Rangaistuksia entisaikoina, osa 4: kujanjuoksu ja vitsarangaistus

Ja lisää vanhoja rangaistusmuotoja...

1600-luvulla kujanjuoksu rangaistusmuotona tuli hyvin tavalliseksi. Alun perin se oli sotilaiden keskuudessa yleinen rangaistusmuoto. Kokkolassa on käytetty kujanjuoksurangaistuksia sotajoukkojen oleskellessa seudulla. Kokkolassa tiedetään kujanjuoksua käytetyn rankaisumuotona ensimmäisen kerran vuonna 1692. Tuosta lähtien sen käyttö lisääntyi aina isoonvihaan saakka. Kokkolassa  kujanjuoksuun päädyttiin ainakin 27 kertaa.

Kujanjuoksu oli julkinen tapahtuma. Rangaistuksen päätarkoitus oli tietysti kurittaminen rikoksesta, mutta rangaistuksen  julkinen toteuttaminen  nähtiin myös varoituksen antamisena muille ihmisille. Ja tietysti tällä tapahtumalla tyydytettiin myös ihmisten sensaationälkää...

Naisia tällä kujanjuoksulla  ei kuritettu, heille riitti torilla suoritettava vitsarangaistus. Vitsarangaistuksessa  oli pari vitsoja, joilla kullakin lyötiin kolme iskua. Tuo vitsarangaistus vastasi arvoltaan  2½ hopeatalarin suuruista sakkoa.

Jos haluttiin erityisesti korostaa raipoilla rankaisemisen häpeällisyyttä, suoritettiin rangaistus kaakinpuun  vieressä, vaikka yleensä rangaistus tapahtui raatihuoneen portailla.

Kujanjuoksussa sotilaat  tai muu miesrivi  komennettiin kahteen riviin. Syytetty riisuttiin vyötäisiin asti alasti. Tuomitun täytyi juosta  rangaistuksen määräämä määrä  miesrivien keskellä jokaisen rivissä seisovan iskiessä häntä ruoskallaan selkään niin lujaa kuin jaksoi.

Kujanjuoksu rangaistusmuotona yleistyi kuolemanrangaistusten harventuessa. Kujanjuoksua käytettiin myös silloin, kun tuomitulla ei ollut varaa maksaa sakkoja. Wiirilinna mainitsee artikkelissaan, että edestakaisin juoksu kahteen riviin asetettujen sadan miehen välitse vastasi arvoltaan kahdeksan hopeataalarin sakkoja. Tosin Kokkolassa  saatiin kujanjuoksuun yleensä vain viisikymmentä, joskus ainoastaan  kolmekymmentä miestä. Tällaisissa tapauksissa
rangaistavaa juoksutettiin kujaa useampaan kertaan...
                   
                                

Yllä:Puolalais-saksalaisen Daniel Nikolaus Chodowieckin (1726-1801)  työ rangaistuskäytännöistä.
                                     
Yleisesti raippa- ja vitsarangaistuksista vastasi profossi eli kaupungin piiskuri. Rangaistus suoritettiin vitsoilla tai raipoilla pareittain. Jokaiselle parille tuli antaa kolme lyöntiä. Lisäksi rangaistuksen aikana rikollinen oli sidottuna kaakinpuuhun. Rangaistuskäytännöt olivat 1600-1700-luvuilla vielä hyvin mielivaltaisia. Vuonna 1707 kaksi kokkolalaista  renkiä oli erehtynyt varastamaan isännältään. Tämän teon seurauksena heidät tuomittiin ensin juoksemaan  seitsemän kertaa kujanjuoksu ja tämän jälkeen heidät vielä lähetettiin kuudeksi vuodeksi pakkotyöhän Ruotsiin Marstrandin linnoitukseen...

Joskus rangaistus otti fyysisesti todella lujille. Rangaistava saattoi jopa tuupertua maahan jääden puolikuolleena makaamaan torille, ennen kuin kykeni selvittämään koko rangaistuksensa loppuun saakka. Kokkolassa kujanjuoksurangaistukseen tuomittiin mm. eräs  talonpoika, joka  oli rikkonut tupakkakauppaa koskevia lakeja. Torin sijasta rangaistus suoritettiin myöhempinä aikoina Suntin haassa.

