelikköjen, palvelevien enkeleiden ja pilvien keskellä. Työn on lahjoittanut  vuonna 1834 kaupunginvouti Anders Johan Hallgren.

Taulun alaosassa on ruotsinkielisiä säkeitä taulun aiheesta  riimittelymuodossa. Taulun koko on 39 cm x  47,7 cm.

 

 

 

Alla oleva taulu on ripustettu Tankarin kirkon seinälle vuonna 1859. Kuva on peräisin Venäjältä ja painos  esittää Kristusta kuoleman valtakunnassa nostamassa miestä ylös. Enkeleillä on käsissään Kristuksen piinavälineitä. Työllä on kokoa 19,5 cm x 17 cm.

 

 

Seuraavan taulu on muotokuva  kuningas Adolf Fredrikistä, joka toimi hallitsijana Tankarin kirkon rakentamisen aikoihin. Se on väritetty kuparipiirros 1700-luvulta  ja on peräisin Johan Christian Leopoldilta Augsburgista. Kuvaa  ja tekstiä ympäröi rokokoo-tyyliset  koristeet. Teksti taulussa on saksaksi. Upplannissa Djurön  kirkossa kerrotaan olevan hyvin samankaltaisen  maalatun muotokuvan. Työ on restauroitu Kansallismuseossa vuonna 1949. Korkeutta sillä on 35,5 cm ja leveyttä 27,2 cm.

 

  

Valitettavasti kaikista kirkon kuvista ei löydy lisätietoa.  Työt ovat hyvin vaihtelevan tasoisia -osa ihan painokuviakin. Niiden kirkkoon kulkeutumisen historia olisi silti kiintoisaa kuulla.

 

Tästä  alla olevasta taulusta olen erottavinani kuvasta vuosiluvun 1934. Kuvasta päätellen aihe liittyy pääsiäiseen ja Kristuksen tuomitsemiseen.

 

Kirkon vasemmassa etuseinän kulmauksessa on tämä jykevämpi maalaus vahvoilla puukehyksillä. Aiheena näyttää olevan ristiinnaulitseminen. Siinä näkyy selkeästi vuosiluku 1984 ja nimikirjaimet O.Å. Kukahan tunnistaa tekijän?

Alla oleva kuva on valokuva. Valitettavasti valo on tehnyt kuvan selkeydelle tepposet. Kuvassa on kuitenkin ilmeisesti kesäinen päivä Tankarin kalastajilla. Taaempana näkyy kalastajien  venevajoja. Etualalla on niin sanottuja ahdintarhoja eli vanhoja  puisia verkonkuivatustelineitä.

Seuraavan kuvan alareunan pienestä tekstistä selviää, että kuvattuna on ilmeisestikin Jeesuksen Kristuksen kastaminen. Teksti on useilla kielillä, mm. ranskaksi. Kehys eritoten on huonokuntoinen.

Myös seuraava kahden kuvan sarja lienee painokuva. Siinä on ruotsinkieliset tekstit " Vattnet stiger, sekä "Kain och Abel", molemmat 1 Mooseksen kirjasta. Kuva on selvästi vaurioitunut ja kostunut alareunastaan ja kehyksestä.

 

Tämä alla oleva kuva herätti nostalgisuuden kipinää. Tajuan nimittäin mummolani seinällä komeilleen  samalaisen painokuvan. Äkkipäätä arvelen, että samanlainen kuva-aihe on ilmaantunut aikoinaan mummolani seinälle 50-luvun vaihteessa, koska tulipalossa vuonna 1952 lähes kaikki aikaisempi irtaimisto tuhoutui. Arveluni näyttääkin osuvan aika oikeaan, sillä taulun alareunaan on liitetty pieni lappu, jossa lukee lahjoittajien nimet "Till Tankar Kyrka av Elsa och Elis Harald 1948." Liikuttavaa tuijottaa taulua, jota on lapsuudessa katsellut joka päivä... Mitä ilmeisemmin  taulun kuva viittaa  Matteuksen evankeliumin vertaukseen taivaan linnuista.

