Linja-autopysäkkien kasvojenpesu Kokkolassa, osa 2

Vuonna 2020, Kokkolan juhlavuonna, kuvailin innosta pinkeänä Kokkolan katumaisemaan ilmaantuneita jokusia uusia bussipysäkkejä. Silloin toivoin, että voi kunpa näitä historiapläjäyksiä ilmaantuisi katukuvaamme lisääkin. No nyt on tullut - osa jo hieman aikaisemmin, loput nyt kesän 2024 korvilla.

Siispä uudelle kuvauskierrokselle, mikä ei ole helppo, koska ei ole mitään käsitystä, mistä päin Kokkolaa nämä kaikki löytyisivät. Joten hakuammuntana ajelulle. Monta niitä  sitten löytyikin!

Ensimmäisenä ajelen Koivuhakaan. Siellä on kaksi bussipysäkkiä Mäntynäädänkadulla saman kadun molemmin puolin. Jo etäältä huomaan niissä uudet kuvat! Kaikista muista kuva-aiheista poiketen Koivuhaan pysäkkien kuva-aiheet ovat värikuvia. Kaupunginosan historia huomioiden se toki sopiikin. Molemmissa kuvat ovat vuodelta 1975. 

Koivuhaka rakennettiin pääosin 1970-luvulla ja juuri siinä kaupunginosassa oli vuonna 1975 myös asuntomessut. Muistan ne vielä hämärästi. Oli muuten hiuksenhieno ohitus, ettei minusta lapsena tullut Koivuhaan asukkia. Aloitin alakoulun 1974 ja ennen sitä vanhempani pähkäilivät, minne muuttaisivat lapsuuskodistani, mummolastani. Oli kolme vaihtoehtoa. Yksi varteenotettava oli Australia, johon noihin aikoihin muutettiin aika yleisesti siirtolaiseksi. Sitten oli tämä Koivuhaan alue, koska isäni kulki töissä Kokkolassa ja tuolloin tontteja oli tarjolla juurikin Koivuhaasta.  Se olisi helpottanut perhe-elämää, kun reissutyöt olisi loppuneet muuton myötä. Kolmas vaihtoehto oli Evijärvi, joka lopulta vetikin pisimmän korren ainoastaan sen vuoksi, että rakennuslupapaperi saapui perille ennen muiden vaihtoehtojen lupapapereita. Niin pienestä voi kaikki lopulta olla kiinni. 

Nämä bussipysäkkien valokuvat on k.H. Renlundin museon arkistoista. Koivuhaan Palvelukeskuksen puoleisen kadun reunassa on  1975 kuvattu näkymä kuta kuinkin näiltä hoodeilta. Taustalla näkyy pari vanhinta tornitaloa ja parkkipaikka päheine -70-luvun autoineen.  Kuvassa kävelevät ihmiset ovat hieman harmillisesti  keskellä katosta olevan välipuun molemmin puolin. 

Vähän ikävästi on jo joku löytänyt valkoisen spraymaalin ja päässyt töhertelemään iltojensa laihaksi iloksi bussipysäkin kylkiin. 

Samaisen kadun toisen puolen pysäkki osoittautuu hieman vaikeaksi kuvattavaksi auringonpaisteella. Kuvassa on kuitenkin Koivuhaan palvelukeskus. Pääpiirteissään se näyttää nykyäänkin  hyvin samannäköiseltä kuin kuvassa. Kyllä sen edelleen siitä tunnistaa! Toki liikkeet rakennuksen sisällä ovat muuttuneet ja jonkin verran on ollut remppaakin. Ihanasti kuvan tyypeillä hulmuaa leveälahkeiset, joista viimeistään tunnistaa ajankuvan. 