 

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 74, 76.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 3: sakot

 Sakottaminen on hyvin vanha rangaistustapa. Ja voimissaan tietysti edelleen...Ihminen ei ole juurikaan muuttunut - omasta rahasta luopuminen kirpaisee...Tästä on itsellänikin kuukauden takainen muistutus, kun sain parkkisakon, 40 euroa, unohdettuani parkkikiekon. Kummasti sakon maksu taas virkisti muistia!

 1600- luvulla sakkorangaistusta käytettiin lähes kaikenlaisiin rikoksiin tuomittaessa. Moni  tuomio myös muuttui lievemmäksi sakkorangaistukseksi. Jos kuolemaan määrätty jostain syystä selvisi kuolemanrangaistuksesta, hän joutui maksamaan 40 markan sakon. Usein tavallisista rikkomuksista selvisi maksamalla sakon, esimerkiksi puolen markan varastamisesta pääsi maksamalla...

 

   

Yllä: Kuva Sievistä muinoin  pellosta löytyneestä vanhasta rahasta.

Jos syytetyllä ei ollut varaa maksaa sakkoja, hänet määrättiin kujanjuoksuun tai raipparangaistukseen, naisten kohdalla vitsarangaistukseen.  Näistä rangaistusmuodoista myöhemmin lisää rangaistussarjakirjoitusten  täydentyessä:)

Vuonna  1694 kokkolalainen Antti Veteläinen tuomittiin salakapakan pidosta. Hän  oli pestannut palvelukseensa  kuusi irtolaista, jotka olivat tarjoilleet kapakassa olutta sekä lipeäkalaa (uff...).Antti tuomitiin maksamaan palkollisasetukseen vedoten  40 markkaa. Lisäksi pidettiin raskauttavana asiana, että hän oli antanut vieraidensa pelata korttia, mikä oli kiellettyä. (Tuosta kortinpeluusta omakohtainen muisto; se  lienee ollut entisaikoina todella syntistä, sillä vielä oma mummoni 1970-luvulla piilotteli pelikortteja vaatepinojen alle, ettei lapsenlapset niitä löytäisi käsiinsä. Samoin muistan, että paheksuttiin, kun kerran erehdyimme kaverin kanssa kaivamaan kortit esiin hautaisisista tulon jälkeen. Vuosi taisi olla niinkin paljon kuin 1977... )

Wiirilinna kertoo rangaistuksista Kokkolassa vuonna 1702 esimerkkinä kokkolalaisesta talonpojasta, joka oli metsällä liikkuessaan  todennut "linnut tosin ovat Jumalan luomia, mutta noista jäniksistä, "Hiien linnuista", en oikein tiedä.". Tätä lausumaa pidettiin karkeana herjauksena, josta olisi pahimmillaan voinut olla seurauksena kuolemanrangaistus! Oikeuden harkittua asiaa päädyttiin lopulta siihen, ettei hän ollut syyllinen noituuteen, vaan pääsi pälkähästä  viiden hopeataalarin sakolla. Kannattaa miettiä mitä suustansa lipsauttaa:)

Pyhäpäivänä suoritetut rikokset olivat erityisen vakavia. Kirjuri Martti Hinzig erehtyi heittämään  lumipallon sekä  käyttämään rumia haukkumasanoja ja rikkoi näin joulurauhaa. Tästä syystä hänet tuomittiin suuriin sakkoihin...

Eräs talonpoika Kokkolassa  oli tullut kirkkoon juopuneena ja vielä vilkuttanut silmää kirkossa olijoille. Lehterillä olleet ihmiset olivat jääneet hänen silmäniskuja seuraamaan ja  tulleet tarkkaamattomiksi. Myöhemmin talonpoikaa syytettiin tästä ja hän oli perin katuvainen  ja kertoi juoneensa kotona paloviinaa ainoastaan kolmen äyrin edestä. Kalliiksi tuli se juonti, sillä talonpoika tuomittiin  50 hopeatalarin sakkoihin ja lisäksi julkiseen kirkkorangaistukseen. Summa oli mittava, sillä samalla rahalla olisi saanut 20 tynnyriä rukiita...

