Ruotsalon Kasakkajärvi

Monella paikalla, kylällä, järvellä jne. on nimi, joka herättää ihmetystä. Yksi sellainen on Ruotsalon kylätien varrella oleva Kasakkajärvi. Äkkipäätä nimeä ei edes kummastele. Mutta jos taustoja alkaa selvittää, saattaa nimellä olla takanaan paljonkin historiaa.




Kasakkajärvi tunnetaan myös nimellä Pikku Hangasjärvi. Tarkempi osoite lienee Ruotsalontie 750. Järvi on noin 50-100 metrin päässä Ruotsalontiestä, sen länsipuolella. Hieman isompi, pelkkä Hangasjärvi-niminen järvi löytyy myös aivan läheisyydestä, Ruotsalontien itäpuolelta.

Isovihan aika oli yleensäkin Pohjanmaalla pelottavaa aikaa. Esimerkiksi omassa Etelä-Pohjalaisessa suvussani eräs esiäiti, Sofia Viisala. os.  Isopellinen, kuoli Kortesjärvellä vuonna 1715. Kirkonkirjoista löytyy karu maininta "vihollinen poltti." Toinen sattuma samalla paikkakunnalla tapahtui niin ikään esi-isilleni ns. pakosaunalla, eli paikassa, jossa oltiin ryssiä piilossa. Täällä kuoli taistelun jälkeen  Lill-Pellisen veljekset Antti ja Juho. Kirkonkirjasta löytyy vain maininta "Dödad aff ryssarna..."Eli ryssät tappoivat...



Ruotsalon kyläkirjassa kerrotaan tarkemmin  Ruotsalon alueen tapahtumista. Kasakat saapuivat Kälviän seudulle Isovihan aikana, ilmeisesti syyskuussa 1714. Tällöin suuri osa Suomea oli Venäjän miehittämä. Ylipäällikkö Armfelt oli jo alkuvuodesta ollut  Kokkolassa kokoamassa armeijan rippeitä hävittyjen aikaisempien taisteluiden vuoksi. Väenotossa Pohjanmaan rykmentin rulliin kirjatttiin myös kälviäläisiä. Syyskuun alussa 1714 Armfelt armeijoineen oli jo jättänyt Pohjanmaan ja vetäytynyt joukoineen pohjoisemmaksi.



Kasakoiden saapuessa seudulle talonpojat eivät jääneet toimettomina odottamaan kohtaloaan ja kotiensa tuhoutumista. Aluksi yritettiin tehdä vastarintaa vihollispartioille ja näissä kahakossa kälviäläiset onnistuivatkin surmaaaan viisi kasakkaa. Arkistoituihin tietoihin ei ole tästä kahakasta jäänyt tämän kummempaa merkintää. Onneksi perimätieto sentään valaisee asiaa laajemmin!






On kerrottu niin sanotusta Hangasjärven ylläköstä. Ruotsalon ja Järvikylän  talonpojat ottivat kiinni kolme kasakkaa. Nämä he tappoivat  painamalla heidät riukuseipäillä Pikkuhangasjärven pohjamutiin. Tästä syystä järvi tunnetaan vieläkin nimellä Kasakkajärvi. Kaksi muuta kasakkaa kohtasivat määränpäänsä toisaalla Ruotsalossa.



Kun kerroin appivanhemmilleni käyneeni kyseisessä paikassa, tokaisi yli 80-vuotias appiukkoni hetimmiten "Kokeilitko yhtään seipäällä, tuntuiko siellä kasakoita..." Meitä vanhemmat sukupolvet vielä tuntevat esivanhempiensa kertomat tapahtumat menneiden sukupolvien ajoilta...

 

Kasakkajärven maasto on soista. Yksinäinen tavi lenteli järven yläpuolella. Oli aivan hiljaista. Käveleskelin  rannan soisen maaston tuntumassa. Väistämättä mieleen hiipi ajatus, painettiinko joku kasakoista riukuseipäällä juuri alleni. Ei tee mieli jäädä seisoskelemaan paikalle yhtään pidemmäksi aikaa...



Järveltä pois kävellessä taitan menneiden  muistoksi punaisena hehkuvan lakan kartin...




LÄHTEET: Paikkakertomuksia Keski-Pohjanmaalta. [https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/72442/pohjanlahdenrantatiehanke_keskipohjanmaa_2011.pdf?sequence=1] Luettu 16.6.2013.

Ruotsalo - kylä meren rannalla.Ruotsalon kyläyhdistys ry. 2011.

 

Hyvää juhannusta!

Aurinkoista juhannusta kaikille!