Sitten Ykspihlajaan. Sen bussipysäkki seisoo Satamakadun kupeessa. Ajan auton parkkiin viereisen kirkon pihaan. Piha on minulle tuttu vuosien takaa. Olinhan rakennuksessa töissä kymmenisen vuotta - niin, sekä lastentarhanopena että myös päiväkodin johtajana. Voi niitä aikoja! Muutoinkin kaupunginosa on minulle hyvin tuttu myöhempien työpaikkojen vuoksi. Siksi onkin kiinnostavaa nähdä, mitä seudun bussipysäkkiä on valittu ilmentämään.

Kävelen aluksi kirkon pihaan ja nappaan kuvaan kohti Satamakatua. Kuvat näkyvätkin selkeämmin näköjään pysäkkien takaa.

Kuvatekstinä on "Linja-autossa on tunnelmaa. " No, tässä kyseisessä kuvassa juuri sitä löytyykin. Kyseinen bussi ajeli väliä Ykspihlaja-keskusta. Vaatetuksesta ja autosta päätellen liikutaan viime vuosisadan alkukymmenissä.

Julkisivun puolella huomaankin, että kuvat on sommiteltu pysäkin sisälle eri järjestyksessä. 

Ykspihlajasta jatkan matkaani Minimanin kulmille,  Energiatielle. Siellä nousen kuvaamaan huoltoaseman pihasta ensin takapuolta pysäkkikuvasta.  Kuvan etualalla on lehmiä. Hmm. Mistähän tämä otos on  kuvattu, mietiskelen. 

Vasta kuvateksti selittää maalaismaista idylliä kuvassa tarkemmin. "Kokkolan vanha vesitorni valmistui 1921. Tornin ylimmässä kerroksessa oli palovartijan  vartiohuone ja talvisodan aikana vesitornia käytettiin ilmatorjuntaan. " Ahaa, siis vanha vesitornihan on edelleen tässä lähistöllä pystyssä. Vaikea on kuvitella siihen läheisyyteen lehmiä. Mutta tottahan se on, että entisaikoina maaseutumainen asutus alkoi juurikin noilta seuduilta, jossa oli tuolloin tulliporttikin. Mikähän mahtaa olla etualan jykevä talo?

Julkisivun puolelta katsottuna kuvaa hieman häiritsee  isohko  aikataulukyltti. Voi, kun se olisi sijoitettu sivuseinälle...

Matka jatkuu Mäntykankaalle. Anders, Chydeniuksenkadulta, Mäntykankaan koulun edustalta, löydän seuraavan uudistetun pysäkin. Kuvaus tuppaa jälleen olemaan hieman haasteellista auringonvalon vuoksi. 

Teksti kertoo seuraavaa: "Mäntykangas todennäköisesti 1930-luvun tienoilla. " Tästäkin kuvasta on siis piakkoin sata vuotta. Kuvan teinitytöt istuskelevat kivellä ja vasemmassa reunassa oleva poika kastelee metallisella kastelukannulla. Maisema vaikuttaa melko kivikkoiselta. Ja juu, taustallahan  kuvassa onkin Mäntykankaan koulu!

Matka jatkuu Mariankadulle, josta löydänkin Keskipohjanmaan Keskussairaalan pysäkiltä uuden kuva-aiheen. Kuvan otsakkeena on "Elämää Mariankadulla 1950-luvulla. " Taustalla näkyy joku seudun pienkerrostaloista ja edustalla naiset ahkeroivat pistolapioineen. 

Liikun eteenpäin samaa Mariankatua ja sieltäpä löytyykin läheiseltä Terveyskeskuksen pysäkiltä uusi kuva katoksessa.

Ohitse kulkee mies koiransa kanssa ja silmäilee minua. Vaikutankohan epäilyttävältä hiippaillessani nurmialueella? Joka tapauksessa suuntaan kamerani kohti pysäkkiä.