 

Seuraava kuvavedos muistuttaa hieman ylempänä ollutta kahden kuvan sarjaa ja on ilmeisestikin sen kanssa samaa kokoelmaa. Kuvien aiheet on mainittu ruotsiksi:"Jakobs dröm" sekä "Elias Himmelsfärd." Kuva-aiheet viittaavat Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan sekä Toiseen kuningasten kirjaan.

 

Seuraava sangen hyväkuntoiselta näyttävä työ kuvaa jälleen Kristusta ristillä. Tästä taulussa löytyy  signeeraus "Nap. Thom", mikä lienee sama kuin aikaisemmin mainittu Napoleon Thomas Pariisi.

Tämä alapuolen kuva on vahvavärinen painokuva. Ilmeisestikin kuvan aihe liittyy johonkin Jeesuksen vertauksen - ehkä Markuksen evankeliumissa. Valokuvasta erotan himmeän painovuoden, joka on tietystikin 1900-luvulta, mutten saa siitä tarkemmin selvää. Kuvan alareunassa lukee München ja  etunimi "Max.". Sukunimestä en saa selvää.

 

Ja taasen tällainen parin kuvan setti. Kuvissa ei lue niiden aihetta, mutta raamatun alkuaikojen luomiskertomuksiin taitavat liittyä. Oikeanpuoleisen taulun alareunassa lukee "O. Angerero Göschl Fhr. " Tai ainakin jotain sen suuntaista...

 

Alla olevasta  työstä ei selvinnyt oikeastaan mitään. Vuosiluku alanurkassa voisi olla -41.Signeerauksesta en saa valitettavasti selvää. Aiheena näyttää olevan Jeesus tyynnyttää myrskyn Matteuksen evankeliumin mukaisesti.

 

Ja vielä löytyy yksi kahden kuvan kooste. Vasemmanpuolisessa ei ole selittävää tekstiä, mutta leijonien keskellä kuvassa ollaan. Oikeanpuoleisen hurjan  kuvan alapuolella on teksti "David och Golijat." Vasemmanpuolisen kuvan alareunassa näkyy signeeraus, joka alkaa nimikirjaimilla H.J. Sukunimestä en saa selvää. Olisikohan vuosiluku 1894?

 

 

LÄHTEET:

 

Hedmanien alttaritauluja. [http://www.aumala.com/olli/Hedman/alttarit.html] Luettu 5.6.2015.

 

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969.Tankarin kappeli, s. 164-171.

 

Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa.

 

 

Tankarin kirkko, osa 1

 

 

 

Nyt ajelemme Tankarin majakkasaareen. Siellä tutustumme vanhaan Tankarin kirkkoon, Kuvamateriaalini tosin on jo vuoden ikäistä. Myöhemmässä postauksessa  tulemme tutustumaan tarkemmin kirkon tauluihin, kolmannessa osassa kirkon muuhun irtaimistoon. Lisäksi tulee erillinen postaus myöhemmin kirkon votiivilaivasta.

 

Tankarin kirkko on rakennettu saaren itälaidalle. Vaatimattoman näköinen puinen rakennus seisoo tanakasti  saaren korkeimman kallion rinteellä. Saarella on nykyään esteetön puinen kuja kirkolle saakka, joten kohde sopii liikuntaesteisillekin!

 

 

 

Tankarin kirkko on ulkoasultaan tyypillinen saaristolaiskirkko, tosin melko pieni moneen muuhun saariston kirkkoon verrattuna. Pituutta sillä on 8,25 metriä ja leveyttä 6,25 metriä. Kirkon katolla on valkea puuristi. Muutoin sitä voisi erehtyä luulemaan tavalliseksi kalastajasaunaksi, joita saarella on. Pidän kirkon karusta ja vaatimattomasta ulkoasusta.

 

 

Kirkossa on kolme pienehköä ruutuikkunaa  pohjoisen, idän ja etelän suuntiin. Ikkunat ovat melko korkealla. Kirkon oviaukon yläpuolella sisääntulijoita vastaanottaa valkoinen puuristi.  

