Kälviän kirkon mystisesti liikkuneet taulut

Vielä viisi minuuttia sitten pää löi tyhjää, enkä todellakaan tiennyt, mistä tällä kertaa kirjoittaisin. Mutta taas niin kuin ennenkin, niin juttu vie mukanaan, kun kohdalle sattuu. Eli ei tätä ihan viidessä minuutissa kirjoitettu.:)

 Tällä  kertaa takerruin pieneen uutiseen, joka löytyi Keskipohjanmaa-lehdestä vuodelta 1937. 

                       

Yllä: Pyhä Pietari ja Luther. Kuva kopioitu Uusi-Suomi-lehdestä. 

Isonkyrön kirkon  pimeästä kuilusta, joka johti kirkon ullakolle, löytyi noin puolen metrin turvepehkukerrosten  alta syksyllä 1937 useampia suuria maalauksia Isonkyrön kirkkoa restauroidessa Muinaismuistoyhdistyksen toimesta.  Maalaukset oli maalattu toisiinsa liitetyille suurille laudoille. Entinen kälviäläinen, silloinen vaasalainen johtaja, Joosef Lassila oli näkemiensä lehtikuvien  perusteella tunnistanut maalaukset Kälviän ensimmäisestä kirkosta peräisin oleviksi alttaritauluksi ja sen molemmin puolin sijainneiksi henkilökuviksi. 

Tämä Kälviän ensimmäinen kirkko purettiin  1905. Tiedettiin, että kirkon perällä oli ikkunat, joiden välissä oli Golgata-aiheinen   alttaritaulu. Alttaritaulun molemmin puolin oli sijoitettu kaksi henkilökuvaa. Kuvat esittivät Aaronia, Moosesta, Pietaria ja Lutheria. 

Kovin on kirkon aarteet reissanneet ympäri Suomen, sillä artikkelista selviää, että Kälviän vanha Saarnastuoli on jossain vaiheessa kuljetettu Helsinkiin Kansallismuseoon  ja sieltä sitten Isoonkyröön. 

Mitä onkaan mystisen Isoonkyröön kuljetuksen takana? No lehtiä lukemalla sivistää taas itseään! 

Yllä: Uutisleike Keskipohjanmaasta 1937. 

Nämä laudat olisivat ehkä muutoin saaneet jäädä kätköönsä, mutta restauroijat tarvitsivat kovasti lautaa telineihiinsä ja siksi kiinnostuivat niistä, kun  ne huomasivat. 

Isoonkyröön kutsuttiin asiantuntijat Kansallismuseosta. He todensivat taulujen alkuperän ja  kertoivat maalausten olevan  1700- ja 1800-lukujen taitteessa valmistettuja. Alkujaan maalaukset ovat olleet Kälviän kirkossa, mutta kirkon purun yhteydessä ne kuljetettiin Isoonkyröön. Sinne oli nimittäin aiottu perustaa kirkkomuseo. 

Vuonna 1937 Kälviän kirkon saarnastuolia säilytettiin edelleen Isonkyrön kirkon sakaristossa. Maalaukset eivät kuitenkaan olleet mahtuneet sinne ja siksi ne oli kuljetettu säilytykseen kirkon ullakolle. Lehtiuutisoinnissa kerrottiin, että taulut aiotaan tarjota takaisin Kälviän seurakunnalle. 

Yllä: Kälviän vanha alttaritaulu kansallismuseon seinällä. Kuvattu 2015. 

Tauluja löytyi siis kaikkiaan viisi, joista suurin oli alttaritaulu 5 x 3 metriä ja neljä henkilökuvaa pienempiä. Maalauksissa Pietari on kuvattu avaimineen ja Mooses laintauluineen. Luther puolestaan on esitetty dominikaanimunkin kaavussa. Taulut on maalannut Thomas Kiempe (3.9.1752 - 2.3.1812) jonka maalauksia on säilynyt melko vähän. Kiempe oli kirkko- muotokuva- ja koristemaalari, joka ilmeisesti teki myös tavanomaisia maalaustöitä. Kuvataiteilija oli syntynyt Ylitorniossa ja kuoli Hinnerjoella. Alttaritaulun Kiempe on Kälviälle maalannut 1802.

 

Yllä: Mooses ja Aaron. Kuva kopioitu Uusi-Suomi-lehdestä. 