Myös tämän kuvan tekstinä on samainen "Elämää Mariankadulla 1950-luvulla." Jos oikein näen, komeilee kuvassa iso kyltti, jossa on teksti "SAUNA. " Lienee kyse yleisestä saunasta. Omasta lapsuudesta kumpuaa muisto, kun ennen kouluikää olin mummoni kanssa yleisessä saunassa sukulaisreissulla pesulla - tosin silloin Vaasassa asti.

Lapiohommissa näyttävät kuvan mies ja nainen olevan tässäkin kuvassa.

Sitten ihan keskustaan. Bongaan uudistetun bussipysäkin Rautatienkadulta aivan taksipysäkin kupeesta. Tällä kertaa päädyn kuvaamaan katosta vain takaa päin, koska edusta on ihmisten valloittama. 

Kuvateksti selventää:  "Kokkolan rautatieasema 1900-luvun  alussa. " Kuvasta on siis jo hulppeasti yli sata vuotta. Itse rautatieasemarakennus seisoo edelleen omillaan, mutta vieressä oleva rakennuskanta onkin aika lailla muuttunutta. 

Kuva on mielestäni tosi hieno. Siinä on vanha rouva hienoissa, tummissa tamineissaan, suloinen pikkutyttö mekossaan ja vasemmassa reunassa erottuu ainakin kolme naista valkeissa asuissaan. Porraspäässä seisoo varmaankin konduktööri. Tosi ihana kuva!

Kävelen läheiselle matkahuollon parkkialueelle. Muistan, että olen jo aikaisemmalla kuvauskerralla kuvannut pysäkin, joka on lähimpänä Matkahuollon rakennusta. Mutta lähistöltä löytyy tätä nykyä kolme kuvallista pysäkkiä lisää. Siispä vielä niitä katsomaan!

Jahas, ensimmäiseen kuvauskohteeseen onkin jo punakynä päässyt kiusaamaan. Tosi kurjaa! Kuvatekstistä selviää:  "Näkymä Rautatientorilta itäiselle Kirkkokadulle. " Kuva lienee melko vanha ja kuvan auto kerrassaan upea.

Kuvan taustalta pilkottaa Kokkolinnan rakennus, joka pilkistä myös rautatieaseman pysäkin takaa! Tämä kuva on edukseen tässä pysäkkipaikalla, se erottuu jotenkin täydellisen hyvin ja  ehjänä kokonaisuutena. 

Läheisellä toisella pysäkillä ollaankin talviteemaisessa kuvassa. Kuvatekstissä mainitaan "Alfred Huhta hevosineen Rautatientorilla. " Harmillisesti pysäkin toinen sivulaseista on pienillä säröillä kauttaaltaan. 

Kuvan reki on upean siro, tulee vallan mielikuva, kuin mies istuisi kamelin selässä. Mietin oliko tämä se sama Alfred Huhta, joka mainitaan Maria Åkerblomin yhteydessä...

Viimeinen kierrokseni bussipysäkeistä sijaitsee  sekin samaisella aukiolla. Kuvatekstin mukaan  kyseessä on "Palokuntalaisten juhla 1901. " Kuvamateriaali on infotekstin mukaan Vi Neristassbor ff / Kokkolan kotiseutuarkistosta. 

En tiedä kuvan juhlan aihetta, mutta se on kiinnostava. Oletan kuitenkin, että kuva on jokavuotisesta kesäjuhlasta. Kuvaa tarkemmin katsoessa siitä erottaa 15 vapaapalokuntalaista riippumassa telineissä rakennuksen edustalla. Kiinnostun myös kuvan vapaapalokuntalaisten vaatetuksesta, joka vaikuttaa juhlavalta. Löydänkin tiedon, että vapaapalokunnan komppanioilla oli erivärisiä tunnuksia, joista pystyi tietämään niiden tehtävät palopaikalla.

Palokuntalaisilla oli valkoiset paraatitakit sekä messinkikammoin varustetut mustat kypärät. Näkyypä kuvassa myös eri kokoisia rumpuja.