 

 

 

Saarnastuoli sijaitsee suoraan ulko-ovelta katsottuna käytävän päässä. Aikaisemmin kirkon lattialankut olivat irtonaiset, silloin saarella olevat pikkuepelit  tapasivat ryömiä saarnastuolin läheisyydestä lattiapalkkien välissä olevasta aukosta kirkkoon sisään. Lapset osaavat tehdä asian vaikeimman kautta, kiehtovan monimutkaisesti - jännittävältähän tuollainen ryömiminen kuulostaa:) 

 

  

Kirkon penkeissä olevista kaiverruksista voi  päätellä, että kirkko on ollut olemassa jo 1700-luvulla. Kun kirkon laudoitusta korjattiin vuonna 1950, löydettiin oven lähellä olevista seinähirsistä  vuosiluvut 1754, 1762, 1766 ja 1768.

 

Jo vuoden 1701 rovastintarkastuksessa kehotettiin Kaarlelan pappeja menemään pitämään jumalanpalveluksia kalastuspaikolle silakanpyyntiaikoina. Vuonna 1727 puolestaan käskettiin sekä Tankarin että muidenkin kalastuspaikkojen kalastajia osallistumaan emäkirkossa jumalanpalveluksiin. Entisaikoinahan kirkossa käynti oli velvoite - saarelta saakka melko työläskin sellainen.

 

 

Vuoden 1754 Kaarlelan kirkon tilikirjasta on löydettävissä tieto, että kirkon varoista oli myönnetty 20 kuparitaalaria kappelin rakentamiseksi Tankariin. Samalta ajalta löytyy myös kokkolalaisen Carl Sundhin allekirjoittama kuitti, jossa hän mainitsee  vastaanottaneensa kirkonisännältä, "mielevältä" Matz Calliselta, summan, jonka kirkon vanhimmat olivat myöntäneet "Tankarin saaren rukoushuoneen auttamiseksi." 

 

Tankarin kirkko on siis rakennettu 1754. Tosin kirkon tilikirjan sanamuodoista voidaan päätellä, että kyseessä olisi tällöin ollut  rappeutuneessa tilassa olleen rukoushuoneen korvaaminen uudella. Mahdollisesta aikaisemmasta rakennuksesta ei ole kuitenkaan säilynyt tietoa.

 

 

Kirkon puiset penkit olivat maalaamattomat aina vuoteen 1951, jolloin  kiinteä sisustus maalattiin  vaaleansinisellä öljyvärillä. Penkkejä on kirkon eteläisellä reunalla  kahdeksan ja pohjoisella seitsemän. Lisäksi kirkon kuoriosassa on kolme sivupenkkiä. Vuonna 1951  myös ikkunat kehystettiin uudelleen ja  lasit uudistettiin. Samoin seinät ja ikkunanpuitteet maalattiin. Puuraput on rakennettu ulko-oven eteen 1964.

  

Yleensä pitäjänapulaisen tehtäviin kuului  hoitaa jumalapalvelukset Tankarissa. Pitäjänapulainen saapui saarelle  alkukesästä jolloin kalastus oli jo  käynnissä. Apulainen  viipyi saarella muutaman viikon ajan. Papin tehtävien lisäksi hän hoiti myös  satamavoudin tehtäviä. Näistä töistä apulainen sai palkkaa  10-12 puolitynnyriä  silakkaa sesongilta. Tosin kalasaaliit pienenivät 1800-luvun puolella niin paljon, ettei apulaiselle juurikaan jäänyt kalaa palkaksi.

 

 

Pitäjänapulaisen virka Kaarlelan seurakunnassa lakkautettiin 1852. Voi kuvitella, että saarella pappina oleminen koettiin rankkana merimatkan ja eristyneisyyden  vuoksi. Rovasti A.W. Chydenius mainitseekin vuonna 1865, että papit menivät saarelle silloin tällöin, mutta eivät enää edes joka vuosi.