Tällä kertaa laitan näkyville otoksia parin yön takaisesta kalastusreissusta merelle.
Miehen ja pojan kanssa lähdettiin verkkoja kokemaan alkuyöstä ja palattiin takaisin vasta aamukuudelta.

Sää merellä oli melko tyyni, tuulta  vain 3m/s.

 

 

Oli vallan kiehtovaa seurata kesäyön värien muuttumista.

Pimeää ei tullut koko yönä. Jonkinlainen pieni hämärä korkeintaan.

 

Kalastuspaikkamme sijaitsi venesatamastamme katsottuna kaukana avomerellä Pohjanpauhan matalikolla.. Aivan suoraa ajettuna matkaa olisi kertynyt 9,6 kilometriä (pystysuora sininen viiva alla olevassa karttakopiossa).

 

 

 

 

 

Menomatkalla keltainen kuu loi siltaa veteen.

 Taivaanranta punersi. Oli aivan hiljaista. Olimme ainoita ihmisiä silmänkantamatomiin öisellä merellä. Jossain kaukana välkkyi majakan tuikkiva valo.

 

Vähitellen kuu katosi...

 

 

Vesi ja taivas olivat lähes yhtä... Siellä täällä näkyi muiden kalastajien verkkolippuja.

 

Pohjanpauhan kalliolla  merilinnut viettivät yötään.

 

Kalastusaluksemme valot vilkkuivat kilpaa taivaanrannasta nousevan aamuauringon kanssa.

 

Kun kuuta ei enää näkynyt, aurinko loi  jo kajoaan. Ensin maisema oli ollut sininen, sitten punertava, aamua kohti värimaisema muuttui kellertäväksi.

 

Tällä reisulla siikaa  tuli reilusti, päälle 50 kiloa... Lisäksi jonkin verran silakkaa. Onneksi roskakalaa oli verkoissa vähän, mikä helpotti kovasti työskentelyä. Simput sun muut ovat nimittäin aika kehveleitä irrotettavia verkoista:/

 

Verkkoja kokiessa linnut parveilivat veneemme yläpuolella ja nappasivat kilpaa laidan yli heitettyjä roskakaloja...Ihan kaikki kalat ei niillekään kelvanneet:)

 

Kun verkot oli lopulta koettu, oli jo aika väsy. Ajelimme takaisin satamaan  kauniissa aamuisessa auringonpaisteessa. Suomen luonto on  kaunis!

 

Hirviä liikenteessä

Aina silloin tällöin liikenteessä hirvi rysähtää auton eteen. Esimerkiksi Kokkolaa halkovalla 8-tiellä hirviä liikkuu tietyissä kohdin useinkin. Perheestäni kaksi miehenkörilästä kuuluu hirviporukkaan, joten aika lailla tulee tätä riistaelämäkin seurailtua...

Hirvillä on usein hyvin samat reitit, missä ne liikkuvat. Kokkolan pohjoispuolella kannattaa olla erityisen varovainen ns. Finnilän mäen kohdalla, jossa hirvet usein ylittävät tien. Tässä kohtaa ei ole hirviaitoja. Toinen suma on Ruotsalon risteyksen kohdalla. Sinä on hirviaidat, mutta ne  loppuvat risteyksen lähellä ja hirvet ylittävät tämän vuoksi tien juuri tästä kohtaa. Alla oleva kuva otettu Ruotsalon tien risteyksen kohdalta.

 

Alkuviikosta 8- tiellä taas rysähti. Lehdessä ja netissä asiasta uutisoitiin, tosin hieman virhellisesti. Tarkennuksena alla olevaan  uutisjuttuun, että kolari sattui Ruotsalon risteyksessä, jonne on matkaa Vittsarin Shelliltä  noin  5 kilometriä.

Tässä suora lainaus uutistekstistä mediassa:

"Kuorma-auto törmäsi hirveen Kokkolassa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Onnettomuus sattui Alikorpilahdessa, pari kilometriä Vitsarin Shelliltä Kälviälle päin.
Kuorma-auton kuljettaja ei loukkaantunut törmäyksessä hirven kanssa, sen sijaan eläin oli autoilijan arvion mukaan satuttanut jalkansa. Se oli kuitenkin ylös päästyään jatkanut matkaansa metsään. Kuorma-auto vaurioitui keulasta kuljettajan puolelta."(www.kp24.fi)

Mutta mitä tapahtuu tällaisen onnettomuuden jälkeen? Eläinsuojelulain 14 § mukaan vahingoittunutta luonnonvaraista eläintä on joko itse autettava tai ilmoitettava siitä esim. poliisille. Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on  ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, saadaan se lopettaa. Luvan antaa poliisi. Koska poliisien resurssit eivät yleensä  riittäisi esimerkiksi hirven jahtaamiseen, käytännössä hirven lopettamisesta vastaa paikallinen metsästysseura, jolle poliisi ilmoittaa asiasta.

