Kaarlelan kirkon valaistuksesta, osa 1: lampetit

Ja sitten uutta sarjaa esille - kirkkojen valaistuksesta! Aloitellaan tällä kertaa lampeteista ja edetään myöhemmin muihin valaisimiin. Numeroinnit valaisimien yhteydessä ovat omia merkintöjäni, eivät sen virallisempia. Pitävät paremmin omat muistiinpanot selkeinä.

Lampetit olen kuvannut ns. vastapäivään alkaen kuvauksen kirkon pääsisäänkäynnin luota, kirkon srk-salin puoleiselta takaseinältä ja viimeinen kuva on kirkon pääsisäänkäynnin varrelta, vanhan siunauskappelin puoleiselta seinältä, lehterin alta. Totean kyllä, että olihan  työläs aihe tutkittavaksi ja saattaa olla, että olen suloisesti sotkenut jotkut lampettien lahjoittajat. Laittakaa kommentteja, jos on tarkennuksia!

Kaarlelan kirkossa on kaikkiaan 11 lampettia. Kolme näistä lampeteista on peräisin 1700-luvulta. Olen kuvannut nämä kaikki 11 lampettia tämän tekstin yhteyteen.

Lampeteissa on suuri seinäkilpi. Alaosassa on peltinen tai valettu messinkinen kynttilänvarsi.  Itse seinälevy on muodoltaan soikea, reunoistaan joko  pyöristetyn nelikulmainen, kilvenmuotoinen tai kahdeksankulmainen. Reunoissa on leveä koristenauha.

Kaarlelan kirkossa olevat  lampetit ovat pakotettua messinkilevyä. Koristeina niissä  on kukkia, hedelmiä, lehtiä, helmirivejä, köynnöksiä, sydämiä, palmetteja* sekä ympyröitä. Paljetin  yläosa on  kapeampi ja pyöristetty, palmetin tai auringonkukan muotoinen.  Se voi myös kulmistaan muistuttaa ylösalaisin käännettyä, pyöristettyä trapetsia.

(*Palmetti eli palmunlehteä muistuttava viuhkamainen lehtikimppukoriste)

Messinkiä käytettiin paljon barokkiaikakaudella. Se oli kohtuullisen edullista verrattuna kullattuun hopeaan. Erityisesti messingistä valmistettiin juuri valaisimia. Messinki materiaalina soveltuu hyvin barokkiajan korkeisiin kupuroihin  ja profiileihin. Messinki heijastaa myös kauniisti valoa - siksi se sopiikin kaveriksi  mainiosti kynttilöille.

Messinkiseppä on ilmeisesti  työskennellyt Kokkolassa jo  vuonna 1659, mutta todennäköisesti ainakin osa lampeteista tuotiin kauempaa.

Kirkossa mainitaan olleen myös peltilampetti vuonna 1817 ja kaksi uutta samalaista vuonna 1826.  En tiedä, mikä niiden kohtalo on...

Kaarlelan pitäjän historiassa selvennetään, että vuonna 1700 kirkolla oli niin paljon valaisimia, että niitä voitiin jakaa ympäri kirkkoa. Moni lampetti oli pitäjäläisten lahjoittama.

Lampetti nro 1:

 Lampetti sijaitsee kirkon pääovesta tullessa takaseinällä, seurakuntasalin puoleisella sivulla.
Lampetin keskiosassa on kaiverrus

                                                                   L.H.S.

Nimikirjaimet kirkon eteläseinän lampetissa kertovat lampetin lahjoittajan, joka on kokkolalainen kauppias Lars Hindersson Hanning. Lampetti on  lahjoitettu vuonna 1686.

Kilpi on ns. pyöristetty ja nelitahoinen. Sillä on korkeutta  59 cm. Lampetti numero 1 ja lampetti nro 11 ovat  samalta lahjoittajalta peräisin.

                                                                                1.

Lampetti nro 2:

Lampetti sijaitsee kirkon pääkäytävällä srk-talon puoleisella seinällä. Sen läheisyydessä on vaakunakilpi.

Tätä oli vaikea tunnistaa pelkkien tekstikuvausten perusteella, mutta se lienee rakennusmestari Artur Skrabb`in lahjoitus vuodelta 1931. Lampetin levy on oksidoitu. Kaarlelan pitäjän historiassa mainitaan, että Skrabb olisi lahjoittanut samana vuonna kaksi lampettia, mutta se toinen lahjoitus jäi minulle nyt  epäselväksi.