 

Kalastajat turvautuivatkin 1800-luvulla vieraaseen pappiin, ja maksoivat itse hänen palkkansa. 1860-luvulla kalastajat palkkasivat Matt Puntusen saarnaamaan sunnuntaisin. Lukkariksi palkattiin Mats Räihä johtamaan virsilaulua. Kerrotaan, että kun joku papeista piti jumalanpalveluksen Tankarissa - kuten W.R. Forsman vuonna 1894 - oli kyseessä sen verran harvinainen tapaus että se huomioitiin sanomalehdessäkin. Vuodesta 1934 alkaen Kaarlelan seurakunnan papit  pitivät jonakin syyskuun arkipäivänä  Tankarissa jumalanpalveluksen. Myös arkkipiispa Erkki Kaila osallistui vuonna 1936 jumalanpalvelukseen Tankarissa. Vuonna 1938 jumalanpalvelukseen kokoonnuttiin Tankarissa sunnuntaina ja tällöin oli mukana kirkkokuorokin.

 

Kirkonmiesten käynnit saarella olivat oletettavastikin hyvin odotettuja. Näistä löytyy tallennettuja tekstejä saarnastuolin luota. 29.8. 1867 A.W. Bergmanin tiedetään saarnanneen ilman käsikirjoitusta sekä suomeksi että ruotsiksi. Samoin W. Wegelius piti saarnan 11.8.1872 ja rukouksen pari päivää myöhemmin molemmilla kielillä.

 

 

 Oletettavasti kalastajat ovat huolehtineet  hartaushetkistä pääasiassa itse. Alttarikaiteen hyllyltä löytyy  vuonna 1799 Göteborgissa painettu Carl Gustav Ekmansonin saarnavuosikerta ja rippipuheet. Samoin löytyy virsikirja vuodelta 1780 ja ruskeisiin nahkakansiin vuonna 1817 sidottu katekismus.

Tankarin kirkolla on kirkon katolla,  erillisen pärekatoksen alla kello, jolla kutsuttiin  jumalanpalvelusten lisäksi saarelaisia myös muihin kokouksiin, esimerkiksi satamakokouksiin.

  

 

Tankarin kirkon  ylläpito kävi vuosi vuodelta raskaammaksi kalastajien vähentyessä. Vuonna 1951 kirkon korjauksen yhteydessä  Kokkolan ruotsalainen yhdistys, Svenska föreningen, antoi  rahallista apua kirkolle. Kesällä 1856, kun vietettiin kirkon 200-vuotisjuhlaa, Kaarlelan seurakunta ilmoitti olevansa valmis  huolehtimaan kirkon ylläpidosta.

 

 

Vuodesta 1934 ovat seurakuntapapit pitäneet Tankarin kirkossa yhden jumalanpalveluksen vuosittain. Kirkkoa käytetään myös vihkitilaisuuksissa.

 

 

Kirkon kapeille penkeille mahtuu noin sata henkilöä. Tiivis tunnelma taitaisi tosin silloin olla...Istun kuvausretkelläni takaosan penkkiin. Aikoinaan jokaisella kirkossa kävijällä oli oma paikkansa. Ja kuten aina, äveriäimmät istuivat aikoinaan  kirkon etuosassa, varattomammat takapenkeissä. Penkkien kirjatelineisiin onkin kaiverrettu runsaasti sen aikaisten ihmisten puumerkkejä. Olisipa  kiehtovaa  lähteä kartoittamaan näitä ajan kanssa tarkemmin! Puumerkkien takaa olisi upeaa löytää oikeita henkilöitä ja heidän historiaansa karulla saarella.

                             

 

                           

      Yllä:Vieraskirja kirkon etuosassa odottaa nykyajan puumerkkejä.

Kirkon ulko-ovi on ulkopuolelta valkoinen, sisältä päin se on   tummanruskea.

 

Ovessa on salpa ja lukko, mutta yleensä kirkon ovi on lukitsematon. Sisään pääsee käymään milloin vain saariretkellä. Minäkin olin kirkossa aivan omatoimimatkalla.

