Ampumaradalla Kokkolassa

 

Tällä kertaa kurkataan hieman erilaiseen paikkaan...

Käymme seuraamassa Kokkolan ampumaradalla Kokkolanseudun riistanhoitoyhdistyksen järjestämää ammuntakoetilaisuutta.

Näitä ammuntakoepäiviä järjestetään alkusyksystä useampia. Metsästäjätutkinnon aikaisemmin suorittaneet metsästäjät käyvät päivittämässä radalla taitojaan, jotta varsinainen jahti  myöhemmin mahdollistuisi ja sujuisi mutkattomasti.

 

 

Ampumakoe on metsästyslain määräämä pakollinen  koe. Sen voi suorittaa minkä tahansa riistanoitoyhdistyksen järjestämässä virallisessa koetilaisuudessa. Kokeen suorittajalla tulee olla voimassa oleva metsästyskortti, aseen hallussapitolupa tai rinnakkaislupa sekä henkilöllisyystodistus.

 

Ampumakokeessa voi hankkia luvan erillisesti sekä hirven- karhun- että kauriin metsästykseen kiväärillä. Kaurista tosin voi pyytää myös  haulikolla, jolloin ampumakoe ei ole pakollinen. Karhumerkki on  suoritettavista kokeista vaativin hyväksytyn osuma-alueen pienuuden vuoksi, joten sen suorittamalla saa samalla  luvan myös hirvi- ja kaurisjahtiin.

 

Ampumaradalla on koppi, josta ampuminen suoritetaan kohti taustalla näkyviä, paikoillaan olevia tauluja.

 

Kertamaksu ampumakokeelle  on 20e.  Kokeeseen sisältyy 4 laukausta, joiden kaikkien täytyy osua merkitylle alueelle. Ampuma-asento on vapaa, tukeakin voi ottaa.  Aikaa kokeen suorittamiseen on 90 sekuntia. Aika lasketaan ensimmäisestä laukauksesta. Nykyinen laki edellytää, että ampuma-ase on oma. Ampumakoe on voimassa kolme vuotta. Tosin moni metsästäjä käy harrastusmielessä suorittamassa kokeen useamminkin.

Jos ampumakoe ei mene läpi, kokeen voi halutessaan ampua uudelleenkin vaikka useamman kerran, mutta jokaisesta sarjasta menee sama maksu...

Taulut ovat kiinni "kelkassa, jota voidaan liikuttaa moottorilla. Tarkistaja on ampuma-alueen reunalla olevassa kopissa, jonne hän ajaa taulut ampumisen jälkeen ja tarkistaa taulut turvallisesta paikasta. Tuloksien hyväksymisestä päättää valvoja

 

 

Alla olevassa rakennuksessa seisoo valvoja, jonka tehtävänä on koeammunnassa valvoa ja allekirjoittaa hyväksytyt suoritukset. .

Tästä punaisesta rakennuksesta on matkaa ammuntakohteelle 100 metriä, joten siitä voi harjoitella myös ampumista pidemmältä etäisyydeltä.

 

Ampumapenkka taulujen takana.

Hirvenmetsästäjiä on Suomessa noin 100 000. Joissakin seuroissa hirvijahti alkaa  aikaisimmillaan jo tänään 28.9. Aloitusaika on seurojen päätöksen mukainen. Eli joku toinen seura voi aloittaa vasta vaikkapa lokakuun puolella jahdin.

 

 

Onnellisen nuoren ampujan saama lupalappu hirvijahtiin:)

 

 

Kuvataulussa rengas on piirretty rintakehään sekä hirvellä että karhulla. Hyväksytyn ammukseen tuleé osua renkaan sisään. 

 

 

 

 

Alimmassa kuvassa kotikyläni laitamilta eräänä syyskuisena iltana kuvatut hirviemo ja vasat. Suloisia, vaikkakin niin kovin, kovin vaarallisia liikenteessä...

 

 

 

Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin koulukonsertissa

Tällä viikolla viisi onnekasta kokkolalaista  alakoulua saa nauttia maailmanluokan orkesterista! Myös omalla koulullani oli kunnia  saada vastaanottaa tämä maamme kansainvälisesti maineikkaimpiin orkestereihin lukeutuva, vuonna 1972 perustettu Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri koulukonserttiin.