 
 LÄHTEET: Pelastajat: Palomiehet. [https://www.kokkola.fi/app/uploads/2021/02/40b4120b-3_pelastajat_palom_ja_karelmo_fin.pdf] Luettu 134.7.2024.

Rangaistuskäytäntöjä Kokkolassa, osa 8: Mestauspaikka ja hirttolava Kokkolassa

Tässä  rangaistuskäytäntöjä Kokkolassa- sarjan osassa sivuan jo tulevan  osan 9  juttuja eli luvassa on myöhemmin lisää tietoa mestauksista ja hirtoista. Nyt keskityn lähinnä  rangaistusten suorituspaikan sijaintiin. Nykyihmisestä tuntuu käsittämättömältä, että kovin köykäisin perustein on ennen voinut menettää päänsä.

Kokkolassa sijaitsee melko lähellä nykyistä keskustaa vanha mestauspaikka. Paikka sijaitsi aikoinaan Mäntykankaalla, jonka nimi entisinä aikoina oli Skrammelbacka. Mäntykankaan alueella, lähellä ns. Katariinantoria,  oli vielä 1900- luvun alussa lampi, jota kutsuttiin nimellä Galgpotten eli suomennettuna Hirttolampi.

Nykyään Mäntykangas on hyvämaineista asuinaluetta, vaan toista oli ennen! Mäntykangas oli kivikkoista ja puutonta seutua. Mäntykangas oli erityinen kauhunpaikka kaupungin asukkaille ja etenkään naisväki ei tahtonut mennä lähellekään aluetta yksin. Tästä huolimatta hirttolammen rannalla  eli "mahopotissa" -pestiin pyykkejä ja toimitettiin arkiaskareita.

Kokkolassa tiedetään julistetun yhteensä ainakin seitsemän kuolemantuomiota, joista kahden tiedetään varmasti toteutuneen.  Ajalle tyypillistä oli, että murhamiehet mestattiin ja varkaat "selvisivät" hirttämällä. Pyöveli saapui paikalle tarvittaessa Uudestakaarlepyystä tai Vaasasta. Omaa pyöveliä ei Kokkolassa ollut.


Kuvassa alla on  aivan  keskellä  nykyinen Katariinan kalmisto, eli 1710 perustettu hautausmaa (Kyrko Gård). Kuvan vasemmassa ylälaidassa oleva alue on Galg Potten eli vanha teloituspaikka.

Yllä oleva kuva lainattu täältä!

 
Skrammelbackenilla oli niin korkea, kivinen ja puuton mäki, että siellä pidettiin tuulimyllyjä, koska tuuli pääsi hyvin pyörittämään myllynsiipiä. Torikadun ja Kustaa Aadolfinkadun risteyspaikalla oli ns. Wästra Tull eli Läntinen tulliportti. Kokkolassa oli siis sekä hirttopaikka että mestauspaikka.

Hirsipuun tiedetään sijainneen  ”hirttomäellä”, vanhan Vesitorninmäen lähellä Kolumäen rinteessä nykyisen Vingenkadun tienoilla.. Sen alapuolella  - entisen KNH:n myymälän  liepeillä sijaitsi lampi, jota nimitettiin Hirttolammeksi. Hirttolammen läheisyydessä oli myös hyvävetinen kaivo, mutta harvapa sinne tohti vettä lähteä hakemaan...

Yllä:Kuva Vingenkadulta Snellman-salille päin.

1700-luvulla rannikkotien tiedetään kulkeneen   Galgbackenilta eli mestauspaikalta Isoonkylään ja sieltä kirkkoon.. Matkaa Kaarlelan kirkkoon mestauspaikalta  oli 2,4 kilometriä.

Galgpotten sijaitsi nykyisen Sandqvistin väriliikkeen paikalla. Lammen läheisyydessä oli myös Kokkolan rangaistuspaikka ja häpeäpaalu  aina 1800-luvun lopulle saakka.

Vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan laki sekä Kristofferin maanlaki  (1442) määräsivät kuolemanrangaistuksen esimerkiksi lapsenmurhasta, eläimiin sekaantumisesta ja noituudesta. Myös itsemurha laskettiin rikokseksi ja itsemurhan tehneen ruumis oli lain mukaisesti poltettava.

LÄHTEET: Kokkola.fi. Kustavilainen aika. Rangaistuksia ja järjestyksenpitoa. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rangais.htm] Luettu 10.1.2015.

Kokkolan kaupunki - Kantakaupungin yleiskaava 2030. Arkeologisten kohteiden inventointi. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114294&ttyyppi=pdf&kunta_id=272] Luettu 10.1.2015.

Kulttuuriympäristö. Kokkola. Galgbacken. [http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000010123] Luettu 12.1.2015.

Näkökulmia arkistosta. Pohjanmaan pyöveleiden jäljillä. [http://nakokulmiaarkistosta.blogspot.fi/2014/01/pohjanmaan-pyoveleiden-jaljilla.html] Luettu 101.2015.

Siikajoki-Kokkola voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013. [http://mikroliitti.pp.fi/1-julkisetraportit/Siikajoki/Siikajoki-Kokkola%20vjl%20muinaisj-inv%202013.pdf] Luettu 12.1.2015.

Suuri Pohjan sota ja Isonvihan aika. Rutto kaupungin vaivana. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/rutto.htm] Luettu 12.1.2015.

Viljanen, H. Kuolemantuomiot ja niihin liittyvät hautapaikat  1600- ja 1700-luvun Suomessa. Proseminaariesitelmä. 2011. [https://kalmistopiiri.files.wordpress.com/2014/09/heidiviljanen_kuolemantuomiot_ja_niihin_liittyvc3a4t_hautapaikat.pdf] Luettu 28.2.2015.

Wiirilinna, A. Onko Kokkolassa poltettu noita? Rangaistukset ja rangaistuspaikat "vanhaan hyvään aikaan." [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/poltnoi.htm] Luettu 28.2.2015.

Yle. fi. Ole kunnolla tai pyöveli tulee![http://yle.fi/uutiset/ole_kunnolla_tai_pyoveli_tulee/6161658] Luettu 12.1.2015.

Kaupunkikierroksella Kokkolassa

Aurinkoisena kesäiltana päätin lähteä Vanhan kaupungin promenadille. Ajatuksena oli että olisi kiva elää vuosi sitten kulkemani reitti uudelleen eri oppaan opastuksessa.


Meitä olikin kokoontunut Mannerheiminaukiolle isohko porukka. Ensi sanoikseen opas totesi, että tällä kertaa emme pääsisi kiertämään perinteistä Neristanin reittiä, koska samana ajankohtana oli muita kesätapahtumia reitin varrella.

Siitä viis -minulle reitillä ei ollut sinänsä merkitystä. Lähdimme liikkeelle Mannerheiminaukiolta. Opas kertoi, että aukio on saanut nimen C.G. Mannerheimilta. Mannerheim nimittäin vieraili Kokkolassa ja vastaanotti valkoisten järjestämän paraatin 30.1.1918 Raatihuoneentorilla, kun venäläisten varuskunta oli antautunut. Aikaisemmin Kauppatorina tunnettu Mannerheiminaukio ei tuolloin enää ollut markkinapaikkana, mutta Mannerheimiltä oli kysytty lupaa, voisiko kyseisen torin nimetä hänen mukaansa.

 Alla oleva 360 panoraamakuva Mannerheiminaukiolta on napattu Virtualfinlandin sivulta!




Matkamme suuntasi kohti Isokatua, joka tunnetaan Kokkolan pääkatuna. Katu on ns. mukulakivikatu ja nykyään kesäisin kävelykatuna.

Seurueemme eteni kohti Isokadun varrella olevaa Chydeniuksenpuistoa.Tästä puistosta luvassa jossain vaiheessa oma, erillinen postaus!