 

                                                

  

Kirkosta pois lähtiessäni jokin suhahtaa vauhdilla ja voimalla pääni yli. Kohdistan katseeni ylöspäin. Lintuemohan se siellä varjelee poikasiaan kavalalta maailmalta. Pääskysen pesä on kirkon ulko-oven yläpuolella. Huomaan hyräileväni jostain mieleeni putkahtanutta virttä "Kun on turva Jumalassa, / turvassa on paremmassa / kuin on tähti taivahalla, / lintu emon siiven alla..."

 

 

Jos haluat aistia kirkon tunnelman elävän musiikin kautta tai  aidossa  hartaustilaisuudessa, tarjolla on tänä kesänä ainakin seuraavat  julkiset tilaisuudet Tankarin kirkossa:

 

ti 21.7 klo 14.00 Laurentiu Claudiu Stoica & Kimmo Vuolteenaho, kitara, Markku Hekkala, laulu. Vapaa pääsy.

 

Hartaushetket kesällä 2015 Tankarin kirkossa:

- su 14.6. klo 14.30. toimittaa Esko Hautamäki

- su 5.7. klo 14.30. toimittaa Olli Välimäki

- su 9.8. klo 14.30. toimittaa Kristiina Teerikangas

- kesto n. 30 min.

M/S Jenny-alus kuljettaa Kokkolan Meripuistosta suoraan saarelle!

 

LÄHTEET:

 

 Birger Räbb. Tankarin kirkko. Opasvihko Tankarin kirkossa. 

Kaarlelan pitäjän historia III. 2002, s. 600.

 

Tankarin kappeli. Kaarlelan pitäjän historia 1. 1969, . 158-169.

 

Visit Kokkola. Tankar Kokkola. Tankarin kirkko. [http://www.kokkola.fi/tankar_2/nae_ja_koe/fi_FI/tankarin_kirkko/] Luettu 5.6.2015.

 

Qr-KokkolaKarleby

Sadepäivinä sitä tulee leikittyä kaikenlaista! Pojan kanssa puuhasteltiin yksi iltapäivä qr-koodeja luoden. Sain aikaiseksi koodin tänne kotisivuille. Vähänkö päheänä:) 

 

 

Tuumin sitten, että mitäs minä tällä...Poju  pamautti huoneensa oven kiinni ja oven läpi saatoin kuulla kiivasta  näppäinten naputusta...

 

Hetken kuluttua nuorukainen  tuli esittelemään uudenuutukaisen käyntikortin sivuilleni - ja ihan laminoituina, luxusta!:) No joo, niin ne muuttuu ajan mukana käyntikortitkin. Vaatii tietysti ensin ladattavaksi QR Code Readerin kännyyn.  Surkuhupaisaa vaan, että olen sen verran surkea markkinoija, että taitaa korttipino pölyyntyä  hyllyn reunalle:/

 

 

 

Yöllä en saanut unta. Tietää loman toteutuneen, kun unirytmi on suloisesti sekaisin...

 

Vaan unettomana on aikaa kehitellä kaikenlaista. Huvittuneena visioin ensin käyntikortteillani "Hannun ja Kertun kesäkirmailun." Idea meni jotenkin siihen tapaan, että blogipäivityksiäni tehdessä ripottelen käyntikorttejani matkan varrelle ikään kuin  vanhassa sadussa pudoteltiin kiviä, jotta osattiin takaisin kotiin. Kuva sitten sähköpostiini kerätyistä korteista. Eniten kortteja kerännyt voittaa  kisan.