 

 

 

 

Hirvieläin pakenee yleensä kolaripaikalta maastoon, mikäli se suinkin pystyy. Loukkaantunut eläin saattaa kulkea pitkiäkin matkoja. Metsästysseurat jahtaavat eläimiä yleensä ajavan koiran kanssa,. jotta  hirvi löydettäisiin mahdollisimma nopeasti. Tällä kertaa loukkaantunut hirvi oleskeli aluksi sellaisella aluella, ettei sitä voitu lopettaa  heti tiedon tultua turvallisesti. Järeiden metsästyskiväärien kanssa kun on oltava erityisen huolellinen, ettei vaaraa aiheuteta sivullisille. Niinpä  jahtaus siirrettiin illalla, jolloin liikennemäärät 8-tiellä ovat hiljaisemmat.

Ruotsalon risteysalueelta hirvi eteni jahtauksen aikana kolmisen kilometriä kohti rautatietä. Pusikon seasta hirveä ei ole helppo havaita, vaikka koiratutkan avulla hirven liikkuma-alue onkin hyvin saatavissa selville. Jahti kesti useamman tunnin. Passipaikalla täytyy olla malttia ja jaksaa odottaa saapuva eläintä joskus useampiakin tunteja.

Lopulta metsästys päättyi aivan rautatien viereen. Siihen hirvi kaatui ensimmäisestä laukauksesta.

Hirvi oli vuoden ikäinen naarashirvi.

 

Tässä tapauksessa hirvi tosiaan oli loukkantunut jalastaan - toinen takajalka oli lähes irti:( Onneksi eläin pääsi kivuistaan.



Loptettu eläin täytyy pistää ja suolistaa pian lopettamisen jälkeen, jos liha on ravinnoksi kelpaavaa. Tämä tehdään yleensä välittömästi paikalla, jonne hirvi on kaadettu.

 

Hyttysistä ei kesäyönä ollut pulaa...

 

Tässä suunnitellaan hirven siirtämistä teurastamolle. Koska ampumapaikka oli keskellä ryteikköä, hommattiin naruja ja sen jälkeen hirvi vedettii rautatien ylitse läheiselle huoltotielle viiden miehen voimin.
Tästä jatkettiin siirtämällä hirvi traktorilla eteenpäin...Aina vetomatka ei ole ollenkaan näin lyhyt...

Hirvionnettomuuksia sattui Liikenneviraston mukaan vuoden 2012 aikana hieman yli 1300. Niissä loukkaantui yhteensä 108 ihmistä. Liikenneviraston arvion mukaan hirvionnettomuuksien kustannukset menneen vuoden ajalta yhteiskunnalle olivat  noin 56 miljoonaa euroa...

Ollaanhan varovaisia liikenteessä!



LÄHTEET:
Finlex:Eläinsuojelulaki [http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19960247] Luettu 19.6.2013.

Hirvikolareista peltivaurioita [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/339066/Hirvikolareista-peltivaurioita] Luettu 18.6.2013.


Kukaan ei kuollut hirvikolarissa viime vuonna [http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kukaan-ei-kuollut-hirvikolarissa-viime-vuonna/633390/] Luettu 18.6.2013.

Veistos Annan hautausmaalla Kokkolassa

 

Edellisessä postauksessa liikuimme Annan hautausmaalla. Tällä kertaa jatkan luvatusti veistoksesta hautausmaan sydämessä.

  

Muistomerkki jossa äiti pitää pientä lasta sylissään on sijoitettu hautausmaan keskelle lähelle muualle haudattujen muistomerkkiä.

Taideteoksen nimi on äiti lapsi- veistos. Sen on tehnyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio.

Veistoksella on taustalla mielenkiintoinen tarina, jonka kuulin eräältä Kokkolan matkaopaalta hautausmaakierroksella. Aikoinaan, kun Annan hautausmaalle päätettiin hankkia veistos, otettiin aluksi yhteyttä  kuvanveistäjä  Risto Saalastiin, jonka käsialaa on esimerkiksi Kaarlelan kirkon pihapiiristä löytyvä veistos "Elämän pursi."


Saalasti oli todennut  puhelimessa tähän tapaan:"Jos vaan olette ajatelleet hautausmaalle äiti-lapsi-veistosta, niin ehdottomasti kieltäydyn, koska se on jo olemassa."