Keskellä puistoa on Anders Chydeniuksen patsas. Chydenius oli aikansa monitaituri. Hänet tunnettiin esimerkiksi pappina., puutarhanhoitajana ja lääkärinä puhumattakaan kirjallisista taidoista, valtiomiesurasta tai musisoinnista...

Opas kertoi Chydeniuksen olleen erittäin suosittu kokkolalainen. Hän tapasi tervehtiä kadulla kulkiessaan kaupunkilaisia ja jokaiselle riitti jokunen sana. Opas kertoi myös, kuinka Chydenius kasvatti lampaita ja piti niistä kovasti. Pientä rakoilua tähän ystävyyssuhteeseen tuli kuitenkin, kun lampaan innostuivat syömään pyykkinarulta Chydeniuksen ja hänen Beata-vaimonsa Ruotsista saakka  tuodut juhlavaatteet...

Matka jatkui pitkin Isokatua. Kadun varrella on kesäisin useita terasseja, jossa aika kuluu leppoisasti.

Saavuimme Roosin talon pihapiiriin. Roosin talo toimii nykyään K.H. Renlundin taidemuseona. Talon aikoinaan omistanut porvari Anders Roos oli vuonna 1800  Suomen rikkain mies!

Kerrotaan, että keisari Aleksanteri I vieraili aikoinaan Suomessa ja Kokkolassa hänet ohjattiin 3.9.1819 Roosin taloon. Keisarillisen seurueen vastaanotto tapahtui itäisellä tullilla eli Suntin uoman paikkeilla nykyisellä Pitkänsillankadulla. Roosin talon pihaan oli kokoontunut papisto, maistraatti, virkamiehet ja porvaristo yhdessä talonväen kanssa. Ulkoportailla oli kuusi nuorta neitosta iltapuvuissaan sirottelemassa kukkia keisarin jalkoihin.

Oli suunniteltu, että keisari yöpyisi ja illallistaisi Roosin talossa. Kaikkien tyrmistykseksi keisari ilmoittikin, että hän haluaisi pian jatkaa matkaa ja  juoda sitä ennen vain kahvia, jota ei talossa tietenkään ollut vielä valmiiksi keitettynä:/  Rouva Roos lähetti  piikansa kiireesti naapurustoon Rouva Krögerin luokse, jolla onnekkaasti olikin pannullinen vastakeitettyä kahvia! Keisarin vierailu Roosin talossa kesti vaivaiset 45 minuuttia! Keisari kuulemma yöpyi Pietarsaaren seudun lähettyvillä...

Tässä alempana kuvassa on Roosin talon pihapiiristä löytyvä suolamakasiini. Siellä säilytettiin suolaa ja muuta kauppatavaraa. Lisäksi rakennus toimi palvelusväen ja kaupungissa vierailevien talonpoikien asuntona. Pihapiirissä on ollut aikoinaan myös runsaasti ulkorakennuksia, mutta ne on menetetty tulipalossa.

Anders Roosin vanhempi poika ei myöhemmin ottanut kiinteistöä kontolleen, sillä hänen intressinsä olivat muilla aloilla. Sen sijaan nuorempi poika Otto Roos peri talon. Kauppahuone ajautui kuitenkin konkurssiin 1880 ...

Tällä kertaa emme päässeet tutustumaan muiseokortteliin, koska siellä oli menossa¨musiikkitapahtuma. Alla kuitenkin kuva vuonna 1696 valmistuneesta pedagogiotalosta, joka on Suomen vanhin  kaupungissa sijaitseva puurakennus.

Matka jatkui Länsipuistoon. Aikoinaan yksi kaupungin  tulliporteista sijaitsi Länsipuiston kulmauksessa nykyisten liikennevalojen kohdalla. Siitä alkoi kaupunki.