Kiinnostavana yksityiskohtana selviää, että alttaritaulun laudat  on maalattu  neljälletoista kirveellä veistettyyn,  limittäin rinnatusten asetetuille laudoille. Lautojen liitoskohdat on peitetty  paperisaumauksella, joka tosin on jo  kulunut pois. Siksi maalauksen liitoskohdat ovat epäselviä.  Pienemmät maalaukset on maalattu toisiinsa liitetylle laudoille. 

Alttarimaalauksessa näkyy Jeesuksen äiti ja sotilaat, jotka heittävät nopalla arpaa Jeesuksen ihokkaasta. Taustalla  hahmottuu itämainen kaupunki. 

Yllä: Thomas Kiempen alttaritaulu "Golgata." Kuva kopioitu Uusi Suomi-lehdestä. 

Saarnastuoli on peräisin 1700-luvun loppupuoliskolta. Tiedetään, että saarnastuolin porras ja kaide on kuitenkin valmistettu jo 1729. Saarnastuolin kylkikoristeina on maalaukset neljästä evankelistasta, eli Matteuksesta, Markuksesta, Luukkaasta ja Johanneksesta. 

Muinaistieteellinen toimikunta valokuvasi aluksi maalaukset rakennusmestari Kivistön aloitteesta. Lehtiartikkelista vuoden 1938 tammikuulta ilmenee, että suurin taulu on tammikuussa 1938 jo restauroitu ja kaikki taideteokset kuljetetaan Helsinkiin Kansallismuseoon. Ennen kuljetusta alttaritaulu oli esillä Isonkyrön kirkkosalissa. Samoin saarnastuolia oli entisöity Isossakyrössä ja senkin oli määrä jäädä joksikin aikaa näytille Isonkyrön kirkkosaliin ennen kuljetusta Helsinkiin. 

Yllä: Kälviän kirkon vanha saarnastuoli. Kuva kopioitu Uusi Suomi-lehdestä. 

Yllä: Kälviän kirkon vanha saarnastuoli Kansallismuseossa. Kuvattu 2015. 

Yllä: Neljä maalausta. Kuva kopioitu Vaasa-lehdestä.

Olipas taas kiinnostavaa tietoa! Nämä artikkelit kiinnostivat jo senkin vuoksi, että olen ihan livenä käynyt Kansallismuseossa katsomassa näitä maalausaarteita ja taisinpa tehdä silloin aiheesta pari blogipäivitystäkin, sekä alttaritaulusta että saarnastuolista. Ne löytyy klikkaamalla linkkejä.  Nyt jäi vaivaamaan, missä nuo  neljä irrallista maalausta siellä olivat. En ole ainakaan tämän jutun yhteyteen niitä liittänyt. Voi olla, että kuva-arkistoistani nekin löytyisivät!

LÄHTEET: 

Ajan suunta. 15.9.1937. No. 212. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/ sanomalehti/binding/1956535?term=maalauksia&term=Isonkyr%C3%B6n&term=kirkon&term=kirkkoon&term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=kirkosta&term=Isoonkyr%C3%B6%C3%B6n&term=maalaukset&term=kirkossa&term=kirkkojen&term=kirkko&page=8[ Luettu 16.2.2025. 

Keskipohjanmaa. 14.9.1937. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2022976?term=Soinisen&term=ruumiista&term=ruumiinsa&term=l%C3%B6ydettiin&term=ruumis&term=ruumiin&term=Soiniseksi&term=Soininen&term=Ruumiin&term=ruumiissaan&term=ruumiissa&page=1] Luettu 16.2.2025. 

Thomas kiempe. Ostetaanmyydään. fi. [https://www.ostetaanmyydaan.fi/thomas-kiempe/] Luettu 16.2.2025. 

Uusi Suomi. Nro 264.  1.10.1937. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1802337?term=K%C3%A4lvi%C3%A4n&term=kirkon&term=kirkko&term=Isossakyr%C3%B6ss%C3%A4&term=Isoonkyr%C3%B6%C3%B6n&term=Isonkyr%C3%B6n&term=kirkossa&term=Kirkkoa&term=ensimm%C3%A4inen&term=ensimm%C3%A4isen&page=8] Luettu 16.2.2025. 

