Liukasta laskiaissunnuntaita! Jos ilmoja katsellaan, niin aivan huiput talvikelit. Valkeaa lunta enemmän kuin miesmuistiin ja keltakultainen aurinko kuumottaa jo upeasti taivaalla. Nyt jos milloinkaan olisi kannattanut survaista sukset jalkaan ja lähteä Kokkolan XXIII Talviharmonikkaviikon livetapahtumaan "Ystävänpäivän haitarihiihto. " Olisin itsekin sinne vääntäytynyt, ellen olisi toipilaana kotosalla taannoisen työtapaturman jäljiltä...
Kotona oleilu on mahdollistanut kuitenkin aivan huippuja, striimattuja elämyksiä. Olen katsonut lähes kaikki katsottavissa olevat Kokkolan Talviharmonikkalähetykset. Täältä tai täältä pääset muutamiin esityksiin pidempäänkin!. Siippa jo jossain vaiheessa kysyi kauhistunut ilme kasvoillaan, että maksaako tuo.:)) Siis aivan mahtava idea tämä striimaus koronan keskellä. Talvinen musiikkifestivaali on onnistuneesti saatu hoidettua läpi ja uskon, että festivaalin katsojakunta on ollut laajempi kuin koskaan. koska netin välityksellä näitä upeita esityksiä on ollut mahdollista kuunnella ilmaiseksi jos ja vaikka missä. Lisäksi on tärkeää, että kun korona on vienyt esittäviltä taitelijoilta lähes kaikki mahdolliset esiintymiset, niin tällä tavoin toteutettuna avautuu ovi esiintymisille. Aivan upea idea myös videotallenteiden alkuinsertit joissa näkyi hienoja kokkolalaisia maisemia. Ja täytyy myös todeta, että tämä tapahtuma ilmeisesti onnistui koronasta huolimatta pesemään kasvonsa ja pysymään ajan hermoilla!
Viikolla osallistuimme oppilaiden kanssa jokavuotiseen tapaan harmonikkaviikon lastenkonserttiin. Tänä vuonna esitys oli "Mimmien. " Meillä oli oikein onnistunut konsertti ekaluokkalaisten kanssa. Liikuimme, leikimme, lauloimme ja pompimme laulujen mukana. Mielestäni oikein hieno homma!
Innolla katsoin myös jokavuotisen Junioriharmonikkojen konsertin. Esikoiseni soitti vuosia sitten sillloisessa kokoonpanossa ja täytyy sanoa, että yksi ihailemistani lasten musiikkipedagogeista on juurikin talviharmonikkaviikon taiteellinen johtaja Raimo Vertainen. Todella ammattitaitoista ohjausta ja meininkiä huumorin pilke silmäkulmassa. Arvostan myös Vertaisen kommenttia "Maanantai-illan konsertti on yksi tärkeimmistä.. " Siinä jos missä näkyy oma asenne perustyöhön!
"Ilta Jukkolanmäellä" oli myös odotuksissani. Siellä oli esiintyjiä, joista osan musiikillista polkua olen saanut seurata heidän lapsuusvuosistaan saakka. Tosin alkuperäisenä esiintyjinä olleet eivät kaikki päässeetkään äänityksiin. Niin harmi. Oli kuitenkin aivan huikea veto, että esiintyjäkaartiin saatiin kaksi ulkomaalaista nuorta naista vain kahden päivän varoitusajalla! Tuohon ei olisi ihan jokainen kyennyt. Harmonikan ja sellon combo oli muuten sekin hieno!
Pidän talviharmonikkaviikossa myös siitä, että joka kerta se onnistuu yllättämään - joko tapahtumillaan tai soitinvalinnoillaan. Esimerkiksi balalaikka ja harmonikka on aika harvoin maassamme kuultu yhdistelmä. Taisi olla eka kerta, kun kuulin Mozartin "Eine kleine nachtmusik " tällä soitinkokoonpanolla.:) Upeaa oli!
Jokavuotinen lauantai-illan viihdemusiikkikonsertti oli tänä vuonna aivan huikea! Se oli äänitetty jo aikaisemmin ja erityismaininnan saa Vertaisen loistava historiapainotteinen alkujuonto! Myös paikalliset kovan luokan artistit lauloivat upeasti. Soittajissa oli taas useampi tuttu naama, joiden musisointia on saanut jo vuosia seurata. Niin hyvä!
Järisyttävin musiikkielämys minulle oli Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin konsertti - aivan alkutahdeista lähtien. Siellä oli muutamia upeita sovituksia ja sanoituksia tunnetuista iskelmistä ruotsiksi laulettuna. Oli myös kiva seurata monenkielistä juontoa. Huuliharppu taipui menoon letkeästi, mutta koin matkapolkuharmoonin olevan kuitenkin aivan omaa luokkaansa. Minulla on sellaisen soitosta nuoruusvuosien kansanmusiikkibändin ajoilta kokemusta, mutta tätä oli jotain aivan käsittämätöntä seurata! Oli myös veikeää kuunnella häämarssi "Napoleonia" sekä tällä kokoonpanolla että aikaisemmin Nuorten virtuoosien ilottelussa! Molemmat hyviä! Niin kaunista!
Olen todella tyytyväinen koko tämänkertaisen(kin) laadukkaaseen antiin. Konsertit oli ihanaa katsella kotoa käsin kuulokkeet korvilla lämpöisen takkatulen loimottaessa suloisesti selkää. Pidin myös siitä että striimaus mahdollisti katsella muusikoiden sormityöskentelyä lähietäisyydeltä. Silti sitä toivoo, että ensi vuonna harmonikkaviikkokin voisi olla livekonsertteina - paitsi ehkä tästä vuodesta mukaan tulee silti vuosittain jokin striimattu konsertti, kun tämää näin upea idea on! Ainakin näin tavoitetaan ihmisiä ympäri maailman - sellaisiakin, jotka eivät paikan päälle muutoin ensimmäisinä saapuisi.
Vielä ihan pakko mainita virtuaalitilaisuuksista näin korona-aikana muutoinkin - omassa elämässä tämä viikko on kompuroinnista huolimatta ollut aika huikea. Alan nimittäin opiskella kolmatta ammattitutkintoani ikinä, ever! Ilman minkäälaista ikärasismikokemusta!
Hain työn ohessa tapahtuvaan erityisopettajakoulutukseen. Sinne oli 207 innokasta ja hyvin pätevän oloista luokanopea ympäri Suomen pistänyt paperinsa ja ainoastaan 25 pääsi sisälle! Haastattelu tapahtui Zoom-yhteyden kautta. Puhuin mikrofonilleni ja tunsin oloni zombiksi, kun en voinut katsoa kolmea haastattelijaani silmiin, kun piti tuijottaa dokumenttikameran sivummalla olleeseen kameraan näytön sijasta. Siitä huolimatta pääsin kuin pääsinkin sisälle! Ja aivan parasta tietysti, että tähän koulutukseen on mahdollisuus juurikin Kokkolan omassa
yliopistokeskuksessa! Ensi jouluna voin sitten kaiketi jo kertoa olevani sekä lastentarhanope, luokanope että erityisope.:)