Tiesittekö muuten, että kulku kaupungin porttien läpi on tapahtunut tämän alla olevan kävelykujan kautta, joka kulkee Länsipuiston koulun vierustassa!



Kävelimme puistoalueen läpi ja käväisimme Katariinan kalmistossa. Siellä oli rauhoittavaa. Aivan kuin aika olisi pysähtynyt. Valkoisten muurien sisäpuolella oli  hiljaista, etäämpää kuului linnun laulua.  Hautausmaa rakennettiin ruttoisille vainajille ja käyttöönotetiin 1710-1711, kun rutto raivosi maassamme. Ruttoisina aikoina oli kiellettyä haudata ketään kirkon lattian alle. Alueen tuli muutoinkin sijaita kaupungin ulkopuolella. Lisäksi kalmisto ympäröitiin kiviaidalla...

Etenimme viereiseen Katariinan puistoon. Puiston laidalla näkyy aikoinaan suojeluskuntatalona toiminut nykyinen Kokkolan kaupunginteatteri. Kauempaa puiden takaa voi erottaa pyöreän, punatiilisen vanhan vesitornin.

Karl G. Nylndin Hylkeet-veistos pulputteli iloisesti vettä, kuten on tehnyt aina kesäisin vuodesta 1970 saakka.
Kaupunkiin päin katsoessa näkyi puiston laidassa Suomen vanhin toimiva Shell-asema.



Siirryimme Mäntykankaan puutaloalueelle. Kadut Neristanista tullessa hajautuvat viuhkamaisesti Kustaa Aadolfinkadun länsipuolella kohti länttä. Katujen risteyskohdat on rakennettu aukioiksi, jotta kaupunkilaiset voisivat tapailla siellä toisiaan.

Vapaamuotoinen katuverkko on kaavoitettu 1909 maaston pitkittäisiä harjumuotoja noudattaen arkkitehtehti Lambert Pettersonin toimesta. Puiset yhden perheen talot ovat pääosin 1920-luvulta.
Aikaisemmin tällä puuttomalla mäellä oli 1700- ja 1800-luvuilla kaupungin tuulimyllyjä. Mäki toimi myös rangaistuspaikkana ja sitä  oli ryhdytty raivamaan pelloksi 1700-luvulla.

Seuraavaksi kuljemme vihreän jugendtyylisen rakennuksen ohi, jossa näyttää olevan jonkinmoinen remontti meneillään. Aikaisemmin talo tunnettiin Renlundin kouluna. Nykyään siinä toimii lasten ja nuorten Kuvataidekoulu sekä 1984 perustettu Pohjoismainen Taidekoulu.

Loppuosa retkestämme kulkeekin Neristanissa. Kävelemme pitkin Pormestarinkatua. Nimensä katu on saanut siitä, että sillä on oikeasti asunut useampia pormestareita. Isokadun kulmauksessa asui Erland Noreen (1689-1767), kadun toisella puolella asui 1770-luvulla Johan Röring, Charles Sovelius 1800-luvun vaihteessa sekä 1920-luvulla Valter Grahn.

Pormestarin- ja Läntisen Kirkkokadun kulmassa on talo, jossa  on asunut Runebergin Lotta Svärd -runon esikuva, Brita Johanna Ahlbäck. Brita lähti alunperin miehensä mukaan armeijan matkassa Suomen sotaan ja keksi perustaa kanttiinin sotamiehille, jossa hän möi kaikkea mitä käsiinsä sai.

Kuvassa seuraavassa keltaisessa talossa (Läntinen Kirkkokatu 20)  sijaitsee  Draken talo. Talo on testamentattu Kokkolan kaupungille 1997. Ehtona oli talon säilyminen koskemattomana. Talo tuli myös nimetä Fredrik ja Anna Draken kodiksi alkuperäisten asukkaiden mukaisesti. Nykyisin Draken talo on kotimuseona. Rakennuksen esineet ovat peräisin 1700-luvun lopulta 1900-luvun lopulle saakka.Talossa on asunut neljä sukupolvea.