Uusi Suomi No. 20. 22.1.1938. [https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1801962?term=Uusi&term=lentokone&term=merivartiolaitokselle&term=Merivartiolaitoksen&term=uusi&term=Merivartiolaitos&term=uudesta&term=1938&term=lentokoneessa&term=uutta&term=Uusissa&term=uudet&term=lentokonetta&page=1] Luettu 16.2.2025.

Vaasa.No. 245. 12.9.1937. [ https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2136477?term=Isokyr%C3%B6n&term=kirkossa&term=Ullakon&term=l%C3%B6ytyi&term=Kirkon&term=ullakolle&term=kirkon&term=kirkkoon&term=ullakon&term=l%C3%B6ytyy&page=6] Luettu 16.2.2025. 

Christian Willbrandtin enkelimaalaus Lohtajalla

Kävin viime syksynä Lohtajan kotiseutumuseossa. Ihastelin siellä katonrajassa ollutta maalattua lautaa, näppäsin muutaman kuvan ja päätin tutkia kuvia joskus tarkemmin. Myöhemmin sitten tuli asia sattumalta vastaan, kun lueskelin kirkkotaiteista. Sieltä pompsahti esiin nimi Christian Willbrandt ja oivalsin, että maalaus kotiseutumuseon laudassa täytyy mitä ilmeisemmin olla hänen kädenjälkeään! Mistään en löytänyt lihaa luiden päälle tälle olettamukselle, mutta olen lähes varma, että täytyy olla saman miehen maalaus. Willbrandtin tiedetään maalanneen enkeliteemoja Lohtajan vanhaan kirkkoon. 

Tämä lauta on peräisin  Lohtajan edellisestä kirkosta, joka on rakennettu vuonna 1644. Kirkko sijaitsi lähellä nykyistä seurakuntakotia. Se oli pohjakaavaltaan suorakaiteen muotoinen eli ns. pitkäkirkko. Kirkossa oli iso torni ja useita pieniä torneja. Tuo kirkko on purettu keväällä 1768 lahovikojen ja tornin kallistuman vuoksi. Maalattua lautaa oli haasteellista valokuvata, koska se sijaitsee kotiseutumuseon katonrajassa, ja  on pitkä lauta kattohirren takana. Selkeästi kuitenkin on nähtävissä, että maalaus on osa isompaa maalausta. 

Nykyisen kirkon kattolaudoituksessa on muuten käytetty tuon edellisen kirkon seinälautoja, joissa mainitaan olevan maalauksina Christian Willbrandtin maalaamia enkeleitä. Harmillista, ettei ole säästetty sellaisenaan. Olisipa mielenkiintoista tietää, onko maalaukset niissä edelleen nähtävissä! Ja jos on, niin olisipa mahtava nähdä niistä kuvia - vai onko kuvat niin piilossa, ettei niitä  voi kaivaa esille, vai peräti maalauksiin maalattu päälle.... 

Christian Heinrichsson  Willbrandt oli syntynyt noin 1600 Mecklenburgissa, Saksassa. En tiedä, miksi, miten tai milloin Christian oli Suomeen saapunut, mutta hänellä oli kokkolalaissyntyinen vaimo, Anna Carlsdotter. Annan isä oli pormestari ja nimismies. Christianilla ja  Annalla oli lapset Niels ja Gertrud. Christianin isä  Heinrich oli myös koristemaalari. Mitä ilmeisemmin Christianin veli oli  Erich Heinrichsson Willbrandt ja hän  on myös asunut Suomessa.  Erich oli ratsutilallinen

Christian oli raatimies, maalarikillan johtaja  ja kuuluisa kirkkomaalari, joka tuli Korsholmaan vuoden 1630 tienoilla. Willbrandt on vanhin nimeltä tunnettu kirkkomaalari Suomessa.

Willbrandt oli Vaasan edustajana Tornion maakuntakokouksessa vuonna 1657. Hänen maalauksiaan on ollut useissa kirkoissa, itse asiassa hän oli Pohjanmaan johtava kirkkomaalari, mutta valitettavasti moni kirkoista on nykyään jo tuhoutunut ja maalaukset niiden mukana.