1600-luvun ihmiset olivat mitä ilmeisemmin hyvin kiivaita ja kävivät herkästi käsiksi toisiinsa. Myös nimittely oli yleistä. Milloin nimitettiin toista hunsvontiksi, milloin ajokoiraksi tai jopa  peltokanaksi. Tällainen solvailu koettiin hyvin loukkaavana.  Pahoinpitelyistä aiheutuneet rangaistukset oli tarkasti määritelty. Tukistamisesta tai korvapuustista sai  sakkoa kuusi hopeamarkkaa, haavasta jopa 12. Jos pahoinpitelyn uhriksi sattui pormestari tai raatimies,  kasvoi sakkojen määrä korkeaksi.

Kuokkavieraat häissä 1700-luvulla olivat ankaran  Kokkolan pormestari Noreenin syynin alla. Noreen ilmoitti julistuksen avulla, että pidoissa  oli kutsuttujen vieraiden lisäksi niin piikoja, renkejä, kuin oppipoikia ja lapsiakin, jotka haittasivat palvelusta suorittavia ja kutsuttuja. Kuninkaallisen asetuksen perusteella jatkossa pitoihin tai  väkirikkaisiin kokouksiin luvatta saapuva olisi velvoitettu maksamaan sakkoa kuusi hopeatalaria. Isäntä joutui maksamaan sakkoa kaksinkertaisen määrän, mikäli  salli lastensa tai palvelijansa juosta  tällaisissa tilaisuuksissa. Maistraatti tahtoi langettaa alaikäisille rangaistukseksi sopivaa työtä joko paljaan taivaan alla tai lukittujen ovien takana.

Maistraatti  myös kielsi poikien omaksuman tavan käydä uimassa Suntissa Pitkänsillan lähellä. 15 vuotta täyttäneitä poikia uhattiin sakkorangaistuksilla, pikkupoikia sitä vastoin rangaistaisiin antamalla vitsaa. Lasten vanhempia kehotettiin valvomaan, ettei heidän lapsensa osallistuisi säädyllisyyttä loukkaavaan menettelyyn. Määräys sisältyi myös vuoden 1837 poliisijärjestykseen.

Yllä oleva kuva Kokkolan keskiaikapäiviltä 2013.

Ajan tapa oli, että ilkivaltaa tekevät esiintyivät usein naamioituneina. Heille tahdottiin langettaa nelinkertaiset sakot, jotka varattomilla voitiin muuttaa joko raippa- tai vitsarangaistuksiksi. Vuonna 1777 Antti Lindebäckin  hääjuhlissa saapui pihalle naamioituja miehiä, jotka eivät varoituksista huolimatta poistuneet. Niinpä sulhanen ampui laukauksen kohti miesjoukkoa ja luoti surmasi kauppias Petter Pelanderin. Raastuvanoikeus tuomitsi sulhasen kuolemanrangaistukseen, koska ei voitu toteennäyttää oikeata hätää ja syytä. Vaasan hovioikeus muutti rangaistuksen kuitenkin 100 hopeariksin sakoiksi.

LÄHTEET: 

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s.80-82, 170 sekä  297-298.

Kokkolan kaupungin historia, osa 3. 1970, s. 426.

Viljanen, H. Kuolemantuomiot ja niihin liittyvät hautapaikat  1600- ja 1700-luvun Suomessa. Proseminaariesitelmä. 2011. [https://kalmistopiiri.files.wordpress.com/2014/09/heidiviljanen_kuolemantuomiot_ja_niihin_liittyvc3a4t_hautapaikat.pdf] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Kevätsää lämmittää, luonnon kaiken herättää...

Oolalaa, kevätihminen herää auringon paisteessa huterasti tolpilleen! Jos katupöly ei vähän tasoittaisi hurmostani, liitelisin kai jo pilvissä...

Terminen kevät kuulostaa sanana rumalta, mutta ajatuksena ihanalta. Ilmatieteenlaitoksen karttakäppyröiden mukaan nyt ollaan reippaanlaisesti etuajassa kevään suhteen..
.






























Viikko takaperin käytiin poistamassa mereltä talviverkot sen jään alta, mitä vielä oli jäljellä. Sula  vesi tuli esiin hetkessä. Tässä kuvaa Päiväniemestä Poroluotoon päin. Tuttu mies kelkkaili etäämpänä  vielä rannan tuntumassa -verkkoja poistamassa hänkin. Taitaa olla aivan aikaisimpia aikoja, kun jäät häipyvät...