 

Koulumme lavalle on kavunnut 17 ammattimuusikkoa, joiden työnä on treenailla soittoa Kokkolan keltaisen Raatihuoneen  tiloissa, konsertoida kotikaupungin Snellman-salissa, lähteä silloin tällöin  kiertueelle  jopa kaukaisiin maihin, tai  vaikka ilahduttaa  oman kaupungin koululaisia ja päiväkotilaisia musiikillaan...

Konsertti alkaa Mozartilla. Oppilaat saavat tietää, että W.A. Mozart sävelsi ensimmäisen
sävellyksensä jo 4-vuotiaana. Osa oppilaista katsoo hämmästyneinä toisiinsa. Meille alkuun taituroidun teoksen Mozart sävelsi senkin nuorena; vain 16-vuotiaana.

 

Kokoonpanossa on tällä kertaa  8 viulua, 4 alttoviulua, 3 selloa ja 2 kontrabassoa. Kamariorkesterin taiteellinen koordinoija, Lauri Pulakka viisoo kohti viulua ja arvuuttelee yleisöltä, mikä soitin mahtaa olla kyseessä. "-Kitara" huudahtaa joku innokas pienimmistä. Vaikkei ihan oikeaan ensimmäisellä arvauksella osunut, ei se tunnelmaa latista:) Meitä kuitenkin valistetaan,että erotuksena kitarasta jousisoittimilla on puusta ja hevosen hännästä valmistetut jouset!

Seuraavaksi yleisöä hemmotellaan  Piippolan vaarilla. Tässä todiste, kuinka yksinkertaisesta perusmelodiasta voi kaivaa esiin   aivan ihastuttavia  sovituksia ja tulkintoja! Tällä kertaa vaarilla on huomassaan vallan erikoisia elikoita.  Vaari  viuluineen pääsee aluksi hoitelemaan naukuvia kissoja.  Ja totta -  tunnelma on kuin Vilkkilän kissoilla...

1.-viulistit intaantuvat tämän jälkeen lennättämään paikalle parven kimeästi sirkuttavia  pikkulintuja. Kontrabasistit liihottelevat vuorollaan ilmoille käen  kukunnan  kanssa. Vaan onpa vaarilla koirakin. Sitä taluttavat  alttoviulistit suloisen räksytyksen kera.  Lopulta vallattoman vaarin  tallista löytyy  jopa sellon asuun pukeutunut leijona, joka ääntelehtii  karhealla murinalla..

Myönnän - open on nyt vaikea istua penkillä. Jalat lähtevät väkisinkin  musiikkiin  mukaan. Omat mielikuvat  kuljettavat taannoiseen  uutisjuttuun, jossa Elbassa  Harriniemen rantaniityillä teputtelevat Ylämaan lehmät!  Aivan selvästi kontrabasistit loihtivat  tämänkin löntystelyn iloksemme  kappaleen   taustalla tämmäten! Hymyilyttää, sillä tästä musiikista tulee väkisinkin hyvälle tuulelle! 

Seuraavaksi pääsemme fiilistelemään kappaletta, jossa  alttoviulistit  kuin orkesterin äiteinä lähtevät  kehittelemään tarinaa. Alun rauhallisuus muuntuu musiikin ja tarinan edetessä myrskyisämmäksi, kun kaikki soittimet liittyvät  jousisoitinten perheeseen mukaan. Musiikki  voimistuu; dramatiikkaa ja nopeuttakin tulee lisää..

 

Konsertin puolivälin paikkeilla Pulakka maalailee kielikuvin eteemme  varhaisen syysaamun.  Sumu leijailee ympärillämme. Aurinko ei ole vielä noussut.  Saavumme hiljalleen rautatieasemalle. Jostain sumun seasta nousee esille jotain  ja sen jokainen saa jokainen kuulija etsiä ja löytää itse...!