 

                       

 

Toinen unettoman yön tuotos oli edellisestä jatkojalostus. Blogisivuni toimisi suunnistuskarttana. Osalle blogipäivityksistäni tekemille kohteille  olisi  jätetty qr-koodini. Kohteita ei paljastettaisi etukäteen, vaan mukana olisi aimo annos tuuria ja etsimisen iloa. Etenemistapa rastilta toiselle olisi vapaa. Lähtölaukauksen kajahdettua qr-koodijahtiin! Jos koodi löytyisi esim. Kokkopatsaan luota, täytyisi ottaa selfie paikan päällä niin että myös koodi näkyy. Lisäbonusta voisi saada löytämällä  qr-koodin vaikkapa jostakusta kesätapahtumassa häärivästä henkilöstä...Miltähän kuulostaisi vaikka heinäkuinen Quardia Nuevan kesäkatukonsertti Naakkapuiston liepeillä, jossa kapellimestarin selustasta löytyisi koodi kuvattavaksi:)))

 

                       

 

 

 

Kolmas villi visio, jossa entisaika ja nykyaika sulavasti paiskaisivat toisilleen kättä. Voisin yön pimeydessä hiipparoida pitkin Kokkolan katuja ja kiinnitellä patsaiden, muistomerkkien ja kiinnostavien historiallisten blogikohteiden vierustoille qr-koodeja, joista löytyisi suora linkki sivuillani oleville blogipäivityksille. Näin voisi vaikka kaupunkia kiertelevä turisti löytää tietoa Rumpalipojasta, Anders Chydeniuksen patsaasta, Maalla ja merellä -veistoksesta, Kokkopatsaasta, tai mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Voisihan siitä oppilaidenkin kanssa kehitellä kivan kaupunkirallin kohteelta toiselle:) Lisääkin ideoita taisi viritä, mutta....

 

 

                        

 

Ensi yön aion nukkua!:)

 

Nissilän kestikievari

Ja vielä kestikievareista. Tällä kertaa viipyillään Ruotsalossa Nissilän kestikievarissa.

Kievari siirtyi Ruotsalossa  Peitsolta  ilmeisesti Peitson  tilan jakautumisen vuoksi Nissilään 1670-luvulla. Postitoiminta jatkui vielä tämän jälkeen Peitsolla jonkin aikaa, mutta 1600-luvun lopussa sekä kievari että posti toimivat jo Nissilässä. Tosin siten taas myöhemminkin toimittiin Peitsossa...

 Nissilä sijaitsee vanhaa tietä Kokkolaan päin mentäessä, noin kolmen - neljän kilometrin päässä  Ruotsalon koulunmäellä Porkonjärventien varrella Vähäjärven läheisyydessä. 

Postitalon ja kestikievarin lisäksi Nissilässä oli myös vankien kuljetuspaikka. Tilalla oli pieni tupa, joka toimi käräjätupana.Talossa oli alkuaikoinaan myös puhelinkeskus. 

Yllä:Postitalona toiminut rakennus Ruotsalossa viereisellä mäellä. 

Vuonna 1731 tapahtui Kälviän viimeinen mestaus melko lähellä Nissilää sijaitsevalla Hirsipuupellolla. Ullavalainen Kaisa Norppa mestattiin miehensä taposta tuomittuna. Tämä tuomio luettiin juuri Nissilän kievarissa tilan mailla olleessa käräjätuvassa. Kaisan kerrotaan ennen tuomionsa täytäntöönpanoa syöneen kievarissa leipää. Kun häntä tultiin hakemaan , hän jätti leipäpalasen käsistään  sanoen "Paampa tuon tuohon, palaamakseni."

Nissilän nykyinen päärakennus on rakennettu vuonna 1887. Rakennusta on muutettu paljon ja nykyään se toimii maatilana. Rakennus sijaitsee lähellä Ruotsalon koulua. 

LÄHTEET: Kälviä.fi. Nissilän ja Peitson kestikievarit.[http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/nissila.htm] Luettu 18.01.2015.

Peitson kestikievari

Pienen tauon jälkeen palataan uudelleen kestikievareihin.  Täydennystä luvassa parin päivityksen verran. Kuvat näpsitty jo talvella, joten lumista maisemaa tiedossa.:)

Peitson tanhuanportin vieressä seisoi vuosisatojen ajan  viittapaalu, jossa luki Peitson kestikievari. Peitson talot sijaitsivat mäkikumpareella lähellä nykyistä 8-tietä eli Kokkola-Oulu rantatien ja Kälviän kirkolta tulevan risteyksen lähellä.