2.

Lampetti nro 3:

  

Lampetti sijaitsee kirkon srk-talon suuntaisella, kirkon takaosasta katsottuna oikeanpuoleisessa siivessä ikkunan  oikealla puolella.

Lampetin keskellä on

 kaiverrus

 IHS/

 LMD

Kaiverrus saattaa tarkoittaa tässä nro  3 lampetissa alaveteliläistä talonpoika Johan Hindersson Bränkier`iä, jonka mainitaan lahjoittaneen kaksi "pientä" kynttilänlevyä 1600-luvun lopulla. Toinen niistä on lampetti numero 5.

Lampetit  3 ja 5 ovat aikaisemmin olleet sijoitettuna pohjoisenpuolisessa  parvenpylväässä sekä pohjoispuolella parven alla.

Tässä kahdeksankulmaisessa, kupuroilla koristetussa kilvessä on päätteenä auringonkukka. Korkeutta lampetilla on 72 cm.

3.

Lampetti nro 4:

Lampetti sijaitsee srk-salin

 puoleisessa, kirkon

 takaa katsottuna oikeanpuoleisessa siivessä, ikkunan vasemmalla puolella.

Lampetin keskellä on kaiverrus:

LHSB.

Lampetin seinälevy on vaakunakilven muotoinen. Siinä on pyöristetty pääte, jossa on punoksen reunustama sydän.

Lampetti on  noin vuodelta 1700 ja sillä on korkeutta 60,2 cm.

4.

Alla olevassa kuvassa näkyy kirkon pääovesta katsottuna oikeanpuoleinen siipi, jossa sijaitsevat lampetit 3 ja 4 ikkunan molemmin puolin.

Lampetti nro 5:

Seuraava lampetti sijaitsee kirkon pääovesta katsottuna oikeanpuoleisessa siivessä sakastin suuntaan.

 Lampetissa on kilven muotoinen seinälevy sekä ns. trapetsipääte. .

Keskellä lampettia on

kaiverrukset:

 IHS/

   LMD

Ilmeisesti tämän lampetti nro 5 on  lahjoittanut alaveteliläinen talonpoika Johan Hindersson Bränkier, joka on ilmeisesti lahjoittanut myös lampetin nro 3 1600-luvun lopulla.

5.

Lampetti nro 6: 

Kaarlelan kirkon historia I mainitsee, että kirkon kuoripäädyssä sijaitsee kaksi lampettia. Kuvaushetkellä totesin, ettei kuoriosassa ole enää ainuttakaan lampettia, en tiedä milloin niiden paikkoja on muutettu. 

Alapuolen lampetin (nro 6) ovat lahjoittaneet vuonna 1683 Daniel Herman sekä Margareta Vass. Lampetti löytyy pääovelta katsottuna kirkon oikeanpuoleisesta, srk-salin puoleisesta siivestä kirkon  sakastinvastaisesta sivuseinästä. Toinen samalainen lampetti (nro 7) löytyy sakastin viereisestä sivuseinästä Chydeniuksen muotokuvamaalauksen vierestä.

Lampetissa on soikea kilpi ja ns. trapetsinmuotinen yläosa, jossa on  pyöreänmuotoisen laakerinlehtiseppeleen keskellä laakeriseppeleisen naisen pää sivukuvana.

6.

Alla  on  suurennos yläpuolella olevan lampetin  tekstistä.

Yritän saada kaiverruksista selvää.

Ylimpänä laatassa on kaiverrettuna enkelin pää ja siivet. Sen alla teksti:

"Danniel Larson Herman &

Margretta Tomms. Dotter Vass.

Anno 1683 den 5 October"

Lampettien 6 ja 7  korkeus on 83 ja 84,5 cm. Myös tekstit niissä ovat yhtenevät.

Lampetti nro 7:

Lampetti on kirkon pääovesta katsoen vasemmassa siivessä, siunauskappelin puolella, Chydeniuksen taulun vieressä.

Kaiverrusten yläpuolelle laatan keskiosaan on tähänkin kaiverrettu myös enkelin pää ja siivet.

Lampetin nro 7 ovat lahjoittaneet vuonna 1683 Daniel Herman sekä Margareta Vass.

7.