Kävelemme puisen talon ohi, jossa on Svenska Daghemmet, eli siis ruotsinkielinen päiväkoti. Siellä  omat lapsenkin ovat aikoinaan päiviään vietäneet... Muistelen, kuinka kauniit vanhat kalusteet päiväkodissa oli. Tämä päiväkoti on perustettu 1907 ja se on Kokkolan vanhin päiväkoti. Suurin osa lapsista tulee kaksikielisistä perheistä. Noin 14 % kaupungin asukkaista puhuu ruotsia...

Jatkamme kävelyä pitkin Pakkahuoneenkatua. Nimen katu on saanut siitä, että kadun päässä Suntin rannalla oli pakkahuone 1900-luvun vaihteessa. Siellä  purettiin ja lastattiin  lastiveneitä.

Saman kadun varrella on Kaupunkikartano Lumitähti. joka tarjoaa B&B-majoitusta idyllisessä ympäristössä. Kävelemme  pihapiirissä kaunista puutarhaa aistien.

Saavumme retkemme loppupuolella jälleen Isokadun varrelle. Vasemmassa reunassa näkyvä punainen, komea talo on nykyään yksityisomistuksessa, mutta aikoinaan se tunnettiin Rahmin talona. Talo on yksi vanhimpia säilyneitä porvaristaloja Kokkolassa ja sen rakennutti laivanvarustaja Johan Rahm.  Kerrotaan, että talon pihassa oli  kaupungin paras kaivo.

Rahmin talon ja aikaisemmin kerrotun Roosin talon historiat nivoutuvat toisiinsa siten, että Anders Roos avioitui Rahmin talon ainoan tyttären kanssa.

Kuvassa oleva vaalea talo kätkee myös sisäänsä melkoisen määrän historiaa. Talo tunnetaan Hongellin talona. Talossa asui merikapteeni Gustav Hongell Alma-vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa. Alma  lähti 1895  miehensä mukaan parkkilaiva Melusinella hakemaan Taka-Intiasta teakpuulastia  ja jätti lapset sisarensa hoidettaviksi. Paluumatkalla beriberitauti puhkesi laivassa. Molemmat perämiehet sekä kapteeni Hongell menehtyivät ja Alma joutui otttamaan vastuulleen laivan ohjauksen, josta hän kunniakkaasti selviytyikin ja palasi Suomeen 1896.

Kierroksemme ohittaa vielä Pormestarinkadun varrella rakennuksen,   jossa kesän alussa riehui tulipalo. Talo tunnettiin entisenä Fenixin talona, koska aikoinaan siinä oli Fenix-kahvila. Onnekkaasti asukkaat pelastuivat, mutta talossa ollut koira menehtyi. Rauniot saavat meidät hiljasiksi. On helppo kuvitella, kuinka menneinä vuosisatoina Neristanissa riehuneet tulipalot  ovat pienessä hetkessä tuhonneet kaiken...

Kierroksemme päättyy tällä kertaa Suntin rannalle. On lämmin kesäilta. Ihmisiä istuskelee nurmialueilla. Tekisi mieli käydä pyytämässä heidät kaikki  mukaan kaupunkikierrokselle:)

LÄHTEET: Roosien aika Kokkolassa1700-1800 lukujen vaihteessa [http://lib.kokkola.fi/wiirilinna/Roosien%20aika.htm] luettu 8.7.2012.

Taistelu Kokkolasta. [http://www3.kokkola.fi/historia/meresta_noussut_kaupunki/taistelu.htm] Luettu 8.7.2012.

Tarinat nimien takaa - kaupungin katu- ja tienimien historiaa.[https://www.kokkola.fi/...kokkolalehdessa/.../Nimihistoria/_pdf/?...] Luettu 9.7.2012.


Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. [http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1673] Luettu 9.7.2012.