 Kuulostaa oudolle, vai mitä! Vaan tässä taustaa tarinalle. Kalervo Kallio, jonka veistos tämä Äiti-lapsi-veistos on, oli Risto Saalastin sukulainen. Itse asiassa Kallio  taisi olla Saalastin eno!

Niilo Kalervo Kallio (28.3.1909 Nivala - 2.11.1969 Helsinki)  muutti aikuisiällä Amerikkaan  ansaittuaan ensin  mainetta ja tunnustusta näyttelyissä. Hänet tunnetaan muotokuvaveistäjänä. Malleina olivat esimerkiksi Yhdysvaltain presidentit Hoover ja Truman, Nobel-fyysikko  Albert Einstein sekä Monacon ruhtinas Rainier.

Kallio tunsi kuitenkin Amerikassa kovaa koti-ikävää  ja kaipasi myös  äitiään.  Tämä veistos on tehty jonkinlaisena kaipuutyönä. Mallina toimi kuvanveistäjän ensimmäinen puoliso Sylvia de Flogny.

Myöhemmin Kallio palasi takaisin  Suomeen ja Helsinkiin. Veistoskin matkasi kotimaan kamaralle ja jostain syystä se varastoitiin  Risto Saalastin tädin viljavaraston yläkertaan!

Tämän vuoksi Saalasti siis tiesi veistoksen olemssaolosta. Saalasti otti  puhelun jälkeen yhteyttä Museovirastoon, joka antoi luvan valaa veistos pronssiin.

Veistoksen korkeus on 2 metriä 20 cm ja jalustan kanssa mitattuna 2,50 metriä.Veistoksen jalustaan on kirjoitettu teksti raamatusta Jesajan kirjan luvusta 66:13 "Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan."Toisella sivulla teksti on käännetynä ruotsiksi "Som en mor tröstar sitt barn, så skall jag trösta er (Jes. 56:13 ruotsinkielisessä raamatussa)."

Mainittakoon, että Kalervo Kallio oli Suomen presidentin, Kyösti Kallion poika. Kalervo Kallio on tehnyt myös isänsä muistomerkin vuonna 1962, se sijaitsee Helsingissä Eduskuntatalon edustalla.
Kaikkiaan kallion töitä on olemassa yli 400.

Äiti-lapsi-veistos paljastettiin Annan hautausmaalla maaliskuussa 2009 osana Kallion 100-vuotispäivän viettoa.

 

 

Veistos on mielestäni hyvin herkkä ja kaunis. Mikä sopisikaan paremmin kauniille Annan hautausmaalle!

 

 LÄHTEET:Kallion vaimo veistoksen mallina. [http://www.kp24.fi/uutiset/54027/kello3.swf]  Luettu 14.6.2013.

Kirjasto Virma:Kalervo Kallio [http://www.kirjastovirma.net/henkilogalleria/Kallio_Kalervo] Luettu 14.6.2013.

 

 

Annan hautausmaalla kiertelemässä

Pakko tunnustaa aukko sivistyksessäni -kävin ensimmäistä kertaa Kokkolassa  Annan hautausmaalla vasta parisen viikkoa sitten!



Annan hautausmaa on uusin Kokkolan hautausmaista. Se vihittiin käyttöön joulukuussa 2001. Nimi hautausmaalle valikoitui siten, että sen tuli soveltua hyvin molemmille kotimaisille kielille ja olla myös samansuuntainen Kokkolan muiden hautausmaiden, Elisabethin ja Marian kanssa. Nyt meillä on kolme hautausmaata, joilla on kaikilla naisen nimi. Ja kuinka ollakaan -ensimmäisenä hautausmaalle haudattu nainen oli toiselta nimeltään Anna!

Hautausmaa sijaitsee osoitteessa Laajalahdentie 33. Se on suuruudeltaan noin 7 hehtaarin kokoinen. Koska hautausmaa sijaitsee pintavesialueella, on aluetta salaojitettu  nyt  jo yli 6 kilometrin verran.

 

Hautausmaa on Marian hautausmaan läheisyydessä, pääportit ovat aivan vastakkain. Auki ollessaan niiden käytävät näyttävät valtavan pitkiltä.Yhtenäisyyden luomiseksi Annan hautausmaata reunustaa samankaltainen kiviaita kuin Marian hautausmaallakin. Kiviaitaa on rakennettu noin 500 metrin verran. Lisäksi osa aitauksesta on  metalliaitaa.