Alla: Seinäkuva ylempänä olevasta lampetista Chydeniuksen  taulun vieressä.

Lampetti nro 8:

Tämä lampetti sijaitsee kirkon takaa katsoen vasemmassa siivessä, vanhan siunauskappelin puoleisessa siivessä,  melko lähellä sivuovea.

Lampetissa  on vaakunakilven muotoinen seinälevy, jossa on palmetinmuotoinen pääte.

Laatassa on kaiverrettuna:

 S.M.H.

 1687

Lampetilla on korkeutta 60 cm.

Lukkarinpenkin yläpuolella mainitaan aikoinaan olleen yhden lampetin seinällä. Nyt

 siellä ei ole ensimmäistäkään. Tästä lampetista kerrotaan, että sen on lahjoittanut vuonna 1687 joko Anders tai Jöns Olofsson Stoor, talonpoika Linnusperän kylästä. En tiedä aivan varmaksi, onko se lampetti nro 8, mutta päättelen näin vuosiluvun perusteella. Nimikirjaimet jäänevät mysteeriksi.

8.

Lampetti nro 9:

Kirkon pääovesta katsoen vasemmassa siivessä, vanhan siunauskappelin puolella lähimpänä sivuovea sijaitsee tämä seuraava lampetti.

Kaiverrus ei valitettavasti näy kuvassani kokonaan, mutta

 olisikohan MIS MID/

          1705

Kaiverrus on  mielestäni melko kömpelösti tehty.

Seinälevy on vaakunakilven muotoinen ja päätteenä on trapetsi, jossa on lehvien ympäröimä sydän.

Korkeutta tällä lampetilla on 55,5 cm.

  

9.

Lampetti nro 10:

Lampetti sijaitsee kirkon pääovesta katsottuna vasemmassa , vanhan siunauskappelin puoleisessa siivessä lähempänä kirkon keskiosaa ikkunan vieressä.

Tämän vaakunakilven muotoisen seinälevylampetin

 keskellä on  kaiverrus

Johan Carlbohm

Anno 1707

Lampetissa on palmetinmuotoinen pääte ja sillä on korkeutta 59 cm.

10.

Alla:

Tässä näkyy kaksi edellistä lampettia, 9 ja 10, vasemmassa siivessä ikkunan molemmin puolin.

Lampetti nro 11:

Tämä viimeinen lampetti sijaitsee kirkon pääkäytävällä lehterin alla, pääovesta katsoen kirkon vasemmanpuoleisella seinällä.

 Ilmeisesti tämä lampetti on aikaisemmin ollut kirkon vastakkaisella eli eteläseinällä. Keskellä lampettia on kaiverrus:

 L.H.S.

Tämä on saman lahjoittajan kuin lampetti nro 1 eli kauppias Lars Hindersson Hanning. Kilpi on lahjoitettu vuonna 1686.

11.

On vaikeaa kuvitella, miltä kirkko on näyttänyt pelkässä kynttilävalaistuksessa. Pääsin tosin tänä syksynä eräässä keskiaikakonsertissa lähelle tätä tunnelmaa. Ilta hämärtyi, kirkko pimeni ja kynttilät pääsivät oikeuksiinsa. Valot heijastuivat upeasti seinästä toiseen.

  

  

LÄHTEET:

ETT. Kokkolan kirkon lampeteista. [http://www.kokkola.fi/ett/ETT/ett_mediassa/juttupalsta_kokkolalehdessa/fi_FI/lampetit/] Luettu 28.12.2015.

Kaarlelan pitäjän historia I. 1969. Kirkot ja kappelit. Kirkon valot. 109-114, 149-150.

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Kirkon juhlavuoden 2009 kuukauden esineitä. [https://www.turunseurakunnat.fi/portal/fi/seurakunnat/paattisten_seurakunta/juhlavuoden_kirkkoesineita/] Luettu 28.12.2015.

Penkkaripäivänä

Penkkaripäivä. Sattui sopivasti itselleni sopivan mittainen  työpäivä, joten kiireen vilkkaa porhalsin töistä suoraan  keskustaan.

 

Autosta noustessa raikui jo kadun toisesta päästä sen sortin pilleihin törähtely ja kuorma-autojen tööttäily, että tiesin olevani oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

 

Kymmenkunta kuorma-autoa kärräsi  iloisia abeja ympäri kaupunkia. Varmaan kaikki joskus abitohinoissa olleet muistavat jotain siitä  omasta päivästään. Siinä  nuorten ilakointia seuratessani tajusin, että omasta penkkaripäivästä on tasan 30 vuotta. Juhlistan päivää suurieleisesti kertomalla jotain omista penkkareistani kultaisella kasarikymmenellä.