Metsässäkin tuli pyhinä kuljeskeltua. Itse metsiköissä ei ollut paljonkaan lunta, mutta varjoisilta metsäautoteiltä sitä sentään vielä löytyi. Aivan huippua oli, että oli loistava hankikeli! Kävelimme umpihangessa ja se jaksoi kantaa meitä. Toista oli hirvillä, jotka olivat kulkeneet samaa reittiä.  Niiden sorkanpainanteet näkyivät syvällä  hangessa. Ihmettelin ensin, miksi ihmeessä hirvet ovat valinneet lumisen tien kulkureitikseen, mutta selvisipä sitten sekin. Lumen painosta lehtipuut olivat kumartuneet talven aikana ja nyt hirvien oli helppo napsia  oksienpäitä suihinsa. Näkyipä jänisiskin käyneen apajilla. Papanakasan jätti käyntikortiksi.

 

Eilen kävin Ruotsalon Konginkarissa. On  kiva haaveilla taas jo ajasta, milloin saa veneen vesille. Sielläkin näkyi kaunis, sininen merivesi etäämpää. Sellaista näkymää voisi tuijotella loputtomiin.

Kotikulmille ovat uljaat joutsenet jo saapuneet. Tiistaiaamuna  (10.3.-15) töihin körötellessä neljä ihanaista valkosiipeä lensi autoni yllä. Tämäkin on todella aikaisin. Paitsi että puolisoni näki joutsenia vielä päivää aikaisemmin eli 9.3...Olen pitänyt päiväkirjaa kevään tapahtumista useamman vuoden ajan. Aikaisin merkintäni joutsenista tähän saakka on  ollut  vuodelta 2012. Silloin näin joutsenen 21.3.

Pihamaata on kiva kierrellä ja kurkkia, mitä lumen alta paljastuu. Perennapenkissäni on vielä viimevuotiset lehdet suojaamassa uutta kasvustoa pakkaselta - ja näyttää siltä, että täytyy ne siinä vielä visusti pitääkin. Uutta vihreää nimittäin puskee jo kovaa kyytiä ja öisin on  kuitenkin pakkasta...

 

Kukkapenkin viereiseltä nurmelta paljastui myös, että lumen ja maan alla on ollut talvellakin elämää - koko pihapiiri täynnä myyrän kaivauksia:/ En muista koskaan aikaisemmin nähneeni pihassani moista. Kun taistelutanner kolmekymmenvuotisen sodan jäljiltä...

Ehkä kutkuttavinta tällä hetkellä on ajatus haravoimaan pääsemisestä! Vuosi takaperin lääkäri kielsi  moisen puuhastelun, kun käsi ei ollut ihan kunnossa, mutta nyt ei taida   estää mikään... Vuoden aikana kertyneet roskat, lehdet ja murskeenrippeet kun on saatu maltillisesti aurinkoisessa säässä rapsittua pihasta pois, niin ah autuasta:) Älköön kukaan uskaltako uhitella minulle mistään takatalvesta!

Rangaistuksia entisaikoina, osa 2 :peukaloruuvi

Rangaistuskäytäntöjen toinen osa. Valitettavasti tästä aiheesta löytyi melko vähän tietoa...

Varhaisimpiin tunnettuihin rangaistusvälineisiin lukeutuu peukaloruuvi. Sitä käytettiin katolisella keskiajalla paljon. Tarkoituksena oli, että syytetty pakotetaan kiduttamalla  tunnustamaan rikoksensa. Ruotsissa kiduttaminen oli tullut tavaksi vasta 1500-luvulla.

Peukaloruuvilla uhrin sormet tai varpaat murskattiin hitaasti puristamalla. Peukaloruuveja valmistettiin sekä puusta että metallista. Eniten peukaloruuvia käytettiin  valtiollisissa rikoksissa.
Uskokaa tai älkää - pianistin roolissa ainakin minä olisin ollut valmis tunnustamaan lähes mitä vaan säilyttääkseni sormeni ehjinä...

 

Yllä: Piirroskuva peukaloruuvista, Kokkolan historia, osat 1-2.