Barokkihenkisiä maalauksia Willbrandt on tehnyt ainakin seuraaviin Pohjanmaan  kirkkoihin: Uusikaarlepyy 1637, Kalajoki 1639, Kokkola 1640, Ilmajoki 1640, Lohtaja 1641, Saloinen 1641, Vähäkyrö 1642, Sulva 1643, Laihia 1643, Veteli 1657, Oulu 1658, Hailuoto 1659, Maalahti 1662, Pyhämaa 1667, Saltvik 1667, Lappfjärd 1668, Lohtaja 1675 ja Ii 1676. Koko maalauskokonaisuus on nähtävillä edelleen upeaakin upeammassa Pyhämaan uhrikirkossa. Tuossa kirkossa ei ole lämmitystä, joten maalaukset ovat säilyneet kirkon puupinnoissa hyvinä. 

En tiedä, miksi kotiseutumuseossa ei ole tämän tarkempaa tietoa maalauksesta.

Willbrandtin maalaustyyli on erittäin runsasta. Siinä on tyypillisesti kasviornamentteja ja enkeleitä. 

Christian Willbrandtin kerrotaan olleen luonteeltaan temperamenttinen. Oli kuulemma usein käräjillä perimässä saataviaan tai tapeltuaan humalassa. 

Willbrandt kuoli Oulussa, mutta hänet haudattiin Vaasaan  1677. 

Pieni harras toive mulla ois, että jos joku asiantuntija tämän Willbrandtin lautamaalauksen vahvistaa oikeaksi, se saisi näkyvyyttä ja nimen myös tuonne laudan viereen! Näitä ei ole paljoa säilynyt ja kyseessä on erinomaisen historiallinen maalaus, joka ansaitsee lisänäkyvyyttä. Vuonna 2041 tulee kokonaiset 400 vuotta Willbrandtin Lohtajan kirkkomaalauksista! Siihen on enää 18 vuotta. 

LÄHTEET: 

Christian Willbrandt. Geni. [https://www.geni.com/people/Christian-Willbrandt/6000000148613235842] Luettu 26.2.2023. 

Lohtajan kirkon historia. Lohtajan seurakunta. [https://www.lohtajanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/lohtajan-kirkko/lohtajan-kirkon-historia] Luettu 5.3.2023.

Marjon matkassa. Pyhämaan "ihmeitä tekevä"  uhrikirkko on kirkkotaiteen helmi. [https://www.marjonmatkassa.fi/2022/07/pyhamaan-ihmeita-tekeva-uhrikirkko-on.html} Luettu 26.2.2023. 

 

Ylisokojan kirkossa ihastelemassa

Kesän ollessa kukkeimmillaan koin elämyksen. Jo pitkään oli ollut mielessä käydä Ylisokojan kivikirkossa. Ajelin kohti Ylisokojaa, noin 15 kilometrin päähän Kokkolan keskustasta ja vähän mietin, osaanko edes paikalle. Osasinhan minä. Valkea, pieni kirkkorakennus oli niin liki tienlaitaa, ettei ohitse voinut epähuomiossa ajaa. Parkkeerasin auton  tien vierustassa olleelle Kokkolan kaupungin rakennuttamalle  parkkipaikalle ja kävelin päätäni puolelta toiselle pyöritellen muutamat kiviportaat pihamaalle. 

Seisoin  kirkon edessä. Olin aivan mykistynyt. Ja yksin. Kiviportaat noustuani astuin aivan outoon maailmaan - kuvailin sitä jälkeenpäin siipalle sanomalla, että taisin käydä paratiisissa, Eedenin puutarhassa tai jossain.... Niin upea ja hyvinhoidettu pihapiiri oli maaseutumaisen kirkkomiljöön ympärillä. On ihanaa, että ihmiset rohkenevat kohdata ja jopa toteuttaa unelmansa, epätavallisetkin. 

Raotin kirkon ovea, joka ei koskaan muuten ole lukossa. Ihana luottamus ihmisiin! Tänne kirkkoon on kenellä tahansa vapaa pääsy, vaikka se onkin yksityisomistuksessa oleva rakennus. 

Ensivaikutelma kirkon sisälle päästyä on mykistävä. Olen toki nähnyt siitä jo aikaisemmin kuvia, mutta kyllä paikan päälle kannatti tulla. Kirkossa huokuu rauha ja siellä on kaunista. Katseeni osuu ensimmäiseksi opasvihkoon,jonka kannessa lukee "Tervetuloa tutustumaan...hiljentymään...etsimään" Nuo sanat kuvaavat hyvin omaa tunnelmaani siinä keskellä kivilattiaa yksikseni seisoessa ja ihmetellessä. 