Pidän hautausmaan puistomaisesta ilmestä ja avarasta ympäristöstä. Se on myös hyvin hoidetun oloinen kokonaisuus.






Pääkäytävää kävellessä saapuu pyöreään maisemoituun keskukseen, jossa  mäntyjen reunamilla on äiti-lapsipatsas sekä muistokivi.




Alla olevasta  kauniista patsaasta kerron lisää myöhemmässä postauksessani!



Muistokivi on omistettu muualle haudattujen läheisten muistolle.

 

Aluetta eteenpäin kulkiessa tuntee käveleskelevänsä kuin  metsäpolulla. Metsä on hautaamattomilla alueilla säilytetty vielä luonnontilassa. Pääkäytävät sen sijaan on rakennettu moneen suuntaan jo valmiiksi.

 

Toisaalta alueen yhtenäisyys on huomioitu hienosti ennakoiden -puuston sekaan on istutettu tuijia ja myös valaistus on asennettu näihin alueisiin valmiiksi.

 

 

 

 Siellä täällä on kivisiä vesipisteitä. Näistä tulee mieleen entisajan kaivot...

 

Aivan hautausmaan takaosassa on pensasaidoin rajattu erillinen alue. Se on tarkoitettu muihin uskontokuntiin kuuluville vainajille. Tällä hetkellä alueelle on haudattu vain  pieni, lähes 5-vuotias muslimityttö...

 

 

 

 

 Hautausmaalta löytyy myös uurnahautapaikkoja ja muistolehto. Tuhkatun omaisen nimen voi  halutessaan laitaa näihin harmaisiin pylväisiin muistolaattaan.

 

Kansallista veteraanipäivää vietetään Suomessa vuosittain 27.4. Kyseisenä päivänä vuonna 2013 Kokkolan sotaveteraanit  ja Veteraaniyhdistykset halusivat kunnioittaa 50 vuotta täyttänyttä Sotaveteraaniyhdistystä paljastamalla Annan hautausmaalla muistokiven.

Muistomerkin sponsorointiin on osallistunut kuusi yritystä; KokkoLionsit, KPO, Keskipohjanmaa-lehti, Omg, Boliden sekä Besthall. Muistokiven hankkimisesta vastasivat  Kokkolan sotaveteraanit, Kokkolan sotainvalidit, Karlebynejdens krigsveteraner, Kokkolan rintamaveteraanit ja Keski-Pohjanmaan rintamanaiset. Heidän logonsa on muistokiven  tummaan osaan tallennettuina.

Alunperin muistokiven suunniteltiin olevan kiiltävää graniittia, mutta seurakunnan mielestä nykyisenlaiseksi tehty muistokivi soveltui paikalle paremmin. Muistokiven luovutustilaisuudessa huhtikuussa sotilaat seisoivat juhlavasti merkin ympärillä.



Muistokiven läheisyydessä on alue, jonka seurakunta on luovuttanut veteraaneille ja heidän puolisoilleen. Sinne on  haudattu jo  noin 70 vainajaa.

Muistokiven hallinta on seurakunnalla. Ajatuksena on jokaisena veteraanipäivänä lahjoittaa kiven juurelle seppele jonkun edellämainitun sponsorifirman puolesta niin kauan, kuin sotaveteraaneja on jäljellä. Sen jälkeen asia siirtyy kaupungin kontolle.

Alla olevassa kuvassa näkyy taustalla seurakunnan huoltorakennus.

Hautausmaalle on arvioitu mahtuvan noin 4500  hautaa. Oletetaan, että Annan hautausmaassa riittää tilaa  haudoille seuraavien viidenkymmenen vuoden ajan. Aika monen nykyisen kokkolalaisen viimeinen leposija löytynee siis täältä...

Hautausmaa on ns. nurmihautausmaa. Seurakunta huolehtii nurmipinnasta, puolen metrin alueesta hautakiven edustalta ensisijaisesti  omaiset.

LÄHTEET:
Annan hautausmaa, Kokkola [http://www.kokkolanseurakuntayhtyma.fi/hautausmaat/kokkola/annan_hautausmaa_kokkola] Luettu 14.6.2013.

Muistokivi ylläpitää sodasta palanneiden muistoa. [http://www.kp24.fi/uutiset/Default.aspx?newsid=335079] Luettu 14.6.2013.

Sotaveteraaniyhdistyksen toiminta aktiivita läpi historian [http://www.kp24.fi/uutiset/teemat/1480/334815/Sotaveteraaniyhdistyksen-toiminta-aktiivista-l%C3%A4pi-historian] Luettu 14.6.2013.