Asiakirjojen mukaan peukaloruuvia on käytetty Kokkolassa  kaksi kertaa. Sitä  tiedetään käytetyn ainakin renki Juhana Laurinpojalle. Hän oli murtautunut ranta-aittaan.  Juhana kertoi, että oli tehnyt rötöksensä yhdessä porvari Tuomas Jaakonpoika Tastin kanssa, mitä  Tuomas taas ei myöntänyt.

Juhana  pidettiin vangittuna kuulustelujen ajan, mutta  Tuomas sai  porvarina vapaalla jalalla odottaa oikeudenkäyntiä (porvarismiehen katsottiin paremmin pysyvän paikkakunnalla, koska hänellä oli kiinteitä yhteyksiä paikkaan...) , jossa hänen piti vannoa syyttömyyttään "itse kahdentenatoista, " eli hänen piti saada syyttömyydelleen todistajia.

Asian käsittely siirtyi, koska oli epäselvyyttä, saivatko todistajat olla syytetyn lähiomaisia. Lopulta reilun vuoden päästä riitti syyttömyyden vannominen  "itse kuudentena." Tuomas vapautettiin syytteistä, vaikka kaikki seikat  näyttivät muuta. Renki Juhana Laurinpoika kuitenkin saatiin tunnustamaan rikoksensa peukaloruuvin avulla...

Kuningas Kaarle XI kielsi peukaloruuvin käytön  1600-luvun lopulla.

Kuva metallisista peukaloruuveista lainattu täältä.


LÄHTEET:

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 70-71.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Wikipedia. Peukaloruuvi. [http://fi.wikipedia.org/wiki/Peukaloruuvi] Luettu 28.2.2015.

Rangaistuksia entisaikoina, osa 1: kistu

Tänään pääsemme porautumaan uuteen (tai periaatteessa kai  voisi sanoa vanhaan...) aiheeseen. Talvilomaviikon aikana nimittäin hurahdin täydellisesti historian pauloihin  ja kahlasin läpi kymmenittäin kirjoja ja artikkeleita koskien vanhoja rangaistuskäytäntöjä Kokkolan seudulla 1600-luvulta lähtien. Aihe sieppasi niin mukaansa, että yhden yön kieriskelin sängyssäni tuskallisia painajaisunia katsellen ja herättyäni hiestä märkänä olin  aivan varma että Kokkolaa on ravisuttanut silmitön väkivalta-aalto. Miten suloista olikaan tajuta, että untahan se  olikin vaan...


Olen koonnut rangaistuskäytännöistä yhdeksänosaisen sarjan ja ripottelen uusia jaksoja silloin tällöin tänne eteenne. Meille 2000-luvun ihmisille vanhat tuomiot kuulostavat vähintäänkin oudoilta...Jos osataan nykyään olla juorunälkäisiä, niin kyllä sitä kuulkaa osattiin ennenkin:)

Ja sitten  asiaan!



Kokkolan keskustassa komeilee kaunis keltainen talo, joka raatihuoneena tunnetaan. Raatihuone rakennettiin vuonna 1634, mutta se tuhoutui harmillisesti vuoden 1805 suurpalossa. Samalle paikalle rakennettiin uusi, entistä ehompi rakennus.

Yksi lievemmistä   rangaistuskeinosta entisaikoina oli  vankeusrangaistus, joka tuli käyttöön 1600-luvulla. Kokkolassa vangit säilytettiin vanhalla raatihuoneella. Kokkolan raatihuoneen alakerrassa olleen kistun eli vankikopin käyttö oli hyvin humaania: vaikka vanki kärsi tuomiotaan siellä valottomassa tilassa ja kahleissa, niin  kistun seinässä oli luukku, josta vangittu saattoi vapaasti katsella torille tai keskustella ulkopuolella olevan yleisön kanssa.

Koko raatihuoneen rakennuksessa ei ollut uunia, joten kylminä  aikoina vanginvartijan täytyi inhimillisyyden nimissä  viedä vanki omaan asuntoonsa lämmittelemään. Kistu ei ollut myöskään mikään puhtauden tyyssija. Eräs kaupunginpalvelija kieltäytyikin seuraamasta  kistussa ollutta vankia saunaan, jossa piti polttaa pois syöpäläisiä itsestään. Rangaistukseksi kaupunginpalvelija erotettiin työstään. Voi vain kuvitella ,mikä löyhkä kistussa on mahtanut olla, kun sinne on laskettu tarpeet sun muut...