 

Kievarissa kävi paljon matkustajia, virkamiehiä, kauppiaita ynnä muita herroja, kuten kenraalikuvernööri. Kievari- ja hollitoiminnan lisäksi  Peitso on toiminut myös postitalona varsinaisen Postilaitoksen perustamiseen saakka.

    

  

Talot oli rakennettu tyypilliseen tapaan pihaneliöksi, umpipihaksi.  Siistien punamaalattujen asuinrakennusten takana oli hollitupa, -talli ja muut eläinsuoja - ja varastotilat.

     

Pihan Kälviäntien puolella oli hyvin pitkä rakennus. Suuren talon halki johti eteiskäytävä. Talon oikea pää oli kyytiä odottaville hollimiehille varattu, he viettivät aikaansa ns. hollituvassa. Siellä lienee useampi mies makoillut tupaa kiertävillä raheilla aikaa tappamassa... Talon vasemmassa päässä, niin kutsutussa Junnontuvassa asui peitsolaisten monihaarainen perhe, jonka jäsenet olivat alkujaan yhden isän poikia.

      

 

Alla oleva kuva on Peitson kestikievarin sisätiloista vuodelta 1906.

  

Kuva lainattu: Vanha Kälviä. Sisäkuva Peitsolta. [ http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=78]

Hollituvan oikealla puolella  oli Porttitupa, joka purettiin 1970-luvulla. Lähimpänä oikealla oli herrain puolen pääty. Vasen talo, jossa on upea lasikuisti, oli  Yrjö Junkan talo. Kuistin ikkunat ovat venäläistyyliset ja niiden ylimmät rivit  ovat punaista ja vihreää lasia.

 

Alla oleva kuva on otettu Peitson kestikievarin sisäpihalta 1800-luvun lopussa.



Kuva lainattu: Vanha Kälviä. Peitson kestikievari [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=77]

Pihaneliössä hollitupaa vastapäätä oli uusimmassa rakennuksessa ns. "Herrain tilat." Talon keskellä oli suuri tupa ja  rakennuksen toisessa päässä kaksi kamaria. Kummassakin kamarissa oli kaksi ikkunaa. Seinillä oli myöhäisempinä aikoina taivaansiniset paperit, valkea katto ja vaaleanvihreiksi maalatut huonekalut. Seinillä riippui tauluja, jotka esittivät sotia, haaksirikkoja, tulipaloja tai kenraalien sankaritekoja.  Koko talon toinen pää oli suurta salia, jossa oli neljä isoa ikkunaa.

 

Alla oleva kuva on 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta.

Kuva lainattu: Vanha Kälviä: Peitson kestikievarin kammari. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=38]

Tien vierellä Peitson mailla oli haka, joka edelleen tunnetaan vanhalla nimellään hollihaka. Kesäisin hollimiesten hevoset laskettiin hakaan kyytiä odottelemaan. Talvisin hevoset olivat suuressa tallissa. Kansan suussa elää edelleen sanonta "siellä oli kylmä kuin hollitallissa..."

Kyyditysvuorot oli mainittu niin sanotussa hollijärjestyksessä. Tuossa asiakirjassa ilmeni kylän talonpoikien  palveluvuorot kievarissa.

Peitsolla täytyi olla jatkuvasti 6 hevosta miehien kera valmiina kyyditykseen. Alkuaikoina valtion virkamiehillä oli lisäksi oikeus vapaaseen kyytiin, minkä kuski varmasti koki turhauttavaksi.  Vuoden 1573 hollijärjestyksen mukaisesti hollimiehet olivat velvollisia  huolehtimaan matkustajien kyydityksistä manttaaliosuuksiensa mukaisesti. Yhtä manttaalia kohden kyytivelvollisuutta oli 20 vuorokautta. Kylässä ei kuitenkaan ollut aivan näin suuria tiloja. Hollijärjestyksen mukaisesti  neljännen osakunnan ruodussa oli Heikki Heikinpoika Borrella hollivuoroa 4 vuorokautta, 2 tiimaa, 24 minuuttia, Antti Mikonpoika  Hakuntilla 2 vrk, 18 tiimaa, Antti Antinpoika Hakuntilla 3 vrk 18 tiima ja Matti Matinpoika Valkamaalla 9 vuorokautta.