 

 

 Omat penkkarit olivat kivat, olin pukeutunut Peppi  Pitkätossuksi. Minulla oli yllä vihreä itseommeltu (!) asu ja räikyvän punaisiksi värjätyt hiukset. Sivulle väännetyissä leteissä  oli sekä iso nippu rautalankaa että  pullollinen  vahvinta löytynyttä muotovahaa.  Yhteistä teemaa ei ollut. Mukana taisi olla  ainakin enkeli, klovni ja nukkumatti. Muuta en puvuista tosiaankaan muista.

 

Maaseutulukiossani meno oli aika tasaista. Meitä taisi olla reilut 30 abia ja siinäkin määrässä oli jo kahden silloisen  pienen kunnan abit:) Muistan päivästä  vain pieniä välähdyksiä - kokonaisuudesta ei ole mitään käsitystä:/ Aamu alkoi jonkinlaisella päivänavauksella, jonka juonsimme koulun salissa  yläkoululle ja lukiolle. Keskusradiosta soiteltiin päivän mittaan abiradiota, jonka aiheista ei ole jäänyt yhtään mitään mieleen.  Sen muistan, että jokaisesta lukion opesta tehtiin laulut ja loppujen lopuksi siinä kävi niin, että minä viime tingassa  kirjoitin  yhden oppitunnin aikana kaikkien laulujen sanat pää märkänä kaikista paitsi yhdestä opesta. Paras kaverini urakoi sitten sen viimeisen biisin. Mieleen on jäänyt,  että opet  olivat sinä vuonna erityisen tyytyväisiä lauluihin, koska heitä oli käsitelty teksteissä hyvällä huumorilla ja  kuulemma fiksusti. Sanoja ei tullut talletettua, joten ei aavistustakaan, mitä mahdoin runoilla... 

 

Loppupäivästä organisoimme  ison juhlan näyttämölle, jossa jokainen ope oli puettu rooliasuihin ja heillä oli tehtäviä suoritettavanaan. Juhlan jälkeen  kipitimme suoraan bussiin  (joo, ei ollut meillä kuorma-autokyytiä ...) ja kävimme naapuripaikkakunnan koulussa kierroksella, josta jatkoimme iltarientoihin Vaasaan - olisiko ollut  silloiseen Waskiaan...

 

Ja sitten taas paluu 2000-luvulle...On aina kiva lueskella abien rustaamia tekstejä. Niiden eteen on nähty kovasti vaivaa.

 

 

Sain kuin sainkin  talletettua  muutaman otoksen siskon tytöstä, joka riemukkaasti huusi ja huitoi lavalta, kun bongasi minut kameroineni kadunkulmasta. Neljän kaveruksen  teinimutanttikilpikonna-asut oli tyylikkäästi teetetty. Kotiaskareeksi jäi ainoastaan silmämaskin ompelu. Satuin muuten   soittamaan siskolleni taannoin  juuri, kun maskin ompelu oli kiivaimmillaan. Kaikki ei  kuulemma sujunut ihan kuin elokuvissa ja maskeja oli leikelty jo useampi - joka kerta silmänreiät iloisesti väärissä kohdissa. Sisko totesi puhelimeen äärimmäistä angstia äänessään "Siinä taisi mennä taivaspaikkanikin..."

Näin me vasenkätiset annamme kaikkemme lapsiemme eteen:)))

 

Mukana autoajelulla oli abeja  suomenkielisistä Yhteislyseon  ja  Kiviniityn lukioista sekä  ammattilukiosta.  Ruotsikielistä lukiota edustettiin   parin auton verran. Heistä kuva alimaisessa otoksessa.  Etsin katseellani kummipoikaani, mutten millään löytänyt. Kotona kyllä sitten bongasin valokuvasta. Hyvä edes näin!

                                             Ikimuistoista penkkaripäivää kaikille abeille!