1600-luvulla  kistun käyttö oli vielä  hyvin järjestäytymätöntä. Tuomiokirjoissa lukee tuomiona useissa kohdin, että syytetty on teljetty kistuun toistaiseksi. Toistaiseksi saattoi tarkoittaa  mitä tahansa...muutamista tunneista joihinkin päiviin tai jopa viikkoihin. Vasta 1700-luvulla annetuissa tuomioissa selvisi myös rangaistusajan pituus. Vuonna 1667 eräs räätälinkisälli tuomittiin pidettäväksi kistussa  tarpeellisen ajan "asian laadusta riippuen." Syynä vangitsemisen oli, että kisälli oli melunnut yöllä.

Porvari Siimen Mikkelsson, joka tunnettiin myös nimellä Rindamuru, oli hyvin tunnettu ja vaarallisena pidetty tyyppi. Vuonna 1664 hänen kerrotaan murtautuneen Kälviän Kruunuaittaan katon kautta ja varastaneen 291 kuparitaaleria. Rindamuru jäi tekosestaan kiinni, vangittiin ja vietiin kistuun. Lopulta hänet tuomittiin  kuolemaan. Rindamuru oli kuitenkin näppärä mies ja onnistui pakenemaan lukitusta sellistä, vaikka oli kahlittu sekä käsistä että jaloista. Paon syyksi ei riittänyt vartijoiden huolimattomuus, vaan ilmiselvä paholaisen kumppanihan hän tietysti oli!

Vuonna 1690 Jaakko Skåtten vaimo oli aiheuttanut kirkossa pahennusta tappelemalla penkkipaikasta ja   nimittämällä riitakumppaniaan rumilla nimillä. Hänet oli tästä tuomittu 100 hopeatalarin sakkoihin. Hän sai kuitenkin vaihdettua  saamansa rangaistuksen  kuukauden kestäväksi vankeudeksi "vedellä ja leivällä." Kumman rangaistuksen sinä olisit valinnut?

Vankeudessa olevien ravinnon saanti oli  hyvin niukkaa, sillä velkojien tuli tse huolehtia  velkavankinsa elatuksesta. Velkojat tai heidän omaisensa pakotettiin maksamaan  velkojalle tämän saatavat. Myös tutkintavankeudessa olevat henkilöt kuuluivat asianomistajain ylläpidettäviksi siihen saakka, kunnes tuomion langettamisen jälkeen yhteiskunta alkoi huolehtia heistä. Lyhytaikaisiin vankeusrangaistuksiin tuomitut saattoivat itse joutua kustantamaan ravintonsa, mutta porvariston tehtävänä oli muutoin huolehtia muista.   Joissakin tapauksissa tiedetään voudin tai oikeuden vapauttaneen  vangin, jottei hän nääntyisi nälkään.

Erään irtolaisnaisen epäiltiin olevan mielenvikainen, eikä hän käynyt kirkossakaan. Tämän vuoksi hänet vuonna 1690 pantiin kokeeksi vankeuteen kahdeksi viikoksi. Näin ajateltiin saavan selville, pystyykö hän parantamaan tapansa. Eipä näy olevan kirjattuna tietoa, miten naispolon kävi. Veikata kyllä voisin, että ei  ainakaan suuremmasti parantunut:)

 Kokkolassa kerrotaan erästä lappalaisukkoa syytetyn noituudesta vuonna 1647. Ei pystytty kuitenkaan todistamaan , että hänen taioistaan kukaan olisi joutunut kärsimään  ja niin hänet suljettiin rangaistukseksi kistuun.

Tapana oli, että jos syyllinen tuomittiin hyvin pitkään vankeusrangaistuksen, hän joutui suorittamaan vankeutensa Oulussa. Rangaistusten toimeenpanon jälkeen oli myös käytäntönä, että esimerkiksi irtolaisnaiset, varkaat ja kaupungin kiinteään asujaimiston kuulumattomat karkotettiin Kokkolasta.


LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupungin historia, osat 1-2. 1984, s. 75-76 ja 81.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle.fi. Raatihuoneen vavisuttavat ihmiskohtalot. [http://yle.fi/uutiset/raatihuoneen_vavisuttavat_ihmiskohtalot/6160458] 2.3.2015.