Jäätilannetta bongailemassa Trullevinnokassa

 

Näin pyhäpäivänä oli hyvää aikaa lähteä Trulleviin ajelemaan ja katsastamaan, miltä näyttää jäätilanne.

Trullevi (Trullön) on noin  5 km pitkä ja kapea niemenkärki kaupungin pohjoispuolella.

 

 

 

Niemen luoteiskärjessä Pohjois-Kupussa (Norrkubban) sijaitsee kalasatama. Tässä talven tyhjyyttä uhkuva  venesatama.

 

Isoimpia kalastusaluksia oli talvilomalla päällystetyllä piha-alueella.

 

 

Kapusin Trullevinnokassa sijaitsevalle lintutornille merta katsomaan. Portaikko oli jäinen, täytyi liikkua varovasti. Astinlautojen  pinnalla oleva jää narisi kenkien alla. Hieman huoletti, pysyykö kameran pitkä putki ja lisäsalama  ehjänä, vai kolhinko sen kiipeillessäni...Torni näyttää maalta katsoen matalalta, mutta olo on kuin vuoristokiipeilijällä, kun korkeanpaikankammoinen blogisti korkeuksiin erehtyy...Muta selvisin kuin selvisinkin ilma kompurointia!:)

 

 

Yllätyksekseni sain todeta, ettei Trullevissa ollut vielä kunnollista  jääpeitettä, vaikka esimerkiksi Perhonjoen  sillan alus 8-tien tuntumassa aivan jäässä tänään näytti jo olevankin.

 

Pakkasta oli -7 astetta, tuskin kovin montaa päivää menee, ennen kuin talvi vetää  leveämmän jääpeiton korvilleen.

 

 

Tässä alla Ilmatieteenlaitoksen sivulta kopsittu kuva jäätilanteesta 22.12.-14. Oikeanpuoleinen kartta kertoo keskimääräisen jäätilanteen tähän aikaa vuodesta. Eli normaalisti pitäisi tähän aikaan vuodesta jo jonkinlainen  jääpeite  rannikollamme olla.

Jäätilanne
Normaalitilanne

 

Jääpalaset näyttivät kauniilta veden pinnassa. Kuin palapeli, joka odottaa kokoamistaan.

 

Lintutornin alapuolella olevat  isot kivet vakuuttivat  luonnon monimuotoisuudesta. Ne ovat saaneet ylleen hyisiä aaltoja ja  valkohuuruisen jääkuoren. Tämän kuvan nimi voisi olla vaikka "kylmyys."

 

Etäämpänä  vilkkui Tankarin majakkasaaren valo.

 

Iltapäivä alkoi hämärtyä. Meri katosi hiljakseen  hämäränhyssyyn. Sormet olivat pakkaspäivän kuvailusta kohmeat...

 

Hyvää joulua

Hyvää joulua kaikille tämän nostalgisen Pohjanpään runon myötä!

Se kuusi oli vihreä ja pihkantuoksuinen. Sen isä pirttiin kantoi illansuussa. Ja kirkkaimpana yhä muistan latvatähden sen, mi välkkyi lapsuuskodin joulupuussa. Me lapsenkäsin sytytimme pienet kynttilät, ja niiden myötä syttyi sydämemme. 

Me näimme kedon paimenet ja lampaat säikkyvät. Sai jouluenkelikin vieraaksemme. Yön tummaan ruutuun piirtyi valo joulukynttilän. Se sulatteli kylmän jään ja kirren. 

 Ja vaari kertoi jouluyöstä ääni väristen. Me veisasimme tutun paimenvirren. 

Sen kuusen tuoksu unessakin meidät ympäröi. Ja unessa soi laulu heleämmin. Ei pelottanut pakkanen, mi pirtin nurkkaan löi, kun hehkui lähellämme liesi lämmin. Se pirtti oli pieni, oli pieaa
ylitse maan ja ylitse puun. 

Kuuran kourissa seisoo kuuset kullassa talvisen aamunsuun. Lumiset näreet kuin pienet tontut    kultaa aamunkoi. Kattona kirkon on sininen taivas ikuiset hongat on pilarejaan purppuraviitassa aurinko astuu alttarille sen messuamaan. Alttarina on luminen vaara hartaana seisoo maa ja puu lävitse valkeain hahtuvain hiljaa metsässä aamu kirkastuu.
-Lauri Pohjanpää-

Santa Lucia

 

 

Tässä pienoinen joulutervehdys eiliseltä illalta. Muutaman vuoden tauon jälkeen Kokkolassa oli jälleen perinteinen Luciakulkue.