                       

Rakastan hyviä tarinoita. Tämä  jos jokin on sellainen. Kirkko on lahja. Tämän kirkon tarina sai alkunsa vuonna 1988, kun Leena Harjunpää sai idean antaa puolisolleen Martti Nykäselle 50-vuotislahjaksi oman kirkon. Sekä Leena että Martti ovat ammatiltaan pappeja. He asuivat tuohon aikaan vielä Pyhtäällä, jossa Martti toimi pappina  Pyhän Henrikin kirkossa. 

Moni tietää, kuinka vaikeaa on löytää täydellistä lahjaa, vaikka kuinka sellaisen haluaisi toiselle antaa. Tämä jos mikä lienee sellainen sekä saajalle että antajalle. Kirkko oli myös kiitos puolisolle siitä, että he olivat palaamassa takaisin Leenan kotiseudulle, Pohjanmaalle. Tosin varsinaisena syntymäpäivänä Martti sai Leenalta ja lapsilta  vasta lahjaksi uniikin, pienen keramiikkakirkon ja lupauksen myöhemmin Kokkolaan  valmistuvasta kirkosta. 

Mikä ihaninta - vaikka kirkko on jäljitelmä Pyhtään kirkosta, on se ihan oma idyllinen itsensä, etenkin  pienen kokonsa vuoksi. Kuinka erikoista onkaan astella kirkkoon, jossa on ainoastaan kaksi penkkiä. Eräs tuttavani on muuten vihittykin tässä kirkossa - olisin ehkä itsekin voinut päätyä aikoinaan vastaavaan ratkaisuun - minut vihittiin olohuoneessamme...

Kirkko on mykistävä. Nautin siellä yksinolosta ja hiljaisuudesta. Tuntuu, että aistini imevät jokaisen pienimmänkin yksityiskohdan. Paikka, jossa voin tuntea rauhoittuvani. Voisin kuvitella istuvani siellä  yksin illan hiljalleen   hiipuessa.

Kirkon alttaritaulu on samalla lasimaalaus ja loistaa  kesän valoa ihanasti lävitseen.  Aivan täydellinen tähän tilaan. Kirkon sivuseinillä on kaksi pientä ikkunaa, oven yllä kolmas. . 

Ja alttaritauluunkin löytyy tietysti ihan oma tarinansa. sen on maalannut pariskunnan miniä, Mari Nykänen. Alttaritauluun on  maalattu myös yksityiskohta Leenan kotikirkosta,  Kaarlelan kirkon alttaritaulusta, joka on minullekin hyvin rakas.

Kirkkorakennuksen on muuten siunannut Oulun hiippakunnan Piispa Samuel Salmi vuonna 2011.

                                 

Sinisävyisiä penkkejä on tosiaan vain kaksi, noin neljä istumapaikkaa. Enempää ei tarvita. Se on ollut ihana oivallus. Tämä kirkko ei ole massatilaisuuksia varten, vaan jotain ihan muuta.. Silti se toisinaan täytyy ääriään myöten oman kylän väestä. Upeaa yhteisöllisyyttä vielä nykypäivinä!

Kirkonpenkissä on vieraskirja. Kirjoitan siihen nimeni ja lupauksen tulevasta blogipäivityksestä. Sen sijaan minua harmittaa, ettei minulla ole rahaa mukana - kirkossa on pieni lipas johon voi tipauttaa lantin kirkon ylläpitotöihin. Jonkin hupiostoksen rahat olisi hyvin voinut sijoittaa tänne, sillä tämähän on suoranainen aarre ja toivon, että se pysyy hyvässä kunnossa kauan!

Kirkon katossa riippuu musta kynttiläkruunu, juuri sellainen siellä täytyy ollakin.

Ja alttaripöytä. Taas kerran huomaan liikuttuvani pienestä yksityiskohdasta. Maljakossa on niityltä poimittu kukkakimppu. Ei mitään valmiskauppatavaraa, vaan juuri sellainen hento, aito, kuin itse kirkkokin. Niin kaunis ajatus, että kun itsekseni kuljen kirkkoon iltamyöhään, siellä onkin  tuoreeet kukat alttarilla minua vastaanottamassa. Mieleeni tulvahtaa laulu lapsuudesta, yli 40 vuoden takaa, kun luokan tyttöjen kanssa laulettiin opettajan tekemät kreppipaperikukkaseppeleet päässä jossain juhlassa:

" Ken on luonut kukkasen, kukkasen, kukkasen?