Paljastan - tunnen intohimoa vanhoja käräjäpöytäkirjoja kohtaan- niissä on suolaa moneen tarinaan. Samalla alun perin  kasvottomat ja pelkät nimet saavat olemusta ympärilleen. Kokkolan ja Kälviän sk:ssa vuodelta 1775 § 60 selviää seuraava Peitson kievarinpitäjää koskeva asia:

"Kirkkoherra Martin Peithzius haastoi valtakirjan välityksellä Ruotsalon kylän kestikievarin pitäjän Pehr Peitson käräjille kirkkoherraa kohtaan puhutuista halventavista sanoista. Kyseinen keskustelu käytiin sen jälkeen kun Peitso oli kyseenalaistanut kirkkoherran aikeet ruotsinkielisen jumalanpalveluksen aseman muuttamisesta.

 

Sen jälkeisissä keskusteluissa kirkkoherra oli kyseenalaistanut Peitson lasten kristinuskon taidot, mihin tämä oli kirkkoherran mukaan vastannut: Nog har jag lärt mina barn läsa, men din Son är nu kändt styrkare. Peitson itsensä mukaan hänen vastauksensa loppu oli kuitenkin muotoa men Eder Son far efter Landswägen, todistaja, lautamies Erik Kipon mukaan muotoa men Eder Son stryker i kring landet ja toisen todistajan, lukkari Elias Klapurin mukaan men din son stryker kring landet. Käräjäoikeus katsoi Peitson vastauksen (ja etenkin sinuttelun) sopimattomaksi, mutta ei näissä olosuhteissa nähnyt riittävää syytä rangaista häntä."

  

    

Kievaritalon isäntä vaihtui 1918. Kannuslaiset Sanna ja Janne Junka  jatkoivat tällöin kievarin uutena isäntäparina. Kestikievaritoiminta hiipui hiljalleen, mutta toiminta jatkui vuoteen 1934 saakka, jolloin silloisella nimellään Peitson kyytiasema lakkautettiin. Kyytiaseman tehtävänä oli enää ollut hoitaa kyydityksiä omilla hevosilla.

Kun Peitson kestikievari lakkautettiin 1934, oli  se  ollut toiminnassa 300 vuotta. Viimeisen isäntänä oli Yrjö Junka. Ensimmäisestä ei ole tietoa... Kestikievari on kuitenkin ollut Peitson suvun hallussa  1600-luvulta lähtien.


Kuva lainattu: Vanha Kälviä: Peitson pihapiiriä. [http://www.vanhakalvia.fi/galleria/displayimage.php?album=10&pos=9]





LÄHTEET:

Geocaching. Kälviän kantatilat:Peitso. [http://www.geocaching.com/geocache/GC3TKGD_kalvian-kantatilat-peitso?guid=375ff1fb-81e8-4b76-922a-43d664d4a3d6] Luettu 2.1.2015.

Kalevi Uusimäki.Tarinaa Peitson kestikievarista.  Ruotsalo - kylä meren rannalla. 2011, s. 5-38.

Perttu Immonen. Drengpoikia ja hurrikkaita. Kielirajavyöhyke ja sen vaikutukset Keski-Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkieliseen maaseutuväestöön 1600-1700-luvuilla. Pro gradu- tutkielma. 2014. [https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/136149/drengpoi.pdf?sequence=1] Luettu 2.1.2015.

Wiirilinna. Kestikievarien aikaan II.[http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Kestikievarien%20aikaan%202.htm] Luettu 2.1.2014.