Isänmaan puolesta-muistomerkki Ullavassa

Ullavan kirkon pihassa katselen jykevää muistomerkkiä. Paksussa punertavan ruskeassa kivipaadessa on ylimmäisenä  kiviristi. Jalustalla olevan kiven  kyljessä on  teksti "Isänmaan puolesta 39-40, 1941, 1944. "

Kivessä on runsaasti toisen maailmansodan aikana kuolleiden miesten nimiä. Löytyy sotilasarvoltaan niin korpraalia, alikersanttia, sotamiestä, tykkimiestä, kersanttia kuin kaartilaistakin. Tarkemmin laskettuna vuosina 1939-1940 on kaatuneita ollut kaksi, vuonna 1941  26 ja vuonna 1944 16 henkilöä.

Itselleni nämä tämän aikakauden hautakivet ovat aina pysäyttäviä. Oma isoisäni menehtyi vain 26-vuotiaana Jatkosodassa vuonna 1942. Samasta perheestä sota vei kolme veljestä. Vielä  yli 70 vuotta isoisäni menehtymisensä jälkeen hän on mukana perheemme keskusteluissa - ihminen, jota en ole koskaan saanut oppia tuntemaan, kuten ei isänikään... Nimi kivessä on vain nimi muiden mukana, mutta jokaisen nimen taakse kätkeytyy suuri määrä elämänkohtaloita...

Valtakunnallista tilastoa katsomalla voi todeta, että Ullava oli onnekas Talvisodan aikana 1939-1940, sillä tällöin sodassa menehtyneiden määrä Ullavassa  oli Suomen kahdeksanneksi pienin. Prosenteiksi muunnettuna  0,22%  Ullavan miespuolisesta väestöstä laskettuna.

Muistomerkin  edustalla on yksittäiset sankarihaudat.

LÄHTEET:

Kysy.fi. Helsingin kaupunginkirjasto. mitkä paikkakunnat kärsivät Talvisodassa suurimmat ja pienimät tappiot? [http://www.kysy.fi/kysymys/mitka-paikkakunnat-karsivat-talvisodassa-suurimmat-ja-pienimmat-tappiot] Luettu 8.6.2015.

Kaarlelan kirkon vanha siunauskappeli

Välillä kesänvärisiä  kuvia...Kaarlelan kirkon vanha siunauskappeli sijaitsee Kaarlelan kirkkoa vastapäätä tien toisella puolen. Sen ympärillä on  kiviaita, jonka sisäpuolella on  sankarihautausmaa.

  

Kaarlelan siunauskappeli on vuodelta 1871. Se on mielestäni kaunis, erikoinen ja pieni rakennus. Tällä hetkellä siellä säilytetään vanhoja urkujen osia. Jotenkin soisi, että tämä idyllinen rakennus pidettäisiin muuna kuin varastona ja  jonkinlaisessa esteettisemmässä käytössä.

Katto-osassa on erillinen lasitorni, jonka huipulla on risti.

Ikkunat ovat kauniit, yläosasta salmiakkikuvioiset, alaosista ruudulliset.

Sisäkatossa on hieno lasimaalaus. Puukehykset sen ympärillä ovat kahdeksansivuiset.

Oviaukon yläpuolella on ruotsinkielinen teksti "En tillflykt  är han urtidens Gud." Olisiko käännettynä kutakuinkin, että  Ikiaikojen Jumala on turvapaikka...

Tekstin alla on veistetty kyyhkynen.

Siunauskappelin ympäristössä on pensasaitoja ja sankarihautoja. Alue on siististi hoidettu.

Seinällä on  pienehkö krusifiksi. En tiedä sen tekijää.

Summa summarum - kauniita yksityiskohtia, kaunis rakennus rauhoittavassa ympäristössä. Paikalla käydessäni visioin, mihin tällaista pientä rakennusta voisi käyttää...Hiljentymiskappeli, yhteislaulutila, vihkitila, kesäinen  iltahartauspaikka... En tiedä, olisiko joku kiinnostunut laillani historiallisesta Kaarlelan kierroksesta, jossa yhdistyisi tämä vanha kappeli, Kaarlelan kirkko, Tarharanta, Kaarlelan seurakuntatalo, Chydeniuksen pappila, Kaarlelan kotiseutumuseo ym.  hyvän ja asiantuntevan oppaan johdattamana. Matkan varrella voisi istahtaa ja rauhoittua kuuntelemaan rakennukseen jos toiseenkin ...historian tarinoita ei alueelta ainakaan puuttuisi. Jään odottamaan.:)