Bongaan musiikista  ainakin Pienen pienen veturin, joka on selvästi suistunut pois raiteiltaan, koska se ei ole normaalissa duuri-kuosissaan:) Juna saapuu Kokkolan asemalle. Sen  tietää siitä, että junan pilli soi! Menokin muuttuu iloisemmaksi duuriksi ja  huomaan alttoviulistin vetelevän  kivoja kampaääniä  (vai mitä lie?) soittimestaan:) Samassa ilottelevassa potpurrissa kuullaan myös Pienet sammakot-kurnutusta ja narinaa omasta mielestäni selvästi kaislikon keskeltä. Samaan syssyyn meille tarjoillaan vielä  Pikku Kakkosen posti- tunnaria sekä Pikku poika posteljoonia, joka kiihdyttää  junan kiivaaseen nopeuteen ja jonnekin kauas, kauas pois...

Kun juna on saateltu eteenpäin, valtaa näyttämön Musorgskin   Näyttelykuvia-teoksesta Kuoriutumattomien kananpoikien tanssi. Tässä kevesti alkavassa esityksessä viulistien melodian lisäksi on kiva katsella   alttoviulistien ja sellistien  sorminäppäilyä. Silmieni eteen piirtyy V. Hartmannin maalaama luonnos, joka aikoinaan innoitti Musorgskin säveltämään kyseisen  tanssin.  Kuvittelen meidät  kuuntelijat pyörimään ympäri salia kananmunankuoriin sonnustautuneena musiikin mukana...Taas naurattaa:=)

Kananpojista päästäänkin  pelimusiikkisuunnittelija Ari Pulkkisen  luomaan Angry Birds-tunnariin. Viimeisetkin oppilaat innostuvat.  Vain pelimaailmasta  vielä  toistaiseksi pihalla oleva  kollega vieressä supattaa "-Tää on mulle ihan vieras!" Ti-ti-tii...

Pelimusiikista purjehdimme elokuvamusiikkiin ja 1700-luvun tunnelmiin merirosvojen maailmaan. Sävelmä Pirates of the Caribbean-elokuvasta kuljettaa meidät merelle. Matkaamme laivassa purjeet pullistellen  pitkin aavoja ulappoja viimeiseen pitkään jousenvetoon saakka...

Konsertin loppupuolella saamme kuunneltavaksi J.S.Bachin Airin. Kappale lienee monelle kuuntelijoista tuttu. Oiva valinta konsertin loppupäähän. Pulakka kehottaa kuuntelijoita laitamaan silmänsä kiinni ja miettimään, mitä aikoo tehdä koulupäivän jälkeen. Open roolissa pidän silmät kuitenkin valppaasti auki, mutta silti nautiskellen kuulemastani täysi palkein...

Viimeiseksi kappaleeksi orkesteri on valinnut P .H. Nordgreniä. Mikä sopisikaan paremmin, olihan Nordgren sekä  kamariorkesterin hovisäveltäjä että Keski-Pohjanmaalla aikuisiällään asunut säveltäjä. Melodiassa on  kepeyttä ja jotain  hyvin  keskipohjalaista. Konsertin jälkeen taputtelemme tyytyväisiä aplodeja salin täydeltä.

Illalla kotona kaivan hyllystäni esille Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin lastenlevyn Leikkikalusatakieli. Kuuntelen Piippolan vaarin ainakin viidesti läpi, tunnelmoin ja intoa uhkuen olen ihan varma: tästä vielä työstetään oppilaiden kanssa jonkinmoinen riverdance-esitys:)))

Kiitokset hienolle orkesterille ihanasta konsertista ja upeasta ruohonjuurityöstä! Ja vielä kiitos, että sain kuvata ammattitaitoista työskentelyänne:)

 

LÄHTEET:Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri. Koulukoulukonsertteja tällä viikolla. [ http://www.orkesteri.kokkola.fi/orkesteri/ajankohtaista/koulukonsertteja-talla-viikolla.102] Luettu 23.9.2013.

Aurinkoinen juttu...