 

Tässä alla olevassa kuvassa Luciakulkueen neljä tyttöä ovat Kauppatorin lavalla laulamassa.

 

 

Tänä vuonna ÖT-lehden ja Kokkolanseudun ruotsinkielisten Lions-klubien järjestämän Luciaäänestyksen voitti  teerjärveläinen Anna Fadeicheva. Hän on 61. Kokkolanseudun Lucia.

 

 

Sankta Lucia, ljusklara hägring,
sprid i vår vinternatt glans av din fägring.
||: Drömmar med vingesus under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. :||

Kom i din vita skrud, huld med din maning.
Skänk oss, du julens brud, julfröjders aning.
||: Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. :||

Trollsejd och mörkermakt ljust du betvingar,
signade lågors vakt skydd åt oss bringar.
||: Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. :||

Stjärnor som leda oss, vägen att finna,
bli dina klara bloss, fagra prästinna.
||: Drömmar med vingesus, under oss sia,
tänd dina vita ljus, Sankta Lucia. :||

 

Murros

 

Sattuipa sopivasti! Olin oppilaiden kanssa juuri Snellman-salin aulassa, kun näin taiteilija Esa Riipan sekä muutaman työmiehen sivummalla liikuskelevan samaisessa aulassa. Päivä taisi olla maanantai 1.12.2014. Seuraavana päivänä tilassa taas liikuskellessani tein havainnon, että Snellman-salin eteisaulaan oli seinälle noussut isohko taideteos.

 

 

Viikon varrella lehdestä  ja netistä sitten sain tietää tarkemman tarinan taululle.

 

Esa Riippa on lahjoittanut kyseisen "Murros"-nimisen taulun Keskipohjanmaan Kamariorkesterille. Kamariorkesterihan esiintyy usein juuri Snellman-salissa Kokkolassa, joten siksi paikka valikoitui juuri Snellman-salille. Sali ympäristöineen on syksyn aikana muutoinkin kokenut kasvojenkohotusta  - seiniä on maalattu, ravintolaa on ehostettu ja tauluja on ilmaantunut seinille...

 

Tiainen sai sytykkeen teokselleen  kuunnellessaan Kaustisen Kamarimusiikkiviikolla lempiteostaan, P.H. Nordgrenin Oboekonserttoa noin  vuosi sitten.

Riipalle tällainen monumentaalinen työ ei ole lainkaan tyypillinen, siksi taulun idean kehittelyyn meni  puolisen vuotta aikaa. Teos on omistettu P.H.Nordgrenille, joka oli myös Keskipohjanmaan kamariorkesterin nimikkosäveltäjä. Keskipojanmaan kamariorkesteri puolestaan on Riipalle energian lähde sekä  luovuuden  keidas. Tämän voin muuten  itsekin hyvin kohdallani allekirjoittaa:)



Murros on täydellisen uniikki teos. Siitä ei ole tehty vedoksia. Työ on tehty suoraan isolle, yli 1x 2 metrin paperille  ilman luonnoksia. Tekniikka on Riipallekin uusi. Siinä on telattu syväpainoväriä kerros kerrokselta antaen värin välillä kuivua. Lopullinen viimeistely on tehty hiilellä.

Virallisesti teos lahjoitettiin kamariorkesterille itsenäisyyspäivän aattona  5.12.2014 jousikonsertin yhteydessä. Remontin yhteydessä harmaan sävyn ylleen pukenut tiiliseinä sopii hienosti taulun harmaaseen värimaailmaan.



Murros on  siis taiteilijan elämyksestä syntynyt työ. Pahoittelen kuvieni huonolaatuisuutta ja valon heijastusta lasiin.  Kun seisoin taulun edessä, sen värimaailmasta löytyi paljon syvyyttä, vaikka se  nopeasti katsottuna on hyvin harmaa. Lohkaremaisuus ja kivien pinta oli saatu hyvin aidon tuntuiseksi ja lähes tulkoon saatoin tuntea kivien painon.... 

 

LÄHTEET:

Elämyksestä syntynyt. Esa Riipan Murros lahja kamariorkesterille Snellman-salille.Kokkola-lehti. 3.12.2014, :o 49, s. 5.

Esa Riipan Murros lahja kamariorkesterille Snellman-salille. [Esa Riipan Murros lahja kamariorkesterille Snellman-salille] Luettu 7.12.2014.