 Ken on luonut kukkasen? Isä taivaassa. "

Nämä ovat juuri niitä luotuja kukkasia. 

Kirkon maalaukset ovat kokkolalaisen  kirkkomaalari, antiikkikauppias Raul Pohjosen taidonnäyte. Kuva-aiheet  ovat kopioita Pyhtään kirkon 1500-luvun maalauksista. Haluan katsoa jokaista erikseen ja kaikkea yhtä aikaa. Haastavaa!

                                

Kirtkossa on tietystikin oma enkelinsä.

Alla kuvassa on Kristoforos- jättiläinen. 

Alla olevassa kuvassa  on Maria -äiti.

 Jeesus ristillä, edellisen kuvan Maria seisoo Jeesuksen vasemmalla puolella.

Johannes - opetuslapsi on Jeesuksen kuva-aiheen oikealla puolella.

Tämä alla oleva kuva kuvaa vihkiristiä,  joita on neljä. Ne olivat katolisen kirkon aikana kirkon vihkimisen yhteydessä symboleita. 

Nooan arkki-maalaus. 

Nooan arkki liittyy muutoinkin tarinaan vahvasti. Pariskunnan lapsenlapsi on tietystikin nimeltään Nooa ja hän on saanut pihaan oman arkin, hieman erilaisen leikkimökin! Arkin sisällä on melkoinen kokoelma puisia ja metallisia eläinfiguureja, joita voi käydessään jättää lahjaksi arkkiin. 

Yksi ihastuttavista ihastuttavin  kirkon yksityiskohta - vaivaisakka. tietystikin ja nimenomaan akka. Ihana!

    

Vanhoja urkupillejä. Jos jotain kirkkomusiikin ystävänä tänne vielä kaipaisin, niin pienen polkuharmonin tai piilossa olevat kaiuttimet, josta voisi kuulua  urkumusiikkia.

Lattia on tehty punatiilistä. Sopii hienosti.

Kirkon kattopaanut Leena Harjunpää sahasi käsisirkkelillä 85 - vuotiaaan isänsä kanssa.Tämäkin asia aivan mykistää minut. 

                                 

                                 

Vaikka oli jo ilta, ulkona oli valoisaa ja vehreää. Oli ihanaa, kun kirkon ovi oli auki ja kirkon sisältä avautui kaunis, siisti ja vehreä maisema. .

                                

Vieraskirja on tässä kohteessa ihan ehdoton - toivottavasti mahdollisimman moni kävijä laittaa siihen nimensä. Tätä kohdetta kannattaa mainostaa muualla asuville ja turisteille, todella uniikki kohde!

Kirkon vierelle on rakentunut suloinen, noin nelimetrinen  tapuli, joka on pienoismalli Pyhtään tapulista. Kirkonkello on muuten kuulemani mukaan valettu varta vasten talon isännälle. Tapulista soitetaan ehtookelloja lauantaisin kello kahdeksantoista. Sekin olisi elämys kuulla. 

                            

                            

Kirkossa on kirjanen, johon on tallennettu kirkon rakentamisen vaiheita. Ihanan informativinen, valokuvineen ja teksteineen. Luen kirjasen tarkkaan ja tutkin kuvia kauan. Ihanaa, että kyläläiset ja sukulaiset ovat osallistuneet kirkonrakennustalkoisiin.Se tekee kirkosta vielä täydellisemmän. 

                               

Kirkko on lähes kauttaaltaan rapattu valkoiseksi, sekä sisältä että ulkoa. Niin kaunis!

                               

                                

Kirkosta poistuessani minua hymyilyttää. Lastenloru, jolla usein omaa lastenlastani polvella leikitän, nousee väkisinkin mieleen, kun katselen pihapiirissä olevia eläinveistoshahmoja.

'"Körö, körö kirkkoon, papin muorin penkkiin. Ruskealla ruunalla, valkealla varsalla, kirjavalla kissalla, kolipäällä koiralla. Kopsis, kopsis, kopsis , hui!" 

Täältä ei voi poistua pahantuulisena. Tämä vierailu teki minuun ison vaikutuksen! Kiitos!