Viikonloppuna ajelin Ullavan suunnasta kohti Kälviää. Aurinkoisen päivän kruunasi  läheltä Kälviän kirkonkylää bongattu auringonkukkapelto. Kun sen näin, muistin saman tien lukaisseeni artikkelin siitä jokusia päiviä aikaisemmin. Itsekseni ilakoin, että olihan kiva sattuma, kun osuin paikalle.  En ollut juttua lukiessani  paikallistanut kukkapellon sijaintia sen kummemmin mielessäni.

Siispä auto  parkkiin tien pientareelle ja paikalle Hietalantien varteen  tepastelemaan!

Tien vieressä oli laatikkoon sommiteltuna muutama auringonkukka sekä kyltti, jota oli ihan pakko tutkia tarkemmin...

Saa poimia - Tuomas, Hannes - Vapaaehtoinen maksu.

Ja kun kylttiä oli  tarkastellut tarpeeksi läheltä, näkyi pientareella  heinikon kätköissä vielä jotain muutakin: Pieni auringonkukan värinen lasten muoviämpäri, jossa oli sakset kukkavarren leikkaamiseen sekä vihreä possu, joka tyynenä odotteli ämpärissä lantteja poimituista kukkasista.:)

Sukelsin auringonkukkaviidakkoon.  Yhdestä kohtaa peltoa oli muodostunut oikea polku. Tunsin oloni ihastuttavan lapselliseksi kirmatessani  itseä korkeampien kukkavarsien keskellä.  Kukkamereen olisi voinut mainiosti piiloutua...

Kukat olivat  ehkä jo prameimmat loiston päivänsä nähneet, mutta silti ojentelivat vielä urhoollisesti ja  ylväinä varsiaan kohti pilvikattoa....

 

Poimijan näkökulmasta oli vaikeaa, miltei lähes mahdotonta päättää, minkä kukkavarren taittaisi...

 

 

 

Joka tapauksessa poimin muutaman aurinkoisen ja hyvällä mielellä tipauttelin vihreälle possulle kaikki lompakostani löytyneet lantit.:)

Kiitokset Tuomas ja Hannes -te hyvän mielen  aurinkoiset kasvattajat:)))

 

Rytikarin kalasatamassa Ruotsalossa

Tällä kertaa vierailemme idyllisen näköisessä paikassa Aiheena on Kälviän Ruotsalosta löytyvä vanha kalasatama, Rytikari, osoitteessa Rytikarintie 44.

Rytikarin kerrotaan nousseen merestä  pikkuiseksi asuttavaksi saareksi  1700-luvun lopulla. Saarelle kuljettin pitkospuita pitkin ja veneellä  vielä 1800-luvun lopulla.

Nimensä saaren kerrotaan saaneen matalassa salmessa kasvaneesta meriruo`osta, jota kutsuttiin nimellä ryti.

Rytikari tunnetaan vanhana kala- ja suolasatamana. Se on toiminut muyös laivanrakennuspaikkana 1700-luvulla. Silloin laivoja matkasi täältä Itämerelle ja jopa  Atlantille saakka.

Ruotsalon kyläkirjassa kerrotaan Rytikarin palvelleen myös  seutukunnan omana satamapaikkana. Purjelaivat toivat saapuessaan Rytikarin rantaan mukanaan  suolaa ja jauhoja, ottivat maksuksi  mitä milloinkin. Jokivarsia pitkin tavaraa kuljetettiin aina Ullavan korkeudelle saakka.

Ruotsalolaisille kalastus on kautta vuosisatojen ollut tärkeä elinkeino. Kalasatama onkin osa kylän vanhaa kulttuurimaisemaa. Rytikari on  myös luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristökohteisiin.

Tämä alla oleva keltainen torppa on vanhin Rytikarin rakennuksista. Se on rakennettu jo 1730-luvulla ja siirretty nykyiselle paikalleen Marinkaisen Myllyojalta 1800-luvulla. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä Myllyojan sotilastorppa.   Rakennus on muuttanut ulkonäköään paljon vuosien varrella.

Alapuolen kuvan punaisessa, 1915 rakennetussa talossa toimi 1950-luvulla kesäkahvila. Se  oli myös kalastajaperheen koti. Alueella on ollut myös kioski.

Kaikki alueen mökit ovat kuin karamelleja pienen kokonsa vuoksi. Sopivat hienosti miljööseen. Moni mökeistä on purettu tai siirretty aikain saatossa alueelta pois. Mökeissä on asunut mielenkiintoista väkeä, kuten verkonkutojat Ryti-Biitu ja Yrellin Johanna, itsellinen Piilon Riikka tai  piparien leipoja Kaura-Kusti...Eikö kuulostakin ihanalta:)

Alue on kuin maalaisidyllistä.

Tämä rannan tuntumassa sijaitseva huoltorakennus  ja kalanvastaanottovarasto on rakennettu 1950-luvulla Kokkolan kalaosuuskunnan toimesta.

  

Isossajaossa Rytikarin alue jätettiin kuntalaisten yhteisalueeksi.  Nykyisen sataman on rakentanut silloinen Tie- ja vesirakennuslaitos. Satama luovutettiin entiselle Kälviän kunnalle 1978.  

 Vastarannalla näkyy kesämökkiasutusta.

Rannan läheisyydessä on rivissä lautarakenteisia venevajoja sekä myös muutama pienempi vaja.

Itse presidentti Kekkonen vieraili maakuntamatkallaan Keski-Pohjanmaalla vuonna 1962. Hän saapui aluksi Pirskeriin mustien autojen kulkueessa soihduin valaistua tietä pitkin. Illallistettuaan, saunottuaan ja uituaan vierailu jatkui seuraavana aamuna klo 7 merelle. Kekkonen lähti kalastajien mukaan verkkoja kokemaan ja rantautui kolmen tunnin kuluttua Rytikarille, minne oli saapunut paljon ihmisiä Kekkosta vastaanottamaan. Kekkonen  jutusteli hetken  ruotsalolaisten kanssa.Täältä matka jatkui sitten Marinkaisiin...

Sataman läheisyydestä löytyy  kaivo, jonka vieressä kyltti "Juomavesiautomaatti 1mk/sanko." En tiedä, minne vesi pitäisi maksaa, tai mistä löytyisi edes markkoja, mutta jotenkin suloinen paikka:)

Satamasta voi ostaa joinakin aamuina tuoretta kalaa suoraan kalastajalta! Tälläkin touhulla on pitkät perinteet. Sodanjälkeisinä vuosina oli pulaa elintarvikkeista, joten aamuisin satamassa saattoi olla jopa satoja kalanostajia!

Rytikarista löytyy myös uimaranta. Rannalle on levitetty hiekkaa ja aluetta on hieman kunnostettu  kevään aikana.

Hiekka-alueen läheisyydessä on  pukukopit ja vessa. Tosin niiden huoltotyöt on vielä hieman vaiheessa..

Rytikarin satama-alueella on 35 m pituinen ponttoonilaituri. Sitä on silloisen Kälviän kunnan toimesta jatkettu 80- luvulla noin 10 metriä. Satamassa on myös 30 m pitkä pengerlaituri.

Satama-alueella on tukevat laiturit ja hyvä satama-allas. Kuvaushetkellä veneitä oli laitureissa harvinaisen vähän.

Vireä kyläyhdistys haaveilee, että tulevaisuudessa Rytikarin laitureita kunnostettaisiin ja jopa kylätalosta tanssiaisineen on unelmoitu...

 

LÄHTEET:

Keskipohjalaisia museoita ja kulttuuriympäristöjä. [http://museot.keski-pohjanmaa.fi/kalvia/perintoa.htm] Luettu 22.7.2013.

Kodin Pellervo:Kiviaitaa ja koreita kuisteja [http://www.pellervo.fi/kodinpellervo/kp8_12/kiviaitaa.htm] Luettu 16.6.2013.

Ruotsalo - kylä  meren rannalla.Ruotsalon kyläyhdistys ry. 2011.

Rytikarin kala- ja suolasatama [http://ww.kalvia.fi/kultt/Ruot/ryti.htm] Luettu 6.6.2013.

Valtuutoalotteisiin vastaaminen. [http://kokwww.kokkola.fi/kokkola/DynJulk/kokous/20123771-5.PDF] Luettu 22.7.2013.